Kylläpä marraskuisilla tosiaankin on nyt huolen aiheita. Itsekin täällä huolensekaisissa fiiliksissä ja kovissa peloissa elelen ennenaikaisen synnytyksen riskin suhteen ja vaikka kaikkeni teen että en stressaisi ja pelkäisi, niin liian usein, monena päivänä viikossa hetkittäin, pelko meinaa ottaa valtaa ja luhistaa hetkeksi alleen. Pelkään niin kovasti näitä supistuksia ja vatsakipuja joiden takia olen joutunut ramppaamaan lääkäreissä ja päivystyksessä ja olen erityisseurannassa. Viimeksi eilen jouduin taas soittamaan päivystykseen mutta emme kuutenkaan lähtenyt sinne, vaikka kehotettiin jos tilanne ei rauhoitu. Se kuitenkin rauhoittui mielestäni riittävästi. Toivon, että keskiviikon ultraan asti selviän ilman päivystysreissua. Ja pelkään, että keskiviikkona mut passitetaan sairaalaan vuodelepoon. Pelkään niin paljon synnyttäväni keskosen. Uskon, että te, jotka elätte samaa läpi, pystytte hyvinkin ymmärtämään, että järki ei aina joka hetki riitä pelkojen hallinnassa. On ollut todella rankkaa henkisesti kuten on varmasti teillä kaikilla muillakin enemmän tai vähemmän. Tunnen suurta myötätuntoa jokaista haasteiden ja supistusten kanssa taistelevaa kohtaan. Toivon, että me jokainen saamme vielä pitää vauvamme vatsassa mahdollisimman pitkään. <3
Rv 28+3
Rv 28+3
Varmaan sama todellisuus iskee tässä ihan koko perheelle, niin tulevalle isälle kuin isoveljillekin, kun näkevät vauvan vaatteita narulla ja alkaa uusi huone ilmestyä. Huh, hurjaa! 
mut eiköhän ne rahat aina jostain revi vaikka mennäänki paljon pienemmällä rahamäärällä kun että olisin nyt töissä..
Välillä menee alavatsa ihan kovaksi, mutta oon luullut että vauva on kääntynyt jotenkin poikittain sinne ja aika varmasti sillon tunnen kädellä pepun ja pään molempien kylkien lähellä..välillä tullut ihan laimeaa menkkajomotusta, mutta silloin ei ole alavatsa pinkeänä. Sanoin tästä neuvolassa mutta ei täti reagoinut mitenkään tai vastannut edes mitään..ens viikolla mulla muutto ja neuvola vaihtuu, toivon kovasti että parempaan suuntaan!