La marraskuu 2016

Täällä myös mennään takki auki. Onneksi sadetakki mahtui sentään kiinni kun eilen piti kuitenkin sateessa pyöräillä töihin. Täytyisikin kokeilla paksumpia takkeja jos joku niistä menis kiinni, nyt on jo kylmä!

Mulla enää viikko töitä jäljellä nykyistä sopimusta. :) Sitten juhlitaan tytön 2-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen saan kunnolla alkaa keskittymään kotiin ja tulevaan vauvaan. :Heartred Ja poika aloittaa maanantaina neljännen luokan koulussa.

Täälläkin vauvan liikkeet on ruvennu tuntumaan tässä ihan viime päivinä enemmän ja oikein selkeästi. Kyllä huomaa että vauva on kasvanut ja voimistunut. Vauva selkeästi tykkää kun äiti on rauhoittunut työpäivän ja päivällisen jälkeen. Sitten potkuttelee ja liikkuu paljon ja kauan. En kyllästy siihen ikinä! :love017 Keskellä yötäkin vain hymyilytti kun vauva oli yhtä kauan hereillä kuin minä ja kipeä tyttöni (ehkä n. 1,5 h). Etuseinämän istukka on tehokkaasti aiemmin vaimentanut liikkeiden tuntua... Tunsin tänään ekan kerran hikan. Viikkoa myöhemmin kuin edellisessä raskaudessa. :)

Sokerirasituskin on nyt ekaa kertaa koettu ja tuloksia siitä odotellessa.... :happy090
 
Mulla on jatkuvasti niin tuskasen kuuma, etten vois kuvitellakkaan että takkia tarviisin vielä :p neuleilla mennään niin pitkälle kun tarvii ja pystyy vaan!
 
Mä aattelin et ehkä selviäisin mun kevät/syksy takilla joka on väljä muutenkin.. jollei se mahu ni sit pitänee lainata vaikka miehen kaapista paksua hupparia loppuajasta :)

Vauva möngertää täälläkin paljon :) huomaa et hän alkaa olee jo isompi ku yhtä aikaa tulee iskua vasemmalle alas ja oikeelle navan viereen. Vauvaa ärsyttää jos mä laitan käden/kirjan/verenpainemittarin masun päälle. Vaikuttaa vilkkaalta ja temperamenttiselta tytöltä! Aamut alkaa potkimalla,monena aamuna neiti on mut herättäny.. syömisen jälkee otetaa pienet levot masussa ja sit jaksaa taas myllätä! Alkuillasta otetaa kans vähä lepiä et jaksetaa varmasti kiusata väsynyttä äitiä sit ku äiti menee nukkumaa..

nukkumaa käynti on hankalaa ku mikää asento ei vauvalle kelpaa! Vasemmalla kyljellä neiti potkii patjaa vasten,oikeella kyljellä se muute vaa myllää.. selällee en osaa ees nukkua ja koitapa siinä ees nukkua ku masu pomppii :D eilis iltana koitin piruuttaa mitä tapahtuu jos käännyn melkei kokonaa mahalleni..vauva tais järkyttyä hetkeks mut ku se siit tokeni ni alko semmoset riehut ettei minkää! Äitin rakas riehupylly ❤
 
Niin sitä vaan voi kaikki muuttua ihan hetkessä...

Keskiviikkona alkoi alavatsa- ja selkäkivut hiipimään, mitkä tuli ja meni riippuen, miten aina kerkesin ja pääsin päivän aikana istumaan ja lepäämään.
Muuttui seuraavana päivänä koko ajan vaan pahemmaksi, vaikka huolehdinkin siitä, että lepäilin riittävästi. Nukuin jopa yli tunnin päiväunetkin kesken työpäivän.
Mutta eipä mikään vaan auttanut...
Aina kun seisoin ja liikuin vähänkin, oli seuraus hirveet menkkamaiset kivut ja koko vatsa meni ihan kivikovaksi. Eli kunnon supistuksia...
Ja tänään soitinkin jo heti aamusta neuvolaan ja sain heti akuutin päivystysajan lääkärille.
Nyt ollaankin sitten viikko pakkolevossa...
Sen verran on alkanu mun keho nyt jostain syystä valmistautumaan liikaa synnytykseen.
Ja niin on mun työtkin nyt sitten kokonaan tehty. Ens viikolla jo heti uusi aika ja katsotaan kohdun kaulan tilanne, että ei ole mennyt pahemmaksi, ja jos supistukset ei ota rauhottuakseen levolla ja vahvalla magnesiumilla, tai tilanne pahenee, niin heti uudestaan lääkäriin. Siitä vielä viikon päästä taas uusi tarkistusaika, ja siitä n.viikon päästä lääkärin ultra. *huokaus.....

