Heips, tulin pikaisesti kertomaan, että eilen kävin ekassa neuvolassa, jossa laskemani viikot todettiin samoin, eli nyt olis 7+6 menossa. Ensi viikolla on lääkäri, joka kuulemma ultraa varmistaakseen esim. raskausviikot, sillä sikiöseulonnan verikoe pitäisi ottaa melko tarkkaan viikolla 10. Lääkäriajan jälkeen varaan siis ajan sinne verikokeeseen.
Ennen lääkäriäkin otetaan verikoe (veriryhmät ja muut, mitkä aina raskauden alussa tutkitaan) ja painoindeksini vuoksi joudun jo raskauden alussa sokerirasitukseen, niin kylläpä nyt joutuu pisteltäväksi oikein kunnolla!
Neuvolassa meni melkein tunti, lähinnä tietoja täytellessä, vähän juteltiin myös aikaisemmista raskauksista (jotka siis menneet oikein mainiosti). Nyt kun on äitiyskorttikin plakkarissa, niin tuntuu siltä, että jos ensi viikon lääkärissä kohtu ammottaisi tyhjyyttään, niin kyllä siinä tuntisi itsensä armottoman huijatuksi! Nyt odotan kyllä keskiviikkoa niin malttamattomana! Lapsetkin haluais kertoa uutista eteenpäin, mutta olen sanonut, että ensin ultrataan. Tosin aika monille on kyllä tullut kerrottuakin. Jätin yhden harrastuksen tauolle loukkaantumisvaaran takia ja siinä sai moni tietää, pahoinvoinnin vuoksi olen kertonut niille, joiden kanssa päivittäin toimin ja töissä tuli kyselyä ja toiveita ensi syksyä ajatellen, joten siinä oli pakko mainita, että mahdollisesti siirryn äitiyslomalle.
Ja tosiaan molempien vanhemmat ja sisarukset on informoitu! Mulla on siis aikamoinen liuta ihmisiä, joille täytyy muistaa kertoa, jos joku meneekin pieleen ja se on kyllä kieltämättä ihan hirveän ahdistavaa! Toistaiseksi kuitenkin kaikki hyvin. Oireita riittää: pahoinvointi, lähes koko ajan, välillä äityy tosi pahaksi ja joutuu yökkimään, yleensä vaan etovaa oloa ympäri vuorokauden, väsymys - iltavirkkuna valvoin ennen puolille öin, nyt ei puhettakaan ja päikkäritkin olis kiva saada päivittäin, mutta harvoin ehtii, palelu, etenkin iltapäivisin, nälkä tunnin välein, jano koko ajan, pissattaa useammin, tissit kipeytyy jostain syystä aina iltaisin, kun alan nuokkua sohvalla, en huomaa muuten sitä, alavatsalla paineen tunnetta, jos joudun esim. juoksemaan bussiin tai menemään useamman kerroksen rappusia suht reippaasti (Muutenkin hengästyn todella helposti), levottomia unia ja ahdistusta siitä, ettei kaikki olekaan hyvin, toisaalta vastapainona yhtäkkinen onnentunne, joka saa kyyneleet silmiin.... Olikohan tässä kaikki... Niin tosiaan, olen itse kanssa hirmuinen sokerihiiri, mutta nyt ei ole tarvinnut pahemmin itsekuria kaivella, kun ei vaan maistu karkit ja muut.