La marraskuu 2016

Itselle myös tulee joissain tilanteissa mieliteko tupakan suhteen, mutta se menee yleensä ohi nopeasti. Ja ehkä parasta lopettamisen jälkeen on se, kun ei vaatteet enää haise.

Käääääk! Nyt alkaa jännittää huominen rakenneultra. Uskon, että kaikki on hyvin, mutta jännittää kuitenkin. Tiedän jo etukäteen, että tulen itkemään taas oikein kunnolla. Hyvä että viimeeksi sai ultrattua kun en voinut lopettaa vollottamista :hilarious:

Kylläpä pikkunen on ollutkin tänään aktiivinen, maha senkun pomppii. Kävin elokuvissa ja melkein koko sen ajan potkiskeli, pieni muru :Heartred

Rv 23+2
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
UnNa sanoi:
Minunkin historiasta löytyy 13 vuotta sauhuttelua. Esikoisen odotuksessa en osannut/tajunnut lopettaa heti alussa -ei ollut suunniteltu lapsi, ja jotenkin en vain raskautta sisäistänyt :sorry: Vasta rakenneultrassa asia siirtyi ns. kovalevylle asti ja raskaus konkretisoitui, jonka myötä sitten lopetin, eikä lopulta tehnyt edes tiukkaakaan! Nyt asia harmittaa ja hävettää, mutta toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tässä raskauksien välissä tuli myöskin sauhuteltua enempi tai vähempi aktiivisesti, enimmäkseen kuitenkin olin "viihdekäyttäjä". Plussattuani tupakit sai taas jäädä, ja lopetus oli edellistäkin kertaa helpompi. Näin syksyisin kyllä kaipaan sitä savuketta, niin hullulta kuin se kuulostaakin o_O Tässä oon fiilistellyt jo pimeneviä mutta lämpimiä iltoja, olisi niiiiin ihana mennä terassille kylmän siiderin kanssa, laittaa lyhtyyn kynttilä, kääriytyä vilttiin, haistella tulevan syksyn tuoksua ja vetää ketjussa röökiä :grin Typerää, tiedän. Mutta mieliteko on mieliteko, vaikkei rehellisesti tee sitä tupakkia mieli yhtään! -Sitä fiilistä vaan :hilarious:
Click to expand...

Mää oon myöskin ollut aika semmonen "fiilis" polttaja. Ja jos on tullut alkomahoolia otettua niin sillon ei oo kyllä mitenkään pystynyt oleen polttamatta. Ne vaan on mulla aina jotenki kuulunut yhteen. Siinä onkin sitte iso muutos kun vauvan saamisen jälkeen lähtee jossain välissä käymään kavereiden kanssa juhlistamassa niin mitenkäs käy kun ei sytytä (toivottavasti!) sitä tupakkaa, vieläpä kun 80% kavereistani polttaa.

Pikkumyy 26+2
 
Smirre, kääk! Mä oon kuvitellu koko ajan valmistautuvani kauheesti, mut tää lapsihan tosiaan syntyy jo about kolmen kuukauden päästä! Ja hyvässä lykyssä ottaa mun kummitytöstä mallia ja syntyy joku 3 viikkoa etuajassa.. en oo niinkään huolissani tavaroihin liittyvästä valmistautumisesta (aika vähälläkin taitaa pärjätä) mut se elämänmuutos esikoisen kanssa tulee olemaan niin valtava, etten varmaan millään voi käsittää sitä etukäteen.
 
..millähän yhdistelmällä sain tohon tekstiin aikaseksi silmäniskuhymiön, kun siinä pitäs olla vaan sulkumerkki :D
 
Mäkin olen polttanut 15 vuotta (kuulostaapa hirveältä!) ja aina on kuulunut olut ja tupakki yhteen - esimerkiksi kesällä terassilla istuessa saattoi illan aikana mennä toista askia tupakkaa. Vähensin heti plussattuani tosi radikaalisti (saatoin polttaa yhden päivässä) ja sit nt-ultran jälkeen lopettelin oikeestaan kokonaan.

Pakko on myöntää että oon muutaman tupakin tässä sen jälkeen polttanut (ehkä yhden kuukaudessa), mutta en oikeestaan sen nikotiinin takia vaan lähinnä jotenkin tavan vuoksi, jos ollaan oltu istumassa iltaa yms. Röökiä ei oikeestaan tee mieli muuta kuin silloin jos vituttaa oikein olan takaa, kuten esimerkiksi tänään: isäntä jäi työkavereidensa kanssa törpöttelemään yön työvuoron jälkeen ja kun tulin itse töistä nyt illasta kotiin, löysin vaatteet, kengät, puhelimet, kotiavaimet sun muut pitkin poikin olkkarin lattiaa, mutta miestä en mistään. Mistä lähdet toista metsästämään, kun puhelin on kotona eikä mulla ollut käsitystäkään, millä seurueella onkaan loppujen lopuksi ollut liikenteessä?

