La marraskuu 2016

Hei kiitti teille, nyt voin hyvillä mielin syödä sitä. Ja vaikka ei suonenvetoihin auttaisikaan niin eikös se magnesium muutenkin ole hyväksi :) tosiaan, täältä tuntuu saavan parempia vastauksia kuin alan "ammattilaisilta".
 
Mä vedän nyt kahdessa-kolmessa satsissa 500-750mg. Mutta kävelymatka päivässä on ollut yleensä 11km. Mitä enemmän liikkuu, niin yleensä magnesiumin tarve kasvaa. Myös kofeeiinin juonti ja stressi kasvattaa tarvetta.
 
Mulla on mamavitskuissa magnesiumia myös 150mg ja syön lisäksi 300mg magnesiumsitraattia. Ei oo mennyt maha sekaisin ja harkkasupistuksiin auttaa, suonenvetoihin ei täysin. Pitäisi varmaan koittaa nostaa vielä vähän annosta..
 
Mä en saa syödä magnesiumia, kun verenpaine on niin matala. Onneksi ei oo supisteluja, suonenvetoja tms.

Edellisessä raskaudessa oli suonenvetoja, jotka sai kiljumaan ja pomppaamaan jaloilleen vaikka umpiunesta. Opiskelin silloin ja istuttiin putkeen useita tunteja auditoriossa lyhyillä tauoilla ja just ne koulupäivien jälkeiset yöt oli kamalimmat. Veikkaan, että auditorion olematon jalkatila ja jatkuva ilmastoinnin aiheuttama veto olivat isossa osassa syytä haettaessa.
 
varpahat miulla on raskaus ja imetysvitamiinissa 180mg (en tiedä kummassa muodossa, muoks. olikin oksidi) magnesiumia ja sit otan vielä lisäks 350mg (oksidi). Täytyypä vielä kerrata et missä muodossa sen magnesiumin pitikään olla, oli jotenkii sellanen käsitys et tuo 350 magnesium on oikeassa muodossa mutta onko sittenkään o_O Ja tosiaan ei haitallista ottaa liikaa jos verenpaine ei ole liian alhaalla, vatsan toimintaan vaikuttaa. Ei ole haitaksi vauvalle. Hassua jos eivät apteekista tuon enempää osannu kysymyksiin vastata ja auttaa valinnassa..
 
Kuka se kirjoittelikaan vähän aikaa sitten,että kävellessä tuntuu,että toinen jalka kramppaa kun vauva painaa jonnekin hermoon? Täälläkin alkanut löytymään samaa vaivaa. En muista,että aiemmissa raskauksissa olisi ollut,tai sitten on aika kullanut muistot. Astuessa juilii takareiteen oikealle puolelle ja säteilee sisäreiteen saakka,sellaista iskiastyyppistä kipua. Helpottaa kun jonkun aikaa kävelee,mutta hidastaa kyllä matkantekoa kun lähtee kävelee ja juilinta alkaa. Rv 29+3
 
Herran jumala tosiaan nuita suonenvetoja/ lihaskramppeja. Heräsin viime yönä nyt toisen kerran tämän raskauden aikana älyttömään pohjekramppiin syvästä unesta kurkku suorana huutaen, kipu oli jotain niin raastavaa ja lamaannuttavaa. En pystynyt nousemaan sängystä itse vetämään jalkaa vastaan, vaan mies pomppasi myös syvästä hereille kuin ammuttuna (varmaan aatteli että nyt se vähintääkin synnyttää) :D kipu oli niin kiva että itkun sekaisesti sain vain kiljuttua että vedä sitä jalkaa ja vähä äkkiä! Nyt koko jalka niin arka että ei pysty kävellä :(