Niin sitä vaan ajattelee, että kyllähän minä nyt tässä teen töitä ja palvelen rakkaita asiakkaitani, ja touhuan kaikenlaista muutakin ainakin sinne syyskuun loppuun asti, vaikka se laskettu aika onkin vasta marraskuun lopussa.
Mutta enhän minä nyt sitten näköjään selvinnyt edes elokuun loppuun.
Voihan...
Mutta ei voi mitään.
Toi pikkuneiti tuolla masussa on nyt kuitenkin se kaikkein tärkein.
Mutta kyllä minä hitto vie pelästyin!!
Että semmoset paniikki-itkutkin päästin kerran jos toisenkin, että ei kait se nyt vielä synny?????
Mutta nyt on tilanne onneksi rauhottunu.
Kunhan lepään...
Ja niin kyllä aionkin.
Vaikka makuuhaavoja saisin!
Ei saa kuitenkaan vielä syntyä.

Että tämmöstä...
Ja muistakaahan tekin levätä!
Toi kohtunen kun ei tosiaan ole tahdonalanen lihas ja jännittyy toisilla helpostikin stressistä ja rasituksessa, mutta onneksi päinvastoin rauhottuu yleensä hyvin levossa.

-moona78 rv 24+3-
 
Voi Moona78, kyllä - nyt iisisti sitten vaan.
Kyllä on käyny mielessä että milloinkahan lähtee tulemaan. Ei oo liioiteltua pistää pesten nuo vaatteet yms. välttämätöntä.
 
Voi ei Moona! Toivotaan, että menee ihan levolla ohi! Oliko kohdunsuulla jo tapahtunut jotain?
 
Kiitos zempeistä ja myötätunnoista!
Sen verran tiedän, että supistusten myötä kohtu laskeutunu nyt aivan liian aikaisin ja alko tuomaan jo suurta painetta ja kipua alapäähän, mahaan ja selkään. Mitä ensin luulinkin ihan vain liitoskivuiksi ym, mutta kun alkoi tosiaan mennä koko ajan vaan pahemmaksi ja pahemmaksi, ni iski jo hätä.
Kohtu on onneksi edelleen kiinni ja ultrassa selviää sitten kuinka paljon on vielä varaa ja muutenkin tarkemmin tilanne.
Inhottavaa tää odottaminen, mutta kyllä minä kestän nyt kun tilanne on kuitenkin rauhottunu.
Mut paljon ei tarvi edelleenkään tehdä, kun alkaa jo supistaa ja kroppa pakottaa takasin sohvalle.
Ja nii...supistusherkästä kohdusta lääkäri mainitsikin. Niin rauhallisesti se on nyt vaan otettava.
Mutta siis onneksi olen jo hankkinut kaiken valmiiksi vauvalle, niin ei ainakaan mitään hankintoja tarvi enää stressata ja miettiä.
Ihan kuin olisin tiennyt??
Kun sanoin isännällekin, että jos nyt jotain tulee, niin haluan, että kaikki on valmiina.
Tai sit olin vaan realistinen ja ajattelin, että jotain tämmöstäkin voi tosiaan käydä...
Kun olen vähän semmonen kaiken mahollisen ja mahottomankin huomioon ottava.
Mut en kuitenkaan niin että liikaa stressaisin asioita liikaa. Kai?

Mut oliko täällä ehkä muitakin lepopotilaita?
Miten te saatte ajan kulumaan?
Tai onko muilla ideoita?
Ite olen ainakin tosi huono lukemaan ja villasukistakin tulee vain eriparisia yksilöitä...
Mut...jospa nyt koko loppuraskautta ei tarttis vaan makoilla.
Mut aika näyttää.
Ja niillä se on mentävä mitä tulee...
 
