La marraskuu 2016

[Katjusha]

Ellipsi, hieno homma :)
Aika ja viikot menee loppujen lopuksi tosi nopeasti, kun jokainen päivä on uusi seikkailu vauva masussa... ensikertalainen ihan kuutamolla ja kaikki on niin jänskää.
Muka oli kaukana nuo neuvolat ja ultrat, mutta eipä hätää: ensi viikolla on radi-neuvola ja perään lääkärineuvola 23.6. ja siitä 12 päivää, niin rakenneultra 5.7.
Törmäsin ex-pomooni ostarilla ja oli pakko möläyttää, että meillä on koiranpennut ja itsekin pieniin päin :) Meidän "vanhasta" työporukasta on juuri synnytetty 3 tyttöä ja yksi poika puolessa vuodessa, ex-pomo vaan totesi että olisihan sumplimista, jos kaikki olisi vielä saman talon palveluksessa.
Katjusha rv. 17+6

 

[Katjusha]

Sonic, meillä on ulkotarharotua, eli 2 beagleä ja yksi suomenajokoira. Ovat päivittäin jonkin verran sisällä. Luultavasti tehdään jotenkin nin, että koitetaan tuoda vauvan tuoksua kotiin (eli mieheni tuo) ennenkuin kotiudutaan, että saavat haistella esim. harsoliinaa. Kotiin tultuamme voisin kuvitella, että saavat yksitellen tulla nuuskuttelemaan pientä ja alusta asti ohjataan, että ei saa huitoa tassulla ja varovasti pitää olla. En tiedä, miten tuo onnistuu. Voisin kuvitella, että sopeutuvat, että äitillä on usein "aarre" sylissä, ja silloin ei muita mahdu.
Riippunee vähän koiran luonteesta ja käyttäytymisestä, että veisinkö sisäkoiran hoitoon vaikka pariksi viikoksi. Voi olla, että jos on liikaa hässäkkää, että harkitsisin.

 

[Laalaa82]

Heippa "pitkästä" aikaa. Olipas päivitettävää teidän kuulumisissa. :)

Katjusha: Ostin icsi-esikoiselle vauvakirjaksi Poukaman puput https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/poukaman-puput-vauvakirja Siinä oli muihin verrattuna enemmän kysymyksiä jo odotusajasta. :)

Tuosta kiintymisestä. Kun olin synnärillä ajattelin että vauva on ikään kuin "tamagotchi" ja minun tehtävä on nyt huolehtia siitä mahdollisimman hyvin. Ikään kuin uusi "lemmikki"..vähän karrikoiden ilmaistuna. (Meillä on paljon eläimiä. ) Mitä vanhemmaksi lapsi kasvoi ja kehittyi kontaktia ottavaksi kääryleeksi/taaperoksi, sitä suuremmaksi ovat tunteet kehittyneet. Nyt hän on 1v8kk ja sydän pakahtuu.

Noihin huono äiti-hyvä/äiti -juttuihin.. Pakko sanoa, että kasvatustyönkin puolesta olen todennut miten äärimmäisen tärkeää on, että lapsi näkee miten äidilläkin/aikuisella joskus hermo menee, voimat loppuu ja surukin nousee pintaan...ja silti elämä jatkuu! Mistä muualta lapsi niitä suurien tunteiden elämään kuulumista oppisi kuin vanhemmiltaan. Hyvä äiti välillä "napsahtaa" ja osoittaa sen jälkeen, että sepäs ei ollutkaan maailman loppu vaan hommat etenevät silti ja turvallisuus ei ollut uhattuna.

Minun äitini ei milloinkaan menettänyt hermojaan, ollut heikko, tai itsekäs.. Hän loi minulle tietämättään aivan vääränlaisen käsityksen äitinä olemisesta. Sekä itsekeskeisen maailmankuvan. Kaikki pyöri meidän lasten ympärillä.
Olin alkuun aivan järkyttynyt, että minulla on ihan yhtä huono maltti ja pinna vaikka olenkin äiti. Onneksi työni puolesta ja lapsettomuusvuosien terapian avulla oivalsin tämän, että vaikka olet äiti, voit olla silti ihan oma itsesi. Vain mittasuhteet ja tärkeysjärjestys vähän muuttuvat, mutta samat kaipuut ja tarpeet saa olla äitinäkin. ÄIdilläkin on oikeus tunteisiin.

