La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun ei oo tarvinnu nousta yöllä kertaakaan vessaan, onneksi. Oon niin herkkä piristymään että en varmaan saisi enää unta sen jälkeen. Päiväseltään kyllä joudun rampata tiuhaan.
 
Täällä pituutta 169cm ja lähtöpaino 64kg. Nyt tullut varmaan kolme kiloa ainakin lisää. Maha pömpöttää jo kovasti. Suurin syy varmaan turvotus, mutta on siinä ihan jo vauvamasuakin. Viikkoja 14+2 ❤
 
Ja sitten seuraava kysymys :)
Kyselyikä minulla :)

Miten olette kertoneet vanhemmillenne? Siis ihan omalle isille ja äidille, ei anopille ja...
Mä en ole vieläkään uskaltanut kertoa... Vaikka harva se ilta soitellaan äipän kanssa mut en ole vain uskaltanut sanoa :nailbiting:
Ensi sunnuntaina tulisi ihan livenä mahdollisuus kun äiti tuo koiran mökiltä takas kotiin... :nailbiting: :nailbiting:

En tiedä mikä siinä pelottaa.. Se varmaan että kuinka aloittaa kertominen ja mikä se reaktio on.. Kun ei ole mikään maailman helpoin mamma vastassa :facepalm: :grin
 
Itse kerroin viestillä ja ensin oli järkytys äitille.. mutta nyt jo innoissaan kyselee onko mitä vaivoja ja opastaa ja auttaa, kyllä sieltä omalta äitiltä saa kuitenkin kaikki parhaat neuvot ja parhaan tuen :) kyllä sillä hetkellä sydän jyskytti kun viesti lähti!! :D
 
Hemmutar: mun äiti kysy puhelimessa joskus kesäkuun alussa että ollaanko puhuttu pojille pikkusiskon raskaudesta mitään niin tuumasin sille että ei oo kerrottu eikä omastakaan ja äippähän sit nappas tuohon sivulauseeseen kiinni, onnellinen oli kyllä uutisesta.... onko sulla se vauvanodotus-kirjanen? (apteeksista saapi jos ei oo) jos on niin jätä se johonkin pöydälle näkyville jos vaikka mammas sen siitä huomais...
 
Meillä sai tuon oppaan neuvolasta, mutta ehkä ne jakelee kappaleet neuvolassa loppuun jos niitä on varattu enemmänkin. :happy:

Miehen äidille mies vain töksäytti et "susta tulee äiti sitten mummi". Ite vääntelin ja kääntelin omien vanhempien edessä kun äiti tenttas miksi en osallistunut naisten kymppiin. Ja äiti siihen tokas et ootko raskaana vai? Ja siihen vastasin et "Joo". Ei ihan heti menny jakeluun, sillä jatkoi kyselyä. Vasta hetken päästä tajusi ja onnitteli.:)

Miehen isälle mies soitti ja kertoi ja miehen isä ajoikin 1,5h ajomatkan vain tuomaan mulle kukkia. :Heartred

Kerrottiin vanhemmille melko ajoissa, heti varhaisultran jälkeen. Muille ollaan kerrottu nt-ultran jälkeen.
 
Me mentiin mun vanhemmille viikonlopuksi ja vietiin shampanjapullo mukanamme. Mies aloitti kertomalla, että oli saanut uuden työpaikan ja kun siinä onnitteluja otettiin vastaan ja äiti kaivoi kaapista shampanjalaseja mies totesi, että ei tarvi kun kolme lasia, vaimo ei voi juoda. Äiti katsoi mua ja kysyi jo kyyneleet silmissä että onko tämä nyt totta! Siihen myöntävä vastaus ja lisää onnitteluja, itkua ja halauksia! Rakastavat lapsenlapsia ja sen näkee! ❤
 
Täällä pituutta on 169cm ja painoa oli neuvolassa joskus viikoilla 7:n 75kg. Kolmisen vkoa sitten mittasin kotivaa'alla pari kiloa enemmän. Pelkään että on tullut lisääkin kun tässä on pahoinvointiin syöty, vaikka terveellisesti tosin. Nyt turvotus vähän hellittänyt, mutta vaaka on ilman pattereita, joten tarkkaa en tiiä. Ehkä ihan hyvä niin.. :D

Me kerrottiin mun vanhemmille ensin ja molemmat oli ihan onnensa kukkuloilla! Samoin pari päivää myöhemmin miehen vanhemmat myös. :)

Nyt 13+3. Niin se aika vaan menee!
 
