La marraskuu 2016

Täälläkään mies ei osallistu niin paljon lasten tavaroiden ym. suunnitteluun ja hankintaan kuin minä. Mutta meillä on niin, että minäkin olen saamaton sellaisten asioiden suhteen. :grin Esim. nyt en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea äitiysrahaa, äitiysavustusta ja lapsilisää tulevasta lapsesta. Nyt on rv 27+6. Vauvalle ei onneksi tarvitse paljoa tavaroita hankkia, mutta kyllä ainakin tuplarattaat tarvitaan ja oon mä niitä selaillu netistä mutta siihen se on jäänyt. Tytöllemme olisi pakko ostaa uusi sänky, ei olla kumpikaan oltu asialla. Minun pojalleni on pitänyt jo kauan ostaa joku lipasto huoneeseensa, hankkimatta on. Sanomattakin on selvää, että meistä ei olisi remontintekijöiksi, eihän siitä tulisi ikinä valmista! :hilarious: Mulla ei kylläkään ole nyt kiireen tai stressin tuntuakaan. Tuntuu, että aikaa kyllä on riittävästi ennen vauvan tuloa. Mies osaa joskus yllättää positiivisestikin, esim. tässä vähän aikaa sitten poikani älypuhelin meni rikki. Siitä pian mieheni oli yhtäkkiä tilannut pojalleni uuden älypuhelimen. Itse varmaan märehtisin vieläkin, että mikähän puhelin ja mistä jne ja että kyllä se poika pärjää vanhalla vanhanaikaisella puhelimellaan. :hilarious: Ja mieheni ei siis ole poikani isä. Pojan oma isä ei uutta puhelinta olisi varmaan ikinä ostanut.
 
Minä ajattelen, että ei tässä vielä kiire ole. Tällä viikolla on tehty vähän hankintoja, paljon puuttuukin vielä. Meillä on uudessa asunnossa remontti menossa ja muutamme siis jossain vaiheessa, ei tiedä vielä milloin. Ehtiihän sitä.
 
Itellä taas iskee kauhee stressi kun tuntuu et aika loppuu kesken, siis hankkia kaikki tarvittava! Äsken just kun äidin kanssa juttelin, niin hän sanoi, että kun minua odotti niin oli noin 2kk sairaalassa raskausmyrkytyksen vuoksi ennen minun 2vk ennenaikaista syntymää. Eli oikeestaan sama asia, kun minä menisin sairaalaan parin viikon päästä... :eek:
Tän viikon hankinnat meillä olleet 6kpl harsoja.. nyt ois jopa huimat 10 kappaletta. Voi olla, että toiset 10 hankin vielä ainakin valmiiksi. Jotenkin olen antanut itseni ymmärtää, että niitä kannattaa olla tarpeeksi :grin
Sit varmaan tulee rauhallisempi olo, kun saisi sen pinnasängyn, patjan, petarin ja reunasuojuksen.. Tuntuu vaan, että enhän minä ole mitään ostanut vielä, vaikka onhan tuossa jo vaipat pariksi ekaksi hetkeksi (ainakin 1 pkt kokoa 1 ja 2 pkt kokoa 2..), vaunut, turvakaukalo, vaatetta, sitteri, harsot, tutteja, yksi tutipullo..
Joku ihanan värinen Ainu-pupu pitää vielä ostaa. :joyful: Löytäisinpä jostakin sellaisen vaaleanvioletin. Lähi Citymarketissa näkyi olevan beigejä, kai sekin hätätapauksessa käy.. Hailakka violetti olis vaan niin kiva.. :P

Mileim rv 28+2
 
Mä olen hankkinut kauheasti tavaraa... jopa sellaista, mitä ei tarvita vielä pitkään aikaan (mm. ensilusikka + nokkamuki)... Vielä kun oli tuloja, nythän mä oon jo tippunut avustuksille (sairausraha) Mies ei ole niin innostunut shoppailemaan ja on muutenkin ollut ihan kiinni töissä. Tänään se sitten yllätti mut ilmoittamalla, et nyt ei just oo mitään (töitä), et aletaanko raivata tota uutta makkaria? Tarkoitus olisi siis pintarempata meille uusi makkari ennen vauvan syntymää... :)
 
