La marraskuu 2016

[Laalaa82]

Rintapumpuista. Sähkökäyttöinen on helpompi säätää ns. hellemmäksi. Käsikäyttöinen sen sijaan on tehokkaampi sitten kun rinnat ovat pumppaamiseen tottuneet, mutta alkuun voi tuntua, että nännit irtoavat. Mulla oli tai on yhä Aventin käsipumppu sekä sähköpumppu. Sähköisissä kannattaa huomioida tosiaan ääneen! Aventilla pumppu taitaa olla hiljaisin. Kaverilla oli joku toinen ja sanoi ettei voinut ajatellakaan yöllä pumppaavansa sillä, koska koko talo olisi herännyt. Minä parhaimmillaan imetin toisesta rinnasta ja toisesta pumppasin hissukseen sähköpumpulla. Lopulta opin ns. herutusliikkeet käsipumpullakin niin jäi sähköinen pois. Kaverilta sain käytettynä molemmat.
Rintamaito säilyy huoneen lämmössä jopa kuusi tuntia ilman lämmitystä. Tämä helpotti mm. isän yösyöttöjä. (..niin siis että isi syöttää..eikä isiä syötetä.. ) Maidon kun pumppasi illalla tuttipulloon oli maito koko yön juomakelpoista. Korvikkeethan eivtä säily avattuna 2h kauempaa..

Kantorepuista. Ihan aluksi käytin trikoista pitkää kantoliinaa. Siihen voi kääriä vastasyntyneenkin ikäänkuin paidan alle mukaan. Oli kuin pieni kääpä tuossa rintojen välissä/alla/päällä. Lisäksi sen kanssa voi imettää. Toki moni kokee solmimiset vaikeaksi. Sen oppii kyllä ja youtube on opetusvideoita täynnä. Minä harjoittelin jo raskauden aikana nallella.
Toinen ihan ehdoton on manduca-kantoreppu! Siinäkin voi kantaa ihan pientä, koska niskatuki on suunniteltu niin. Manduca on helppo pukea ja kasvaa lapsen mukana selkäpuolella kannettavaksi. Siin kannoin monet koiranulkoilutukset, tallityöt ja rappukäytävät poikaani ennen kuin oppi itse kävelemään. Painorajakin taitaa riittää 20kiloon asti. Isoja eroja näissä repuissa ergonomian, painorajan sekä niskatukien suhteen. Manduca taitaa olla yhä suosituin ja käytettynä saa 50€ hintaluokkaa.

Nyt kelaneuvolaan!!
23+1

muoks! TAAS olen viikoissa sekaisin..onkin vasta 22+1

 

[Niuppis]

Kuinka moni teistä tuntee että voi pääosin sanoa nauttivansa raskaana olosta? Ja miten suhtaudutte kasvavaan kumpuun? :)

Mä itse olen ainakin nauttinut vaikka tähän sisältyykin tällä hetkellä aika kovia liitoskipuja ja ala selän särkyä.. Ja kumpu on mun mielestä ihana asia ja kovasti seurailen sen kasvua miehen kanssa! Ja sitä pienen ihmisen myllerrystä siellä.

Ainoa hankala asia, mikä ei sinänsä liity raskaana oloon on meidän asunnossa meneillään oleva putkiremontti. ollaan jo toista kuukautta asuttu muiden nurkissa, ja vielä 2 kuukautta pitäisi jaksaa niin pääsee omaa asuntoa siivoamaan. Marraskuun lopulla (samaan aikaan lasketun ajan kanssa) pitäisi sitten remontti olla ohi koko talossa. Toivon todella näin olevan sillä se piikkaamisen meteli on aika sietämätöntä. Vielä pienen ihmisen kanssa varmasti enempi, ja en enään silloin tahtoisi muiden luona asua

 

[Jezkatz]

