Mulla on molemmissa synnytyksissä käynnistymisvaihe kestänyt peräti vuorokauden. Sairaalaa on menty ajoissa ku oon pitäny et mulla on matala kipukynnys. Synnytykset on laskettu alkaneen siitä ku oon ollu 4cm auki, esikoista synnytin sen mukaan vähän reilu 6h ja ponnistin 21min. Nuorempaa synnytin 3,5h ja en ponnistanu ollenkaan (merkittiin 1min), tuli niin vauhdilla ulos et en saanu ponnistaa.
Esikkoa synnyttäessä käytin kivunlievityksessä eka kauratyynyjä, sitten pääsin ammeeseen. Amme ku ei enää riittäny, niin ilokaasulle. Sitä en osannu ottaa oikein, tai otin mutta uskoin kätilöitä ja en hengittäny koko supistusta ja se ei riittäny mulle, ja toisekseen se pöllynen olo säikäytti, joten pyysin epin. Epin jälkee supistukset hiipu ja sain oksitosiinitipan avuksi. Tuolloin oisin halunnu synnyttää jakkaralla, mut skalpin laiton jälkeen vauvasta kuuluin ns. lisälyötejä joten en saanut siihen lupaa. Synnytin puoli-istuvassa asennossa. Jälkikäteen ei mitää lisälyöntejä vauvalla todettu, ja mä epäilen et sillä ois ollu hikka ja se ois kuulunu siinä skalpissa. Skalppi siis laitettiin kalvojen puhkasun jälkeen vauvan päähän kiinni, jotta pystyttii seuraamaan sydänääniä epin aikana. Esikko painoi 3955g ja oli 52cm pitkä.
Nuorempaa synnyttäessä menin melkein suoraa altaaseen, ku päästii sairaalaan, mutta supistukset laantu. Mentii kammariin nukkumaan loppuyöks, välil otettiin käyrää. Aamulla lähettii sitte kävelylle, kun uhattii et jos ei kohta ala tapahtumaa niin meiät laitetaa kotiin. Kolmisen tuntia käveltiin, ja siitä noin kaks tuntia rappusissa, supistukset voimistu koko ajan. Mies autto kipua lievittämään painamalla käsillä mun lonkkia, se tuntui auttavan paljon. Siel lonkissa ja alaselässä on akupainantapisteitä, jostain netistä löytyy kartta. Ne pisteet lievittää kipua ja auttaa supistuksia. Lopulta alko tulla utelias olo, halusin tietää paljonko on avauduttu, joten mentii takas. Kätilö totes että 4cm auki ja salii päästii siitä. Siel sit jouduin sängylle käyrään ja supistukset alko tuntuu tosi ikäviltä, sain ilokaasun. Nyt otin sitä jo ennen ku supistus alko ja hengitin koko supistuksen ajan sitä, se autto paljo paremmin, kuin ekassa synnytyksessä. Lopulta pyysin epiduraalia, mutta anestesialääkäri ei päässyt heti, sanottii et menis puol tuntia. En sitte ehtiny sitä saamaan, viime tingassa mulle laitettii pudentaalipuudute (vai miten se kirjotettii), mutta sekää ei ehtiny vaikuttaa. Kätilö kokeli vielä kohdunsuun tilanteen olinki 10cm auki ja siinä samassa meni lapsivedet, heti seuraavalla supistuksella synty pää, ja sitte koko tyttö. Ja kyljelläni synnytin, mulle tarjottii sitä synnytysjakkaraa kovasti, mut onnekse en suostunu enää siihen, ei olis kätilö saanu ollenkaa koppia tytöstä :) Nuorempi paino 4040g ja oli 51cm pitkä.
Vinkiksi ensisynnyttäjille: pysykää pystyssä ja liikkeessä niin pitkään kuin mahdollista. Makuulla kivut tuntuu paljon kovemmilta. Liikkeessä oleminen myös nopeuttaa avautumista ja vauvan laskeutumista kanavaan :)
on selkeästi pienemmät. Niinpä soitti sitten omille vanhemmilleen heti kotimatkalta. Mä olin ajatellut kertovani äidilleni vasta ma kun olemme sinne menossa, mutta mies halusi että lähetetään tekstarina ultrakuva heti.
Aika ihana vauvakuumeinen mies 
Itkuhan tota lukiessa tuli, toivottavasti nyt onnistui kaikki hyvin ja saisitte vielä lapsen onnellisesti syliin. Annoitteko mitään palautetta tapahtuneesta?
onpa ollu todella törkeetä kokemus, mulle tuputettiin koko ajan kipulääkettä ja kysyttiin tarvinko lisää mutta pärjäsin hyvin vähälläkin, tosin ei mulla ollu viikkojakaan kuin 17+.
