Hei! Enpä mäkään oo pitkään aikaan kirjotellu, mutta lähes joka päivä käyn lukemassa uudet jutut. Nyt on vanhempainilta pidetty jo pari viikkoa sitten ja oppilaillekin kerrottu. Ei oo koskaan ollu luokassa noin hölmistynyt hiljaisuus, kun silloin kun kerroin. Hetken päästä muutama tyttö sitte uskalsi sanoa jo hetken epäilleensä, mutta eivät olleet uskaltaneet tulla kysymään ku muut luokassa oli olleet sitä mieltä, että ei oo mahdollista. :D Nyt vanhempainvartteja pitäessä on moni kysyny, joko tietää tulevaa sijiaista. Vähä on ikävä fiilis sanoa, että vielä ei tiedä mistään mitään ja vaan toivotaan parasta. Vaikka sitä tekeekin "vaan" töitä, on mun ainakin äärimmäisen vaikea olla kiintymättä omaan luokkaan. Vaikka innolla odotan omaa lasta ja kotiin jäämistä, on samalla huoli niitten koulussa omien pärjäämisestä, vaikka reippaita ja fiksuja ovatkin.
Kelaan sais lähetellä jo hakemusta, mutta yks tietty palkanlaskija, joka osaa kertoa kaikki tarpeelliset toimenpiteet työnantajaa varten yksinkertaisesti, sattu jäämään lomalle just sinä päivänä kun olis hakemukset saanu laittaa matkaan. Odottelen nyt siis vielä ens viikkoon ja ehkäpä syyslomalla sais jo hakee pakkausta matkahuollosta. (Toivossa on hyvä elää

)
Tänään pääsen eka kertaa kokeilemaan Bailamamaa. Kiva päästä ryhmäliikuntaan muiden mahallisten kanssa. :) Varmuuden vuoksi ajattelin ottaa muuten päivän rauhallisesti, koska eilen imuroin koko talon ja muutenkin touhusin kaikenlaista ja kävin vielä kävelylläkin illalla. Kävelyllä olo meni sitte melko hiljaiseksi hiihtelyksi, sillä alamahassa tuntu vähän liian lujaa. En tiedä, oliko tyyppi vaan liian matalalla ja painoi johonkin, vai olisko ollu supistusta. Kotiin selvisin kuitenkin ihan ok ja olokin parani kun hetken istuskelin. :)