Mä oon nyt lähiviikkojen aikana alkanu todella nauttia tästä raskaudesta. Alku oli kamala, tää raskaushan ei ollut meillä mitenkään suunniteltu vaan tulin raskaaksi vaikka käytettiin ehkäsyä. Raskaus oli meille molemmille tosi iso järkytys, ollaan aika nuoria, miehellä opiskelut kesken, minä työttömänä ja asuttiin pienessä kaksiossa jonka vuokrasoppari päättyi toukokuuhun. Ekat viikot oli ihan hirveetä stressiä, olin aika masentunut ja mulle iski kamala pahoinvointi, oksensin varmaan n. 10 kertaa päivässä ja pystyin lähinnä vaan maata sängyssä. Np-ultran aikoihin sitten pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa, saatiin ihana uus asunto ja ajatus meille tulevasta vauvasta ei tuntunutkaan enää niin ahdistavalta. Rakenneultran ja tyttölupauksen jälkeen oon ollut melkeinpä vaan yhtä hymyä, tulevaisuus jännittää ja pelottaakin vähän mutta oon niin onnellinen että päätettiin pitää tää vauva.

Alussa pelkäsin hirveesti että masennun, itkin välillä paniikissa miten musta tulee varmasti huono äiti ja lapsi varmaan otetaan multa pois. Näin jälkeenpäin ajateltuna oon vaan todella onnellinen että selvisin läpi alkuraskauden tekemättä hätiköityjä päätöksiä joita olisin vaan katunut myöhemmin.

Vaikka mulla onkin kaikenlaisia pieniä raskausajan vaivoja, niin ajattelen että ne nyt vaan kuuluu asiaan ja pyrin nauttimaan tästä ajasta kun saan tuntea miten meidän pieni tyttö kasvaa mun vatsassa :)

 

[Voikukka9]

Mä oon nyt lähiviikkojen aikana alkanu todella nauttia tästä raskaudesta. Alku oli kamala, tää raskaushan ei ollut meillä mitenkään suunniteltu vaan tulin raskaaksi vaikka käytettiin ehkäsyä. Raskaus oli meille molemmille tosi iso järkytys, ollaan aika nuoria, miehellä opiskelut kesken, minä työttömänä ja asuttiin pienessä kaksiossa jonka vuokrasoppari päättyi toukokuuhun. Ekat viikot oli ihan hirveetä stressiä, olin aika masentunut ja mulle iski kamala pahoinvointi, oksensin varmaan n. 10 kertaa päivässä ja pystyin lähinnä vaan maata sängyssä. Np-ultran aikoihin sitten pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa, saatiin ihana uus asunto ja ajatus meille tulevasta vauvasta ei tuntunutkaan enää niin ahdistavalta. Rakenneultran ja tyttölupauksen jälkeen oon ollut melkeinpä vaan yhtä hymyä, tulevaisuus jännittää ja pelottaakin vähän mutta oon niin onnellinen että päätettiin pitää tää vauva.

Alussa pelkäsin hirveesti että masennun, itkin välillä paniikissa miten musta tulee varmasti huono äiti ja lapsi varmaan otetaan multa pois. Näin jälkeenpäin ajateltuna oon vaan todella onnellinen että selvisin läpi alkuraskauden tekemättä hätiköityjä päätöksiä joita olisin vaan katunut myöhemmin.

Vaikka mulla onkin kaikenlaisia pieniä raskausajan vaivoja, niin ajattelen että ne nyt vaan kuuluu asiaan ja pyrin nauttimaan tästä ajasta kun saan tuntea miten meidän pieni tyttö kasvaa mun vatsassa :)

Tää kuulosti niiiiin tutulta! Meillä oli aika samankaltainen tilanne kun aloin odottaa esikoista. Mutta hän on ehdottomasti parasta mitä on mulle ikinä tapahtunut, ja kohta heitä on kaksi

 

[Lakritsi]

Mun on myönnettävä että kuulun niihin ketkä ei nauti tästä raskaus ajasta. Nyt voin sen jo myöntää , alkuun ihmettelin miksi mulla ei niin ihana ja elämäni kunnossa olo, ei tää varmaan kaikille sovi.
Odotan siis esikoista.

On mullakin sellasia ihania hetkiä ja oon oppinut " juttelemaan" maha asukin kanssa ja meillä on oma ilta leikki ja kaikkea pientä ihanaa , mitä varmasti kaipaa sitten kun toi toinen ei tuolla kasva.

Mutta mulle ehkä raskainta on odotus ajassa ollut se miten paljon omat valinnat vaikuttaa pieneen mahassa ja se huoli että teen jotain väärin / aiheutan pienelle jotain pahaa. Oma jaksaminen on erilaista ja ei pysty kaikkeen siihen mitä muuten tekisi. Mielelläni luovun harrastuksista ym kunhan masussa kaikki hyvin.