Pikkumyy 28+6
 
No nyt ne jalat meni kokonaan alta :sad001 aamusta asti särki suht kovaa liikkuessa alavatsaa ja lantio/yläreisiseutua, puolille päivin yritin vähän puuhailla mut nyt en pääse vessaankaan kun kivun kanssa takaperin jalkoja vetäen, polttaa koko alavatsaa ja lantiota hillittömästi kun vähänkään laskee jaloille painoa...sohvalla sopivassa asennossa ei onneksi kipua tunnu, täytyy nyt pistää kädet tiukasti ristiin et ois vaan huono päivä, aika pitkät viikot luvassa jos loppuraskaus on tätä :oops:

27+6
 
Herran jumala tosiaan nuita suonenvetoja/ lihaskramppeja. Heräsin viime yönä nyt toisen kerran tämän raskauden aikana älyttömään pohjekramppiin syvästä unesta kurkku suorana huutaen, kipu oli jotain niin raastavaa ja lamaannuttavaa. En pystynyt nousemaan sängystä itse vetämään jalkaa vastaan, vaan mies pomppasi myös syvästä hereille kuin ammuttuna (varmaan aatteli että nyt se vähintääkin synnyttää) :D kipu oli niin kiva että itkun sekaisesti sain vain kiljuttua että vedä sitä jalkaa ja vähä äkkiä! Nyt koko jalka niin arka että ei pysty kävellä :(

Pikkumyy 28+6

Ja just tommosia oli mulla viime raskaudessa! Aivan, siis AIVAN karseeta!!
 
Palailen vielä tuohon kirkkoasiaan. Minusta perinne ei ole huono syy kuulua kirkkoon. Kulttuurissamme kristinusko näkyy monessa asiassa, vaikka ihmiset eivät tule sitä ajatelleeksi. Suomalaiset arvot perustuvat kristinuskoon. Toki voi olla myös kuulumatta kirkkoon, mutta myös kirkon tekemä yhteiskunnallinen työ on arvokasta ja sitä pääsee tukemaan maksamalla kirkollisveroa. Minun ei ainakaan tulisi lahjoitettua vastaavaa summaa hyväntekeväisyyteen. Kuka tahansa voi kuitenkin nauttia kirkon tarjoamista palveluista kuulumatta kirkkoon. Se on minusta hienoa, mutta sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä tulevaisuudessa, jos veron maksajien määrä vähenee eli seurakuntalaiset eroavat kirkosta.

Omalla kohdallani olen itse päättänyt liittyä kirkkoon, vaikka äitini ei kuulukaan. Lapset on kastettu ja niin kastetaan tämä tulevakin.
 
Mä näen kirkkoasian hieman eri tavalla. :)
Ei kirkko "perinteen" vuoksi minustakaan ole uskovaista tehnyt tai mitään muutakaan kuin sen, että "se nyt vain kuuluu" ja näin "evlutissa tehdään". Yhtälailla syntymäpäiviä, joulua, pääsiäistä ja juhannusta juhlitaan perinteiden vuoksi, eikä Jumalan uskon vuoksi. (valtaosa)

Työskennellessäni lasten ja nuorten parissa näen vuosittain sitä epätietoisuuden tuskaa kun tulee rippikoulun aika. On paljon helpompaa olla menemättä riparille, jos ei halua...kuin olla menemättä siksi, että ei kuulu kirkkoon, mutta kaikki kaverit kuuluvatkin.
Eli kirkkoon kuulumisessa on myös "joukkoon kuulumisen tunne" vaikke ns.uskonnolliseen joukkoon kuuluisikaan. Jossain kohtaa kasvua se erilaisuus on usein kriisi.
Lisäksi nuoren on paljon helpompi erota jostain kun ottaa vastuu päättämisestä mihin ihmeeseen liittyisin. Minusta tämä päätösvastuu on aikuisella, lähinnä tarjoten "valmis vaihtoehto", tarttukoon siihen myöhemmin tai ei. :)

Täysin samoilla linjoilla juuri tuon takia että nuorella on ehkä vaikea päättää liittyä... ei niin vaikea myöhemmin päättää erota. Itse mietin tätä asiaa/kysymystä ja päädyin sellaiseen lopputulokseen omalla kohdalla että haluan kuulua kirkkoon koska kirkko tekee myös paljon hyvää (lapsille, nuorille) ja mm itse tunnen tärkeäksi että minut siunataan hautaan kun joskus kuolen. Se on sellainen asia (vaikken ole täysuskovainen) jolla on minulle merkitystä ja toivoisin että kaikki läheiseni saisi siunauksen tästä ajasta siirtyessään jonnekin seuraavaan.

