Laskettu aika tammikuussa 2020

Onnea pikku@nn1! Todella hieno yllätys. Neuvolassa ei kuunneltu sydänääniä ensimmäisellä käynnillä. Varhaisultrassa niitä voi käydä kuuntelemassa omaan laskuun, jos ei halua odottaa tuonne ensimmäiseen varsinaiseen ultraan. Sitten pakko udella: oliko helppoa vai vaikeata lopettaa tupakointi, kun sait tällaisia uutisia? :)
 
leonardotar sanoi:
Onnea pikku@nn1! Todella hieno yllätys. Neuvolassa ei kuunneltu sydänääniä ensimmäisellä käynnillä. Varhaisultrassa niitä voi käydä kuuntelemassa omaan laskuun, jos ei halua odottaa tuonne ensimmäiseen varsinaiseen ultraan. Sitten pakko udella: oliko helppoa vai vaikeata lopettaa tupakointi, kun sait tällaisia uutisia? :)
Click to expand...

Tupakointi loppu kerrasta niinku edellisen raskaudenkin aikaan. Suurimman osan ajasta haisee pahalle, välillä vähän himottais kahvi ja tupakka mut ei, en tuu sortumaan. Sen verran kova tahtotila mulla aina näissä. Vaikka oon 15 vuotiaasta polttanu vakituiseen ja ennen esikoisen odotusta olin polttanu 12v.
 
leonardotar sanoi:
Onnea pikku@nn1! Todella hieno yllätys. Neuvolassa ei kuunneltu sydänääniä ensimmäisellä käynnillä. Varhaisultrassa niitä voi käydä kuuntelemassa omaan laskuun, jos ei halua odottaa tuonne ensimmäiseen varsinaiseen ultraan. Sitten pakko udella: oliko helppoa vai vaikeata lopettaa tupakointi, kun sait tällaisia uutisia? :)
Click to expand...

Tupakoinnin lopettaminen oli yllättävän helppoa. Lopetin niin, että kolme päivää plussasta tietoisesti vähensin ja sen aikana tein päätöksen, etten osta uutta askia enää. Ja se päätös piti. Lisäksi miulle teki joka kerta henkisesti pahaa, kun ajattelin, et mitä se miun huono tapa tekee sille sikiölle.

Eka viikko oli ehkä pahin ja tietysti aina välillä tekee mieli, mutta motivaattoro on aika suuri, vaikka onkin vielä kovin pieni :wink
 
Neuvolassa oli vähän jotenkin jäätävää, kun terkka puhui "vielähän hän ei ota sinulta ravintoa..", "kun hän alkaa sitten kasvaa..", huomasin että ite oon vaan ajatellut raskautta ns. tilana, enkä vielä ole konkretisoitunut ajatukseen, että tässä oikeasti toinen ihminen on tulossa :D ehkäpä iltapäivällä varhaisultrassa saa uutta ajattelua :)
 
jokasor sanoi:
Neuvolassa oli vähän jotenkin jäätävää, kun terkka puhui "vielähän hän ei ota sinulta ravintoa..", "kun hän alkaa sitten kasvaa..", huomasin että ite oon vaan ajatellut raskautta ns. tilana, enkä vielä ole konkretisoitunut ajatukseen, että tässä oikeasti toinen ihminen on tulossa :D ehkäpä iltapäivällä varhaisultrassa saa uutta ajattelua :)
Click to expand...
Ei sitä jotenkin osaa sisäistää vaikka ultrassa näkeekin. Mulla sydänäänten kuuntelu vähän herättää mutta tuntuu hassulta ajatella että ensvuonna tähän aikaan ois jo puol vuotias lapsi.

Mulla on joulukuullekkin eräs tapahtuma suunniteltu minne oon varannut jo hotellinkin :wideyed: näinköhän joutuu perumaan, en tiedä oonko enää siinä pisteessä että jaksaisin kaksipäiväistä koiranäyttelyä ja koko viikonlopun seisomista. :wideyed:
 
Minä soitin neuvolaan niin se mun ikänen terkka oli siellä et "onneksi olkoon, ihanaa et Suomeen syntyy uusia lapsia!" Olin vähä sillei et okei, mistäs tällä tuulee. Edellisen kerran kun soitin niin oli se itseensä kyllästynyt vanha akka puhelimen päässä..
 
Kirjoittelin tuonne toiseen lankaan myöskin, mutta varhaisultrassa käyty ja kaikki kunnossa. Voi pojat miten on ollut niin liikuttunut olo koko loppupäivän, vollotin siis ihan lahjakkaasti maatessani tutkimuspedillä. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan päikkärit :)
 
Ekassa neuvolassa käyty. Tietojen täyttöä ja jutteluahan se vaan oli. Harmi kun ei saanut mitään uutta tietoa vauvasta :shifty:

Onko muita joita verikokeet jännittää? Olen onnistunut koko aikuisiän välttämään niitä (nyt 27v.). Tapana hikoilla, pökräillä ja huonossa lykyssä oksentaakin :confused: en halua edes ajatella sokerirasitusta...
 