Tsemppiä ja voimia Moona78! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppuun saakka pakkolevosta huolimatta. Hienoa kyllä, että olette ehtineet jo kaiken hankkimaan, ettei niistä tosiaan tarvitse stressata. Mä varmaan pakkolevossa lukemisen lisäksi kattelisin paljon kaikenlaisia sarjoja ja leffoja netistä ja pelailisin erilaisia pelejä (tykkään erityisesti erilaisista rikos- ja mysteeripeleistä :grin). Toki kaikki tollainen alkaa puuduttaa pitemmän päälle. Tykkäätkö kirjoittaa? Mä varmaan kirjoittelisin jotain päiväkirjaa ja tekisin erinäisiä suunnitelmia jne. (sama se toteutuuko ne suunnitelmat). Ostin ton Yhdeksän kuukautta elämästäni - Raskausajan päiväkirjan, josta kuva edellisessä viestissäni ja siinä on paljon kaikenlaista mietittävää ja täyteltävää ja siinä otetaan huomioon myös pakkolepoon joutuneet.

Meillä kyllä kaikki vielä niin levällään, remppaa ei ole ehitty vielä edes aloittamaan ja vasta ensiviikolla pitäisi selvitä tarkemmin rempan aikataulut. Varmaan riittää puuhaa vielä marraskuulle... Täytyy koputella puuta, et jaksas jotenkuten tolpillaan. Nyt taas jonkinlainen väsymys palannut ja erilaista särkyä enempi, etenkin öisin alkaa lonkista särkemään tyynystä huolimatta.
 
Minä olen lepopotilas ! Tykkään urheilusta, niin Rion olympialaiset tuli kun tilauksesta. Sit oon kyllä niin väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti että osa päivästä menee ihan sohvalla nukkuessa.
Kirjoja mulla on ollu lukujonossa jo monta vuotta niin nyt meenasin niitä lukea myös. Kun on töissä niin ei kerkee eikä jaksa..
Ei munkaan suunnitelmiin mitenkään kuulunu näin pitkä saikku. Ajattelin että pärjään äitiyslomalle hienosti ku vihdoin selvis siitä huonosta olosta.. Ahdistaa ja ärsyttää. Mutta tämän kanssa eletään ja näin..

Rv 26 + 4
 
Muokattu viimeksi:
En ole vuodelevossa mutta huomaan että se sopii minulle paremmin kuin hirveä liikuskelu ja riehuminen. Jos kävelen yli kilometrin niin vatsaan alkaa sattumaan tosi paljon, joskus lyhyemmästäkin matkasta. Jotkut kotiaskareet ottavat selkään kipeästi. Siksi en uskalla riskeerata mitään, joten aika iisisti olen ottanut. Ristikkolehden täyttäminen on tällä hetkellä ihan ehoton ykkönen! :D välillä leivon, selailen netistä vauvatarvikkeita, katson lempisarjoja.. En siis kovin aktiivista elämää vietä :D

Rv 26+0
 
Moona78, mulla oli esikoisen kanssa hyvin pitkälle sama tilanne. Vauva oli liian alhaalla liian varhaisessa vaiheessa. Yksi lääkäri antoi ohjeeksi laittaa paksuja kirjoja sängyn jalkopään jalasten alle, että vauva nousee ylöspäin. Mulla tuo auttoi. Kirjat, neulominen, leffat, ompelu oli ne jutut minkä avulla pysyin täysissä järjissä. Vaikka tiukkaa teki. Tsemppiä! Mulla lopulta tuo eniten supistellut raskaus oli se, josta vauva syntyi kaikista myöhimpään. 40+1
 
Tsemppiä kaikille lepolaisille!

Mulla oli viime raskaudessa ei esikoisesta vuodelepo. About rv 25-31 muistaakseni. Mä en muista sitä aikaa mitenkään kauheen raskaana muuta ku se, että pelkäs menettämistä. Mut voi olla et aika kullannu muistot ;) pahinta oli se että lepo alkoi suunnilleen joululta ja en päässy joulun viettoon! Oltiin sit miehen kans kahestaa kotona joulu. Toisaalta siinä sai ihan hyvän kokemuksen ihan omanlaisesta joulusta.

Muistan että katselin paljon ohjelmia, elokuvia, sarjoja, luin.. Aika meni kuitenki suht nopeaa, ku miehellä oli silloin töistä pidempi tauko. Muuten ei olis oikeen onnistunutkaan vuodelepo kotona.

Varmasti riippuu paljon siitä et kuinka aktiivista elämää viettää ja onko kuinka ekstrovertti yms. Ite oon introvertti ja viihdyn kotona. Mulla myös taustalla vakava masennus aiemmin, joten kokemusta "vuoteessa olosta" ;)

Oon aivan todella kiitollinen siitä, että nyt saan olla vapaa tekemään mitä haluan ja kohtu ei supistele toivottua enempää. :) :)

Ja vvarmaa sanomattakin selvää, että tuo aika lähensi minua ja miestäni! Tuli hieman puhuttua asioista.

