Täällä kans 1.1 laskettu ja meidän beibihän on se, jota kaupunginjohtaja tulee onnittelemaan ;D Olis niin mahtavaa synnyttää kun vuosi vaihtuu! Joulupöydästä en haluais lähteä sairaalaan :D
La tammikuu 2016
- Ketjun aloittaja SannaM
- Aloituspäivämäärä
Täällä la 2.1. enkä mä aio jalkojani avata ennen vuodenvaihdetta :D
Tervetuloa mukaan pautu! Tuo on jokaisen odottajan pahin pelko, olen nähnyt painajaisia ja ollut huolissaan koko raskauden että meneekö kaikki hyvin en pysty edes kuvittelemaan miltä teistä on tuntunut. Paljon onnea tästä raskaudesta ja toivon että me kaikki saamme terveet kauniit lapset syliin niin kun saammekin <3
Kiitokset kaikille.. Olen oppinut ainakin elämään hetkessä; asioita voi tietty miettiä etukäteen mutta ennen kaikkea haluan nauttia jokaisesta hetkestä tässä ja nyt. Itse uskon/luulen ja toivon hartaasti että lopputulema on jotain muuta ja saamme meidän pienen prinsessan syliimme ja kotiin saakka.. Tämä raskaus on ollut erilainen kuin aiempi, pahoinvointeineen päivineen (jota alkuraskaudessa oli), mutta onneksi ultrissa kaikki on näyttänyt hyvältä joka myös luonut uskoa ja toivoa tulevaan.. :) <3
Itse en sinällään synnytystä pelkää, mutta pelkään sitä, että paikat repeää p**sereikää myöten ja loppuelämä onkin kikkailua.. En tiedä, miten oon tämmösen kauhun itelleni saanut aikasiks, mutta se pelottaa ihan tosissaan :|
Ja sitten sokerirasituksesta, en ole mikään mehu tai limppari-ihminen, mutta yllättävän hyvin meni litku alas, kun siinä nälissään ja janoissaan oli :)
Ja sitten sokerirasituksesta, en ole mikään mehu tai limppari-ihminen, mutta yllättävän hyvin meni litku alas, kun siinä nälissään ja janoissaan oli :)
Tervetuloa mukaan Pautu! Kovia olette kokeneet, toivotaan että nyt kaikki menee loppuun asti parhain päin ja saatte pienokaisen onnellisesti maailmaan. Täällä saa purkaa ajatuksia ja pelkoja just niin paljon kuin itsestä tuntuu, vertaistukea on kyllä tarjolla. :)
Mulla on kieltämättä vähän sama pelko kuin mämmillä... Sen verran karmeita tarinoita oon ihan omasta ystäväpiiristä kuullut ja tiedän olevani muutenkin aika "ahdas", vaikka lantiolla leveyttä onkin. En sitten tiedä, kuinka paljon nuo anatomiset asiat oikeasti vaikuttaa, mutta pitää kai sitä jotain pelkoja olla...
Mulla on kieltämättä vähän sama pelko kuin mämmillä... Sen verran karmeita tarinoita oon ihan omasta ystäväpiiristä kuullut ja tiedän olevani muutenkin aika "ahdas", vaikka lantiolla leveyttä onkin. En sitten tiedä, kuinka paljon nuo anatomiset asiat oikeasti vaikuttaa, mutta pitää kai sitä jotain pelkoja olla...
Mämmä jep. Noi repeämishommat synnytyksessä on vähän sellaisia että... Hui...
Nauroin jo ukolle, että nyt laitetaan rahasto pystyyn mun korjausleikkauksia varten kun lapsiluku on täynnä
. Hauskaahaan se vitsinä nyt on, mutta ei mitkään laskeumat sun muut repeämät mitään harvinaisia ole että..
Nauroin jo ukolle, että nyt laitetaan rahasto pystyyn mun korjausleikkauksia varten kun lapsiluku on täynnä
. Hauskaahaan se vitsinä nyt on, mutta ei mitkään laskeumat sun muut repeämät mitään harvinaisia ole että..
Mutta hei naiset!
Ei niitä valtasia repeämiä tule kuin hyvin harvoin. "Pienet", ensimmäisen asteen repeämät ovat yleisimpiä, mutta se milloin joutuu ihan leikkaussalin puolelle korjattavaksi, niin niitä on vähän. (mulle tietenkin tulee kaikkee "kivaa" extraa henkilökuntalisänä)
Mikäs sen toisen sokerirasituksen ajankohta olikaan? Neuvolassa sanottiin kyllä, mutta arvatkaa muistanko.
Sen vain muistan, että minulle suositeltiin käymään loppupuolella sitä ajankohtaa.
Ei niitä valtasia repeämiä tule kuin hyvin harvoin. "Pienet", ensimmäisen asteen repeämät ovat yleisimpiä, mutta se milloin joutuu ihan leikkaussalin puolelle korjattavaksi, niin niitä on vähän. (mulle tietenkin tulee kaikkee "kivaa" extraa henkilökuntalisänä)
Mikäs sen toisen sokerirasituksen ajankohta olikaan? Neuvolassa sanottiin kyllä, mutta arvatkaa muistanko.
