La marraskuu 2016

Moikka kaikki, ekoja viestejä kirjoittelen tänne ja muutenkin ollaan ekalla kierroksella uuden ja ihmeellisen äärellä. Kertomisketjuun juuri tunnustin, että moni ei vielä meidän raskaudesta tiedä, mutta teidän kanssa voisi olla mukavaa jutskata näistä asioista.

Viikonloppuaamut on parasta aikaa lueskella täällä, kun yöunet usein loppuu ekaan vessakäyntiin. Herään enkä enää unta saa vaikka väsyttäisi kovastikin. Nytkin olen pyörinyt jo kuudesta saakka täysin hereillä ja tarkistanut kaikkien päivän lehtien lisäksi myös foorumien tarjonnan. Täytyy päivemmällä ottaa päikkärit taas. Arki-iltaisinkin saatan työpäivän jälkeen nukkua puolituntisen, jolla saa oloa kohennettua loppuillan ajaksi. Huono olo piinaa edelleen, jos edellisestä ruoasta on liian pitkä aika tai olen liian väsynyt.

Muuten meillä kaikki kunnossa.

pianma 17+1
 
Voi että, on harmillista kuulla että kaikki ei nauti tai voi nauttia tästä raskauden ajasta. Alakuloisuuteen on vaikea kommentoida kun sitä ei itsellä ole. Omalta osalta voin kertoa että nautin tosissaan nyt raskaudesta, jumpissa ja salilla huomaa ettei kaikkee voikaan tehdä enää (se ärsyttää ) mutta muuten on aika seesteistä (joopa joo jos mieheltä kysyis :grin).

Jonkun verran kolotuksia jo lantionseutuun tulee mut kai se on jo ihan odotettavaa.... koska huomenna JO rv 20+0!!!! :dance011

Hengenahdistusta mullaki on ja diagnosoitu astma myös mut yleensä voin olla ilman astmalääkkeitä mut nyt on kyl noita hengenpihinöitä tullu enemmän. Koitan kuitenki välttää Ventolinen ottoa viimeiseen asti. Allergialääkkeetki jätin tältä kesältä kaappiin... seki voi vaikuttaa noihin oireisiin. Mut tuntuu jotenki tympeeltä syyä niitä ku toinen pieni ei voi valita olla syömättä vaikka minä syön.

Oikein rentoa ja ihanaa sunnuntaita kaikille ja toivottavasti muillaki paistaa aurinko :cool05

Rv19+6
 
Sadetuuli, ei astmalääkkeissä kannata pihistellä, koska vauva tarvitsee happea. Minulle on annettu ohje, että pitää ottaa jopa tavallista helpommin, ettei tule hapenpuutosta.
 
Esikoisen ajalta muistan noita kaikenmaailman tunnemyrskyjä. Muistan, että joku aamu töihin lähtiessä hyvin aikuismaisesti vaan heittäydyin tuulikaapin lattialle, että enää en jaksa ja itkeä tihrustin siellä lattialle. Toisen odotus ei ollut yhtä tunteikasta mutta silloin sitä pohti, että mitenhän kahden kanssa menee jne. Nyt kolmosen kohdalla odotan vaan malttamattomana, että lapsi syntyisi ja jotenkin ajattelen että kaikki menee rennommin kun on jo kokemustakin useammasta kuin yhdestä lapsesta. Jotenkin on sellainen tasaisempi olo. Tosin olen tunneihminen henkeen ja vereen, että ei nyt liian seesteistä tämä arki ole sentään :grin

Ellukkainen rv19+0 :Heartred
 
Ho hoo, niin se vaan starttas rv 19 täälläkin - ens viikolla ollaankin kesälomamatkalla (ihan niinkin eksoottinen kohde kuin Turku kyseessä :smug:), niin pakko se on varmaan "puoliväliä" käydä juhlistamassa vaikka vähän paremmalla brunssilla tms.

Ikävää, että monen mieli kulkee matalalentoa. :sad001 En tiedä, johtuuko siitä että kyseessä on ensimmäinen lapsi, mutta mä en oikein osaa pelätä asioita ennakkoon. Jos jotain tapahtuu, niin sitten murehditaan, mutta siihen saakka koitan nauttia tilanteesta parhaani mukaan. Saattaa olla, että oon kans liian sinisilmäinen, kun luotan sokeesti siihen, että kaikki kyllä järjestyy tai sitten se juontaa mun omasta lapsuudesta, jossa mun nuori äiti kasvatti mut itsekseen - jotenkin ajattelen, että jos sekin on pärjännyt, niin pakko munkin on.

