Lapsen kasvun tukeminen biologiseen sukupuoleensa

Nuo vaatteet nyt on minusta ehkä se tylsin aihe tässä keskustelussa, mutta kyllä minä ohjaan monellakin tavalla lapseni vaatevalintoja. Ei meillä mennä juhlamekossa päiväkotiin tai verkkareissa juhliin, vaikka lapsi kuinka haluaisi. Se ei vaan ole sosiaalisesti sopivaa, vaikka siitä ei ns vahinkoa olisi kellekään.

Minusta on vähän huono argumentti, ettei ohjaisi lapsen vaatevalintoja, koska lapsen pitäisi saada täysin itse päättää mitä päälleen pukee. On meilläkin lapsella mahdollisuus valita niistä tilanteeseen sopivista vaatteista, mutta ei hänellä ole mitään lopullista päätösvaltaa. Se on meillä vanhemmilla ja ne päätökset tehdään lapsen parasta ajatellen – ei siksi koska voimme.

Koemme myös, että lapselle on parempi pääsääntöisesti ilmentää omaa sukupuoltaan, eikä kulkea pojan näköisenä, koska hän ei ole sitä. Jos hän myöhemmin haluaa rikkoa sosiaalisia normeja jollain tavalla niin puhumme mitä siitä voi seurata ja onko hän valmis ottamaan ne seuraukset vastaan. Vielä hän on liian pieni ymmärtääkseen niitä, joten teemme isoimmat linjaukset hänen puolestaan.

@Yrttiteetä tekisi mieli minustakin on surullista, jos ihmisten ei anneta rakastaa ketä haluaa ja olla sellainen kuin haluaa. Sitä en hae takaa sillä, että opettaa sosiaalisia normeja. Niitä on myös helpompi oppia rikkomaan varovaisesti ja kohteliaasti, jos ymmärtää niiden olemassaolon ja osaa huomioida myös ympäristön, jossa elää ja suhteuttaa omaa toimintaansa siihen. Väkisin saa harvoin muutosta aikaiseksi, ennemmin pelkkiä vastareaktioita ja enemmän pahaa aikaiseksi.

Toisaalta yhdelle ystävälleni kävi toisinpäin ja hän sai aikuisena ikäviä kommentteja vaihdettuaan samansukupuolisesta kumppanista erisukupuoliseen. Hän oli kuulemma "feikkilesbo" ja mitä kaikkea muuta hauskaa mitä sai kuulla sateenkaaripiireistä. 🙄 Eli sitä suvaitsevaisuutta ei sitten löytynyt kaikilta sen perään huutaviltakaan. Luulen, että ihmiset lähtökohtaisesti haluavat kokea olevansa osa samaa porukkaa ja jonkun poiketessa sen kyseisen porukan linjasta, käyttäytyvät ihmiset vähän typerästi. Se oma kupla kuvitellusta yhtenäisyydestä rikotaan.
 
En nyt tiedä meneekö tässä vähän puurot ja vellit sekaisin, koska kyllä mekin ohjaamme lastemme vaatevalintoja joka päivä. Olen itse sopivan pukeutumisetiketin kannattaja eli en arvosta jos joku ilmestyy esim. lapsen ristiäisiin farkuissa ja lenkkareissa. Näin on käynyt. En kylläkään kommentoinut asiaa. En myöskään anna lapsemme päättää kuinka he saavat pukeutua esim. näin talvella ulos. En myöskään antaisi liian nuoren lapsen värjätä hiuksiaan ihan hänen oman terveytensä takia. Mutta annan lapsen tehdä halutessaan pieniä päätöksiä. Jos tiedän hänen lempivärinsä ja inhokkivärinsä niin minkä ihmeen takia pakottaisin lapsen pukeutumaan aivan päinvastoin jos tämä sattuisi olemaan vastoin vallalla olevaa sukupuolinormia. Jos vaate olisi siis muuten täysin tilanteeseen ja tarkoitukseen sopiva. 🤷‍♀️😊 Jostain syystä tämä lapsen ulkonäkö vaan tuntuu vedettävän tähän sukupuolikeskusteluun vaikka se ei minun mielestä ole edes sitä sukupuolen syvintä ydintä. Näkyyhän se jo näissä gender reveal härpäkkeissäkin jotka ovat joko sinisiä tai pinkkejä.🙄
 
@AnnMarii se ulkoinen on ehkä sinällään merkityksettömin, mutta näkyvin.

