La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Taitaa olla semmosta aikaa juu, että mies alkaa meillä vihdoin tajuamaan raskauden :D ultra kai sen laukas.

onko teilläkin tunne, et menis aika et sais sen pienen nyytin jo syliin?? Toki raskaudesta nauttii, mut ootan silti et pääsis jo edes hieman eteenpäin, ni vois alkaa hankkii kaikkee ihanaa vauvelille :p
 
Itsellä tällä hetkellä sellainen olo että on reilu 6kk aikaa saada esikoinen nukahtamaan ajallaan ja nukkumaan yöt enempiä heräilemättä, että jaksaisi seuraavan kanssa alkaa valvomaan..Nyt iski tämmönen masis :( Olisihan se ihanaa saada nyytti syliin ja toivoa että nukkuisi edes pienenä yöt yhtä hyvin kuin esikoinen..
 
Pinni, kaikki sympatiani sulle! Itselläänkään ollut kivaa toi oksentaminen, saatika jos sitä jatkuu viikko tolkulla.. Voimia ja toivottavasti tuo pahoinvointi olisi pian ohi! ♡
 
Mulla nyt 8+5 ja tuntuu vaan pahenevan. Väsymys, pahoinvointi, päänsärky. Mun päivät menee töissä kituen ja sen jälkeen kotona maaten. Vein esikoisen paApalle yökylään koska käy ihan sääliksi kun en pysty tekemään mitään kun oksennan ja voin pahoin ihan joka asiasta.
 
Vihdoin alkoi juhannusvapaa minullakin!
Sauna päälle ja rentoutumaan ❤
muutama alkoholiton siiderikin kylmässä :)

Kyllä minun puolesta tammikuu saisi tulla hyvin pian, en tykkää tästä raskausajasta, vaikka kohtahan alkaa se helpoin osuus, toinen kolmannes... mieluummin kuitenkin hoitaisi vauvaa ❤

Vielä on aikaista miettiä synnytys juttuja, mutta kuulisin mielelläni teidän kokemuksia, joilla on yksi tai useampi takana... Onko se toinen helpompi...?
Mulla on jo hirveä kammo siitä, eka oli niin pitkä ja kipeä rutistus :P ...ei varmasti pahimmasta päästä, mutta on niin huono kipukynnys, että toivon todella toisen tulevan helpommin...
 
Itellä kanssa synnytys oli pitkä avautumisvaiheen osalta. Lapsiveden menon ja syntymän välillä meni yht. 45h, kun avautuminen kesti ja kesti ja piti käynnistää 2 kertaa uudelleen supistukset (molempina öinä).. Ja mun kohdalla yökkökätilöt oli loppupäästä hanurista ku lopulta viimeset sentit avautu hujauksessa, kun oksitosiini meni täysillä ja oma kätilö lähti toiseen synnytykseen, niin mut jätettiin yksin kipujeni kanssa, eikä kukaan hakenu edes mun ukkoa isähuoneesta nukkumasta mun tueksi saatika että olis kivun lievitystä saanut.. Pari muuta kätilöä kävi vaan sanomassa, että hengittele ilokaasua, kun pyysin kivunlievitystä. Lopulta kivusta lenti laatta lattialle sopivasti, kun oma kätilö oli tulossa takaisin 45min odotuksen jälkeen.. Sitten alkoi homma etenemään kun sai miehen vierelle ja aamuvuorolaiset pääs suoraan ponnistusvaiheeseen. Sen jälkeen taas jäi hyvä maku suuhun, mut se 45min mitä joutui yksin olemaan ensisynnyttäjänä, oli jotain aivan hirveää, jota pelkään tulevassakin synnytyksessä, että tulee yhtä epäinhimmillisiä kätilöitä kuin silloin..
 
Minulla on takana erittäin traumaattinen ja vaikea synnytys missä repesin pahasti kolmesta kerroksesta, tikkejä tuli yli 100. Mursin myös häntäluuni tuossa.. Varmaan parempi etten kerro enempää, jos täällä on ensikertalaisia :)
 
Mulla eka synnytys oli sektio ja toinen alatiesynnytys, joten en osaa sanoa oliko yhtää helpompi tuo toinen kuin ensimmäinen, paitsi että toipuminen alatiesynnytyksestä oli nopeampaa kuin sektiosta, sektiosta jäi synnytyspelko (sektiopelko) ja totesin kätilölle että ei ikinä uudelleen mutta niin se mieli muuttui ja kakkosen alatiesynnytyksen jälkeen tuumasin kätilölle et voisin synnyttää uudelleen. Nyt ei ainakaan vielä ole ainkaan mitään muuta mietteitä kuin se että tällä kertaa onnistuisi tuo alatiesynnytys ja se että jos sektioon joudun niin en halua olla hereillä siinä enää.
 