Oon tässä miettiny ja tullut siihen tulokseen, että haluaisin erota kirkosta. No, olemme eri linjoilla miehen kanssa tässä asiassa. Mutta kun minä en oikeasti keksi yhtäkään hyvää syytä kuulua kirkkoon. Lapsi saa nimen muutenkin, naimisiin voi mennä muutenkin ym.. ja olisi vielä kaupan päälle huomattavasti enemmän kummiehdokkaita. Minulle tärkeät ihmiset ei kuulu kirkkoon. En usko jumalaan, eikä usko mieskään, mutta hän on sitä mieltä että kun niin on aina ollut, niin samalla linjalla pitää jatkaa. Minusta tuo ei ole kummoinenkaan peruste. Aikomukseni on ollut jo vuosia erota kirkosta, en vain ole saanut aikaiseksi. Lapsihan voi sitten aikanaan itse päättää, mitä haluaa tehdä. Itse en lapsena kuulunut kirkkoon. Vanhempani vihittiin maistraatissa. Mies on myös sitä mieltä, että lapsi nyt jää jostain paitsi jos ei kuulu kirkkoon.

No niin, siis mitä mieltä te olette? Kuuluuko lapsen kuulua kirkkoon vain perinteiden vuoksi?
 
Apua! Mulla oli 120cm kun odotin esikoista viimeisilläni :) nyt en taida uskaltaa mitata, jos te ootte jo melkein samoissa lukemissa! On kuitenkin pari kiloa jääny edellisistä raskauksista muutenkin.
 
Muruliini83, me kuulutaan kirkkoon, mieheni isä oli kirkkoherra. Aiotaan kuulua jatkossakin, mutta voi olla että eroaisin, ellen kokisi kirkkoon kuulumiselle "tarvetta". Toki pariskunnan on hyvä löytää yhteinen sävel, että perhesopu säilyy. Näistä asioista voidaan olla jyrkästikin jotain mieltä :)
Haha, täällä on tultu masun ympäryksessä about 70 -> 95cm :D meinaa suunnilleen, että rinnan, vyötärön ja lantion ympärys on samat.
 
Mä olen sitä mieltä, että ei pelkästään perinteiden takia kirkkoon. Juuri noin ajattelen, että lapsi voi sitten itse liittyä kirkkoon aikanaan jos haluaa.

Mun mahan ympärys on näköjään 110 cm! :joyful:
 
Apua, onkohan mun mahanympärys jopa 2 metriä loppuvaiheessa :D :D
 
Muruliini83, musta pelkkä perinne ei ole riittävä perutelu. Perinteen vuoksihan jossain ympärileikataan lapsia, otetaan lapsimorsiamia, uhrataan eläimiä tms. Toki kirkkoon kuuluminen on harmiton perinne, mutta ei mielestäni vielä riittävä peruste sellaisenaan, joku muukin syy oltava. Mulla on tavallaan jonkinsorttinen tarkemmin määrittelemätön henkilökohtainen usko johonkin, äärettömyyteen, hyvyyteen tms. Kirkosta taas erosin aikoja sitten, en usko johonkin meille tuputettuun ja mun mielestä uskonnot instituutioina ei saa aikaan kuin pahaa. En kuitenkaan ole mikään "fundamentalisti" tän asian suhteen, jokainen saa mun puolesta uskoa mihin haluaa ja kuulua tai olla kuulumatta mihin uskontokuntaan haluaa. Mun paras ystävä on harras kristitty, eikä me asiasta riitoja saada aikaiseksi, ei edes pientä väittelyä.

Mun mieskin on eronnut kirkosta jo aikaa sitten. Mun esikoinen taas on katolinen, koska hänen isänsä on ja se oli sille niin kovin tärkeää, mä ajattelin tuolloin et voihan se sitten erota jos tahtoo ja kunhan mun ei tarvi asiasta päätäni vaivata niin ok. No nyt toi katolisuus ei kyllä mitenkään pojan arjessa näy, kun erottiin, eikä isäänsä kuitenkaan kiinnosta tehdä mitään poikansa katolisuuden eteen, vaikka niin kovin tärkeää oli, et on oltava katolinen.

Miehen kanssa tuossa juuri sovittiin, et mentäisi syyskuussa maistraatissa naimisiin. Huh, että musta tulee vielä oikein rouva. :grin

Mä yritin metsästää tänään mittanauhaa kaupungilla huonolla onnella. Olisi kiva tietää noita mittoja kun tilailee mammavaatteita. En uskalla edes ajatella mikä toi masun ympärys on.