Ja juuri tuota tarkoitin, että otan lapseni mieltymykset huomioon, mutta pyrin kuitenkin ohjaamaan kohti sitä millä tavalla kulttuurisesti on tämän hetkisessä ympäristössämme soveliasta pukeutua tyttönä. Minulle se on ihan täysin rinnasteinen siihen, että puen lapseni muutoinkin tilanteeseen sopivalla tavalla. 💁🏼‍♀️

Nuo värit ovat sinällään jännä juttu. Keskustelu tuntuu menevän koko ajan niihin, mutta onko se jako lopultakaan niin kovin tiukka? Olen yrittänyt pitää mielessä sellaisen yhden vaatekappaleen säännön, ettei haittaa, jos vaikka takki on poikamainen, jos kengät ja housut eivät ole. 😅 Mies ei ole edes tainnut huomata, vaikka on vaatteista tarkempi.

Enemmän itse asiassa itseä tämän aiheen tiimoilta kiinnostaa, oletteko puolisoidenne kanssa samaa mieltä asioista? Meillä mies pukisi tytön varmaan pelkkään valeanpunaiseen ja rimpsuihin, mutta minä olen kuitenkin meillä se, joka vaatteet ostaa niin löytyy ihan kaikkia sateenkaaren värejä ja etenkin sateenkaaria, kun tyttö niistä tykkää. 😂 Ja miehellä on paljon sellaisia, että toteaa, että voisi kasvatuksellisesti toimia toisin, jos lapsi olisi poika mutta tytön kohdalla hän haluaa toimia eri tavalla. Hän ehkä ajattelee, että miesten maailmassa tietynlainen resilienssi on tarpeellisempaa kuin naisten maailmassa ja olisi poikalapsen kohdalla valmiimpi ottamaan elämässä enemmän esimerkiksi taloudellisia riskejä. Eikä kyse ole siitä, etteikö hän arvostaisi naisia, vaan hän vain lähtökohtaisesti odottaa eri asioita eri sukupuolilta ja kokee miehenä roolinsa suojelijana tärkeäksi. Hän kyllä arvostaa sitä, että minussa on kuulemma enemmän munaa kuin suurimmassa osassa miehiä, mutta hän ei lähtökohtaisesti odota sitä minulta. 😅
 
Mä olen paljon tarkempi pukeutumisessa kuin mies, se laittais perus rymyvaatteet lapselle juhliinkin, ite ottaisin edes vähän siistimmän vaatekappaleen (tosin hän ei itekään pukeudu kuin mustiin, huppariin ja bändipaitoihin). Hän ottaa aina tyyliin päällimmäiset vaatteet vaan lapsen kaapista, kun mä kattelen värejä ja kuvioita, materiaaleja ja yhteen sopivuutta. Mutta sukupuolen suhteen en näe paljoakaan rajoittavaa vaatteissa, ohessa kuva meidän 3v POJAN viime kesän lookista, varsinkin tuo kesähattu oli hänen lemppari ikinä tokmannilta, vaikka vähän yritin esim glitter lippistä tarjota mut mikään muu ei kelvannut 😁 eikä tosiaan ois ollu sydäntä sanoa et ei oteta sitä ku se pn tyttöjen hattu.
 

Liitteet

  • 20250717_161601(0)(1).jpg
    20250717_161601(0)(1).jpg
    2.2 MB · Katsottu: 43
Alkoikohan tuo vaatekeskustelu ja värikeskustelu nyt tuosta minun kerhokommentista. Toisella pojalla oli siis vaaleansiniset vaatteet, ja toisella pojalla oli sellainen marjapuuron värinen paita, mikä on nyt pojilla muotia muutenkin. Eli nyt ei puhuta pelkistä väreistä, vaan kokonaisuudesta. Vaatteet ja hiukset oli sen verran siististi ja 'mätsätty' että en usko lasten "suunnitelleen" itse tätä kokonaisuutta.