Mul oli ensimmäisen synnytys tosi helppo.....Edellisenä iltana alko supistelee ja seuraavana päivänä synty... Kerettiin olee alta tunti sairaalassa ennen kuin poika synty. Toinen oli kans kyl helppo mut supistelut alko jo useamman päivän aikasemmin ja se oli aika puuduttavaa ku ei pystynyt öisin nukkuu. Mut sairaalassa ei onneks tarvinut kärvistellä ku vähän reilu tunti ku toinen poika synty...
 
Pinni apua! :o Synnytitkös esikoisen samassa sairaalassa mihin tän toisen kanssa meet?

Mulla meni kans synnytys ihan reisille. Avautuminen tyssäs 5cmiin ja koko synnytys kesti n. 22h (vaikka siihen sairaalan lappuun on merkattu muutama hassu tunti!)
Väsymys ja maksimäärät epiduraalia, pyysin sit ite päästä sektioon. En olis jaksanu enää synnyttää.

Tyttö oli tulossa väärässä tarjonnassa, eli naama ylöspäin. Kätilö sitä epäilikin, mutta ei sitten ultralla viittiny tarkistaa. Ja siinä epikriisissä lukee että ultralla havaittu väärä tarjonta. -.-
Eli olisin voinu päästä paljon helpommalla jos kätilöt ja lääkärit olis ollu vähän mukana. :/

En siis tiedä haluanko synnyttää alateitse, onneks tässä on aikaa vielä miettiä.
 
Ainiin. Mä menin ja tilasin jo turvakaukalon :D jollyroomissa oli tarjouksessa brion kaukalo + telakka, samanlainen mikä esikoisella oli ja tykättiin siitä kovasti! :)
 
Meille oli alun alkaen tulossa nyt tuplat, mutta ultrassa huomattiin että vain toinen on hedelmöittynyt kunnolla ja sydän lyö, toinen taas tulossa pois päin.. noh, toinen pienistä on nähtävästi vuotanut pois, aika kipeästi ja runsaasti, mutta toinen sitkeä kaveri on totaalisesti tarrannut kiinni eikä ole hievahtanutkaan. Tuo kotidoppler on ollut ihana pelastus kun saa mielenrauhan heti kun sykkeet saa kuuluviin. Juhannuksen jälkeen on taas ultra ja katotaan että tää taistelija tosissaan on sielä vielä voimissaan ♡
 
Mimi! Kyllä.. Olin myös pettynyt Kätilöihin ja he pahoittelivat jälkeenpäin mokiaan synnytyksessä.. Mä synnytin 1,5päivää, ponnistin 1,5tuntia, lopuksi syntyi 4,5kg poika (!!!! Joka vielä 2pvää ennen sitä ultrattiin 3,6kg eikä suostuttu käynnistämään vaikka itkien Kinusin sitä rv 40 lähtien, poika syntyi 42+2). Tämän seurauksena murtui häntäluu, repesin pahoin ja lapsi vedettiin kolmella imukupilla ulos. Tällä kertaa aion vaatia ja pitää huolen että mua kuunnellaan!
 
Olis kiva kuulla lisää muiden synnytyksistä! :) itellä esikoinen tuli vauhdilla, koko synnytys kesti kokonaisuudessaan nelisen tuntia enkä ehtinyt saamaan muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Yllätyin miten korkea kipukynnys mulla onkaan, kun kuumassa suihkussa olin koko avautumisvaiheen (niin että selkänahka paloi!!) Ja sieltä mut kiidätettiin täysiä saliin jossa pyysin ensimmäisen kerran jotain helpotusta oloihin, niin kätilö tuumas että "nyt on kuule aikalailla myöhäistä kun tää syntyy nyt" :D onneksi synnytys käynnistyi vesien menolla, muuten ei oltais ehditty sairaalaan vaikka asutaankin tässä kilometrin päässä. .! :P kaiken kaikkiaan synnytys oli ihan mahtava kokemus, poika oli niin virkeä heti synnyttyään ja mäkin sain vaan nousta peseytymään yms :) innolla odotan jo seuraavaa synnytystä ja toivon että aika pitkälti pääsis samalla kaavalla, varsinkin että ehdin sairaalaan eikä mihinkään eteiseen tarvii muksua pyöräyttää.. :D
 
Mulla esikoinen synty lopulta sektiolla kun eka käynnistettiin ja 20h jatkuvien supistusten ja 2,5h ponnistamisen+3 imukuppivedon jälkeen ei vaan halunnut liikkua mihinkään. Mulla siis supistukset ei loppuneet ennen kuin seuraava jo tuli niin oli aika kamalaa. Mut tiesin miten käy ja ootin vaan leikkuriin lähtöä. Poika syntyikin sitten alakautta ja ai että kun jäi hyvä mieli. Kätilö oli huippu ja koko hommaan meni 8.5h ja epiduraalin sain jossain vaiheessa. Se vauhditti synnytystä kun pystyi hetken rentoutumaan. Ootan jo et pääsen uusimaan :D toivottavasti vauva ois pieni (max 3.5kg) niin mahtuis..muuten menee sektioon.
 