Enkä mä osaa sanoa mitään oikein lapseen kiintymiseenkään.. jotenkin oon pitänyt itsestäänselvyytenä, että kyllä siitä lapsesta saadaan koulittua kunnon kansalainen vaikkei sitä alkuun ihan täysillä rakastaisikaan. Tai siis tarkoitan tässä sitä, että eihän meistäkään varmasti jokainen ole saanut lapsena osakseen mitään ylenpalttista hellyyttä/hyväksyntää/huomiota ja silti meistä kaikista on tullut ihan käypiä ihmisiä. Mä olen tottunut siihen, että lapset lasvatetaan eri ympäristöissä eri tavalla ja eri paikoista tulevat lapset saavat osakseen eritavalla huomiota. Ja musta se on ihan ok, ihmiset kuitenkin on erilaisia.

En ehkä osannut selittää kunnolla tätä asiaa, mutta siis pointtina se, että luotan meidän jokaisen kiintyvän lapseensa ennemmin tai myöhemmin ja tarjoavan omaa parastaan omalle pienelleen - vaikka oppikirjoja ei noidatettaisikaan.

Nasupossu, puhut kyllä niin fiksusti!

Aiheesta seuraavaan.. joko saa ostaa vauvakirjan? Oon nyt kahtena päivänä käynyt hypistelemässä niitä ja löysin aivan ihanan (okei, parikin..), jota täytetään aina lapsen 18-vuotissynttäreihin asti! Toinen ihanuus oli sellainen, jossa oli vissiin vaan ekalta vuodelta juttuja, mutta siinä oli niin ihanat kuvat, että mun on melkein pakko saada se(kin).. musta olis kuitenkin kiva kirjata nyt jo raskausajalta joitain muistoja ylös - fiiliksiä sun muita. Vai oonko ihan höperöksi tullut? :bored:
 
Ilyana, missä olet tuollaisen vauvakirjan bongannut mitä täytetään 18v asti? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja et ole höperöksi tullut, meidän esikoisen vauvakirjassa on ainakin ihan kohta mitä sai jo raskaana ollessa täytellä. Milloinkas sitä parempi täytellä kuin ajankohtaisena hetkenä :)

Tuosta kiintymisestä, uskon myös jokaisen kiintyvän omaan lapseen. Vaikka se ei tapahtuisi heti, niin varmasti vauva aikana. Mulla on itsellä ollut suht rankka lapsuus, menetyksiä ja turvattomuutta. Se ei kuitenkaan vaikuttanut kiintymyssuhteen luomiseen. Heti lapsen synnyttyä tuli vaistomaiset tunteet häntä kohtaan ja mitä enemmän häneen tutustui, kasvoi rakkaus toisenlaiseen muotoon sekä siinä samalla tuli se kiintymyssuhde.
 
https://verkkokauppa.oppijailo.fi/minun-kirjani-albumikirja/526699/dp
Tuo on se kirja, mutta ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta löytyy myös. Musta tuo oli tosi kivan oloinen ja ne täytettävät kohdat ei olleet pelkästään niitä perus "paino, pituus, eka sana jne."-juttuja vaan siellä oli oikeasti kaikkea maan ja taivaan väliltä mm. isovanhempien haastatteluja, lapsen neuvoja vanhemmille ja tilaa jopa koulukuville. Enemmän ehkä sellainen scrap book-tyylinen, mutta ehkä just siksi mulle sopiva, kun oon aina tykännyt askarrella ja tuusailla kaikkea tuollaista.
 
Astmalääkkeitä ei tarvitse välttää jos vaan on sellanen lääke, jota saa muutenkin raskauden aikana käyttää. Itellä Symbicort ja Bricanyl, ja lääkäri sanoi että eikun käyttää vaan maksimimäärät jos tarvis (8 annosta päivässä) koska henkeen vedettävät lääkkeet ovat niin paikallisesti vaikuttavia, etteivät ne aiheuta vauvalle mitään vaaraa.
Eli jos lääkettä tarvitsee, kitusiin vaan :)
 