Ymmärrän että syitä voi olla monia. Enkä ajattele että jonkun värinen paita tai hiustyyli, tai edes mekko pojalla satunnaisesti itsessään aiheuttaa harmia. Nään isoimpana ongelmana juurikin sen miten muut ympärillä reagoi siihen lapseen ja sen reaktion aiheuttaman hämmennyksen. Mutta en ajattele että ratkaisu tähän on muuttaa koko nykyinen maailman ajattelutapa, jotta lasten ei tarvisi opetella tiettyjä normeja ja saisi valita asioita vapaammin ja siten häivytettäisiin rajoja.

Ajattelen että yhteiskunnan kannalta on hyvä, että on sääntöjä ja normeja, kuten @Pilkki24 hyvin kuvasi. Ei voida vaan mennä mielipiteen mukaan, koska mielipiteitä on niin monia 🤷🏼‍♀️
 
Mä oon meistä kyllä se pukeutumisen suhteen tarkempi. Mies voisi pukea nämä ihan miten sattuu.😂 Ja varsinkin ihan pienenä mun maku on määrittänyt paljon sitä miltä lapset näyttävät. Kuopukselle edelleen valitaan vaatteet täysin, mutta esikoiselle on jo pitkään ollut tärkeää valita vaatteet itse joten varsinkin arkena valitkoon. Ja nehän on sitten pääosin erittäin pinkkejä ja kimaltavia. 😂

Muuten me ollaan varmaankin aika samoilla linjoilla kasvatuksesta. Ainakin sen perusteella mitä ollaan asioista keskusteltu. 😊

Mutta onhan se totta että miesten ja naisten todellisuudet voivat olla hyvinkin erilaiset ja onkin jännä ollut pohtia asiaa kun saimme juuri kuulla odottavamme poikaa. Aiemmat lapset ovat siis tyttöjä. Huomaan että vaikka toivon että saamme kaikista kasvatettua fiksuja aikuisia niin ainakin omassa mielessä ajatus fiksun miehen kasvattamisesta on hieman erilainen kuin fiksun naisen. Jos kukaan saa ajatuksesta kiinni. Ja kuitenkin toivon heille kaikille samoja mahdollisuuksia elämään.😊
 
AnnMarii sanoi:
Mutta onhan se totta että miesten ja naisten todellisuudet voivat olla hyvinkin erilaiset ja onkin jännä ollut pohtia asiaa kun saimme juuri kuulla odottavamme poikaa. Aiemmat lapset ovat siis tyttöjä. Huomaan että vaikka toivon että saamme kaikista kasvatettua fiksuja aikuisia niin ainakin omassa mielessä ajatus fiksun miehen kasvattamisesta on hieman erilainen kuin fiksun naisen. Jos kukaan saa ajatuksesta kiinni. Ja kuitenkin toivon heille kaikille samoja mahdollisuuksia elämään.😊
Click to expand...
Saan hyvinkin, vaikka on vaikea sanoittaa sitä! 😅 Ja siksi varmaan tämäkin keskustelu niin herkästi menee sinne vaatteisiin. 💁🏼‍♀️
 
Voi kyllä meillä on poika mennyt mekossa päiväkotiin pitkiäkin aikoja, kukaan ei ole mitenkään asiasta tehnyt numeroa. Se oli kausi joka meni ohi parin kuukauden päästä. Kukaan ei muuttanut suhtautumistaan mitenkään. Ainoa huoli oli se, että päikyn lapsista joku olisi ahdasmielisestä kodista, jossa lapselle olisi opetettu, että pojilla ei saa olla mekkoa tai muuten häneen saa vapaasti kohdistaa "seurauksia". Onneksi tällaisiakaan lapsia ei päikyssä ollut.