Hemmutar, jokainen synnytys on onneksi erillainen :) Sulla voi ollaki ihan helppo synnytys ja mukavat kätilöt. Kaikki on nii paljon tuurista kiinni, miten kaikki menee omalta kohdaltaan.
 
Hemmutar: omien kokemusten myötä voin sanoa että kun ei oleta kaiken menevän kuin oppikirjoitta ja luottaa omaan kehoon niin synnytys menee hyvin, koska kehomme tietää mitä sen pitää tehdä synnytyksessä, pelkäämään ei kannata alkaa kun jokaisen synnytys on omanlaisensa ja mitään yleistä kaavaa ei ole miten sen pitäisi mennä, sen minä sanon että ensisynnyttäjänä on osattava vaatia kätilöiltä apuja ja sitä että ne oikeasti kuuntelee sinua eikä saa antaa polkea omia tuntemuksia jalkoihin, sinä olet se joka tietää miltä sinun kehossasi tuntuu ja tapahtuu.

Jos synnytys pelottaa liikaa kannattaa puhua siitä äitiysneuvolassa ja mainita terkalle että onko sen mielestä aihetta pelkopolilla käymiseen. Itse ravasin kakkosen aikana pelkopolilla esikoisen synnytyksen traumojen takia ja kannatti kyllä, sai käsiteltyä asiat läpi ja oma mielipide otettiin hyvin huomioon kakkosen synnytyksessä ja mikä oli hassuinta samoja kätilöitä oli myös kakkosen synnytyksessa salissa kuin ykkösenki aikaan ja heistä näki että he olivat lukeneet mun kirjoittaman synnytyspelkoni tekstin. Luottavaisella mielellä olen menossa nyt tuttuun sairaalaan synnyttään ja jännitän tällä kertaa että käynnistyykö synnytys kotona vai käynnistetäänkö sairaalan seinien sisällä kuten aiemmat.
 
Minun synnytys oli myös "helppo" (jos edes voi niin sanoa synnytyksestä koska kyllä se tietenkin sattui) :D raskauden alussa pelkäsin synnytystä mutta kun raskaus meni yliaikaiseksi niin halusin vaan saada tyttäreni ulos ja pelko meni pois. Itse aavistin että oli iso vauva tulossa mutta neuvolassa ne sanoi että "ei täällä iso vauva ole, sanoisin 3,8 kg"... Noh, sitten kun pääsin yliaikaiskontrolliin sairaalan rv 41+3 niin lääkäri toteaa ultran avulla että vauva on noin 4,4kg.... Ja lääkäri alkoi puhua sektiosta kun oli ensimmäinen vauva tulossa ja ei tiedä että mahtuuko ulos. Mutta itselleni tuli niin vahva fiilis että haluan synnyttää alateitse joten lääkäri suostui siihen ja sanoi vaan että mun piti olla valmistautunut siihen että voi mennä hätäsektioksi.

Seuraavana aamuna tulin sairaalaan käynnistykseen ja kätilö tutki minua ja totesi että olin jo 4cm auki joten pääsin suoraan synnytyshuoneeseen missä ne puhkaisi kalvon. En tarvinnut käynnistyslääkettä koska synnytys käynnistyi pari minuuttia sen jälkeen ja kovat supistukset alkoivat. Sain lämpötyynyjä mutta nehän ei tehonneet, sitten ilokaasua mutta ei sekään tehonnut. Sitten soitin kelloa koska halusin epiduraalin ja kätilö tuli ja ihmetteli miksi halusin niin nopeasti epiduraalin kun oli mennyt vasta 1,5 tuntia. Mutta sitten hän katsoi miten oli edennyt ja olin jo 9cm auki joten hän juoksi hakemaan anestesialääkärin että ehtisin saamaan epiduraalin. Kolme tuntia kalvon puhkamisesta olin 10cm auki mutta vauva ei ollut vielä oikeassa asennossa joten jouduin odottamaan että hän laskeutuisi. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia ja meidän tytär syntyi mitoilla 53cm ja 4,340kg :) synnytys kesti yhteensä 6 tuntia.

minulle synnytys oli positiivinen kokemus ja toivon että tekin saisitte yhtä hyvän kokemuksen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top