Peloista.. Minun "pelko" on tällä hetkellä se, että jospa toisen lapsen kohdalla ei tulekaan sellaista adrenaliini/endorfiini-ryöppyä millä jaksoi ainakin 2kk täysin pirteänä valvoa vaikka läpi yöt imettäen tai ihan vain ihastellen aikaan saatua lapsosta. Minulla on esikoisesta vielä univajeet käynnissä.. Pelkään, että en jaksa samalla "innolla" hoitaa kakkosta.

Lisäksi toisaalta pelkään koko raskausaikaa. Kun oma kroppa petti raskautumiseyrityksissä, niin on vaikea luottaa, että kroppa toimii koko raskauden ajan. Esikoisesta ei ollut mitään ongelmia, mutta sektiossa purskahdin itkuun siinä vaiheessa kun tiesin vatsaani avattavan. ..ihan vain helpotuksesta, että nyt lapsi on sekunneissa ulkona eikä voi kohtuuni kuolla. ..että raskaudesta on selvitty.
Nyt on hieman helpompi, mutta kovasti vain odotan, että tämä lapsi saadaan terveenä ja elossa myös maailmaan.

Minä muuten leivoin pakkasen täyteen leivonnaisia viimeisilläni, että voin vieraille tarjota kun vauva on syntynyt.. ja hah, ei meille tullut kukaan. Isovanhemmat kävivät jo tietty synnärillä. Toisaalta kun mietin, omia tuttujani..en minäkään ollut heille ryntäämässä kylään kun heidän vauvat olivat ihan pieniä..

Rakenneultra 7.7 ..menispä aika pian..

17+0

 

[Katjusha]

Kiitti vinkistä, Laalaa! Käyn tsekkaamassa.
Sama mulla, toivon vaan että maaliin päästään. Yksi työkaveri kysyi, että oonko miettinyt synnytysjuttuja, kun siellä Jorvissa on kuulema (ainakin joskus maailman aikaan ollut) kaikenmaailman synnytyskapineita- ja tapoja tarjolla. Itsestä nää tuntuu aivan sivuseikalta, kunhan vauva on hengissä pihalla ja itsekin vielä.
Meidän äidilä meni säännöllisesti hermot - sai suorastaan raivarit, esim. huoneen siivoukseen liittyen. En koskaan kokenut turvattomuutta, vaikka äidillä syöksyi hetkellisesti savu/tulta korvista. Niin hellästi hän jaksoi meidät kolme tyttöä pitkään yh:na hoitaa... Mulla oli lapsena esim. usein migreeni, ja se oli varmasti äidille aina tiukka paikka, kun lapsi itkee lohduttomasti (ennen vanhaan lääkeenä vain oksennusrefleksin aiheuttava disperin). Näissä tilanteissa aina oli lämmin syli lähellä.
Muoks: voihan Vimpelin veto: Poukaman puput -vauvakirjan painos on loppu! Olisi siis ollut hyvä kirja... jatkamme etsintää.

 

[Mileim]

Noista koirista, meillä kaks kääpiöpinseriä ja ihan keleistä riippuen ne pitää vielä pukea pihalle lähtiessä, kun ei ole kunnon turkkeja niin eihän nää kovempia pakkasia kestä. Pitkiä lenkkejäkään en kovilla pakkasella käytä, kun on taipumus korvanlehtien jäätyä ja tulehtua. Meinasin saada kuitenkin hoitumaan, vaikka joudunkin pukemaan vauvan ja koirat, 4. Kerroksesta ravaamaan koko köörin kanssa 50m vaunuvarastoon vaunuille. Sitä en tiedä miten sen saan suoritetuksi, kantoliina varmaan oltava sen pienen matkan verran.. Toki mies varmaan kotona kans alussa ainakin (ja kun ei töitä näillä näkymin ole...) ni toinen käyttää hurtat ja toinen on sit vauvan kanssa.
Kyl ne kuitenkin järjestyy.