Ymmärrän oikein hyvin, että poika haluaa itselleen kauniin mekon, koska poikienvaatteet ovat aina niin tylsän värisiä ja rumia. Tytöillä on rimpsuja ja paljetteja ja koristeita, pojilla ei. Ihan yhtä lailla pojatkin haluavat vaatteita, joissa on jotain hauskaa ja huomion kiinnittävää. Tylsissä vaatteissa saa aikuisena kulkea ihan riittävästi, miksi sitä tylsyyttä pakotetaan myös poikalapsille vauvasta asti?
 
Pakko sen verran kommentoida, etten ainakaan itse koe tekeväni tytöstä mitään statementia tai pukevani häntä pojaksi, jos puen hänelle sinisen dinosauruspaidan, mustat housut ja vihreät sukat. Koen pukevani hänelle sinisen paidan, mustat housut ja vihreät sukat. 🤷‍♀️

Meilläkin minä olen tarkempi pukeutumisen suhteen ja myös lapselle mielellään puen yhteensopivat värit/kuviot. Mutta värejä on paljon ja myös ns. poikamaisia. Toki vauvojen ja taaperoiden vaatteet on vielä melko unisex-mallisia muutenkin, mutta aika paljon tämänkin ikäisiä näköjään luokitellaan vaatteiden mukaan tytöiksi/pojiksi.
 
Niin tässä ehkä nousee muutamilta esille ettei se ole se ulkonäkö, olipa kyse vaatteista tai hiuksista, jotka tukevat lapsen biologista sukupuolta. Ulkonäköä voi hetkessä muuttaa tukkaa leikkaamalla ja vaatteita vaihtamalla. Biologista sukupuolta ehkä enemmän tukee mitä me lasten kanssa puhutaan ja miten heitä kohdellaan. Missä määrin kohdellaan lapsia tasapuolisesti ja tasavertaisesti ja nissä määrin nostetaan esille erilaisuudet.

Itse toivon kasvattavan sukupuolesta riippumatta oppii tekemään kaikkia kotitöitä ja samat opetukset rahasta jne. Sitten ajattelen että kun lapset kasvavat niin puhuu hieman eri keskustelut puberteetistä, seurustelusta ja turvllisesta seksistä. Näissä aiheissa taas sukupuolella on väliä miten puhun lapseni kanssa asiasta.

Mitkä on sellaisia aiheita mitä ajattelette että ehdottomasti puhuisitte lastenne kanssa samalla tavalla sukupuolesta riippumatta? Ja mitkä taas ehdottomasti on eroa?
 
Minä taas en ihan käsitä, mitä tekemistä juhlavaatteilla on lapsen sukupuolisensitiivisen tai biologiseen sukupuoleen kasvattamisen kanssa. Varsinkaan jos lähdetään siitä, ettei lapsi saa mennä juhliin verkkareissa. Sehän on ihan samaa sarjaa kuin se, että vanhempi päättää laitetaanko ulos kumpparit, lenkkarit vai talvisaappaat. Eli vanhempi päättää millaiset vaatteet on tilanteeseen sopivat ja lapsi tekee valinnan vanhemman asettamien raamien sisällä. No hyvä on, jos keskustellaan siitä voiko poika laittaa juhliin mekon tai tyttö housut, mutta siitähän tässä ei ole edes ollut puhe. Jos nyt halutaan sitä pohtia, sanoisin että riippuu lapsesta, juhlien luonteesta ja muista osallistujista. Isomummon hautajaiset, joissa joukko tuntemattomia sukulaisia ja lapsen kaverisynttärit on ihan eri sarjaa. Ensimmäiseen en antaisi pojan laittaa mekkoa sen enempää kuin verkkareitakaan, jälkimmäisessä ehkä pohtisin ymmärtääkö kaverit ja onko mekolla hyvä leikkiä.

@Selah mikä sitten sai lasten ulkonäössä heidät näyttämään tytöiltä? En kysy tätä haastavasti vaan haluan aidosti ymmärtää. Siniset vaatteet ja pojille muotia oleva punainen paita kun ei mitenkään tuo tyttömäistä mielikuvaa.

