La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pari päivää taas ollu aika oireeton... :o paitsi tissit ne on edelleen hyvin arat/kipeät/raskaat.
 
Mun ensimmäinen ultra on 23 päivä eli just juhannuksen jälkeen. Vähän tyhmää kun haluaisi kertoa raskaudesta vasta ultran jälkeen kun on varmistanut että kaikki on ok, mutta täytyy varmaan kertoa juhannuksena parille kaverille kun ollaan menossa mökille ja muuten ihmettelee miksi en juo ees paria juomaa. Varasin muuten ajan silloin ultraan kello 7.20 eli hiukan aikasin täytyy herätä :D silloin on vielä loma itselläni. Hah mut otin ekan mahdollisimman ajan :D ehkä parempi noin, kuin että jännittäis koko päivän. Ihka ensimmäinen ultra ois, en oo koskaan aikasemmin ollut :) jännää! Tää raskaus on kyllä tuonut niin paljon uusia asioita ja kokemuksia elämään.
 
Itse oon nyt eri juhlissa nauttinu alkoholitonta viiniä ja mennyt ihan täydestä koko juttu. Sitten kun on ollut tota pahoinvointia niin muut on vaan ihmetelly että jopas mulle on tuo viini eilen maistunutkin. :D
 
Mä tuolla aikaisemminkin jo kirjoittelin näistä mielialanheilahteluista, mutta ajattelin nyt vielä uudestaan kysyä onko täällä muilla vaikuttanut ja kuinka paljon tämä raskaus mielialoihin.

Mulla on nimittäin vaikuttanut todella paljon ja en olisi kyllä koskaan osannut arvata että näin paljon vaikuttaa. Mulla alkoi nämä heilahtelut rv 6 ja alkuun oli ihan hirveää vuoristorataa, ensin olin iloinen, sitten yhtäkkiä saatoin suuttua ja riehua ihan ilman mitään syytä, minkä jälkeen saatoin itkeä vaikka koko illan. Nyt tämä on muuttunut niin että mä ärsyynnyn melkein kaikesta mitä mies sanoo tai tekee ja iltaa kohden tunnen miestä kohtaan vaan pyhää vihaa. Mua ärsyttää ja suoraan sanottuna v*tuttaa nukkumaan mennessä niin paljon, että en meinaa kestää kun se tulee viereen nukkumaan. Kiehun suoraan sanottuna raivosta ja haluaisin vaan erota. Tämän lisäksi olen masentunut siitä että kun mun kaikki kesäsuunnitelmat meni piloille tän vauvan takia. Nyt en sitten pysty menemään mihinkään enkä tekee mitään ja oon vaan oman kodin ja tän p*rkeleen kropan vankina. Ja elämä on loppu ja miksi mä oon just NYT raskaana ja en kestä jne... Sitten aamulla noi ajatukset helpottaa ja on jonkin aikaa parempi mieli kunnes taas illalla kaikki menee huonompaan suuntaan. Itkeskely on vielä lisänä pahentunut. Saatan itkeä ihan milloin vain ja missä vain. Tänään aamulla kun kuulin radiosta autossa sellaisen pirteän pop kappaleen niin aloin itkeä ihan hervottomasti. Ja tosiaan ei ollut mikään tunteisiin vetoava tai millään tavalla surullinen biisi.

Siis mä olen oikeasti ihan hyper onnellinen tästä vauvasta ja todella toivon että tällä kertaa kaikki menee hyvin ja saan pienen syliin tammikuussa. Sen takia mä olenkin ihan sekaisin, enkä ymmärrä mistä noi tunteet johtuu. Miksi mä joinain iltoina jopa toivon keskenmenoa (mä oon niin kauhea ihminen :nailbiting:, miten voi olla tollaisia ajatuksia). Vai johtuuko tää nyt jotenkin käänteisesti noista aikaisemmista keskenmenoista (niissä raskauksissa mulla ei ollut kyllä mitään vastaavaa), että yritän suojella jotenkin itseäni siltä keskenmenon pelolta vai mitä ihmettä.

Noin muuten nyt menossa rv 9+2 ja rinnat edelleen kipeät, pahoinvointia aalloittain, alaselkä ja alavatsasärkyjä, nippailuja ja issiaskipua. Vatsa toimii todella epäsäännöllisesti välillä on super löysä ja seuraavana päivänä taas ummettaa. Pissalla saa edelleen juosta ja väysmys on kaiken kattavaa.

NP ultra 1.7. klo 8.00 ja ensi viikolla hankin kyllä sen dopplerin.

Parempia aikoja odotellessa...:smiley-angelic001
 
Musta tuntuu et mul on vähän jopa tasottunu nää mielialavaihtelut (tai sit mä vaan kuvittelen). Viime raskauden loppupuolella oli kyl ihan järkyttävää ja lähinki usein ovet paukkuen parinki tunnin kävelylenkille ja kotia tullessa saatoin olla vielä kiukkusempi. Kyllä se joskus helpottaa, viimeistää sitte ku imetys loppuu ja loputki hormoonit rauhottuu. Ei paljon kyllä lohduta, tiedän :Heartred Ootko jutellu miehelles tästä?
 
