Voi, onpas täällä paljon surullisia uutisia, voimia! Tuntuu ihan naurettavalta tulla valittamaan tänne kaikista raskausvaivoista, mutta johonkin näitä tuntoja tekee mieli purkaa vaikken kasvotusten nyt oikein kenenkään kanssa juttutuulella ole...
Elämä on kyllä töiden taas alettua ollut yhtä selviytymistä päivästä toiseen. Töissä kuljen paikasta toiseen kuin haamu ja lasken vaan minuutteja siihen koska voin taas syödä jotain (->parempi olo). Tänään kesken hommien alkoi pyörryttää niin, että piti keskeyttää työtehtävät hetkeksi. Lämmin lounas on päivän huippuhetki jota odotan kuin kuuta nousevaa, ja sen jälkeen onkin muutama tunti suht normaali olo. Töistä tultua kaikki tuntuu ihan toivottomalta pakkopullalta ja tietokonetta tai telkkariakaan en ennen tätä hetkeä ole jaksanut kotona avata lainkaan tällä viikolla. Yleensä oon vaan torkkunut/nukkunut iltakuudesta eteenpäin. Tankkaamassa käyminenkin työmatkan varrella tuntuu ihan ylivoimaiselta. Jos saisin vapaasti valita ja unohtaisin kaikki terveellisyysjutut, en tekisi mitään muuta kuin makaisin koko päivän sohvalla ja napostelisin taukoamatta jotain herkkua. Pysyisi ainakin paha olo poissa eikä tarttis käyttää järjettömiä määriä tahdonvoimaa terveellisempiin valintoihin (jotka ei vaan kerrassaan tuo sitä normaaleinta oloa).
Pienetkin jutut saa mut ihan raivon partaalle, kun en yhtään jaksais mitään ylimääräistä. Miehen kanssa en ole puhunut pariin päivään (puhelimella) sen jälkeen kun kilahdin ihan totaalisesti pankkitapaamiskuviosta. Pitäis jollain ihmeen ilveellä hoidella hirveesti kaikkia omia juttuja arkipäivisin jossain kaukana samalla kun siirrän majapaikkaani kaupungista toiseen (mm. viikon päästä Lappiin), ja työni luonne tekee sen muutenkin tosi hankalaksi. Hermot on niin kireällä, että parempi vaan mörköillä kaukana muista ihmistä aina kun mahdollista...
Kiitos ja anteeksi, helpotti vähän. Eiköhän tää tästä taas kohta luista paremmin, kun rv 10 jo menossa :) Jossain luki, että raskausoireet on pahimmilaan rv 9-11 ja sen jälkeen alkaa helpottamaan.