La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ensimmäinen kunnolla nukuttu yö takana viikkoon. Olen siis heräillyt jatkuvasti tai sit kuten viime yönä valvonut puoli neljästä lähtien. No ok, yksi yö meni häissä valvoessa, mutta kuitenkin. Oliskohan sillä ollut jotain merkitystä, että eilen pakotin itseni syömään vähän iltapalaa. Nyt kyllä ällöttää ja arvon täällä, että kykenenkö menemään töihin flunssan ja tän ällötyksen kanssa vai olisko se saikkupäivän paikka. Vaikea päättää kun kumpikaan yksinään ei täytä mun kriteereitä poissaolon tarpeellisuudesta, mutta yhdistettynä..
 
Mä en oo nukkunu yhtäjaksosia yöunia sen jälkeen oikeestaan kertaakaan kun aloin tyttöä odottamaan, ensin valvotti raskaushormonit ja sitten lapsi ja nyt kun uudelleen raskaana niin sama valvominen jatkuu, toki tyttö on huono nukkuja edelleen ja nyt kun on flunssassa niin roikkuis rinnalla yöaikaan vähänväliä kun normi ruoka uppoo vähän huonommin.

Tänään on ultra, jännittää nähdä onko masussa elämää.

Viikkoja 7+2
 
En mäkää tiedä koska oon viimeks nukkunu täyden yön. Jääny tavaks et pitää vähintää kerran yössä herätä vessaan, ja lisäks nuorempi tuppaa nukkumaa levottomasti ja välillä heräilemääki. Nyt nuoremman kanssa menossa tuttivierotus, päikkärit on nyt kahtena päivänä nukkunu ilman tuttia. Sit ku se menee kivuttomasti, saa jäädä yöltäki tutti pois. Ja esikolla ku alkaa kesäloma juhannuksen jälkee, niin sitte siirtyy nuorempi sen kans samaa huoneesee. Toivottavasti tutin pois jääminen rauhottais yöunia.
 
Niin ja mulla on tänää eka neuvola, ultra ja neuvolalääkäri on sitte viikon päästä. Meillä tehää jo alkuraskaudessa noin rv9+ tienoilla lääkärintarkastus ja tekee samalla sisätutkimuksen. Mitään rv15 lääkäriä ei oo kummankaa kohalla ollu eikä sellassta oo ollu edes puhetta :) Tuntuu jotenkin hassulta miten paljon käytännöt vaihtelee näinki pienen maan sisällä.
 
Mistäpäin suomea porukka on? Täällä Kuopiosta.

Ihan hirveä yö taas, kiva mennä tää päivä taas puolikkailla valoilla :grin
Eilis illan ja yön oli menkkajomotusta, monta kertaa tuli vessassa juostua että nyt se veri rupea tulemaan, Äh.. Valkovuotoo vai.. Ja muutenkin, jossain vaiheessa yötä tulee aina kamala hiki.. Ja nälkä.. Vaikka iltapalan söis, pitää varmaan kokeilla iltapalaks puuroa tms.. :)

Jospa sitä rupeis aamupäiväunille :grin
 
Mä kävin just oksentamassa ekaa kertaa. Ei ollu mitää järkky huonoo oloa ensin, tuli vaan tunne et täytyy mennä oksentamaan. Ja niin samperin vaikee oli sit olevinaa saada mahasta mitään ulos. Aika heikko oksennuksen määrä verrattuna yökkäyksiin, mut tällasta kai se vaan on. Mä meen myös aamupäikkäreille. Väsyttää sen verran kyllä..
 
Muokattu viimeksi:
Lauruskaah, mulla alko toi oksentelu ihan samanlaisesti! Eilen ostin ne pahoinvointirannekkeet ja tuntuu kun ei koskaan ois ees ällöttäny! Kannattaa ehdottomasti kokeilla näitä :) Tuntuu ainakin omien lukemisten perusteella toimivan useammalla kuin ei, olisiko niillä sitten asettelusta kiinni joilla ei tunnu toimivan?
 
Hurjasti täällä on taas tullut juttua tässä välissä. En pysy millään näissä keskusteluissa mukana.

Onko kellään täällä sellaista "oiretta", että aina iltaisin alkaa ennen nukumaanmenoa palelemaan ihan hirveästi. Yöksi pitää laittaa trikoot ja pitkähihainen paita että pärjää (ja kaksi peittoa). Sitten joskus puolen yön jälkeen onkin ihan kauhea hiki ja naamaa kuumottaa ja pitää heittää kaikki peitot pois. Ihan kuin ois siis joka ilta kuumetta, mikä laskee yön aikana (lämpöä en kyllä ole muuten mitannut, että en tiedä nouseeko iltaisin). Tuota poskien punoitusta ja naaman kuumotusta mulla on kyllä välillä ihan päivälläkin.

Huono olo jatkuu edelleen aalloittaisena. Yleensä aamulla noin tunti heräämisen jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa pahin olo. Oksentaa ei ole sen ekan kerran jälkeen tarvinnut, mutta lähellä ollaan käyty moneen kertaan. Toivottavasti tämä ei nyt enää tän pahemmaksi muutu (nyt rv 7+3) sillä sitten alkaa olla jo todella ongelmallista olla töissä.