Mut kyl mä vaan odotan että tää raskaus aika loppuu ja saan sen lapsen tähän oikeasti , hengissä ja viereen. En mä ajattele että se huoli lapsesta tästä mihinkään häviää ,mutta ehkä tää raskaus aika ei oo mulle vaan sitä elämän parasta aikaa. Tässä on ihanat puolet , olen ylpeä että saan kantaa kasvavaa lasta ja kokea tämän ja onnellinen että mulla on tähän mahdollisuus - mutten silti ihan osaa nauttia.

22+0

 

[nempsu87]

Mä nautin tällä hetkellä tosi paljon. Alkuraskauden pahoinvoinnit on ohi,oon alkanu jo tottuu kropan temppuihin(ruoka ei välil maistu ja etoo jne).. pieni prinsessa potkiskelee ja sille höpötän päivät. Jäin työttömäks kesäkuun alussa,ja olin siitä ekaa kertaa ilonen..oon lastenhoitaja,joten alkuraskaus päiväkodissa teki iha kamalaa ja pahimpina päivinä itkin miehen sylissä et vihaan lapsia eikä musta oo enää tähä työhön..

Tämä vauva,meidän esikoinen,on erittäin odotettu ja toivottu(oon reilu 10v halunnu äidiks). Reilu kaks vuotta häntä on yritetty,välillä pelätty ettei ikinä saaha lasta(sydänongelmia,ja lääkityksen aikana ei saanu ees ajatella raskautta).. jossain vaiheessa melkein luovuin toivosta,koska se alko olee nii raivostuttavaa ja ahistavaa ku aina piti pettyä ja mies painosti ja välil jopa sano suoraan etten mä edes halua koko lasta... mut nyt on asiasta puhuttu ni on myöntäny olleensa epäreilu,minä taistelin about hengestäni ja henkisestä hyvinvoinnistani ja toinen ei puhu muusta ku lapsesta..

 

[Vimpa]

Minäkin kyllä nautin raskaudesta, olen joka kerta nauttinut ja synnytyksen jälkeen kaiholla muistellut valtavaa vatsaa ja vauvan myllerrystä Ainut asia, joka raskaana ollessa ns. vaivaa on, etten tunne silloin itseäni hirveän seksikkääksi. Sänky hommissa haluan pitää paidan päällä, ettei paljas vatsani näy. Seksihaluja kyllä löytyy molemmilta, mutta vatsa on sellainen joka jostain kumman syystä häiritsee minua. Enää 13-15 viikkoa raskaana oloa jäljellä, jos vauva pysyy lähes laskettuun aikaan kyydissä. Järkyttävää, miten äkkiä tämä aika on mennyt, ensiviikolla ollaan jo elokuussa menossa

 

[Pikkumyy93]

Minä oon myöskin aika huono satsaamaan itseeni ja omaan hyvinvointiin. Mutta nyt on hieman päässyt kertymään sukan varteen ja suurimmat vauva hankinnatkin on tehny niin päätin repäistä; ostettiin miehen kans uusi sänky, sekä uudet peitot ja tyynyt. Lisäksi kävin hetken mielijohteesta vyöhyketerapiassa tänään , joka tuli kyllä todellakin tarpeeseen! Lisäksi huomenna meen ottamaan geelikynnet! :) mulla on selässä sata ja yks ongelmaa, joten satsaukset on tullut enemmän kuin tarpeeseen ja en ole esim. ikinä elämäni aikana omistanut uutta sänkyä, joten ehkä oli aika :D ja geelikynnet tekee mut iloiseksi ja on ihana piristys väsymyksen ja kolotusten keskellä, joten se mikä nostattaa mun mielialaa on varmasti hyväksi myös vauvalle!