Mulla ei oo koskaan ollu painoa enempää kuin 62 kg (pituutta 160) ja nyt viime viikolla neuvolassa 66,4 kg. :eek: Mulla painonnousu johtuu siitä, että syön koko ajan sen pelossa, että tyhjällä vatsalla oleminen alkaa oksettaa. Hiljalleen yritän vähentää syömisen määrää mutta kun pahoinvoinnin sietokyky on mulla tosi heikko, pienikin ällötys vie mut saman tien keittiöön. Jonkinlainen addiktio tämäkin. :oops:
 
Mä soitin omalle äidille heti kun plussatesti oli tehty. Itkettiin sitten puhelimessa yhdessä onnesta :) Se eka raskaus joka päättyi ikävästi lähensi meidän välejä entisestään ja halusin ehdottomasti äidille jakaa tämän raskauden alusta asti, koska jos tän raskauden kanssa kävisi huonosti niin tietäisin että äiti olisi jälleen tukipilarina. Isäni on kuollut jo mun lapsuudessa, joten ei sitten päässyt kuin äidille kertomaan.
 
Tuleville isovanhemmille kerrottiin antamalla nimikoidut Mummo- ja Pappa-pyyhkeet. Mun äiti ei meinannut sisäistää asiaa ollenkaan, vaikka on asiaa epäillytkin kasvavan/turvonneen mahan takia. Mun isä puolestaan alkoi itkeä ihan vuolaasti, mikä oli kyllä aika yllättävä reaktio, mutta siinä sitten porukalla vollotettiin. :) Ja kerrottiin jo 9+0, muille kerrotaan, kun isoisoäidille on saatu kerrottua.
 
Vanhemmat tosiaan asuu kaukana. Kirjoitin paperille "minusta tulee isosisko" ja esikoinen kuvassa kynä käessä muka kirjoittanut tekstin. Lähetin saman myös mun sisaruksille. Äiti oli aivan et miten ihmeessä keksitkin noin ihanan tavan ilmottaa. Osasivat jo oottaa, ku tiesivät myös alkuvuoden keskenmenosta. Iskän kans en oo asiasta jutellu vielä, mut on äiti sen kuvan näyttäny.
 
En oo saanu kerrottua vielä mun iskälle, enkä mummoille ja ukeille... Mutta äidille kerroin jo kesäkuun alussa. Eikä se sitä asiaa hyvällä mielellä ottanut vastaan, mulla on itellä paha olla sen sanomisten takia. Siksi varmaan pelottaa kertoa muulle suvulle jos tulee samat reaktiot "olette liian nuoria, lapsia voi tehdä myöhemminkin, olette tuntenut vasta niin vähän aikaa, oon huolissani susta, ootko varma että Niko on sun kanssa tosissaan tässä mukana..." Mm. Tämmöstä tuli äitini suusta, siis ei vissiin haluu lapsenlapsia.. Me ollaan varmoja tästä miehen kanssa eikä siihen mun äiti voi vaikuttaa minä täytän syksyllä sen 23 ja mies 26 ja tää on oikein sopiva hetki hankkia lapsi.
 
Itku silmässä luen täällä näitä teidän läheisille kertomistarinoita, ai muten niin herkillä ;) ootteko huomannut muuten ton boxin jonka lastentarvike ketjun liikkeistä saa hakea kunhan on ensin täyttänyt yhteystietokaavakkeen? Mä hain sen ja oli aika kiva noin niin kun ilmaisboxiksi, joskin mun laatikossa oli lähes kaikki etusetelit jo vanhentuneita, mutta muutoin sisältö oli ihan kiva :)
 
Alinah: Mä olin 23 ja mun mies 27 kun saatiin esikoinen ja oikein hyvä ikä on ollut. Ja kun nuorena aloittaa, ehtii tehdä vielä iltatähdenkin :) Me tosin oli ehditty olla jo tuolloin 7v. yhdessä, mutta eipä sekään mitään tarkoita suuntaan eikä toiseen. Se on teidän lapsi ja loppukädessä teidän juttu ja pääasia on se että itse olette asiasta varmoja. Tulevat isovanhemmatkin varmasti asiaan tottuu kunhan saavat hetken asiaa ajatella, viimeistään kun pieni on maailmassa sulostuttamassa. Ja äidilläsi on varmasti vain sinusta huoli, ei varmasti ole pahaa tarkoittanut vaikka ei ehkä ole siinä tilanteessa ehkä sanojaan parhaiten valinnut.
 