Väsymys on kaiken kattavaa. Öisin herään pariin otteeseen eikä meinaa saada unta heti (kuten normaalisti). Tällä hetkellä mä voisin nukkua 23h vuorokaudessa.

Ja Siuntiossa asustelen tällä hetkellä.
 
Niin ja tulikin mieleeni tuolla aikaisemmin oli puhetta rintojen kipeytymisestä. Mä en ole pystynyt olemaan ilman rintaliivejä tai urheilutoppia enää reilu viikkoon. Öisin mulla on sellainen nailoninen kevyt "urheilutoppi" päällä mikä antaa tukea sen verran, että isoimmat kivut häipyy ja pystyy nukkumaan. Mulla on tullut tän raskauden aikana iskiaskivut niin että en pysty nukkumaan kummallakaan kyljellä (alkaa nopeasti särkeä alla olevan puolen lonkkaa ja polvea) ja selällään nukkuessa rintoihin sattuu ilman tukea (kun "valahtavat kainaloihin").
 
Venla, mulla iskee toi vilu kans enne nukkumaanmenoa. Iha järkkyy mite joutuu ittensä pakkaa vaatteilla ja peitoilla et saa nukutuks. Ja sit just joskus yöllä tulee kauheen kuuma!
 
Mulla ei oo kyllä mikään asettelu auttanu niitten pahoinvointirannekkeiden kanssa. Oon laittanu aivan ohjeiden mukaan ja kokeillut siirrellä joka suuntaan. Yhtä tehottomia esikoista odottaessa ja nyt. En ymmärrä, mut ihan oksensinkin ne ranteessa moneen otteeseen. Jaksa sitä painaumaa ja käsikipua mikä niistä tulee, kun ei hyötyä oo ollenkaan :(
 
Heipähei! Täällä ollaan eletty hiljaiseloa, koska ollaan miehen kanssa häämatkalla :) aina silloin tällöin on tullut luettua viestejänne, kun on päässyt Wi-Fin äärelle :)

Neuvolatäti sanoi, että pitäisi olla erityisen tarkkana ruokien suhteen reissussa. En koe kuitenkaan joutuneeni kauheasti rajoittamaan syömistäni. Välillä olisi tehnyt mieli lasillinen viiniä, joka olisi kruunannut aterian :) tosin en kyllä ennen raskauttakaan usein alkoholia käyttänyt, joten ei tuosta yhdestä lasillisesta luopuminen vaikeaa ole :) ostettiin kuitenkin viiniä kotiin (ollaan siis matkalla Italiassa eli viinimaassa), jota voidaan nauttia sitten ensimmäisenä hääpäivänä vuoden päästä :)

Itse en ole kovin suuri murehtija, mutta nyt jostain syystä on noussut huolia esiin. Osa niistä on kyllä typeriä...

Asutaan tällä hetkellä miehen kanssa kaksiossa. Pohdin, milloin olisi hyvä myydä nykyinen ja ostaa isompi? Mitä, jos heti ei löydy uutta ja meille sopivaa asuntoa? Olen tottunut "pärjäämään" itsenäisesti, joten myös oma taloudellinen riippumattomuuteni mietityttää, kun miehestä tulee perheen "pääelättäjä". Ollaan miehen kanssa puhuttu näistä asioista jo paljon, mutta silti itseäni mietityttää :)

Itse en ole enää kovin "nuori" ensisynnyttäjä, joten minulla on ollut aikaa tehdä töitä, opiskella ja matkustella miten olen halunnut. Tuosta "vapaudesta" luopuminen hirvittää, kuin myös tuleva vastuu lapsesta. Tuleeko minusta hyvä äiti ja osaanko kasvattaa lapseni "oikein"? Itselle tuntuu oudolta, kun ei ole "kaikki langat käsissä" eikä pysty enää kaikkeen vaikuttamaan. Tuleva lapsi on toivottu, haluttu ja rakastettu, mutta silti näitä pohdintoja tulee :) tämä on kuin hyppy tuntemattomaan, ei vielä tiedä mitä on edessä :)

Onkohan kellään samoja mietteitä? :)
 
Mun sisko aikanaan osti ne pahoinvointi rannekkeet ja sillä ne ei auttanu pätkääkään. Sen pahoinvointi kesti viikolta 5 jonnekki viikolle 18. Sama ollu siis kaikissa raskauksissa ja niitä on viis. En sitte ite jaksanu ostaa niitä kun ei oo oikeen luottoa et ne pelittäis. :) täällä syödään minimissään 2tunnin välein jotta sais pahan olon pysymään pois. Tänään kävin aamupalalla jo ku mies heräs töihin vaikka ei ollu itellä niin kauhee nälkä edes. Huomattavasti paremmin alkanu tämä päivä sen ansiosta! :)
Tsemppiä muillekkin pahoinvoiville.:)
 