Eli ei siis perinteen tai periaatten vuoksi vaan asian merkityksen (kokonaisuuden tai pienemmän osan)

Rv 29+3
 
Mä myös ajattelen, että helpompi on erota, kuin liittyä. Ja jos mun lapsi sanoisi, että ei halua tulla konfirmoiduksi, ei halua rippikouluun/leirille, niin se olisi mulle ihan ok, jos lapsella on siihen syy ja hän on näin päättänyt asiaa mietittyään.

Mä näen seurakunnan myös hyväntekijänä arjessa. Esim. diakoniatyö auttaa vähävaraisia ja yksinäisiä ihan täällä Suomessa.
 
Mä kävin tänään taas kasvukontrollissa eli lääkärin tekemässä ultrassa. Painoarvio oli reilut 1564g ja vastasi kuulemma viikkoja 30+0. Mulla nyt 29+4 eli aika lähellähän tuo on. Kaikki oli hyvin, ainakin lääkärin mielestä ja tutkimus kesti n. 15 minuuttia. Ei tehnyt sisätutkimusta, enkä sit viitsinyt pyytää, kun seuraava aika on kuitenkin taas kuukauden päästä. Mies oli kerrankin mukana. Sanoinkin sille, että täähän voi olla sun viimeinen ultrakäynti ikinä! Jotenkin se oli niin vaisun oloinen, että yritin saada jotain heräämään. Ehkä sitä harmitti jäädä töihin illaksi tekemään sisään menetetyt tunnit...
Ja tosiaan meillä kyllä mies tuntuu kanssa olettavan, että aikaa on ja asiat järjesrtyy. Mua pikkasen kiristelee, että laskettuun aikaan on 10 viikkoa ja meidän muuttoon enää 2 viikkoa ja kun yritän kysellä vaikka muuttolaatikoiden perään, niin ei ota mitään kantaa, vaan katsoo urheilua tai räpeltää puhelinta. Niin ärsyttävää! Ja meillä ei kyllä olis yhtään hankintaa varmaan tehty, jos mies niistä vastaisi! Ja muuttopäivänäkin pääsis kantoapulaiset pakkauspuuhiin. No, mä oon ehkä enemmän toiminnan ihminen meillä muutenkin, että olen tottunut. Olokin on kohtuullisen hyvä nyt, kun olen ottanut tosi rauhallisesti ja sen myötä supistukset jääneet ja kuumuus ei tee enää velttoa oloa, kuten helteillä. Pahinta on edelleen käsien puutuminen.
Miehen hyväksi silti pakko sanoa, että on päivittäin levittänyt mun kipeille hartioille, niskaan ja lapaluiden väliin magnesiumvoidetta ja vähän aikaa hieronut samalla. Kantanut myös kauppakasseja ja hoitanut lasten iltatoimia jne. Mutta jotenkin se on ärsyttävän poissaoleva ja jotenkin juuttuu omiin juttuihin ruudun eteen.
Huomaan, että itse olen varmaan raskauden vuoksi jotenkin yliherkkä ja loukkaantuneita,jos ei tule mun kanssa ajoissa nukkumaan, vaikka itsekin menee töihin tosi aikaisin tai jos ei yhtään kiinnostu mistään vauvahankinnoista tai muuttoon liittyvistä jutuista. Tai ei tule mun ja lasten kanssa ruokapöytään, vaan jää katsomaan jotain esimerkiksi olympialaisia... Rupee vaan ärsyttää tommoset pikkujutut ja sitten kerään semmoista ärtymystä oikein varastoon... Pitäisi ehkä yrittää puhua, mutta jotenkin en jaksa, enkä halua nalkuttaa...
Niinpä olen tehnyt hankinnat itse ja vaan ilmoittanut, että tämmösen ostin ja muuttolaatikot taidan myös hakea ihan itse, kun mulla on nyt vielä anoppilan auto käytössä päivisin ja mies on nyt pyöräillyt töihin.