 

[Katjusha]

Mileim, mun mies on tiukka pakkasrajan suhteen, vaikka ei täällä Uudellamaalla usein ole kovia pakkasia. Eli mikä ei sovi pienelle ihmiselle, ei pitkälti sovi myöskään sessukoille. Nopeesti pissalle ja kakalle ja siinä se :) Viime talvena pomppivat kolmella jalalla muutamana päivänä, kun niillä ei oo tossuja mutta takit on.

 

[Viiperi]

Meillä on kääpiövillakoira, joka on erittäin hitaasti lämpiävä uusille ihmisille ja varsinkin lapsille. Jos esim. tv:stä kuuluu vauvan itkua niin koira alkaa tupeksimaan. En tiedä haluaako ilmoittaa että nyt on hätä vai onko jotenkin ärsyyntynyt siitä. Samalla tavalla käyttäytyy jos meillä on vauvavieraita käymässä. On saanut muutama vuosi sitten tukkapöllyä siskoni tytöltä ja sen jälkeen on juossut pikkulapsia karkuun eikä todellakaan anna silittää. Meillä koira saa olla kotona kun vauva tulee, tottuupahan siihen heti ja oletan että omaan kiintyy ja käyttäytyy eri tavalla häntä kohtaan. Toivottavasti oletukseni toteutuu.
Jotenki musta tuntuu että koira vaistoaa että oon raskaana, ja hölmönä kuvittelen että kyllä se ymmärtää mitä se tarkottaa ja varmasti hyväksyy oman vauvan erilai ku vieraat.

Mulla vielä kuukausi rakenneultraan, ensi viikolla neuvolalääkäri ja ah kesäloma! Oon nyt kolme päivää puhunu että siivoan tämän talon ku viikonloppuna oltiin reissussa enkä lähtiessä kerenny siivota. Vieläkään ei oo mitään tapahtunu, ei näköjään pelkkä suunnittelu riitä.. No, vielä pystyy kuitenki ilman kenkiä sisällä olee Miehen siskon kans juttelin raskausoireista, kerroin ettei mulla mitään oireita edes ole, oon vaan niin laiska etten jaksa iltoisin töitten jälkeen tehä mitään erikoista ja olla öllöttelen vaan ja lihon laiskuuttani. Hän lohdutti (on siis usean lapsen äiti) että ei se laiskuutta ole vaan keho väsyy kun rakentaa pienokaiselle luita ja lihaksia, hermoratoja ja sisäelimiä ynnä muuta elämän perustaa. Se todellakin lohdutti, ja sen varjolla nukuin tänäänkin päikkärit vaikka olin töissä vain viisi tuntia. :angelic:

16+3

 

[Joia]

Meillä on kolme isoa ja aktiivista koiraa (no tuo 12v ei nyt enää ole niin aktiivinen) enkä ole edes ajatellut että koirat olisi missään vaiheessa jossain muualla. Ulkoilen vauvan ja koirien kanssa sen minkä pystyn, jos en pysty niin sit sopii toivoa että mun mies tai lähellä asuva sisko (joka muutenkin on meidän koirien ykköshoitaja) pystyy. Jos ei joskus kukaan pysty niin ainakin ne pääsee omalle aidatulle pihalle. Mulla on paksu kantotoppatakki tulevia talviulkoiluja varten, jos vauva vaan kannettavana viihtyy ja homma toimii noin muutenkin. Ja toki vaunutkin on valittu mm. sillä perustein että pyörät pyörii vaivatta myös loskassa ja hiekkateillä.