Vituttaa vieläkin.. hengissähän tuo on, sain kuin sainkin yhteyden kadonneeseen lampaaseen, mutta muusta mulla ei ole käsitystäkään. Ja kehotin kyllä pysymään missä lieneekään niin kauan kunnes on miettinyt tekemisiään ja olemisiaan. Eipä tuo toisaalta sisälle pääsekkään ilman avaimia, joten..
 
Oijoi. Nytkö alkaa se alitajuntainen stressi.. näin viime yönä unta että pieni oli syntyny,eikä mulla ollu sille sopivia vaatteita! Toki niitä vaatteita sit löyty porukoiden makuuhuoneen nurkasta,mut ne oli kaikki likasia.. tulis nyt se äitiyspakkaus ni vois ruveta pesemää vaatteita valmiiks ettei käy noin :D
 
Ilyana: joko mies palannut?

Mä näen unia , mut lähinnä töistä , ystävistä ym.. en lapsesta. Mutta kuulkaa, mä en nuku.. :( herään tunnin välein ja olen ihan pirteä.. aamusta pää kipeä ja väsyttää. Mutta uni ei tule siltikään. :(

22+4
 
Moi! Vieläkö mahtuu yksi marrasvauvaa odottava mukaan? Täällä olis kolmas lapsi tulossa, aiemmat tyttö -12 ja poika -14. Maha on jo niin iso, että täytyy kai alkaa uskoa, että meille on vauva tulossa :)
 
Lakritsi, armeliaasti kävin herran poimimassa mukaani eilisen aamuvuoron jälkeen.

Olipahan sillä ollut reissu.. miehellä tosiaan on tapana stressaantuneena ja väsyneenä kävellä unissaan ja luonnollisesti kaljanjuonti väsyneenä vielä korostaa piirrettä. Oli tullut hetki sen jälkeen kotiin päivällä, kun olin lähtenyt töihin: syönyt ja mennyt päikkäreille ihan normaalisti - ja herännyt kalsarisillaan rappukäytävästä muutamaa tuntia myöhemmin eikä luonnollisesti mitään käsitystä, mitä teki rapussa. :woot: Oli siinä soitellut ovikelloa ja ollut aivan satavarma, että oon himassa enkä vaan jostain syystä tahdo päästää sitä sisälle.. tais sitten kehitellä kevyen vitutuksen aikansa ovikelloa rimputeltuaan ja marssinut lähellä asuvan kaverinsa luo asenteella "akka on heittänyt pihalle ilman vaatteita eikä laske enää sisälle, nyt juodaan kaljaa".

Ei ollut reppana ollut edes ihan varma, onko kaikki tavarat tallessa, joten oli sit soitellut työkaverinsa läpi ja kysellyt, onko lähtenyt kotiin kaikki kamat mukanaan vai mahdollisesti jättänyt niitä puistoon, jossa olivat kaljoitelleet ja grillanneet aamupäivän.

Kaikki hyvin siis loppujen lopuksi, kovasti tuo oli pahoillaan, että oli aiheuttanut mulle huolta ja vitutusta, eilinen ilta meni halailellassa ja sovintoa tehdessä, Munanenkin (tai oikeastaan mun maha..) sai kovasti huomiota osakseen ja lupauksen, että isi pysyy jatkossa enemmän kotona. Kyllä tais mies itekkin säikähtää, kun ei ole aikaisemmin sentään asunnosta ulos kävellyt, mietti tuossa, että onkohan tähän vaivaan mitään helpotuskeinoa vai pitääkö oikeasti alkaa pitämään ovia takalukossa.

Lupasi myös, että eiköhän kaljoittelu saa hetkeksi jäädä, kun näköjään muuttuva elämäntilanne stressaa jo valmiiksi ja paria työtäkin tulee tehtyä niin paljon, että unet jäävät väkisinkin vähiin.. kaikki siis hyvin. :p

Hassua oli kyllä eilen, kun mies sanoi rakastavansa mua, jonka jälkeen silitti mahaa ja sanoi rakastavansa myös Munasta ja kun oikeasti tajuttiin, että oikeasti voi jo välittää jostain, jota ei ole vielä edes konkreettisesti nähnytkään. Ja että kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on tehty vähintään kolmea silmällä pitäen, vaikka meitä vielä onkin vain kaksi (ja kissa). En edes osaa kuvailla, miten iloinen ja onnellinen olo mulla onkaan, vaikka välillä meinaa vähän pelottaakkin tuleva. :smug:
 
Ilyana, samaa on tullut mietittyä monta kertaa, miten voikin välittää toisesta niin paljon, vaikkei ole vielä edes nähnyt. Ja ehkä vielä enemmän se, kun mieskin välittää niin kovasti. Omassa mahassahan pikkuinen on, mutta miehellä ei ole edes tälläistä sidettä.