Meillä ei ole kuin poikia, mutta voisin kuvitella puhuvani juuri puberteetistä eri tavalla. Pojalle ei ehkä tarvitse kertoa niin paljoa kuukautissuojista. Ehkä myös turvallisesta seksistä siinä mielessä, että pojan pitää käyttää kumia ja tytön katsoa, että poika käyttää. Ja tyttö voi tulla raskaaksi ja pojan kantaa vastuunsa, ettei niin käy.

Mutta sitten taas opettaisin lapselle sukupuolesta riippumatta kotitöitä, toisen ihmisen kunnioitusta yms.
 
Mä luulen että mullakin ero tulee näkymään nimenomaan seksuaalikasvatuksessa, mutta voin kuvitella laajentavani sen myös siihen kuinka toista ihmistä kohdellaan kunnioittavasti. Varsinkin jos silloin on yhtä laadukkaita somepersoonia kuin esim. Andrew Tate... Eli tulemme todennäköisesti puhumaan myös niin muiden kuin omistakin rajoista. Mutta veikkaan että tytöille ja pojille pitää asia muotoilla hieman eri tavalla, koska kulttuuri seksin ympärillä on kuitenkin erilainen miesten ja naisten osalta ja on varmaan silloinkin. 🤷‍♀️

Mutta yhtä lailla kaikki tekevät kotona esim. kotitöitä. Olishan se vähän outoakin jos isi tekee, mutta pojan ei tarvitse.😂 Paljon lapset varmasti oppivat siis myös toivottavasti mallista.
 
Vargynja sanoi:
@Selah mikä sitten sai lasten ulkonäössä heidät näyttämään tytöiltä? En kysy tätä haastavasti vaan haluan aidosti ymmärtää. Siniset vaatteet ja pojille muotia oleva punainen paita kun ei mitenkään tuo tyttömäistä mielikuvaa
Click to expand...
Muistelisin, että päällä oli legginsit ja tunika, sävyltään "Frozen"-siniset (ei mitään vikaa tässä sävyssä, mutta täysin normaali myös tytöillä), en muista oliko paidassa kuvaa. Pitkät vaaleat hiukset, jotka oli usean ponnarin kanssa laitettu nätiksi kampaukseksi. Ruumiinrakenne ja ääni olivat täysin unisex, jollaisessa tilanteessa itse korostaisin sukupuolta ulkoisilla tekijöillä. Toisella pojalla oli sen marjapuuron värisen paidan kaverina pitsilegginsit, hiukset olivat pitkä, tasainen polkkatukka + lyhyt sivuotsis.

Nämä ei siis olleet veljekset, eikä ymmärtääkseni erityisen hyvät kaveruksetkaan, joten siksi ihmettelen että olen tainnut vaan itse pudota lasten sukupuolinormien kelkasta 🤷🏼‍♀️
 
Pupsis sanoi:
Mitkä on sellaisia aiheita mitä ajattelette että ehdottomasti puhuisitte lastenne kanssa samalla tavalla sukupuolesta riippumatta? Ja mitkä taas ehdottomasti on eroa?
Click to expand...
Mielenkiintoinen kysymys. Huomio menee itselläkin heti teini-ikään, mutta voin tunnistaa eroja kasvatuksessa jo pienempien lasten kohdalla.

Perusasiat, kuten tunnekasvatus, toisten huomioiminen ja pettymyksen käsittely, ovat pääosin samoja tietyillä painotuseroilla. Ajattelen, että tytöillä ja pojilla on keskimäärin erilaisia luontaisia taipumuksia, jotka olisi kasvatuksessa hyvä tunnistaa eikä vain sivuuttaa, yrittäen olla tasapuolinen tai sukupuolisensitiivinen. Kärjistetysti yleistäen tytöt ovat usein harkitsevampia, avuliaampia ja herkempiä, kun taas pojilla korostuu fyysisyys, energisyys ja impulsiivisuus. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisivat tällaisia, mutta nämä erot näkyy niin usein, että niiden sivuuttaminen tuntuu keinotekoiselta. Itse olin rohkea ja villi tyttö ja tunsin usein olevani ainoa tyttö tällä luonteella, joten sallikaa pieni yleistys.