Jotenkin en osaa mitenkään hirveästi olla huolissaan vauvan ja koirien yhdistämisestä samaan arkeen. Se ehkä voi johtua siitä että suhtaudutaan miehen kanssa ylipäätään tosi rennosti ja enempiä suunnittelematta tähän tulevaan muutokseen perheessä, silleen avoimin mielin. Vauva toki vaatii sen mitä vaatii ja koirat varmaan jossain määrin joutuu kokemaan muutosta aiempaan verrattuna, mutta siihen auttaa ehkä sekin ettei meillä muutenkaan ole koirien kanssa mitään tarkkoja rutiineja jne. Toki meidän koirat on myös ihan fiksuja ja hyvin koulutettuja. Tunnetaan ne hyvin ja niihin on molemminpuolisesti lämpimät suhteet. Vanhin ei ehkä enää niin edes viitsi innostua vauvasta ja jatkaa eloaan entiseen malliin, nuorin osoittaa herkkää mieltään muuttamalla muutamaksi kuukaudeksi sängyn alle mistä pikkuhiljaa hivuttautuu kohti normaalioloa ja keskimmäinen varmaan kokoaa konseptinsa kasaan alkuhämmennyksen jälkeen suht iisisti ja todennäköisesti on ihan törkeän utelias rasittavuuteen asti

Lähinnä mietityttää se, etten itse hormonihuuruissani blokkaa koiria kuvion ulkopuolelle. Ymmärrän hyvin miksi sellaista tapahtuu, eikä siinä sillä tavalla mitään, luonnollistahan sekin on. Mutta näille mammanmussukoille mun torjunta voisi uudessa tilanteessa olla sekä hämmentävää että myös vähän julmaa. Tästäkin on miehen kanssa paljon puhuttu, että hän toivottavasti havaitsee ns. hälytysmerkit ja muutenkin osallistuu vauvan hoitoon niin paljon etten pääse kokonaan hautautumaan vauvakuplaan. No, ainakaan jälkimmäisestä ei kuulemma ole epäilystä

 

[Muruliini83]

Meillä on collie ja on kyllä ollut kotona esikoisen kotiutuessa. Miehellä kuitenkin oli isyysvapaata, niin voi ulkoiluttaa koiran. Itse en viimeeksi olisi kyennytkään. Tosin haavojen parannuttua sai koira liikuntaa varmaan enemmän kuin ikinä Pari kuukautta kun tosiaan meni lähes unetta synnytyksen jälkeen. Minä saatoin käydä ennen miehen töihin lähtöä jo kymmenen km: n lenkin koiran kanssa.. Siis joskus 4-5 aikaan olimme jo lenkillä. Tuskin mitään kovia pakkasia ihan heti onkaan joulukuussa.
Kun tulimme esikoisen kanssa kotiin synnäriltä, niin kyynelehdin jo epätoivoisena että ei tästä tule mitään. Koira lähti sen siliän tien keittiön nurkkaan istumaan ja vapisemaan ja kissat (joita meillä on kolme) olivat ihan pistoksissa. Kun vauva alkoi äännellä kaikki kissat mourusivat karvat pörröllään ja koira ei uskaltanut olla lähelläkään No eipä aikaakaan, kun tottuivat. Nykyään koiralla ja lapsella joku yya-sopimus. Lapsi heittää puolet ruuastaan koiralle.. ja koira kiittää.. Koira ei ole ikinä murahtanut eikä muutakaan, vaikka toinen aina silmän välttäessä karvoista vetämässä ja luun varastamassa. Kissaakin lapsi on tarttunut karvoista kiinni ja vetänyt pitkin pöytää, silloin kyllä hirvitti, mutta kissa ei ollut moksiskaan. Ja ei todellakaan lapsella ole lupaa kiusata eläimiä, joskus vaan huomaa liian myöhään.

 

[Kaisukkene]

Hei taas kaikille!

Missä vaiheessa muilla on äitiysvaatteiden käyttäminen alkanut? Mulla siis 16+2 takana ja vielä tavalliset vaatteet mahtuvat eikä masua niinkään vielä näy (ehkä siksi, että olen addiktoitunut makeaan ja vauvamaha on piiloutunut rasvakerroksen alle...).

Lisäksi missä vaiheessa olette alkaneet käyttää niitä rasvoja raskausarpiin, joista puhuttiin pari sivua sitten? Ennen arpien muodostusta ennaltaehkäisevästi vaiko vasta ekojen tultua?