Pikkumyy 25+6

 

[Niuppis]

Minäkin kyllä nautin raskaudesta, olen joka kerta nauttinut ja synnytyksen jälkeen kaiholla muistellut valtavaa vatsaa ja vauvan myllerrystä Ainut asia, joka raskaana ollessa ns. vaivaa on, etten tunne silloin itseäni hirveän seksikkääksi. Sänky hommissa haluan pitää paidan päällä, ettei paljas vatsani näy. Seksihaluja kyllä löytyy molemmilta, mutta vatsa on sellainen joka jostain kumman syystä häiritsee minua. Enää 13-15 viikkoa raskaana oloa jäljellä, jos vauva pysyy lähes laskettuun aikaan kyydissä. Järkyttävää, miten äkkiä tämä aika on mennyt, ensiviikolla ollaan jo elokuussa menossa

Mulla oli ensi alkuun peti hommissa vähän sama juttu, aristelin vatsaa näyttää tai antaa koskea. Nykyään olen enempi sinut ja mies usein ihailee kumpua mikä helpottaa myös omaa suhtautumista.
Tällä hetkellä enempi lemmen touhuissa häiritsee jos pieni alkaa meuhkaamaan ja potkimaan. On aika vaikea keskittyä sillon itse asiaan :D

 

[Yölento]

Minä nautin raskaudesta, kun pääsin siitä alun jännittämisestä. Vaivoja nyt tietenkin on aina, mutta aika pieniä.

 

[Laalaa82]

Minulla on ristiriitaisia tuntemuksia raskaudesta. Toisaalta olen ikionnea ja ihanuutta täynnä, mutta toisaalta lievää pelkoa ja ahdistusta.. Fyysisesti olen voinut hyvin alun pahoinvointia lukuunottamatta. Esikoisesta ei ollut sitäkään. Esikoisesta rakastin kasvavaa vatsakumpua ja jokaista päivää mitä kummun kanssa sain olla. Niin toivottu oli hän..kuten tämä kakkonenkin.

Kuitenkin onnen tunnetta varjostaa pelko ja se synkkä tie mikä minun piti käydä, että tulin vihdoin raskaaksi. Vastoinkäymiset ja pettymykset lasta yrittäessä oli niin ylivoimaisia, että tuntuu etten jaksaisi niitä enää "näin lähellä lopputulosta" ja siksi pelkään, että vielä jotain sattuu ja tämä onni otetaankin pois. Esikoisesta, sektiossa, aloin itkeä kun lääkäri kertoi alkavansa avaamaan vatsaa..itkin huojennuksesta, koska tiesin ettei mikään voi enää lastani vahingoittaa vaan hän pääsee elävänä maailmaan asti. Lisäksi tähän ikään mennessä olen liian läheltä tuttavapiirissäni nähnyt kohtukuolemia, komplikaatioita, keskosuutta ja kaikkea kurjaa mitä voi tapahtuakaan. Joskus on siis vaikea luottaa, että kaikki menisi hyvin.

Nyt odotan vain että saisin tämän toisenkin ehjänä maailmaan. Sitten huokaisen ja unohdan lapsien "tekemisen" ja keskityn perhe-elämään. Normaali pikkulapsi- ja perhearjen tuomat pelot ja stressit ovat niin tervetulleita ja "normaaleja", että niitä en pelkää ollenkaan. Väsymys ja uupumus äitinä on minulle niin ihanan "normaali olotila" verrattuna siihen elämäntuskaan minkä koin lapsettomuuskriisissäni.

 

[mmmaria]

Ihan hävettää et kuinka harvoin täällä käyn

Ensiksi kiitos tsempeistänne ja mukana elämisestä!
Meillä menee nykyään oikein hyvin. Tänään ensimmäistä kertaa tämän vastoinkäymisen jälkeen riitti Porissa tarkistuksessa käynti, leikkauksen jälkeen Helsingissä ravattu kerran viikossa. Nyt toistaseks kerran viikos näytillä, mutta hyvältä näyttää.
Heidän tilansa tasaantunut ja lääkärit vähän jopa ihmeissään tästä tilanteesta. Virtauksissa ei katkoja, B vauva joka oli täysin kuihtuneena voi hyvin ja on oikein vilkas lapsivettä normaalisti kertynyt. A voi myös hyvin, seurataan et jos sydämen (enään) pieni vuoto menis itsellään ohi ajan kanssa. Ovat kasvaneet hienosti A 515g ja B 432g rakenteiltaan näyttävät täysin normaaleilta, tietenkin vaikka mitä voi tulla vielä eteen. Mutta nyt alan ja myös lääkärit uskovat heidän selviävän eli hankintoja tekemään
Pyrin nyt jatkossa olemaan vähän enemmän täällä mukana!