Niin, ja saan olla onnellinen, ettei kovin suuria raskausoireita ole ollut reissun aikana :) välillä väsyttää paljon, mutta se voi johtua myös reissun päällä olemisesta. Rinnat ovat välillä olleet arat, mutta isorinraisena naisena rintojen arkuutta on ollut ennen raskauttakin. Illalla/öisin on ollut kylmä, niin että on joutunut nukkumaan kahden peiton alla. Vatsa pömpöttää, mutta onhan minulla entuudestaankin näitä vatsamakkaroita ollut. Mutta kaiken kaikkiaan olen vähällä päässyt :) Toivottavasti myös jatkuu näin ja että kaikesta huolimatta pikkuisella on kaikki hyvin :)
 
Anki: Mulla on aika samoja mietteitä kuin sulla. Itse olen ehtinyt jo omakotitalon hankkimaan, niin tuo asunnon vaihto ei tule meille tarpeeseen. Mutta taloudellinen itsenäisyys kyllä mietityttää. Mä olen saanut jonkin verran enemmän palkkaa kuin mies ja se mietityttää kuinka iso lovi tuloihin nyt tulee kun jää äitiyslomalle. Meillä onneksi ensimmäiset 3kk työnantaja maksaa täyttä palkkaa, mutta sitten tulot tippuu sellaisen 500-600€/kk ja se on paljon se. Kai sitä kuitenkin oppii pärjäämään vähemmälläkin.

Meidän vauva on kyllä toivottu, haluttu ja rakastettu, mutta itse olin ajatellut että lasta olisi alettu yrittämään vasta syksymmällä (tämä raskaus oli puolivahinko). Mulla oli kesälle suunniteltuna jo valmiiksi vaikka minkälaista tapahtumaa ja ulkomaanmatkaa (onneksi en ollut vielä mitään lippuja ostanut minnekään), mitkä kaikki jää kyllä nyt sitten väliin (en vaan ole sellainen ihminen, joka lähtee festareille vatsa pystyssä ja kaikelle ylimääräiselle rahalle tuli nyt uusi kohde matkojen sijasta), niin välillä on tullut sellainen surullinen ja haikea fiilis. Välillä mietityttää olinko mä sittenkään valmis luopumaan mun vapaudesta. Ja varsinkin kun olin osittain myös miettinyt sitä, että en välttämättä omaa lasta ikinä saisi. Ja tottunut ajatukseen tietyllä tasolla.

Ja todellakin vastuu lapsesta hirvittää. Monesti mietin, että miten meidän parisuhde kestää (kun ollaan suht tuore pari yhdessä 1v8kk). Ja ollaan vielä molemmat tosi räjähdysherkkiä. Että miten sitä osaisi sitten oman lapsen kasvattaa niin, ettei ala huutamaan tai riehumaan. Miten saa oman tempperamentin hallittua. Ja mitä sitten jos ei parisuhde kestäkään. Pystyisinkö mä olemaan yksinhuoltaja.

No aika hurjilta noi ajatukset nyt kuullostaa kun on tossa ruudulla. Mutta rehellisyyden nimissä myös kaiken onnen ja ilon joukossa myös tuollaisia pelottavia asioita on tullut mietittyä.
 
Muistan aina entisen työkaverini sanat..
Hän oli jo 35v kun esikoisen sai..

"Tässäpä se elämä sitten loppuu kun tämä syntyy, ei omaa elämää eikä mitään..ym ym"
Noh, tyttö syntyi.. "Nyt minun elämä vasta alkoi"
Niin sitä vaan siinä 9kk ajassa kasvaa siihen rooliin ja synnytys oli laukaissut hänessä sen äitiyden ja elämänilon :)
Nyt heillä on jo 3 lasta :)

Noita ajatusmaailman muutoksia odotellessa :)
 
Ihanaa, että myös muilla on samoja ajatuksia! Vaikkei itsessään nuo ajatukset ihania olekaan.

Meillä miehen kanssa suht tuore suhde (yhdessä vajaa 2v). Hääpäivä päätettiin jo puoli vuotta sitten, joten ei menty "lapsen takia" naimisiin. Toi mies tuntuu vaan niin oikealta mulle :) lasta piti yrittää varsinaisesti häiden jälkeen, mutta meillä tärppäsikin heti, ku annettiin siihen mahdollisuus :) sen takia raskaus tuli "yllätyksenä", kun niin nopeasti onnisti :) itse olin varautunut henkisesti useamman kuukauden yrittämiseen.

Taloudelliset asiat itseäni ehkä myös paljon mietityttää, varsinkin omien tulojen tippuminen. Toisaalta, pärjäsihän sitä aikoinaan opiskelijatuloillakin :) ehkä tulevaisuudessa täytyy vaan priorisoida rahan käyttöä eri tavalla kuin nyt :) täytyy vaan uskoa, että elämä kantaa :)
 
Itelläki joskus käyny mielessä miten pärjää. mutta ajattelen niin että pärjätään kyllä kun uskaltaa siihen luottaa. Me ollaan vuosi oltu naimisissa; puolitoista vuotta yhessä siis, siinä ajassa on oppinu jo penniä venyttää ku ostettiin talo ennen ku mentiin naimisiin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top