En tiiä, onko tässä ketjussa osunut kenenkään silmään - mutta jos tulee kohdalle niin mielellään ostaisin meille kirjan, jossa voisi kivasti huomioida erilaisen lähtökohdan raskauteen ja vauvan tuloon perheeseen. Meillä on lahjamunasolu-IVF, joten sitä aihetta olis kiva tuoda esille jollain sympaattisella tavalla. Varmaan adopitiolapsille voi löytyä ehkä joku erikoiskirja, mutta en oo itse vielä käynyt katsastelemaan meille sopivia vaihtoehtoja (jos sitä ees sit loppupeleissä edes tarvii).
Täällä on ollut eilen ja tänään kaikenmoisia tuntemuksia. En tiiä onko harjoitussuppareita (en tiiä miltä tuntuu), mutta liitoskivut voi kyllä paikallistaa. Miten teillä muilla? moni on raportoinut liikkeiden tuntemisesta, mutta tätäkään en omalla kohdalla voi varmaksi sanoa. Aika hyviä kuvailuja on lukenut ja kuullut, mutta vielä ehkä odotellaan sitä "oikeeta tunnetta"..
Katjusha rv. 17+3
 
Meillä liikkeet tuntuu päivä päivältä enemmän. Viime yönä heräsin selältäni ja käännyin kyljelleen, jolloin kävi alavatsaa kivistämään kauhean tuntuisesti. Ei varsinaisesti koskenut, kovasti ainakaan, mutta tuntui todella epämukavalta. Kesti ehkä minuutin.. mietin, oisko voinut olla harjoitussuppari.. vai mikä lie kivistyskolotuspakotus. Kun ei ole suppareista kokemusta niin paha mennä sanomaan.

Mileim rv 18+6
 
Mileim,mulla kylkeä käännettäessä samanlaisia kivistys kohtauksia,kestää n.30sek. Ei mulla ne ainakaan oo supistuksia,liekko jotain venymiskramppeja kun nopeasti kylkeä kääntää tai kiertoliikkeen tekee. Vessassa pyyhkiessä myös tullut noita kipuja. Kiintymyssuhteesta sen verran,että itseäni on aina jännittänyt vähän kun aloin kakkosta ja seuraavia odottaa,että rakastaako uutta vauvaa yhtä paljon,kuin jo esikoista ja seuraavaa yms. Joka kerta kuitenkin heti vauvan synnyttyä syntynyt kiintymyssuhde ja ihan paha mieli tullut,että miten on voinut edes epäillä että ei rakastaisi vauvaa yhtä paljon. Viimeisin syntyi sektiolla ja kaksi pöivää oli keskolassa,silti heti syvä suhde syntyi vaikka ei heti iholle ja syliin saanut.
 
Onko muilla paljon ruokamielitekoja?
Mun elämää tällähetkellä ohjaa kyllä täysin nää mieliteot :D päivän ruoka valitaan tasan sen mukaan mitä mä haluan :P pääasiassa kaikkea mitä on ite muksuna syöny ni tekee hirveesti mieli! Ruokaa että herkkuja. (Herkkuja onneks vähemmän) Oon ihan taivaissa kun pääsen käymään kotona syömässä äitin tekemää ruokaa! <3 :D
Sitten taas kaikki mistä oon just ennen raskautta tykännyt, ehkä vähän erikoisemmat ruuat tms. ei maistu ollenkaan. Oon tykänny hyvin tulisestakin ruuasta jne mutta noup. Hirvee närästyskorvennus vaan ja ei ollu edes hyvää..

Jeanney 19+2
 
Vimpa sanoi:
Mileim,mulla kylkeä käännettäessä samanlaisia kivistys kohtauksia,kestää n.30sek. Ei mulla ne ainakaan oo supistuksia,liekko jotain venymiskramppeja kun nopeasti kylkeä kääntää tai kiertoliikkeen tekee. Vessassa pyyhkiessä myös tullut noita kipuja. Kiintymyssuhteesta sen verran,että itseäni on aina jännittänyt vähän kun aloin kakkosta ja seuraavia odottaa,että rakastaako uutta vauvaa yhtä paljon,kuin jo esikoista ja seuraavaa yms. Joka kerta kuitenkin heti vauvan synnyttyä syntynyt kiintymyssuhde ja ihan paha mieli tullut,että miten on voinut edes epäillä että ei rakastaisi vauvaa yhtä paljon. Viimeisin syntyi sektiolla ja kaksi pöivää oli keskolassa,silti heti syvä suhde syntyi vaikka ei heti iholle ja syliin saanut.
Click to expand...

Yleensä yritän kääntyä ilman kauheempaa kiertoliikettä, vähän silleen tönkkönä. Mut voi olla et oon unissani huonosti kääntynyt ja joku venytyskramppi / vastaava tullut :P
 
Mä tunsin ekat liikkeet suunnilleen kolme viikkoa sitten kun makasin selällään sängyllä ja olin vaan ihan hiljaa. Nyt viimeisen viikon aikana on tuntunut päivittäin ihan selkeitä potkuja :) Aamupäivät on suht hiljasia mutta iltaa kohden alkaa liikkeitä tuntua enemmän ja ne on jo sen verran voimakkaita että tunnen ne jo seistessä ja vähän kävellessäkin.

