Täällä on alkanut taas esikoisen ajalta tutut unet. Synnytys käynnistyy niin nopeasti, että en ehdi sairaalaan. Itse synnytys tapahtuu milloin missäkin, mutta päällimmäisenä jää aina tunne, että synnytys on sujunut todella hyvin. Kertaakaan en ole itse hermostunut, välillä on kauppakeskuksessa on ollut mun työterveyslääkäri avustamassa, mutta pääasiassa olen synnyttänyt kotona. Joko yksin, äitini tai mieheni avustamana. Joka kerta kaikki on kuitenkin mennyt todella hyvin, eikä vauvalla tai itsellä ole ollut mitään hätää.
Arvatkaas sitten näiden unien jälkeen kuinka suuri järkytys oli, kun alatiesynnytys jyrkästi kiellettiin esikoisen kohdalla! Vauva kun oli tulossa varpaat edellä, jolloin napanuora olisi jäänyt liiaksi puristuksiin. Kyllä siinä pari päivää itkettiin, ennen kuin alkoi sopeutua ajatukseen sectiosta. Saa nähdä miten tämän toisen kanssa nyt käy. Täällä koko suku pitää peukkuja, että poju olisi pää alaspäin kun se aika koittaa :-)
Niin ja noista ennakko-aavustuksista sukupuolen suhteen. Mä olin 110% varma esikoisesta, että poika on. Piti vielä moneen kertaan tarkistaa kun ultrassa kerta hypättiin kokokontrolleissa, että niin varmastikko on tyttö kun edelleen jäi poika-fiilis. Vielä section jälkeen kysyin, että varmastikko on tyttö :-D Nyt tältä toiselta oli taas poika-fiilis, mutta en uskaltanut yhtään luottaa siihen. Sanoin kaikille, että on ollut erilainen raskaus ja itse epäilen poikaa, mutta siihen ei voi luottaa ollenkaan. Pikemmin epäilin tyttöä, kun taas oli niin poika-olo ;-) Mut tällä kertaa piti luultavimmin siis paikkansa, pitänee vielä kontrolli-ultrassa pyytää varmistusta :-D