Mun keho on jotenkin erityisesti just vaatinut hiilareita nyt raskaana. Vai aivotko niitä vaatii, en tiedä... Jokatapauksessa, esimerkiksi hedelmiä mun ei normaalisti tee mieli oikeastaan koskaan, mutta nyt niitä on tehnyt mieli kauheasti ja olen syönytkin niitä paljon, marjoja myös. Kaurapuuroa inhoan, mutta sekin on nyt raskaana uponnut hyvin. Kun taas liha, kana ja kala on kaikki olleet ällötyslistalla, paitsi jos joku muu valmistaa niistä jotain superherkkua. Olen yrittänyt kuitenkin syödä monipuolisesti, mutta niinku olen sanonut, en tykkää yhtään liian rajoitetusta ruokavaliosta. Se aiheuttaa ahmimiskohtauksia ja lopulta lihon.
Mun paino on noussut nyt vähän vajaat 2 kiloa. Vähän hirvittää, kun ajattelin sen olevan lopullinen lukema, mutta ei voi nyt mitään. Lihonut en kyllä ole, masu vaan kasvanut ja ehkä nyt helteellä myös vähän turvottaa.
Eilen tuli sokerirasituksen tulokset ja mä oon niin super iloinen: eka 4,2 toka 5,3 ja kolmas 4,2!!!! Eli mallikelpoisen matalat arvot kenelle tahansa ja mä oon tosiaan reilusti ylipainoinen. Ihanaa, kun ei tarvitse pelätä, että vauvasta tulis sellainen sokerivauva. Ja tuntuu, että sain samalla vahvistuksen tälle mun syömisfilosofialle, että rennosti mennään, eikä ole isompia kieltoja, yritän vaan pysyä kohtuudessa määrien kanssa. Ja kieltämättä mukavaa kertoa nuo tulokset seuraavalla kerralla lääkärille, kun on taas yksi ekstraultra elokuussa.
Mulla on ollut joka kerta ultraajana lääkäri. Toki ymmärrän sen down-tulosten jälkeen, mutta olen miettinyt, että miksi myös ekalla kerralla oli lääkäri. Voisko se johtua mun ylipainosta? Ei se lääkäri kyllä siihen puuttunut millään lailla, ainoastaan kysyi onko ollut raskausdiabetesta aiemmissa raskauksissa, katsoi edellisten syntymäpainot ja kysyi koska olen menossa sokerirasitukseen, mutta painostani ei sanonut sanaakaan. En oikein tiedä miksi, kuitenkin olen jo ihan riskirajoilla. Toki voi olla, että on lukenut mun tiedoista, että olen viime vuosina hakeutunut ravitsemusterapeutin puheille ja hänkin on jotain lausuntoa kirjoittanut tilanteestani. Että ylipainoni ei johdu tiedon puutteesta ja että ravitsemusterapeuttikaan ei suosittele dieettiä tai tiukkaa ruokavaliota, vaan avainasemassa on mun hyvinvointi, myös henkinen ja tarkoitus on tehdä vähitellen pieniä muutoksia.
No mutta, tää menee nyt ihan ohi aiheen, asia vaan nousi mieleen noista sokerirasituksen tuloksista.
Eilen käväisin yhdellä kaupungin parhaista kirppiksistä ja ostin muutamia imetysvaatteita itselleni ja pari vaatetta vauvalle sekä hoitolaukun. Olin jo ajatellut, että en ehkä osta koko hoitolaukkua, vaan käytän jotakin reppua tms omaa laukkua,joka on enemmän omaa tyyliä,mutta oli niin siisti ja halpa, että ostin kuitenkin. Onhan se kiva, että vauvan tavarat on yhdessä tietyssä laukussa, jonka voi napata rattaisiin aina kun jonnekin lähtee ja sieltä löytyy varavaippoja ja -vaatteita, ehkä tutti, jos sellaista käytetään, myöhemmin leluja tai kirjoja, vesimuki ja hoitoalusta... Vai mitäs olette mieltä hoitolaukun tarpeellisuudesta?
Sen sijaan imetysvaatteita olen nyt yrittänyt hamstrata aina kun sopivia edullisesti eteen sattuu, nimittäin inhoan imettämistä julkisesti, jopa ihan vaikka sukulaisten tai kavereittenkin läsnäollessa. Äitiseurassa asia on suht ok. Inhosin edellisillä imetyskausilla myös sitä, että oli tyyliin kaksi vaihtoehtoa, mitä laittaa päälleen, kun lähtee jonnekin. Imetys on muutenkin sitovaa ja mua ärsytti ihan hirveästi, että sen piti vielä määritellä mun pukeutumistyylikin! Nyt olen ostanut ainakin mustia ja valkoisia luukkutoppeja, jotta voin pukea neuletakkeja tai jopa löysiä neuleita niiden päälle ja käyttää hameita jne. Pari pitkähihaista peruspaitaakin löytyy... Liivejä on edellisiltä kerroilta pino, enkä ajatellut ostaa uusia, ennenkuin sen hetken kokoni selviää. Mulla aina ensimmäisinä kuukausina maitoa tulee järjettömästi ja sitä valuu, suihkuaa ja vuotaa, joten olen joutunut pitämään myös öisin imetysliivejä, jotta saan liivinsuojan tai maidonkerääjän paikoilleen, eikä lakanat ja muut ole aivan märkinä maidosta. Onpahan joskus tullut liivinsuojienkin läpi paita kainaloita myöten märäksi. Eikä ole kiva fiilis se. Varsinkin, jos sattuu olemaan muualla kuin kotona!!
Sori taas pitkästä tekstistä!!
Nasupossu 26+3