Mulla taas päinvastoin on ihan paniikki saada kaikki hommat siihen pisteeseen, että voi kahden kuukauden päästä jäädä hyvillä mielin äitiyslomalle. Siksi en malttaisi saikutella päivääkään, vaikka kai näillä liitoskivuilla irtoaisi viikko jos toinenkin.
Tuohon kaveripuoleen en osaa samaistua. Minulla ei ole mitenkään suuret kaveripiirit, mutta henkilöitä löytyy laidasta laitaan. Toisilla on ollut suurperhe jo alle 24-vuotiaana. Toiset ovat ikisinkkuja, joita ajatus vakaasta parisuhteesta, lapsista ja perhe-elämästä lähinnä hirvittää. Ja kaikkien kanssa olen yhä hyvin väleissä. Tapauskohtaisesti olen aina valikoinut keskustelunaiheet: Neljän lapsen äiti on tykännyt jutella kurahaalareiden väristä ja matkarattaiden ominaisuuksista, 8 vuotta nuorempi kaveri tykkää kertoa miesseikkailuistaan, eli laidasta laitaan mennään. Ja olen kaikkien asioista yhtä kiinnostunut vaikka ei itselle ajankohtaista tai tuttua olekaan. Ja sama toisinpäin. Minulla vissiin käynyt tuuria noissa kaveriasioissa. Inhottavaa jos välit menee sen takia, että oma elämäntilanne muuttuu. Aika monellahan se muuttuu jossain vaiheessa elämää. Kyllä ne todelliset kaverit yleensä yrittävät mukautua siihen kanssa. Tsemppiä Soffille ja Hempulille.