Plääh unettomat yöt ja liika touhotus... Nyt tuntuu et ois flunssa iskemässä. C-vitamiinishotti naamaan ja nukkumaan.
 
Mäkin oon sitä mieltä, ettei pelkästään perinteen tai sen takia että niin on aina ollut, ole syytä kuulua kirkkoon. Ite erosin muutama vuosi sitten, kun en nähnyt kuulumiselle mitään syytä. Mies kuuluu kirkkoon, muttei usko mihinkään. Esikoista ei kastettu eikä tätä uutta tulokastakaan aiota kastaa. Saavat sitten itse päättää jos haluavat liittyä kirkkoon. Mies sanoi joskus, ettei keksi muuta syytä miksi lapsia voisi harmittaa kirkkoon kuulumattomuus, kuin se, että kaverit pääsee rippileirille.
 
Hui ku tätä äippää jännittää. Esikoisen kanssa (2v 5kk) sovittiin tänään, että menee omaan huoneeseen nukkumaan... Ja nyt sit tuolla isänsä kanssa jappasee, että jääkö omaan sänkyyn. On vessahätää yms. Tuntuu niin hurjalta! Oma pieni <3

Ihan uus tilanne meidän perheessä ja vaikka tätä on kuinka miettinyt ni nyt tuntuu, että tuli ihan puun takaa tää omassa huoneessa nukkuminen ja sen yrittäminen..
 
No niinpä! Oon kyllä teidän kanssa ihan samoilla linjoilla. Itse en lapsena kuulunut kirkkoon, mutta liityin rippileirin takia! Että niinkin hyvä syy minulla kuulua kirkkoon. En koe jääneeni mistään paitsi. En oikein pysty vaan ymmärtämään miehen näkökantaa..
 
Mä näen kirkkoasian hieman eri tavalla. :)
Ei kirkko "perinteen" vuoksi minustakaan ole uskovaista tehnyt tai mitään muutakaan kuin sen, että "se nyt vain kuuluu" ja näin "evlutissa tehdään". Yhtälailla syntymäpäiviä, joulua, pääsiäistä ja juhannusta juhlitaan perinteiden vuoksi, eikä Jumalan uskon vuoksi. (valtaosa)

Työskennellessäni lasten ja nuorten parissa näen vuosittain sitä epätietoisuuden tuskaa kun tulee rippikoulun aika. On paljon helpompaa olla menemättä riparille, jos ei halua...kuin olla menemättä siksi, että ei kuulu kirkkoon, mutta kaikki kaverit kuuluvatkin.
Eli kirkkoon kuulumisessa on myös "joukkoon kuulumisen tunne" vaikke ns.uskonnolliseen joukkoon kuuluisikaan. Jossain kohtaa kasvua se erilaisuus on usein kriisi.
Lisäksi nuoren on paljon helpompi erota jostain kun ottaa vastuu päättämisestä mihin ihmeeseen liittyisin. Minusta tämä päätösvastuu on aikuisella, lähinnä tarjoten "valmis vaihtoehto", tarttukoon siihen myöhemmin tai ei. :)
 
Eea: Tsemppiä! Miten yö meni? :)
Meillä esikoinen 1v10kk on nukkunut vuoden iästä omassa huoneessaan "makkariamme vastapäätä". Nykyään hiipii joka meidän sänkyyn..ei peloissaan, eikä itkuisena..unikaverit kainalossa vain siirtyy äidin ja isän väliin. :love2 Eli jos taaperosängyssä jo on, niin pääsee sieltä "turvaan"..ja tietty se huuteleminenkin on mahdollista. Tosin minä toivon ja pidän peukkuja, että asettuisi heti omaan huoneeseen..niin pääsee kuitenkin helpommalla monessa asiassa. :)
 
Muokattu viimeksi:
Mä näen kirkkoasian hieman eri tavalla. :)
Ei kirkko "perinteen" vuoksi minustakaan ole uskovaista tehnyt tai mitään muutakaan kuin sen, että "se nyt vain kuuluu" ja näin "evlutissa tehdään". Yhtälailla syntymäpäiviä, joulua, pääsiäistä ja juhannusta juhlitaan perinteiden vuoksi, eikä Jumalan uskon vuoksi. (valtaosa)

