Moikka kaikki, ekoja viestejä kirjoittelen tänne ja muutenkin ollaan ekalla kierroksella uuden ja ihmeellisen äärellä. Kertomisketjuun juuri tunnustin, että moni ei vielä meidän raskaudesta tiedä, mutta teidän kanssa voisi olla mukavaa jutskata näistä asioista.
Viikonloppuaamut on parasta aikaa lueskella täällä, kun yöunet usein loppuu ekaan vessakäyntiin. Herään enkä enää unta saa vaikka väsyttäisi kovastikin. Nytkin olen pyörinyt jo kuudesta saakka täysin hereillä ja tarkistanut kaikkien päivän lehtien lisäksi myös foorumien tarjonnan. Täytyy päivemmällä ottaa päikkärit taas. Arki-iltaisinkin saatan työpäivän jälkeen nukkua puolituntisen, jolla saa oloa kohennettua loppuillan ajaksi. Huono olo piinaa edelleen, jos edellisestä ruoasta on liian pitkä aika tai olen liian väsynyt.
Muuten meillä kaikki kunnossa.
pianma 17+1
Viikonloppuaamut on parasta aikaa lueskella täällä, kun yöunet usein loppuu ekaan vessakäyntiin. Herään enkä enää unta saa vaikka väsyttäisi kovastikin. Nytkin olen pyörinyt jo kuudesta saakka täysin hereillä ja tarkistanut kaikkien päivän lehtien lisäksi myös foorumien tarjonnan. Täytyy päivemmällä ottaa päikkärit taas. Arki-iltaisinkin saatan työpäivän jälkeen nukkua puolituntisen, jolla saa oloa kohennettua loppuillan ajaksi. Huono olo piinaa edelleen, jos edellisestä ruoasta on liian pitkä aika tai olen liian väsynyt.
Muuten meillä kaikki kunnossa.
pianma 17+1



), niin pakko se on varmaan "puoliväliä" käydä juhlistamassa vaikka vähän paremmalla brunssilla tms.
Siis kotonahan minä hoidan tuota esikoista, mutta olen kyllä aika yksin, miestä kiinnostaa lähinnä oma kiva.. Suoraan sanottuna olen jo monta päivää ollut aivan raivona, kun mies jostain syystä valehtelee.. Aivan typeristä asioista jopa. Minä en enää ymmärrä mihin voin luottaa, että mikä on totta ja mikä ei. Hänen omat harrastukset ja menot on aina sata kertaa tärkeämpiä, kuin esimerkiksi minun jaksamiseni
Lisäksi nyt on kaikenlaisia muitakin murheita ja stressinaihetta. Tekisi mieli vaan sanoutua irti tästä hommasta!!! Siis ei lapsista ikinä, vaan tästä yhteiselosta. Mies halusi toisen lapsen, mutta nyt jostain syystä ei olekaan näköjään valmis sitoutumaan tähän hommaan eikä tukemaan minua. Olen niin kyllästynyt kuulemaan että "en enää ikinä..." ja sitten taas vedetään matto jalkojen alta. En ymmärrä, miksi miehen pitää minulta pilata aina kaikki. Vaikka itsepä olen ukkoni valinnut ja huonosti olenkin! Anteeksi tämä avautumiseni.. Muuten menee hienosti