Mulla ei mitään suurempia kipuja ole ollut, aivastaessa aina vähän repäisee alavatsasta ja nyt on alkanut tulla hirveitä närästyskohtauksia jotka välillä polttaa ruokatorvea niin paljon että tekee kipeetä. Muuten olo on oikein hyvä ja oon onnellinen että alkuraskauden pahoinvointi on vihdoin ohi.
Odotan myös intopinkeenä rakenneultraa joka on onneks jo tulevana torstaina <3

rv 19+3
 
Mulla on jonku verran ollut kipuja ,sanovat että harjoitus supistuksia.. Toki vähä liian ajoissa ,mut stressi kuulemma tekee.

Eli menee vatsa turvonneen/ kovan tuntuseksi , nivuset kipeät , ala selkää särkee , tuolla alhaalla silleen oudosti tykyttää ja kun se tulee jalat tuntuu puutuneilta. Tullu eilen ja tänään.. kävin siks lääkärissä ottaa pissa näytteet ja lääkäri kokeili kohdun suun. Ei kuulemma mitään hätää ,mut jos jatkuu pitää kohdun suu ultrata ja jos vuotoja pitää mennä takasin.

On kyllä aika outoja nää mun jutut ja olen kyllä huolissani tosta stressi asiasta.. ja kaipaisin lepoa , monta viikkoa varmaan pitäis olla :)
Noi meinaan kestää aika kauan.. puol tuntia pahin ja oireita vielä kahden tunnin päästä.

Noita nopeita vihlontoja on aivastaessa ja venytellessä. Mut ne ei oikeestaan kamalasti häiritse :)
 
Sama homma, että ollut noita harjoitussupistuksia, mutta mitenhän siitä stressistä pääsisi :wideyed: Siis kotonahan minä hoidan tuota esikoista, mutta olen kyllä aika yksin, miestä kiinnostaa lähinnä oma kiva.. Suoraan sanottuna olen jo monta päivää ollut aivan raivona, kun mies jostain syystä valehtelee.. Aivan typeristä asioista jopa. Minä en enää ymmärrä mihin voin luottaa, että mikä on totta ja mikä ei. Hänen omat harrastukset ja menot on aina sata kertaa tärkeämpiä, kuin esimerkiksi minun jaksamiseni :shifty: Lisäksi nyt on kaikenlaisia muitakin murheita ja stressinaihetta. Tekisi mieli vaan sanoutua irti tästä hommasta!!! Siis ei lapsista ikinä, vaan tästä yhteiselosta. Mies halusi toisen lapsen, mutta nyt jostain syystä ei olekaan näköjään valmis sitoutumaan tähän hommaan eikä tukemaan minua. Olen niin kyllästynyt kuulemaan että "en enää ikinä..." ja sitten taas vedetään matto jalkojen alta. En ymmärrä, miksi miehen pitää minulta pilata aina kaikki. Vaikka itsepä olen ukkoni valinnut ja huonosti olenkin! Anteeksi tämä avautumiseni.. Muuten menee hienosti :grin
Rv 16+2
 
Kuinka moni teistä nukkuu vielä vatsallaan? Tuntuu etten osaa nukkua muuten, mutta voiko se olla jotenkin vaarallista?

Rv 17+1
 
Varpahat, sen kyllä tuntee kun ei pysty enää mahalteen nukkumaan. Ei ole vaarallista ennen sitä :) ja jos tottunut vain mahalteen nukkumaan niin kannattaa koittaa laittaa tyyny mahan alle tueksi siinä vaiheessa kun ei enää pysty. Niin pystyy nukkumaan puolittain mahalteen/kyljelteen.. Vaikea selittää :grin
 
Minä nukun mahallaan vielä, tosin vähän pitää olla polvi koukussa ja kyljelle päin kallistuneena. Rehellisesti mahallaan makaaminen tuntuu vähän pahalta, niinkuin nukkuis tennispallo alamahan alla. Mies viime yönä pienessä kaljasievässä oli huolissaan että liiskaan vauvan ku makaan sen päällä ja reiluna ihmisenä tökki mua vähän väliä hereille "älä nyt makaa sitä lyttyyn" o_O voi mikä hölmö!

-LareS 16+4 (vasta, huoh..)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top