Jestas kun musta alkaa kuoriutua ihan kokoaikainen hormonihirviö! Mä joko itken tai huudan joka asiasta... Ja kaikesta ihan tyhmästä. Mä jopa tiedän alkaessani itkeä, että se on ihan tyhmää, mutta en vaan voi sille mitään. Esim. Meinasin kompastua taaperokärryyn, edes jalkaan ei sattunut, kunhan ärsytti. Mies tuumi siihen, että oletkos unohtanut, että meillä on nykyään taapero. Ja pum! Kauhee itku, kun mä säikähdin ja toinen vielä kettuilee päälle... Normaalisti en olis välittäny mitään.
Kertokaa nyt mulle, että en ole ainoa! Melkeen pelottaa, kun ei pysty hallita omia tunteitaan...