Meidän perheessä kukaan ei kuulu kirkkoon eikä tule kuulumaankaan lähitulevaisuudessa. Mä olen ateisti, minkä takia olen aikoinani eronnut kirkosta. Koen, että kirkkoon kuuluminen edellyttäisi sitä uskoa eikä minkä perinteen tms takia sinne pitäisi kuulua. Lapsilla on kuitenkin uskonnon vapaus eli jos haluavat mennä rippikouluun esimerkiksi niin toki saavat aikanaan mennä. Mua aikoinaan taas ahdisti se, että en saanut jo 15-vuotiaana lupaa vanhemmilta erota kirkosta. Yhteisöjä on muitakin kuin uskonnolliset yhteisöt ja uskon, että kun lapsen itsetunto on vahva niin ei koe mitään hirvittävää kriisiä siitä, että suurin osa tekee eri tavalla. Mutta mä olenkin aina ollut oman tieni kulkija, koulussa kaverit esimerkiksi valitsi valinnaisia aineita sen mukaan että pääsevät kavereiden kanssa samoille tunneille kun mä taas valitsin sen mukaan mikä mua kiinnosti ja saatoin siis olla tuntemattomien seurassa siellä valinnaisissa aineissa. En ole koskaan ollut mikään laumasielu. Tähän mennessä meidän lapset eivät ainakaan ole jääneet mistään paitsi vaikka eivät kirkkoon kuulukaan, nykypäivänä kuitenkin yhä useampi on kirkkoon kuulumaton.
Muokattu viimeksi:
No, ei todellakaan voida!!! Luulenpa vaan, että tässä on nyt kyse lähinnä siitä, että hän miettii mitä hänen sukunsa sanoo. 
Eikä se haittaa vaikka tekisin yksin hankinnat kun mies kuitenkin kustantaa keittiörempan joka toivottavasti toteutuu tänä syksynä. Kyllä hän näemmä saa vipinää hoitaa jonku asian sitten kun ryhdyn itse muualta kyselemään ja hoitamaan hommaa josta olen ensin päivätolkulla jankannut. :D Että ehkä teidänkin kannattaa vaan rohkeasti kattoa hankinnat ja sanoa ukkokullalle, että nyt mennään hakemaan vaunut tms. Muuten saattaa jäädä asiat sinne synnytyksen jälkeen, kun mies tajuaa että siinä se lapsi nyt on eikä sille ole mitään kuljetusvälineitä tai muutakaan hankittuna ja hakee paniikissa sen ekan tavaran minkä käsiinsä saa.