Rv 22+1 kuvissa B onnistui juuri menemään piiloon.

 

[Winnie]

Tosi ihana kuulla hyviä uutisia mmmaria!! :)

 

[Muruliini83]

Voi että, miten ahkeria kirjoittelijoita te olette! :) Tosi kiva lukea kuulumisia!
Mmmaria, ihanaa kuulla että asiat noin hyvin

Meillä ollut aventin käsikäyttöinen pumppu ja oikein hyvin sopinut minulle. Muumivaipat ei toiminut esikoisella, aina oli märkänä koko peti jos sellaisen laittoi ja kyllä kokeilin kaikenmaailman eri tekniikoita Vauvapesä hankitaan ehdottomasti! Esikoinenkin nukkunut perhepedissä ja sama jatkunee tämän uuden murun kanssa. Turvallisemmalta ehkä tuntuu, jos vauva pesässä.. Ja kantoliina, tuo ehkä maailman paras keksintö! Todellakin tulee käytettyä, jos vauveliini siinä tykkää olla. Esikoinen veteli kantoliinassa aina parhaat unet. Ja onhan se tosi kätevä kun saa kädet vapaaksi.

Ja itsestä huolehtiminen.. Vähemmälle jäänyt nyt esikoisen syntymän myötä. Ei ole rahaa, eikä aikaa. Toisaalta olen vähän kateellinen niille, jotka jaksaa panostaa, itselle ei vaan nyt ole sen aika. Meikkaan kyllä, mutta muu on jäänyt. Huolehdin itsestäni lähinnä ravinnon ja liikunnan kautta. Tuo teidän ravitsemuskeskustelu ollut oikein hyvää luettavaa. Itselle sopii parhaiten se kohtuudella kaikkea ja vointi on hyvä! Lapset oppii syömään tavallista kotiruokaa ja runsaasti marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Asumme maalla ja meiltä on niin pitkä matka mihinkään ravintoloihin tai pikaruokapaikkoihin, että ei tule käytettyä

Ja mitähän vielä.... Niin, tykkään tosi paljon odotuksesta ja tuosta pallomahasta, mutta en tosiaankaan tunne itseäni kovinkaan hehkeäksi tai seksikkääksi

Ja vielä pitäisi maanantaihin saakka odotella sitä rakenneultraa!
Olikohan tässä nyt kaikki...

Rv 22+6

 

[Joia]

En voi sanoa että raskaudesta erityisesti nauttisin, vaikka ihan (yllättävän!) iisisti tämä on tähän asti mennytkin. Mulla on ollut ja on edelleen melko voimakkaita pelkoja ja ahdistuksia niin synnytystä (tavasta viis) kuin raskaana olemista kohtaan. Olen kuitenkin ylpeä että uskalsin lähteä tähän touhuun sekä siitä henkisen työn määrästä mitä olen tehnyt ennen raskautta että sen aikana. Veikkaan että kunhan synnytyksestä selviän niin helpotuksen määrä on sanoin kuvaamaton. Sitten tää on ohi!

Kaikki puhuu vauva-arkeen valmistautumisesta ja niistä haasteista, mulle ehdottomasti suurin haaste on raskaus ja synnytys. Vauvan kanssa pärjätään kyllä, mutta hieman mysteeri on vielä miten pysyn kasassa kun raskaus tästä vielä etenee ja synnytys lähestyy. Saati sitten kun itse h-hetki alkaa olla käsillä...

(minähän siis joudun esim. käymään doupattuna hammaslääkärissä, megakokoisen paniikki-/ahdistuskohtauksen vuoksi. pari kertaa olen ns. ottanut ritolat siitä tuolista ilman mitään muistikuvaa itse tilanteesta, päässä siis vain sumeni täysin. jotain vastaavaa voi olla edessä synnytyksenkin tiimoilta, pelkään että psyyke pettää täysin siinä tilanteessa. se on toki se pahin vaihtoehto, mutta mun historiallani täysin mahdollinen. oon nähnyt untakin missä mun mahaa just avataan ja lähden siitä pöydältä vaan paniikinomaiseen pakoon... tai sitten toinen uni missä linnoittaudun sairaalassa vessaan lukkojen taa synnytyksen ollessa jo hyvää vauhtia käynnissä, kun olen vaan niin ahdistunut ja peloissani tilanteesta. että näillä peloilla ja fiiliksillä eteenpäin...)