Tuo vuodeleporaskaus kesti sit 40+2 viikolle !

Rv 26+1
 
Olen kanssa lähinnä tosi rauhassa kotona, vaikka vuodelepoon ei sinänsä olisi muuta tarvetta, kuin että mulla ei liitokset tahdo liikkumista kestää. Toisinaan voi kotoa poistua ja tässä kaksiossa puuhata, mutta riippuu ihan päivästä (ja ilmeisesti vauvan asennosta) miten lantio kestää. Kaikki sympatia täältä muille lepolaisille :Heartred

Jo mainittujen ajanvietteiden lisäksi voisin vinkata musiikin ja podcastit/radion - tärkeäähän vissiin supistelun kanssa olisi myös, että stressaa mahdollisimman vähän, rauhoittumiseen suosittelen youtuben 60bpm soittolistoja! Bpm on lyhenne sanoista beats per minute, eli soittolistan biiseissä "biitti" on 60 lyöntiä minuutissa, joka vastaa rauhallista sydämensykettä. Klassisen tai jonkun rannan aaltojen kuuntelu ei itselle oikein toimi, mutta poppi ja muu oikealla tahdilla auttaa kyllä laskemaan kierroksia ja rentoutumaan :) podcasteja löytyy netistä pilvin pimein, hirveästi en itse ole kuunnellut, mutta ajatus siitä, että joku jaarittelee mielenkiintoisesti aiheesta korviini kun oikeasti makaan yksin tyhjässä kohdissa kuulostaa miellyttävältä :grin ehkäpä ensi viikolla paneudun niihin...ja aamun aloittamista 5-10min rauhallisella hengittelyhetkellä/meditaatiolla suositeltiin myös kun valittelin, että vaikea rauhoittua kotona kun mielessä pyörii liikaa ja pitäisi tehdä mutta jalat ei kanna. Päivällä siihen rauhalliseen fiilikseen voi palata hengittämällä syvään muutamia kertoja - keho oppii! Oikeasti kyllä tuossa viikolla kun tuota kokeilin, oli päivisin rennompi mieli

Jossain nettiartikkelissa myös neuvottiin, että jos päivillä on eroja, niin niitä parempivointisia päiviä ei kannata käyttää siivoamiseen ym. asioiden hoitoon, mikä painaa mieltä ja on "pakko tehdä" - ennemmin niinä päivinä kun pystyy, kannattaisi tehdä jotain mistä oikeasti tykkää ja sillä tavalla kerätä voimia seuraaviin huonompiin/kipeämpiin päiviin :p mielestäni ihan validi neuvo, jota pyrin kyllä parhaani mukaan noudattamaan.- vaikka toki välillä se siivoaminen on vain hoidettava :rolleyes:
 
Vuodelevosta: 90-luvulla oli Regina-naistenlehdessä "naisten unelmia" kirjoituksia. Eräs hoitaja kielsi siskoltani nämä lehdet niiden kiihottavan vaikutuksen vuoksi. Siskoni nimesi tämän hoitajan Reginaksi. Lepo ilman kiihottavia novelleja jalkopää ylhäällä auttoi lasta syntymään yliaikaisena :)
 
Toi kirjoittaminen olikin hyvä idea!
Niin ku myös piirtäminen ja maalaaminen on mun juttuja myös.
Joskus haaveilin lastenkirjan kirjoittamisesta ja kuvittamisesta ihan itse omalle lapselle, tai mahollisille joskus tuleville lapsenlapsille.
Olinkin jo ihan unohtanut ja nythän minulla olisi tosiaankin aikaa...
Ideakin mulla on ollut valmiina jo vuosia, että mistä kirjoittaa.
Joo! *tykkään...

Myös Netflix ja Viasat +Popcorntime tulee varmasti koko ajan tutummaksi.
Koira kainalossa ollaan köllitty soffalla jo nyt.
Vaikka tosiaan sohva on ollut mun alla varmaan yhtä harvinainen näky, kuin päinvastoin imuri tai moppi tai rätti isännän kädessä.
Että ihan niin ku anoppikin sanoi, että pitäisköhän minut sitoa liinoilla sohvaan kiinni.
Noin niin ku ihan varmuuden vuoksi.
Kun olen kyllä kieltämättä aikamoinen töhöttäjä ollu aina.
Mut kyllä minä nyt uskon.
Kun onhan tilanne nyt kuitenkin täysin eri, kuin normaalisti.