Olen muuten huomannut ja ultrissa asia vahvistunut, että jos vauvan potkut tuntuu oikealla puolella, niin sillä on silloin pää alaspäin. Tässä asennossa tuntuu viihtyvän eniten, joten toivottavasti siihen myös jossain vaiheessa jää! Synnytystä ajatellen siis!
 
Itekin ajattelen kirkkoasian niin päin, että helpompi ja vaivattomampi aikanaan lapsen erota kirkosta kuin liittyä siihen. Me kuulutaan miehen kanssa kirkkoon, vaikka ei silleen uskovaisia ollakaan. Ja lapsikin kastetaan. Saa itse tehdä isompana valintansa ja erota jos niin haluaa :)
 
Nasupossu, hyvin on pieni sielläkin kasvanut :)
Eilen neuvolassa todettu "raivotarjonta", mua ei ole juurikaan potkittu ku "ulospäin" eli en ole saanut osumia kiperiin paikkoihin :D
 
Mulla meinaa melkein joka yö krampata pohje, joskus useammankin kerran per yö. Mutta tähän mennessä oon herännyt aina just ennen kramppia ja oon voinut äkkiä estää sen taivuttamalla jalan toiseen suuntaan pohjevenytykseen. :D Että näin tässä raskaudessa... Edellisen raskauden aikana kyllä tuli yölliset krampit tutuiksi. :confused:
 
Pahinta on silti tämä pahentunut takalantion kipu, lähinnä tuolla ristiluussa. En tiedä mikä auttaisi, kun kävely on hankalaa ja paikallaan olokin sattuu..

Rv 26+5
 
Mulla tuli ekat päivät tosi pahoja liitoskipuja, kun jouduin alottamaan nuo älyttömän pitkät eskarilaisen viemiset. Aloin tekemään noita belly wrappeja, niin siihen loppu kivut. Liina juuri sopivasti puristaa lantiota kasaan. Muuten en tue kehoa, mutta ainoastaan nuo 4 kertaa vajaa 3km kävelyt on lantio ja alavatsa tuettu. Liinalla pystyy nostamaan myös vatsaa ylöspäin, mikä auttaa osaltaan kohdun luomaan paineeseen. Ikinä tukivöitä tai belly wrappejä ei kannata käyttää turhaan. Vain ainoastaan tarpeeseen. Tuon lisäksi keskityn siihen, etten kävele vaappuvasti, pidän lantionpohjan ja ryhdin kasassa. Auttaa kummasti. Testasin tänään anitan tukivyötä hetken. Mutta ei siitä ole mihinkään verrattuna belly wrappiin.
 
Minulla on Nexcare-tukivyö. Ilman sitä en lähde kotoa. Kotona selviän ihan hyvin. Neuvolassa terveydenhoitaja tarkisti, että on sopiva tuki. Vyötä pystyy säätämään niin, että saa sopivaksi, ei liian tukeva eikä liian löysä. Vähän vaatii opettelua, mutta minulle sopii. Varmaan on myös vatsan mallista kiinni, tarvitseeko vyötä ja kuinka paljon. Minulla on tällainen kokonaan eteenpäin suuntautuva vatsa.
 
Pitäisiköhän minunkin ensin kokeilla tuota ryhdin muutosta, tällä hetkellä nimittäin tuo vaappuminen on tapa jolla kävelen. Minulla on muutenkin lantio vinossa, sekä yliliikkuvat/löysät nivelet lonkissa, joten kipu tuntuu välillä siltä että mikään ei auta ja joka paikkaa kolottaa. Tuntuu myös että jatkuvasti pitäisi saada alaselkää pyöristettyä, se tuntuisi luonnollisemmalta. Mutta eipä tässä mikään "sillan" tekeminen onnistu :D
 
Takaisin
Top