Bettie: Olen mä sille jutellut. Mutta ei senkään pinna ihan kaikkea kestä ja muutaman kerran olen saanut oikein kunnon riidan aikaiseksi. Siis voiko tää kestää koko raskauden ajan.. APUA :eek:! Mä luulin, että helpottaa ton 12. viikon jälkeen. Nyt täytyykin sitten aktiivisesti alkaa kehittää jotain itsensä rauhoittamiskeinoja. Tai jotain mihin saisi purettua tuota ylimääräistä kiukkua.
 
Venla1983, mä huomasin ekassa raskaudessa kans mielialavaihtelut ja mua kans ärsytti mun mies ja sen tekemiset. Nyt välillä huomannu et miehen tekemiset taas ärsyttää (yks päivä se musta maiskutteli) mutta perään nauroin et hormonit tässä alkaa taas jyllää. Mä oon ennen ollu aika herkkis, itken leffoissa, kirjoissa ym mut jotenki viime raskaus ja imetys vei niitä hormoneja ja en itkeny ku iha muutaman kerran. Esim synnytys ja ultrat meni itkemättä, eka itku tuli vasta kun kotiuduttiin tytön kanssa ja nukku omassa sängyssä (toki raskaana sit suuttumisitkuja tuli).

Tässä raskaudessa meinaan herkistyä taas millon mistäkin..
 
Sähän taidat sitte meistä olla pisimmällä :D
 
Mä kiukustun aika pienistä nykyään, mut mul on toi itkuviisarikin auennut ihan kunnolla. Vähänkin surullista niin itken. Esim. Katottiin edellispäivänä forrest gump leffa, oon nähnyt sen ennenkin ja itkenyt, mutta nyt aloin itkeä jo siitä kohtaa kun forrest tapaa poikansa ja sit loppua kohden kun tää jenny kuolee niin vedin jo huutoparkua. En oo ikinä elokuvalle oikeesti itkenyt niin kovaa et ihan kun muhun sattuis. Ihan kun ne tunteet koskettais muakin. Ja sen jälkeen toki osu eteen televisiosta vesa matti loirin laulamana se armo kappale, vain elämää ohjelmassa. Niin sitä itkettiin taas.. oon mahdoton..
 
Eipä oo tullu taas hetkeen kirjoteltua tänne,vaikka ahkerasti oon lukenu teijän kirjotelmia. Nyt kuitenki ajattelin omiaki tuntemuksia päivitellä. Mulla siis ois nyt menossa rv 8+4 ja mielialat kyl menee sellasta vuoristorataa et huh..mut melkein vois sanoo että kiukkunen olen ku ampiainen ja raivoon riittää vaan muutamat väärät sanat esim.miehen suusta..melkein jo itteänikin ärsyttää tää kiukkusuus. Eilen tuli kutsu ultraan,joka on vasta 7.7- miten sitä jaksaakaan odotella sinne saakka ja jännittää/pelottaa jo valmiiks tuleeko sieltä tällä kertaa hyviä uutisia. Tosi tarkkaan tulee seurailtua omaa oloa ja oireilua ja miettii onko kaikki masussa hyvin..ehkä jännitän liikaakin..oireet on nyt siis lieventyneet ja heti mielessä käykin,että taasko tää päättyy huonosti..pitäs tietty yrittää elää uskoen et hyvin kaikki menee,mut väkisinki se pelko hiipii aika ajoin,ku niitä keskenmenoja on takana useampia. Noh,mut nyt vaan elettävä positiivisin mielin.. :)
 
Me palailtiin reissusta enkä millään kyllä jaksa lukee mitä kaikkee te ootte tänne kirjotellu.. :D mammavaatteita käytiin ostaa ja vähä muitaki. Sitten onnistuin ostamaan itelle yhet liian pienet mammahousut. Kysymys kuuluuki että onko täällä ketään halukasta ostamaan niitä? :) koko 36 ja väri musta.. lisää voin kertoo sitte halukkaille. Laittaa vaikka yksityisviestiä mulle jos kiinnostaa. :)
 
Eka sukulainen sai viikonloppuna tietää raskaudestani. Meinasi häkeltyä kovinkin :) Muiden kohdalla haluaisin odottaa sitä ultraääntä - oikeastaan haluaisin kertoa samantien kaikille. Töissä se vähitellen paljastuu kaikille.. Ennen perheen tietämystä.

nyt nice run -tapahtumaan.
 
Itse vierailin mystisen selkäkipuni kanssa fysioterapeutilla ja täti sanoi että suurella todennäköisyydellä johtuu vauvasta. Paikat alkavat pikkuhiljaa venymään vaikka vielä tooodella alussa ollaankin. Eritavoin jokaisella, nyt jo tukivyötä käyttämään !

Pitäisi yrittää vaihtaa vielä neuvola aikaa toisen kerran mutta en tiedä kehtaanko enään.. Muistin reissu päivämäärät väärin ja tulisi taas yrittää aikaa vaihtaa
 
Mä oon kans menossa fyssarille ristiselkäni takia. Ja samalla pelkään mitä mahtaa sanoa häntäluun luutumisasennosta... Murtui n vuosi sitten eikä silloin kuvattu ollenkaan. ..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top