Kiitos taas jo etukäteen avusta! Ekaa odottavalle kaikki kun on uutta ja ihmeellistä sekä todella, todella, hämmentävää :)

 

[Katjusha]

Kaisukkene, mulla ei mahtunut normifarkut kiinni rv. 17+0, joten hankintamatkalle oli lähdettävä.
Rasvoista ja esim painonhallinnassa uskon ennakointiin mahdollisuuksien mukaan. Bio-Oilia olen koittanut käyttää 2x päivässä.

 

[dootti]

Mä oon käyttänyt äitiyshousuja jo jotain puolisen toista kuukautta... rv 12 alkaen vissiin...
...ja kuivaihoisena rasvailen säännöllisen epäsäännöllisesti muutenkin, melkein heti plussattuani siirryin erikoisrasvoihin ja -öljyihin... joka toinen päivä yritän muistaa laittaa bio-oilia... Vielä ei ole venymäarpia tullut...

18+4

 

[Mileim]

Miullakin ollut nyt 2vk äitiyshousut töissä, tänään kävin H&M:ltä kolmannet, ettei tarvii koko ajan samoissa housuissa kuleksia..

Mileim rv 19+2

 

[Ilyana]

Mä ratkaisin pulman hyppäämällä farkuista suoraan kollareihin ja maksimekkoihin. Ei vaan, pitäis käydä ostassa jotkut jegginssit tms. kun tuskin enää syksyllä viitsin kesäkledjuissa pyöriä.. nyt olen ratkaissut ongelman käyttämällä ponnareita sortsien napin ja napinläven välissä ensiapuna. Mulla on kuitenkin aina vähän pidempi paita päällä, niin peittää auki lepattavan sepaluksen.

Huomenna oon menossa katsastamaan paremman kokoisia työhousuja.. ei varmaan tartteis olla kuin koon isommat kuin normaalisti, mutta kun olisi tosiaan se kuminauhavyötärö, niin antaisivat vähän paremmin periksi pyllistellessä ja kyykkiessä.

Meinasin myös käydä hakemassa teveyssandaalit samalla reissulla. Ehkä vähän kärjistin turhan paljon (väkisin tuli mieleen liehuvahelmaisessa batiikkimekossa ja pyöreissä aurinkolaisessa kainalokarvat lepattaen ja Birkenstockin virsut kostealla nurmella lipsuen kirmaava hippinainen), nythän ne terveyssandaalien näköiset paksupohjaiset sandaalit tuntuvat olevan muotia, niin sellaisten hankintaa olen suunnitellut jo pidemmän aikaa.. huomasin tässä nimittäin tänään, ettei remmisandaalien nilkkaremmien kiinnilaittaminen enää käykkään kovin näppärästi. Kuten ei myöskään lattialla olevasta pyykkikopasta pyykkien nostelu narullekkaan.. alkaa se massu vaan olemaan tiellä, vaikka väitinkin ettei se ole viime aikoina kasvanut.. Puhumattakaan siitä, että mun jalka on oikeasti levinnyt! Ei mahtunut kuin parit hassut kesäkengät jalkaan ja mulla niitä kuitenkin on ollut useampi kymmenen paria.. kaikki viime vuoden ballerinat, varvassandaalit, avokkaat ja kiilakorolliset nirunaru-sandaalit - joko lesti on liian kapea tai sitten kantapää ottaa vastaan.

Ja juu, joka päivä rasvailen mahaa, kylkiä, pakaroita, reisiä ja tissejä - mitä rasvaisempaa rasvaa, niin sitä parempi. Mitään erikoisrasvoja en ole vielä raaskinut hankkia, mutta eipä noita raskausarpia ole vielä tullutkaan teini-iästä muistuttavien (nyt jo haalenneiden) reisien arpien lisäksi. Onneksi.

Mahallaan makuu tuntuu epämiellyttävältä, jollei sitten tue itseään tyynyjen varaan. Toisinaan yöllä herään myös siihen, että kääntyminen on jotenkin työlästä - tiedä sitten, onko olo silloin jostain aiemmasta asennosta johtuen epämukava vai oonko vaan muuttumassa käsittämättömän kömpelöksi jo tässä vaiheessa.

 

[Joia]

Mulla oli turvotus jo heti sitä luokkaa että mammahousut kävin hakemassa rv5.