Ajattelen, ettei kasvatuksen tehtävä ole tehdä tytöistä ja pojista mahdollisimman samanlaisia, vaan tukea heitä vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Tytöille rohkeutta ja epäonnistumisen sietoa, pojille toisten huomioimista ja oman voiman hallintaa. Toistan ettei tämä ole mustavalkoista eikä sulje pois yksilöllisyyttä.

Aloin miettiä tätä 2v pojan kanssa, joka jo nyt satuttaa fyysisyydellään ihan tiedostamattaan, tai sitten toisaalta saattaa nauraa päälle jos huomaa että satuttaa. Tiedän, että samanikäinen tyttö voisi tehdä samaa, mutta ajattelen että voiman säätelyyn ja toisten tunteisiin liittyvät taidot korostuu poikien kohdalla ja niitä on tärkeä alkaa opetella jo pienestä asti.
 
@Vargynja ei sillä varmaan olekaan, jos ei ole ympäristössä, jossa sukupuoli määrittää pukeutumisnormeja tai ei noudateta muodollista etikettiä, jossa sukupuolille on omat pukeutumissääntönsä. 💁🏼‍♀️

@Pupsis varmaan menee se erilaisuus enimmäkseen sinne seksuaalikasvatuksen puolelle. Pojalle korostaisin enemmän vastuuta ja tytölle rajojen asettamista. Ehkä terveydestä puhuisin myös eri tavalla sen erilaisen biologian vuoksi. Isommille lapsille ylipäätään sukupuolten eroista ja miten ymmärtää sen toisen sukupuolen käytöstä.

Pienemmän lapsen kohdalla varmaan korostuvat enemmän kulttuurilliset asiat ja biologisten peruserojen opettaminen.

Ja @Selah hyvin täsmensi sitä, että on niitä poikkeuksia (taidan itse olla sellainen, kun on monesti vähän vaikeuksia ymmärtää naisten maailmaa), mutta isossa kuvassa eri sukupuolet käyttäytyvät eri tavalla. Kyllä meillä saa paljon rohkaista tyttöä ja kavereiden poikia taas pitää hillitä. Toisaalta tytölle tulee varmaan opetettua enemmän sen rauhallisuuden takia kaikkia uusia taitoja. Ollaan harjoiteltu askartelua ja työkalujen käyttöä. Oikeastaan kaikenlaista sellaista minkä äärestä kaverini yrittävät pitää villejä poikiaan kaukana, ettei tulisi mitään katastrofeja. 😅

Luulen, että kulttuurillisia asioita on paljon mitä tekee ihan tiedostamattaankin ja ne liittyvät varmaan paljon itsensä ilmaisuun ja tuleviin rooleihin naisina ja miehinä.
 
Bella Swan sanoi:
Sitä en ymmärrä että miksei sitä ahdasmielistä ympäristöä sitten yritetä muuttaa pala palalta suvaitsevammaksi? Miksi siihen pitää mennä mukaan koska muutkin? Jos joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Click to expand...
Ehkä sitä ei koe ahtaaksi, vaan turvalliseksi. 💁🏼‍♀️ Tai se toisesta ahdasmielinen voi toisenlaisesta ympäristöstä tulevalle tuntua hyvinkin suvaitsevaiselta. 🤷🏼‍♀️

Lähi-idässä miehillä on mekkoja, mutta siellä vasta tiukat sukupuolinormit onkin. Kaikki on suhteellista. 😅
 
Poistit @Emp viestisi, mutta siinä oli tärkeä pointti hyväksynnän tarpeesta (ehkä vähän provokatiivisessa muodossa😅). Mietin vain tuota siinä mielessä, että minä olen aina ollut vähän outolintu muiden mielestä ja koen, että helpommalla pääsisi, kun sulautuisi paremmin porukkaan.