 

[Kaisukkene]

Mä oon kyllä nauttinut raskaudesta. Tai siis sen ekan kolmen kuukauden jälkeen aloin nauttimaan. Alku oli mulle tosi rankka, mutta toisaalta nyt tuntuu kaikki paljon paremmalta kun tuntui niin kauan tosi pahalta. Jotenkin se oireettomuus korostuu.

Synnytys pelottaa mua aika paljon, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Tulee kyllä uniin ja huomaan joskus jääneeni pohtimaan asiaa ihan huomaamatta. En ole osannut pelätä raskausajan komplikaatioita, koska oikeastaan kenelläkään lähipiiristä ei ole ollut mitn ongelmia. Mies kyllä syntyi keskosena, mutta sen aiheuttaja oli kai etinen istukka, jota mulla ei ole.

Vaikeinta tässä raskaudessa on ollut tämä vatsan alueen kasvaminen. Laihdutin noin 35 kg ennen raskautta enkä oikeastaan ehtinyt ollenkaan nauttia uudesta ulkomuodostani, koska turvotus alkoi melkeistä heti. Mutta en valita, en. Tämä on ihanaa aikaa, josta pitää pystyä nauttimaan. Ja mikä parasta, nyt tiedän miten pystyn laihduttamaan myös raskauskilot pois, kun on sen aika.

Sitten tuohon itsensä hemmotteluun... Joo, en hemmottele :D Tai siis hemmottelen hyvällä ruoalla ja telkkarisarjoilla, mutta en meikkaa, en käy kampaajalla, kosmetologilla tai millään. Nuorena, eli 7 v sitten ennen kun tapasin mieheni, laittauduin paljonkin. Jotenkin se sitten vain jäi... Mies tykkää vaikka en laittaudu, joten en näe siinä pointtia. Olen muutenkin ollut sellainen perusheppatyttö, joka kulkee lantsareissa ja verkkareissa vaikka missä. Mitä löysemmät vaatteet, sen parempi. Hierojalla olen nyt käynyt töissä, koska niskat ovat niin jumissa että pää on usein kipeä. Hieroja sanoi heti ekan käynnin jälkeen, että jatkossa tunnin aika on must, koska ovat niin jumissa. Päätin, että synnytykseen asti pyrin käymään joka toinen viikko hierottavana, jos vaikka sitten tulevaisuudessa olisi nuo pääkivut historiaa.

Kysymys vielä loppuun: kun teillä on mitattu neuvolassa se sf-mitta, niin onko se teillä ollut missä kohdin niitä käyriä? Mulla oli ihan keskiarvojen alarajoilla ja mietin miten yleistä se on... Neuvolan täti sanoi, ettei tarvitse huolestua, mutta jäin vain miettimään tätä vielä kuitenkin...

T Kaisukkene 22+3

 

[Kaisukkene]

Unohtui, mmmaria, ihana kuulla, että asiat näyttävät valoisemmalta, olette olleet ajatuksissa paljonkin!

 

[ErykahB]

mmmaria, ihania uutisia!!!

 

[Jeanney]

Mistä nuo käyrät saa tietää että onko ala vai ylärajoilla? :O mulle ainakaan oo puhua pukahdettu niistä mitään!

Ihania kuulla mmmaria että kaikki on noin hyvin! :)

Jeanney 25+6

 

[Ellukkainen]

Mistä nuo käyrät saa tietää että onko ala vai ylärajoilla? :O mulle ainakaan oo puhua pukahdettu niistä mitään!

Ihania kuulla mmmaria että kaikki on noin hyvin! :)

Jeanney 25+6

Ihan vaikka neuvolakortista, siellä yhdellä sivulla on ne käyrät ja siihen mulla ainakin terkkari merkkaa sen mun mitan. Kerran on vasta mitattu ja olin tasan siinä keskikäyrällä (vaikka tämä maha on ihan jumalattoman iso).

Ellukkainen rv25+5