Sen vain muistan, että minulle suositeltiin käymään loppupuolella sitä ajankohtaa.
Marianne81
Näppärä viestien naputtelija
Mämmi ja muut: mä repesin juurikin niin ja ihan sinne asti. Mutta ei oo kikkailua tarvinut harrastaa. Saivat ommeltua mut kasaan sillai että ei tartte kikkailla. Ongelmana vaan on se, että raskauduin uudelleen pian (esikoinen ja repeämät täyttävät siis kohta vuoden). Sainpahan papereihin merkinnän "erittäin vaikea synnytys". Ja sen takia nyt sitten tässä raskaudessa pääsen aikaisemmin synnytystapa-arvioon ja arvio on neuvolan sijasta synnytyssairaalassa suoraan. Taitaapa vielä olla sama lääkäri joka sen tekee kuin joka mut vuosi sitten ompeli kasaan. Mut pahoistakin repeämistä fyysisesti paranee kyllä! Ja eipä kaikki repeä, ei sitä kannata turhaan etukäteen pelätä. Mullakin suurin trauma synnytyksestä jäi ensisijasta siitä, että jouduin heti vauvasta eroon kun mut vietiin leikkuriin.
Hmm täällä ei revetty vain napsattiin jälki suosiolla :s ja itseäni hirvitti mut se ei tuntunu missään ja jälkikin parani nopesti ja hyvin tai liiankin hyvin otettiin miehen kaa jo puoltoista kuukautta synnytyksen jälkeen ekat peti painit 
kuhan vaan muistaa sen huuhtelun ja puhtauden joka vessa käynin jälkeen niin paranee hyvin :)
kuhan vaan muistaa sen huuhtelun ja puhtauden joka vessa käynin jälkeen niin paranee hyvin :)Täällä on taas kokemus erittäin vähän jälkiä jättäneestä synnytyksestä :) 2 päivää synnytyksen jälkeen olin jo koiran kanssa kävelyllä ja viikon päästä synnytyksestä petipuuhissa. Melkein nelikiloinen neiti siis plumpsahti ulos täysin jälkiä jättämättä. Plumpsahti on ehkä vähän huonosti sanottu, kun synnytys kesti 21 tuntia, mutta palautuminen oli siis todella helppo ja nopea :)
Pautu, sinulla on hieno asenne! Kaikkea hyvää tähän raskauteen!
Täällä ollaan edelleen sohvan vankina :/ Nyt olen alkanut jo hyväksyä ajatuksen siitä, että tässä voidaan joutua köllöttelemään useampikin viikko. Supistuksia tulee edelleen liikaa ja ovat liian kipeitä, mutta pahimmat pelot ennenaikaisesta synnytyksestä ovat alkaneet helpottaa, vaikka tilanne ei ole sen parempi kuin pari viikkoa sitten kun tämä alkoi. Eihän tämä tästä panikoimalla miksikään muutu.
Aika jännä juttu muuten, että painoa on tullut nyt sohvalla makoillessa hitaammin kun ennen lepoa. Sinänsä ei haittaa, sillä nyt rv 26+6 painoa on tullut jo 8 kg lähtöpainosta, ja olin ennen raskautta ihan normaalipainoinen, en alipainoinen. Kuitenkin mietityttää, että eihän tämä painon nousemattomuus tarkoita vaan sitä, että vauva ei kasva kunnolla, sillä omat syömiset eivät ainakaan ole vähentyneet.
Aurinkoa ja iloa jokaisen päivään!
Pautu, sinulla on hieno asenne! Kaikkea hyvää tähän raskauteen!
Täällä ollaan edelleen sohvan vankina :/ Nyt olen alkanut jo hyväksyä ajatuksen siitä, että tässä voidaan joutua köllöttelemään useampikin viikko. Supistuksia tulee edelleen liikaa ja ovat liian kipeitä, mutta pahimmat pelot ennenaikaisesta synnytyksestä ovat alkaneet helpottaa, vaikka tilanne ei ole sen parempi kuin pari viikkoa sitten kun tämä alkoi. Eihän tämä tästä panikoimalla miksikään muutu.
Aika jännä juttu muuten, että painoa on tullut nyt sohvalla makoillessa hitaammin kun ennen lepoa. Sinänsä ei haittaa, sillä nyt rv 26+6 painoa on tullut jo 8 kg lähtöpainosta, ja olin ennen raskautta ihan normaalipainoinen, en alipainoinen. Kuitenkin mietityttää, että eihän tämä painon nousemattomuus tarkoita vaan sitä, että vauva ei kasva kunnolla, sillä omat syömiset eivät ainakaan ole vähentyneet.
Aurinkoa ja iloa jokaisen päivään!
Mulle sanottiin että jos paino ei nouse vaikka syökin hyvin (tai vajaasti) niin silti lapsi ottaa sen omansa.. Tätä kyselin neuvolassa kun mietin että jos tekee salitreenejä ja muutenki liikkuu että ei kai lapsen kasvu jotenki kärsi jos ei syökään tarpeeksi kulutukseen nähden..