La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja "ihana" kuulla, että muillakin pyörii isoja ja outoja kysymyksiä päässä! Meilläkin lapsi todella toivottu ja haluttu, mutta jostain syystä välillä tulee se fiilis, että onkohan tää nyt sopiva aika..oisko pitänyt odottaa, tuleeko tästä mitään, pärjätäänkö me, osaanko ees olla äiti ymsyms! Hormonit varmaan pistää parastaan :D onneks meillä on tammikuuhun asti aikaa sulatella asiaa ja pistää asioita kuntoon! Vaikka äkkiähän se aika menee ;)
 
Mä en oo murehtinu asunnon vaihtoa, tokihan tää kolmio jossain vaiheessa jää pieneksi, mutta eikö lapset nyt muutamia vuosia samaan huoneeseen mahdu :) tai sit muutetaan miehen kanssa olkkariin. Meillä on jo 7 vuotta yhteistä taivalta takana, joten tunnetaan toisemme todella hyvin. Vaikka tänä vuonna on tuntunu siltä, että pistän miehen pihalle kun menee hermo. Eikös se niin menny että 7vuoden välein parisuhteessa on kriisi? :D
Toisaalta tähän tilanteeseen on tosi paljon vaikuttanut noi keskenmenot ja se odottaminen että koska taas tärppää. Nyt on alkanu ehkä vähän helpottaa, vaikka nää hormonit saa mut välillä ihan kamalaksi! :/
Ainut mikä pelottaa, on se kuinka esikoinen tulee reagoimaan pikkusisarukseen. Hän on muutenkin erittäin mustasukkaista sorttia.

Viikko neuvolaan ja ultraan. Tuntuu taas todella pitkältä ja piinaavalta. Varsinkin kun ainoa oire on enää rintakipu. Tai no, joskus saattaa palella, mutta siinäpä se.
Mä niin toivon että tää raskaus onnistuis! <3
 
Jaksamista Liljaana!❤

Omaa napaa... Mulla ollu tänään järkky olo, yöllä sain nukuttua kolmisen tuntia, nenä tukossa ja yskiä paukutin kylkiluuni kipeiksi yön pimeinä tunteina. Koko aamun join hunajavettä ja yritin iltaan mennä töihin. Olin vajaa kolme tuntia ja tulin kotiin ku mahakin tuli ihan sikakipeeksi. Yritin nukkua muttei siitä mitään tullu ja maha edelleen kipee ja turvottaa. Ja siihen ku vielä pääkipu ku ei oo tehny mieli kahvia niin ei voi todeta ku et jospa huominen ois parempi. Onneks kaks päivää vapaata niin josko ehtisi edes vähän parantua!
 
Tänään oli neuvola. Kyllä oli niin miljoona asiaa. Pitäs viedä pissanäytteitä labraan, mennä verikokeisiin, rv 10 sitten lääkäriaika ja ultra, jossa saa kuulla sydänäänet. Huomenna täytyy soittaa itelle ja ukolle suuhygienistille aika. Ukko ei hirveesti välitä, mut ehkä se tajuais vihdoin, et hampaiden harjaus kannattaa. On se ihme, et siitä oon joutunu nalkuttaa! :D
työterveyteenkin tulee huomen mennä, ku neuvolassa olivat hieman sitä mieltä, että mun työ ei ole kovinkaan hyväks juuri nyt...
 
Aphrael rfsu:n halpistestejä olen ostanut (kahden kappaleen paketti), on toi selkeesti tummempi kuin se ensimmäinen mutta silti aika vaalea. Kuva on otettu tunteja testin jälkeen, siitä johtuu (kai) värjäymät molemmissa reunoissa.

a.jpg
 
Voi jösses että tää päivä on menny penkin alle. Niin kamala olo ollu. Koulussa kesken tuntien saanu juosta halailee posliinia. Täytynee käydä ostamassa ne rannekkeet, josko niistä edes vähän apua olis. Yöt menee pyöriessä, viime yönä heränny tunnin välein. :( Tänään 7+2 ja huomenna olis ultra. Ens yö menee varmasti sitten sitä jännittäessä :D

Maanantaina alkaa työt ja vähän mietityttää sielä jaksaminen jos tää etova olo ja oksentelu jatkuu. Teen potilasvastaanottotyötä, että siinä ei paljoa voi juosta kesken kaiken vessaan..
 
Kiitos TestaRossa vastauksesta. Mahtavaa että sun kroppa toipui kaikesta noin nopeasti ja tulit heti uudelleen raskaaksi, olkoon onni myötä tässä uudessa raskaudessa :)

Kiitos tsempityksistä ja myötätunnosta <3
 
Paljon voimia liljaana! Mahtavan positiivinen asenne sinulla on <3

Justnu: Varmaan kannattaa soittaa terveyskeskukseen/neuvolaan, jos pääsisit labraan verikokeeseen. Niin saisit tarkan tiedon hormonimääristä, mutta kuten täällä on jo tullut puheeksi, nuo eri testit antaa tosi eri vahvuisia viivoja, eli ei varmastikaan kannata vielä huolestua :)

Täällä etova olo jatkuu :/ Pahoinvointi näyttääkin olevan tosi yleistä täällä. Pahinta on aamulla vähän heräämisen jälkeen, ja alkuillasta.

Ihanaa, että se ikuisuuksien päässä häämöttänyt ensimmäinen neuvola onkin jo ensi viikolla :D Jännä juttu, että sitä odottaa niin kovasti, vaikka ei siellä vielä mitään tehdä. Niillä on siellä vaan doppleri, joten tuskin yrittävät edes kuunnella sydänääniä, sillä tuolloin mennään vasta rv 8+5.