Ja sainkin neuvolasta muuten itekin ohjeeksi laittaa välillä tyynyjä petauspatjan alle lantiosta jalkoihin päin ja jotain ohjeita vielä alalantion ja selän lihaksille sen tukivyön lisäksi.
Ja noi tyynyt on muutes hyvä myös turvonneille jaloille!
Ihan noin vinkiksi.

Mutta juu...vähän kyllä mietityttää, että mitenköhän tää mun pakkolepo vaikuttaa vielä meidän parisuhteeseenkin.
Nyt jo meinaa tulla riitaa ja itellä itku herkässä.
Joka asiasta täytyisi sanoa erikseen ja uudestaan ja uudestaan ja häiritä toisen jouten oloa ja ottaa sitten vastaan mitä tulee.
Rahatkin vetää nyt tiukille, kun itellä meni nyt rahahanat kiinni ja sekös nyt stressaa varmaan mun miestäkin? Vaikka kyllähän me pärjätään...
Ja saanhan minä onneksi vielä sairaspäivärahaa...mutta sitten joskus.
Mutta hänen ymmärrys minua ja mun tilannetta kohtaan...hmmm...en tiedä...ei hän oikein taida ymmärtää...??
Ja ehkä tämä tilanne vaatii vaan nyt minultakin todellakin hölläämistä moneenkin asiaan.
Ja silmien sulkemista etenkin meidän keskeneräselle remontille ja sotkuselle kodille. Sillä suotta minä itseäni nyt kiusaan, ja miehelleni yritän aina vaan samoista asioista puhua. Mutta kyllähän se vähän harmittaa.
Ja joskus ihan tosi paljon...mut kyllä minä selviän. Ja istun nyt vain kiltisti käsieni päällä.
Ja onneksi mun rakas tyttö 14 vee on ihan todella huomaavainen ja ihana.
Kiitos sille!
Auttaa minua kyllä ihan mielellään.
Että kyllä tämä tästä! Aina jotenkin...
 
Älypuhelimillekkin saa muuten mandala-ohjelmia :) . Niin ja sitten niitä saa myös tulostettua ilmaiseksi netistä.

Nyt on kroppa väsy. Päivällä yhdestä noin viiteen oon vääntänyt pullaa ja lasagnea. Vielä olis tiskivuoren selätys edessä, mutta se saa odotella kunnes pirpanat on nukkumassa. Ihanaa, kun mies on valkku. Mä en osaa ohjata esikoista kuin lähinnä lihaskunto ja kestävyyskunto jutuissa. Mutta tänään mies kävi ihan pallotreenejä vetämään esikoiselle. Esikoinen nautti yli kaiken.
 
Pakko avautua johonkin! Ukko lähti juopotteleen.. mua pelottaa että musta on tulossa semmonen hullu akka ku oon aivan suunnattoman raivona siitä että se lähti. En halua sitä kahlita mun kans tänne neljän seinän sisälle ja eikä se siis oo paljo käynykkään täsä raskauden aikana mutta jotenkin on nyt tuntunut niin yksinäiseltä että haluaisin vaan läheisyyttä :( ja ukko on niin juro että ei tajua. kai nämä kivut ja valvominen musta viimesetkin järjen rippeet :rolleyes:

Pikkumyy 28+2
 
Muokattu viimeksi:
Pikkumyy, tiedän tunteen. Just kiukuttelin samasta asiasta ja tajusin vasta paljon myöhemmin, etten mä miehelle ole vihainen tai turhautunut sen tekemisistä, vaan tämä oma tän hetkinen olotila (väsyttää, turvottaa, hirveästi töitä ja pitkää päivää, kotihommat seisoo yms.) on se ärsyttävä tekijä. Ja tietty se pitää purkaa mieheen.. :shifty: Vaikka ei sais.

Kyllä mä olen sanonut, että en halua olla nalkuttava akka, mutta välillä vaan tää raskaus käy niin tunteisiin, ettei edes ehdi kunnolla tajuamaan, minkälaisia sammakoita sitä suustaan päästää.

Ja ette ikinä arvaa, mutta mulla menee mun kengistä tasan sandaalit enää jalkaan.. joku vuos sitten ostetut nahkaiset saappaat ja avokkaat taitavatkin sitten joutaa kiertoon, kun jalka tuntuu paljon isommalta kuin ennen. Ja mä kun ajattelin pitäväni samoja kenkiä about kymmenen vuotta, joten siksi raaskin laittaa niihin muutaman satasen aikanaan. Vaan miten taas kävikään.. paska.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top