Muokattu viimeksi:
Onko muita, joilla ei ole ollut oksentelua alkuraskaudessa? Koen kyllä pientä ajoittaista pahoinvointia, mutta lähinnä joitakin ruokia kohtaan. Taas mielikuvitus lähtee laukkaamaan. :grin
 
○●Liplatus●○ sanoi:
Ekassa neuvolassa käyty. Tietojen täyttöä ja jutteluahan se vaan oli. Harmi kun ei saanut mitään uutta tietoa vauvasta :shifty:

Onko muita joita verikokeet jännittää? Olen onnistunut koko aikuisiän välttämään niitä (nyt 27v.). Tapana hikoilla, pökräillä ja huonossa lykyssä oksentaakin :confused: en halua edes ajatella sokerirasitusta...
Click to expand...

Itse en myöskään tykkää, kun minusta otetaan verikokeita, mutta selviän siitä kyllä, kun katselen muualle, joten jännitys ei ole niin paha. :)
 
Seelma sanoi:
Onko muita, joilla ei ole ollut oksentelua alkuraskaudessa? Koen kyllä pientä ajoittaista pahoinvointia, mutta lähinnä joitakin ruokia kohtaan. Taas mielikuvitus lähtee laukkaamaan. :grin
Click to expand...

Mä en oo montaa kertaa oksentanut mut mua kyllä oksettaa/kuvottaa aika usein. Mitään ei tuu pihalle asti. Ja mitä enemmän viikkoja niin sitä vähemmän enää kuvottaa. Esikoisesta oli nimittäin enemmän varsinaista oksennusta.
 
Seelma sanoi:
Onko muita, joilla ei ole ollut oksentelua alkuraskaudessa? Koen kyllä pientä ajoittaista pahoinvointia, mutta lähinnä joitakin ruokia kohtaan. Taas mielikuvitus lähtee laukkaamaan. :grin
Click to expand...
Mä en ole oksentanut kertaakaan, mutta etovasta olosta ja kuvotuksesta ei ole ollut puutetta.

En huolestuisi jos pahoinvointi on tosi lievää koko ajan, sulla on vaan käynyt tuuri. :grin Yhtäkkinen oireiden häviäminen varhaisilla viikoilla taas voi joissain tapauksissa olla huono enne.

Mulla oli pitkästä aikaa eilen illalla muutaman tunnin jakso, jossa kuvotus siirtyi taka-alalle. Tänään 9+6, voisikohan olo pikku hiljaa taittua parempaan...?
 
Esikoisesta oksensin synnytyssalissa ekan kerran. Huonon olon suhteen oli silloin lähes oireeton raskaus. Nyt etovaa oloa on ollut jonkin verran. Kuvittelin jo, että meni ohi, mutta huono olo palasi. Olen kyllä nukkunut viime yöt aika huonosti, olisikohan sillä vaikutusta oloon? Oletteko tehneet havaintoja unen ja etovan olon yhteydestä?
 
Mulla ällötys on ollut tosi vähäistä ja ohimenevää. En oo kertaakaan oksentanut. Heikko olo on ollut kyllä muuten, tänään aamullakin piti taas syödä kunnon aamupala kun en muuten uskaltanut lähteä aamulenkille kun pyörrytti.

Unesta en oo sen kummemmin tehnyt huomioita, kun sen, että musta on tullut aamuvirkku. Joka aamu ennen seiskaa ylhäällä..
 
Kiitos paljon vastauksista. :) Tänään onkin ensimmäinen neuvolakäynti. :woot:

Itsestä on tullut myös jokseenkin aamuvirkku. Herään paljon ennen herätyskelloa, kun aurinko nousee. Unen päästä on vaikea saada enää kiinni uudelleen. Mutta en ole huomannut vaikutusta huonon olon ja yöunien välillä.
 
Vega8, mä oon huomannu et uni vaikuttaa huonoon oloon. Ja kaikkein pahin olo on kun on hirveä helle! En muutenkaan oo mikään helteisen ilman ystävä niin olo ihan kamala jos on vähänkin lämpimämpi.

Mä oon lisäksi huomannut et oon koko ajan ihan puhki ja sellainen jännä voimattomuus. Mitään ei jaksa tehdä tai ei oikein innosta mikään. Ei siis mitään masennustyyppistä vaan tietynlaista väsymystä vaikkei varsinaisesti väsytä. Ehkä tää menee ohi ajan kanssa :)
 
Itse tunnistan myös tuon voimatomuuden ja heikon olon. Välillä olen menossa johonkin liikuntaan ja sitten kun pitäs lähteä niin on ihan veltto olo ja huimaa. Onneks pysyny ihan pystyssä tähän asti ja ottanut liikunnat rauhallisemmin. Oon siis tehnyt kevyemmillä painoilla jne.
 
Mulla kans ollu tota samanlaista väsymystä ja uupumusta, urheillessa myös. Kerran jouduin lähtemään kesken tunnin kun siitä ei vaan tullu mitään ja huippas ja voimaton olo.
 
Mulla tuo ei kyl tuu urheillessa vaan on ihan koko ajan. Jotenkin en jaksaisi ajatella mitään. Vielä ekoilla raskausviikoilla jaksoin lukea kirjoja mut nyt se tuntuu jotenkin liian vaativalta aivotoiminnalta :D Vartin aamulenkit koirien ja esikoisen kanssa saa kyl olon ihan uupuneeksi ja sit kun esikoinen vielä haluu jäädä pihaan leikkimään niin mä voisin jo käydä lepäilemään...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top