Oon ihan hyvin pystynyt tähän asti nukkumaan missä asennossa vaan, mutta eilen kun aloin nukkumaan puoliksi vatsallaan mahan vasen puoli patjaa vasten niin mahasta alkoi tuntua protestia Piti sitten vaihtaa asentoa niin ei toisen tarvinnut jyskytellä, en tiiä kävikö oikeasti olo ahtaaksi vai oliko vaan sattumaa. Mutta siihen se jyskytys kyllä loppui samantien.

 

[Lakritsi]

Me mennään Lakritsi samoilla viikoilla! :) En muista ollaanko huomattu asiaa aikaisemmin. :) Millos sulla on laskettu aika? Minulla on 1.12. Varmistui ekassa ultrassa. Itse laskin alussa, että olisi marraskuun lopussa sen takia tänne tulinkin.

15+6

Oho :0 enpäs oo huomannu! Kiva :)

Onko eka lapsi ja missä päin käytte synnyttää ?

Meillä oli jossain välissä laskettu 1.12 , mut varmistu ultrassa 31.11

 

[Lakritsi]

Meillä olis rakenneultra Hyvinkäällä 14.7 :)

Mua kyllä mietityttää nää koirat ja pieni vauva.. en ole ajatellut hoitoon viedä mutta mäykky aika omistushaluinen ja uskon että häärää vauvan ympärillä niin paljon kun pystyy.. ja staffi taas niin vilkas, mutta kiltti tapaus. Hirvittää että jyrää pienen allensa kokonaan

No kaikki ajallaan ! :)

 

[ErykahB]

Meillä olis rakenneultra Hyvinkäällä 14.7 :)

Synnytätkö myös Hyvinkäällä? Mä vaihdoin KHKS:n tohon HUS Hyvinkäähän, kun on oikeesti sen 25min lyhyempi matka synnyttämään.

Mulla rakenneultra Hyvinkäällä 8.7.

 

[Ellukkainen]

Meillä on isohko (noin 35kg painava) sekarotuinen koira sekä ennestään kaksi helmikuussa syntynyttä lasta ja koira on aina ollut ihan normaalisti kotona lasten syntyessä/syntymän jälkeen. Koira siis tarvitsee kunnolla liikuntaa mutta omin voimin on ulkoilutukset hoidettu, aluksi toki miehellä on ollut isompi vastuu. Meillä ei koira pahemmin ole vauvoista välittänyt, on antanut lasten vauvoina rauhassa olla maassa jne.

Äitiyshousuja on ollut käytössä monta viikkoa jo. Ja äitiyspaidat olen kaivanut myös esiin vaikka omat paidat meneekin päälle (tykkään pitemmän mallisista paidoista).

Rv19+3

 

[Laalaa82]

Katjusha: No voihan pylly! Olin ajatellut ostavani saman tälle toiselle tulokkaalle. Tuurilla voisi löytyä jostain ns.syrjäisempien pikku kirjakauppojen hyllyistä..

Meillä koirilla on koiraportilla varustettu oma huone. Vauva sai olla rauhassa..ja nykyään koirat saavat olla rauhassa. Meillä on innokas 40kg ja mummelikoira 7kg. Mummeli menee taaperoa karkuun vaikka hänestä tykkääkin ja iso koira hakkaa hännällään mikä on juuri naaman korkeudella.

Se on yksi omatunnon ja tasapainottelun paikka kun lapsi syrjäyttää koirat. Se kuitenkin menee ohi kun sinnittelette sen vuoden. Kun lapsi alkaa liikkua ja viihtyä puistoissa/pihalla niin koirat sopivat taas kuvioihin. Koira ymmärtää kyllä milloin vauva on oman laumanjatke. Nouhätä.

Noista öljyistä ja rasvoista.. Mä kuulin niin monelta lääkäriltä, että niiden vaikutus on lähinna mainoskikka..arvet riippuvat täysin ihon kimmoisuudesta ja "rakenteesta". Mulle ei uusia arpia tullut, koska olen lihonnut ja laihtunut elämässäni sen verran, että oli varaa kasvaa palloksi ilman uusia arpia..