Mua alkaa selvästi jännittää koko ajan enemmän se, miten taapero-vauva parin kanssa pärjää, varsinkin jos tapahtuu normaalista poikkeavia asioita, kuten tänään. Asutaan kerrostalossa ja rattaat on sisällä. Hissi oli yllättäen korjauksessa kun oli lähdettävä ja siinä piti nopeasti miettiä millä saan sekä tytön että rattaat ulos. Aloin sitten taso kerrallaan kantaa ensin tytön ja sitten rattaat alas. Tyttö on tosi rauhallinen luonteeltaan niin uskalsi näin tehdä, en tiedä mitä vilkkaamman lapsen kanssa olisi keksinyt. Mitähän sitten jos tyttö tuosta villiintyy ja on toinenkin lapsi vahdittavana. Kai näistä aina jotenkin selviää. Tytön mielestä olin kyllä ilmeisesti hauska näky, naureskeli ja toisteli "äiti tattaat" :laughing014
 
Meillä tuleva isi eile tuli yllättäen halaamaa ku olin nukkumaa lähössä. Rutisti kovasti ja sano mulle et "mun pieni kulta".. oli hetken hiljaa ja silitti mun masua ja totes "ja siellä toinen vähä pienempi kulta" :)
Mä itte höpötän Minille päivittäin ja monta kertaa päivässä et kuinka äiti rakastaa ja isiki rakastaa ja et kui tärkee hän mulle on. ❤
 
Onko kenelläkään kokemusta papa-näytteen otosta raskausaikana?

Sain huslabista ajan näytteenottoon (iän mukainen joukkoseulonta) mutta tuntuu jo ajatuksena vähän keljulta että sitä aluetta ronkitaan ylimääräisesti näin raskausaikana, tai vielä sen loppupuoliskolla. Soitin sinne ja sanoivat kyllä että ihan hyvin sen voi ottaa näillä viikoilla, mutta jotenkin tuntuu liialta riskiltä. Ensi vuonna sitä ei enää oteta, kun kuulun 2016 kiintiöön. Voisihan ne tällaisessa tilanteessa vähän joustaa...
 
Joia sanoi:
Onko kenelläkään kokemusta papa-näytteen otosta raskausaikana?

Sain huslabista ajan näytteenottoon (iän mukainen joukkoseulonta) mutta tuntuu jo ajatuksena vähän keljulta että sitä aluetta ronkitaan ylimääräisesti näin raskausaikana, tai vielä sen loppupuoliskolla. Soitin sinne ja sanoivat kyllä että ihan hyvin sen voi ottaa näillä viikoilla, mutta jotenkin tuntuu liialta riskiltä. Ensi vuonna sitä ei enää oteta, kun kuulun 2016 kiintiöön. Voisihan ne tällaisessa tilanteessa vähän joustaa...
Click to expand...

Minultakin se pitäisi ottaa mutta en tiedä yhtään uskallanko antaa ottaa näytettä nyt raskausaikana.. En tiedä miten suurella todennäköisyydellä niin voi käydä mutta jos kohdunsuuta kovin näpräillään niin voihan se käynnistellä ties mitä. Jälkitarkastuksessahan sen näytteen voi ottaa myös mutta onko se silloin luotettava? Ilmeisesti hormonimuutokset ei näy(?) juuri raskauden jälkeen.
 
Mulle sanottiin että 6kk synnytyksestä voi näytteen taas ottaa, mutta ei ennen sitä.

Googlailulla selvisi myös että raskausaikanakin siellä voi olla jotain muutoksia hormonitoiminnasta johtuen, jolloin näyte ei edes olisi luotettava.
 
Eli jos ensi kesänä pyytäisi papa-koetta, turha kait sitä aiemminkaan ottaa.. Mulla on kyllä jo pari-kolme vuotta aikaa viime näytteestä mutta toivotaan että muutoksia ei ole!
 
Multa otettiin se joukkoseulonnan papa viikkoa ennen kuin sain tietää olevani raskaana, sanoin kyllä silloin etten ole varma odotanko vai enkö ja täti silloin ainakin oli sitä mieltä ettei asialla varsinaisesti ole väliä.

Taas taitaa käytännöt poiketa paikkakunnittain ihan yhtä paljon kuin sen sokerirasituksenkin kanssa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top