Hyviä vointeja ja onnistuneita yöunia kaikille!
 
Tuntuu kyllä ettei saa levättyy tarpeeks, töitä ja esikoisen ja kodin hoitoo koko ajan. Yöunetki jää suurimmalta osin liian lyhyeksi.
Rahallisesti tiiän et pärjätään, mut mitä aina jaksan välillä murehtia on säästäminen. Vaikkei erityisemmin tuhlata, niin ei... Pitäs säästää häihin, maholliselle hoitovapaalle, maholliseen asuntoon, pahan päivän varalle.... kääk!

Mulla hengästyttää tosi paljon. Pahoinvointi vähenny, mut jotenki raskas ja väsyny olo. Lenkeistä ei tuu mitää ja reeneissäki tuntuu helposti et happi loppuu kokonaa, niinku joku astmakohtaus. Lisäks syke ollu aina melko korkee, mut nyt se on vissii entistäki korkeempi, myös levossa.
 
Justnu, meilläkin nuo rfsu testit näyttäneet pelkkiä haamuja. Digillä sai viikot ja teen taas aamulla digin, ihan kärsimättömyydestä :D

Kysymysten äärellä itsekin, huomenna työhaastattelu... Tsemppiä kaikille elämänvaiheen murrokseen! <3
 
Mä en oo ikinä noilla liuskatesteillä saanu viivoja näkyviin vaikka on ollu niitä kaikkein herkimpiä liuskoja, oon sit niiden jälkeen ostanu puikkoja tai digitaalisen testin.
 
Tammimamma, meillä on kotona 1,5-vuotias tyttö, välillä on huono omatunto kun on pakko laittaa lastenohjelmat pyörimään että saan itse vähän levätä.. Makoillaan sitten yhdessä sohvalla jonkin aikaa :) yleensä tehdään seuraavan päivän ruoat valmiiksi edellisenä iltana kun mieskin on kotona. Seuraavana päivänä helppo sitten vain lämmittää ruoka. Pyykkien olen antanut kasaantua ja muutenkaan ei samalla tavalla jaksa kotiaskareita mitä ennen.. On vain niin voimaton olo päivästä toiseen :/ nyt on ihana kun alkaa olemaan lämmin niin on helppo vain laittaa lapselle vähän päälle, kengät jalkaan ja ulos :) tehdään päivän aikana sellainen tunnin lenkki ja käydään leikkimässä hiekkalaatikolla.. Ulkoilma kyllä piristää :) Täällä tuntuu olevan niin kovin vähän paikkoja mihin mennä lapsen kanssa kun on niin pieni kylä.. Heinävedellä asutaan :)
 
Kiitos kaikille vastauksista, se vaan kun on eka raskaus ja kauhutarinota lukeneena ei uskalla luottaa vielä siihen että on näin hyvä tuuri käynyt :nailbiting:

lauruskaah elä tommosia huoli, itsellä on kanssa suunnitelmissa joskus lähteä miehen kanssa ulkomaille ja jättää lapset mummolaan siksi aikaa. Jos lapset on tottuneita mummolassa oloon ei siinä ole mitään ongelmaa mielestäni. Ja en siis tosiaan oo heti lähdössä :wink
 
Justnu joo en mäkään ihan heti. Mutta esimerkiksi kun lapsi on puolentoista vuoden ikäinen, vois joku viikonloppumatka olla ihan kohdallaan, myöhemmässä iässä ehkä viikon matkaa ja sit kun lapsi ois joku 4-5v niin vois ottaa vaikka mukaan :)
 
Lauruskaah, me käytiin esikoisen kanssa Mallorcalla kun neiti oli 9kk, ja sekin oli joidenkin mielestä kamalaa, miten voidaan niin pienen kanssa matkustaa :D mutta ei se lapsen saanti sitä tarkoita että elämä on sen jälkeen yhtä kotona istumista ;) ja omaa aikaa on hyvä välillä ottaa, auttaa jaksamaan taas lapsen kanssa :) mäkin olen ajatellut että hakisinko meille sellaista tukiperhettä, kun virallisesti olen siis yksihuoltaja, mies tekee paljon töitä ja sukulaiset asuvat kaukana.. Mutta just se että pelkää leimautuvansa huonoksi äidiksi estää sen, vaikka lapsen parastahan minä ajattelen.. :/
 
Kyllä mä vieläkin mietin välillä miten paljon helpompaa elämä olis ilman lasta, sais tulla ja mennä miten sattuu, ottaa päikkärit ku huvittaa ja syödä karkkia lounaaksi. Mut en vaihtais! Nuo ajatuksen kuuluu elämään enkä oo niitten takia yhtään huonompi ku muutkaan äidit. Enkä myöskään sen takia, että meidän muksu oli mummolassa yökylässä jo parin kuukauden iässä, hänestä on kasvanut kyläluutakun joskus reissaa tädiltä toiselle ja mummolaan, mut tykkään että saa hyvät suhteet koko perheeseeni :)
 
Mä olen itsekin jo viiden viikon ikäisenä ollut isovanhemmilla yökylässä, en siksi että äiti olisi halunnut vaan siksi että isovanhemmat halusivat. Siitä lähti sitten se että mulla oli muutama rakas perhe ympärillä kasvattamassa mua, välillä olin mamin ja vaarin kanssa viikon mökillä tms. Ja en mä pitänyt äitiäni huonona. Enemmänkin oon kiitollinen kokemuksista isovanhempien kanssa. Opin heiltä paljon. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top