On lapselle aika iso risti kannettavaksi, jos ei opeteta niitä terveitä keinoja millä muut voisivat helpommin pitää sinusta ja hyväksyä sinut (sukupuolesta riippumatta). Nuoruuteni päiväkirjassa oli aika surullinen vuodatus useampaan kertaan: "Miksi en vaan voi olla ihan tavallinen?". Jälkeenpäin olen tajunnut, ettei minua ole opetettu elämään ympäristöni kanssa vaan on vain hoettu, että ympäristö on ahdasmielinen ja sen pitäisi sopeutua minuun. Mutta sillä ympäristölläkin on omat odotuksensa, ei vain minulla. Se ympäristö koostuu toisenlaisista minuuksista.
Ne keinot eivät ole pois kenenkään minuudesta, vaan vahvistavat sitä, kun voi tuoda itseään esiin ärsyttämättä muita liikaa. Siitä ärsytyksestä kun seuraa väistämättä jonkinasteinen torjunta.

En sano, että lasta pitäisi kasvattaa tiukkaan lokeroon, mutta lasta pitäisi kasvattaa yhteiskuntaan. Se kultainen keskitie.

Moni varmaan katsoo maailmaa niiden ahtaiden raamien kasvatuksen perspektiivistä, eikä ehkä näe lapsen kannalta, mikä vika liiassa yksilökeskeisyydessä voi olla. Itse tarkastelisin kuitenkin (etenkin omien kokemusteni varjosta) kriittisesti myös sitä yksilökeskeistä ja sukupuolia häivyttävää kasvatuslinjaa.

En ihan ymmärrä ääri-ideologioiden suosiota, kun minusta ne ovat aina näyttäytyneet varsin toimimattomina. Enkä ymmärrä myöskään sitä, miksi ihmisen tulkitaan aina olevan toisessa äärilaidassa, jos kritisoi toista äärilaitaa. Tässäkin ketjussa on heti oletettu, että haluaisin kasvattaa lapsestani jotain mainosten stereotyyppistä tyttöä. Meillä saa lapsi leikkiä sellaisilla leluilla mitkä kiinnostaa, mutta kaljuksi en aio häntä ajaa, vaikka pyytäisi, ja mies haluaa, ettei tyttö pukeudu liian poikamaisesti (meillä päin pukeutuminen näkyy kyllä sukupuolittuneena). Mies ei myöskään opeta häntä pissaamaan seisaalteen ja painii vähän vähemmän rouheasti tytön kanssa. Paljon sellaisia pikkujuttuja, jotka liittyvät siihen sukupuoleen, joko biologian tai kulttuurin kautta.
 
Minä taas olen hyvin pitkään yrittänyt kuulua joukkoon, sulautua massaan ja olla "normaali". Lopputulos oli se, että olin yksinäinen ja hukkasin sen mitä oikeasti olen. Ei ne samanlaiset vaatteet tee samanlaiseksi kuin muut. Lopulta aikuisena aloin etsiä sitä kuka oikeasti olen. Ja kun olen enemmän oma itseni enkä yritä väkisin sulautua massaan, olen onnellisempi ja olen löytänyt ystäviä muista "oudoista". Jos yrittää olla jotain mitä ei ole ja sulautua massaan, ei löydä niitä kaltaisiaan.

Mitä ääripäihin tulee, niin minäkään en pidä ääripäistä oikeastaan missään asiassa. Ja kun täällä tunnutaan välillä olettavan, että kuulun sukupuolia häivyttävään ääripäähän, niin ei. En halua häivyttää sukupuolia. Kyllä meillä puhutaan tytöistä ja pojista. Mutta meillä myös annetaan pojan pukeutua värikkäisiin vaatteisiin, leikkiä keittiöleikkejä ja itkeä. Poikiani myös mm. rohkaistaan tekemään jopa asioita joissa voi jopa loukata itsensä (kuten vaikka ajamaan pyörällä). Ei siksi että haluaisin toimia jotenkin vastavirtaan, vaan koska tunnen lasteni persoonan ja tiedän sen olevan heille tarpeen. Ja mielestäni ihan kaikille lapsille tulee opettaa mm. tunnetaitoja ja muiden huomiointia sekä omia rajoja. Se, missä määrin ja millä tavalla mitäkin riippuu lapsen persoonasta. Toki sukupuoli voi persoonaan vaikuttaa, mutta jokaista tyttöä ei voi kasvattaa tietyllä tavalla ja jokaista poikaa toisella tavalla.
 
Takaisin
Top