Työskennellessäni lasten ja nuorten parissa näen vuosittain sitä epätietoisuuden tuskaa kun tulee rippikoulun aika. On paljon helpompaa olla menemättä riparille, jos ei halua...kuin olla menemättä siksi, että ei kuulu kirkkoon, mutta kaikki kaverit kuuluvatkin.
Eli kirkkoon kuulumisessa on myös "joukkoon kuulumisen tunne" vaikke ns.uskonnolliseen joukkoon kuuluisikaan. Jossain kohtaa kasvua se erilaisuus on usein kriisi.
Lisäksi nuoren on paljon helpompi erota jostain kun ottaa vastuu päättämisestä mihin ihmeeseen liittyisin. Minusta tämä päätösvastuu on aikuisella, lähinnä tarjoten "valmis vaihtoehto", tarttukoon siihen myöhemmin tai ei. :)

Tämä on aika hyvä näkökulma kirkko asiaan! Itse alleviivan myös tuota yhteisöllisyys pointtia suhteessa kirkkoon kuulumiseen. Olen itsekkin työksennellyt seurakunnan nuorisotyössä ja peilaan näkemystä myös hieman sitä kautta. Itselle henk. koht. usko ja kirkkoon kuuluminen ovat melkeinpä kaksi eri asiaa. En miellä itseäni sen suuremmin "uskovaiseksi" vaikka seurakunnan työtä oonki tehny, enemmänki kirkkoon kuuluminen tuo mulle yhteisöllisyyden tunteen. Tiiä sitte tuleeko se tunne noin niinku muuten vaan, vai työn kautta.

Pikkumyy 28+6
 
Me kuulutaan kirkkoon. En osaa ajatella, että ei kuuluttaisi. Lapset on käyneet seurakunnan kerhoissa ja leireillä, konserteissa, tapahtumissa, laulaneet seurakunnan lapsikuorossa (yksi laulaa edelleen). Uskotaan joo, mutta en ole koskaan nähnyt itseäni hihhulina, tai ole tyrkyttänyt aatteitani muille. Ei meillä ole rukoilupakkoa, lueta jouluevankeliumia, tai siteerata raamattua arjen tilanteissa. Teininä suhtauduin lähinnä kirkkoon instituutiona hyvin skeptisesti. Vaikka uskon itseäni isompaan voimaan, uskon myös tieteeseen ja ihmisiin.

Lapsilla on oikeus meilläkin valita, saavat erota kirkosta mun puolesta, jos niin haluavat ja kokevat. Seurakunta tarjoaa kuitenkin myös paljon monenlaista toimintaa, joihin ei liity mitään uskonnollisia toimituksia. Ja kun useat näistä tapahtumista maksavat vain sen, että menee paikalle, niin ainakin meidän pienituloisessa perheessä ne tuovat sisältöä, vaihtelua ja iloa arkeen ja juhlaankin. Tässä omassa kotikaupungissa on vielä hyvin aktiivinen ja nuorekas seurakunta, joka järjestää monenlaisia tapahtumia ja on mukana kaupungin kulttuuritoiminnassa. On ollut afrikkalaisen musiikin iltaa jne.

Silti me ollaan muuten menty aikanaan naimisiin maistraatissa, kun esikoista odotin. Ei pidetty mitään sen ihmeellisempää tilaisuutta. 2 todistajaa ja nimet paperiin ja kiva kiitti moi. Kuusi vuotta myöhemmin avioliitto sit siunattiin kirkossa ja samalla mä otin saman sukunimen ja pidettiin isot juhlat lähinnä ystäville ja lähimmälle suvulle.

Mutta jokainen tyylillään, eikä mulle tulis koskaan mieleen tuomita muiden päätöksiä, tai sanoa ketään hihhuliksi, tai pakanaksi tms. Mulla on paljon ystäviä, jotka on eronneet kirkosta, kuuluvat johonkin muuhun uskontokuntaan jne. Kunnioitan jokaisen heidän päätöstä ja tapaa elää.

Kiihkouskovaisuus, tai toisaalta kiihkomielinen ateismi tai mikään muukaan kiihkoiluaate ei oo mun mielestä älykkään ihmisen hommaa, mutta ennen kaikkea tää maailma ja sen ihmiset tarvitsee lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja toivoa. Niihin ei tarvita kirkkoon kuulumista, ne kuuluu peruskasvatukseen.

Peace and Love kaikille! :Heartbigred
 
Takaisin
Top