Itse kerroin tuossa pari vk sitten omalle äidille lähettämällä kuvan ultrasta jossa selkeästi tyyppi heiluttelee :happy: ensin vastaanotto oli kovin tympeä "miten te nyt meinaatte pärjätä" sisältöinen viesti. Paha mieli siitä tuli. Mutta ymmärrän myös sen huolen. Olenhan minä vielä nuori. Nyt tässä viikon sisään hänkin alkanut varovaisesti kysymään vointeja.

Anoppi taasen kiljui onnesta ja itki :hilarious:

Lähtömittoina itsellä 170cm ja 72,2 (rv5+6) ja tällä hetkellä huimat 78 kg... Että huh. Nestettä on kyllä hurjasti ja rinnatkin kasvaneet niin ettei vanhoihin liiveihin mahdu.. (Painossa myös ehkä kilo suklaata):joyful:
 
Mulla alkupaino oli 50kg (oikeesti 48-49kg mut muutama kilo lomalta ekalle neuvolakäynnille) ja oon 163cm. NYT OON LIHONU 5kg!!! eli painoa 55kg ja tää on painavin mitä oon koskaan elämässäni painanu. Mut aikalailla nestettä että paino heittelee päivän ajan mukaan n. 1 ja puolella kilolla :D aika paljon nestettä. Nyt siis raskausviikko 13+4 ja ulospäin näytän et oisin jo puolivälissä raskautta :D kauhee pömppis tullu!!

Miehen vanhemmille kerrottiin kun muutetaan heidän asuntoonsa, mitä ensin myivät niin vuokralle ja he ihmetteli miksi halutaan muuttaa maalle :D Otti asian tosi hyvin.
Oma äitikin otti asian, mutta jo 3 lapsenlapsi niin oli vähän "jaah". Oma isä totes et täytyy pureksia ja että hän on näköjään tulossa vanhaksi.
Parhaiten uutisen on ottanut mun rakkaat sisarukset ja paras tuki ollut mun isosisko jolla jo 2 omaa ja yksi poika miehen entisestä liitosta. Hän osti jo meijän pikku papulle ekat bodyt ja sukat ja muut :D
 
Täällä on hiljaiseloa pidellyt kun koin tossa viime torstai-illasta sunnuntaihin niin hirveän shokin että piti jopa pelätä keskenmenoa. Ahdistelija/ kyttääjä seurasi mua ja kävi jopa vanhempieni ovella. On ollu kyllä todella hurjaa, onneksi tilanne taitaa olla nyt rauhoittunut. Stressitasot on edelleen korkeat ja kesälomakelit ei päätä huimaa..

Mulla pituutta 154 ja lähtöpaino oli 37-38, nyt rv 15+3 ja painoa n. 44. Rinnat paisunnu varmaan kolme tai neljä kuppikokoa (jee!) ja maha on selkeästi näkösällä (myös jos pötköttää selällään). Edellisessä raskaudessa painoa tuli 16 lisää ja sain valtavasti motkotusta neuvolasta, mutta jos ite järkeistän sitä nyt niin nestettä oli tosi paljon, ranteet ja kädet ihan puuduksissa kun olin niin turpeena. Kyllä se sit lähtikin vauhdilla, mutta sitä motkotusta en kyllä enää kuuntele miltään taholta.

Heinäallergia on ollu pahempana kuin koskaan, soitin eilen neuvolaan että mitä ihmettä teen.. Nyt testaan toista allergialääkettä ja nenäsuihketta. Siltikin buventolia pitää vetää kun henki ei vaan kulje tai kurkkua kutittaa ihan tolkuttomasti. Hankalaa..

Mitähän positiivista? kesälomaa vielä ens viikko jäljellä, aika kököt kelit......
 
Mulla oli lähtöpaino 61 kgn tienoilla.. nyt painoo on 65,7 kg ja pituutta 166. Ei sinällään oo liikaa tullu neuvolan tätin mukaan mutta itteä hirvittää ku puntarille nousee :) mulla on nyt rv 14+5. Vielä vuosi sitten painoin 53 kg, ni tuntuu niin jäätävältä nuo luvut. Naimisiinmeno vähä lihottanu.. :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top