Ai niin, nimeä pitäisi alkaa varmaan poitsulle pähkäilemään, olen unohtanut koko asian. Eikä siitä todellakaan tule Urho Kalevaa, kuten mies vitsailee.

Varmaan pitää keksiä pari vaihtoehtoa ja kattoa sitten syntymän jälkeen kumpi istuu paremmin.
Mä kävin taas verikokeessa, josta sitten pitäisi selvitä sikiön veriryhmä. Mä aina pelkään, et pyörryn ennen verikokeen ottoa, mut sit se onkin jo ohi ennen kuin melkein ees tajuan. Ikävämpi tota teippiä repiä nahasta kuin itse verikokeen otto, mut jotenkin se vaan ajatuksena tuntuu kovin inhalta.
Kotimatkalla täytyi taas käydä tarkastamassa lastentarvikekirppiksen anti. Päätin pyhästi, et mitään vaatetta en osta ja yritän lähinnä metsästää kestovaippoja, rintapumppua ja mahdollisesti jotain kantoliinaa. No, mitään noista ei löytynyt, mut kotiin lähti 6 potkupukua.

Noh, mut hinta vaan 6,50, tykästyin niihin niin kovin.
Hui kamala, huomenna jo syyskuu!!!

Lokakuun alkupuoliskolla ois tarkotus mennä Hartwall areenalle mahan kanssa heilumaan. Muistan miten alkuraskaudessa mietin, et miten sitä sitten siellä keikalla mahtaa jaksaa, kun on ihan loppuraskaudessa. Muutenkin tekemistä riittää, remppa kesken, hyvä jos marraskuuhun mennessä saadaan paikat kuntoon. Vaatteiden pesut ja järjestämiset, viimeset pakolliset hankinnat ja toki nää isommatkin lapset vievät aimoannoksen ajasta ja huomiosta. Tällä hetkellä olen ihan onnellinen siitä, että ei ole töitä vielä tähän päälle, vaikka toki tuloihin vaikuttaakin. En jaksaisi mitään töiden ohella.
Mulla toi vatsaotus on melko maltillinen, siinä mielessä samanlainen kuin esikoinen. Nyt oli muutama päivä tosi hiljaista, et vähän alkoi jo huolettamaankin, mut tänään verikokeeseen jonottaessa sain ihailla taas vatsan heiluntaa ja nytkin siellä hieman pyöritään. Kipeitä potkuja ei juurikaan tule, ainoastaan joskus kun tökkäsee tonne virtsarakon suuntaan ni tuntuu vähän ikävältä.