Löpinäketju

Mel sanoi:
Saitko toimimaan? En ainakaan kännykällä näe. Mäkin olin ihan unhotanu ton! Nyt tein, mutta en saanut toimimaan, äh...
Click to expand...

Sain! Jos kännykällä katsoo niin pitää olla näytön kierto päällä että näkyy. Itekään en tajunnu tätä vaan kyselin tuolla tuen puolella.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä oli tosiaan 14kk sitten kkm ja koko tämä väli toinen raskaus oli toiveissa. Kaikki jokottelut on nyt vihdoin loppunu, niin en halua käydä samaa rumbaa uudestaan läpi jos sattuu ettei tämäkään raskaus pääty hyvin. Yhdelle kaverille olen kertonut, sillä hän oli juuri paria viikkoa aikaisemmin plussannut pitkän yrittämisen jälkeen. Saadaanpa sitten toisillemme avautua ja tiedetään kumpikin miltä pitkä yrittäminen tuntuu ja pettymykset siinä matkan varrella. Muille minulla ei ole vielä tarvetta avautua, miehen äitikin otti keskenmenon sen verran raskaasti, että odotellaan nyt sinne nt-ultraan ennen kuin tullaan kaapista ulos.
 
Onko muilla ongelmana liian äkkinäisiä liikkeitä tekevät lapset? Koko ajan joku olisi hyppäämässä vatsan päälle ja muutaman kerran jo aika kovaa iskua kohdun seutu saanut kun ei ole ehtinyt ennakoida. Tekisi mieli kertoa lapsille, mutta liian aikaista vielä..
 
Joo on. En usko että varsinaista isoa haittaa vielä on, mutta hirveät suojeluvaistot nyt jo keskivartalon suhteen päällä.
 
Täälläkin mun vatsa on ’tulilinjalla’ vähän väliä. Etenkin kuopus on välillä niin raju ja nopea liikkeissään. Mut en oo alkion puolesta mitenkään huolissaan, näillä viikoilla on vielä niin hyvässä suojassa. Mut automaattisesti tulee varottua mahaa, mulla etenkin tässä raskaudessa maha muuttunu sen verta araks et pitää varovainen olla.
 
Snow_White sanoi:
Olen myös tätä miettinyt, että mikä siinä on, etten jotenkin vaan saa kerrottua kenellekään. Läheiset kuitenkin tietävät, että toinen on toiveissa, mutta silti, mikä se kynnys on? :rolleyes:

Edit. Piti vielä se lisätä, että toisaalta tuntuu, että pitäisi kertoa lähimmälle tiimiläiselle, joka joutunee tekemään osan mun hommia, jos kaikki menee hyvin ja päästään siihen äitiysvapaaseen saakka. En ole kuitenkaan saanut suuta vielä auki :facepalm:
Click to expand...

Mulla myös vähän sama että en oikeen tiedä miten saan kerrottua muille. Itsellä on semmonen olo että muut ajattelee niin, että me ei ehkä koskaan edes haluta lapsia.

Miten olette kertoneet raskaudesta muille?
 
Tää on kyllä ku ois joku kestokanuuna päällä. Tekee mieli tyyliin pizzaa ja kokista, mut sit ku syöt niin sama etova olo jatkuu...
 
Näin unta että heijastin jotenkin ultraäänikuvan työpaikan taukohuoneen mikron oveen ja tutkin sitä siitä. Ja samalla tuli ovesta sisään kaikki johtoportaan ihmiset ja toivoin että sain sen kuvan pois näkyvistä tarpeeksi nopeasti. Mietin että ehkä ne ei tajunneet mitä siinä oli kun oli vasta se ihan pieni alku vasta näkyvissä, ja kun mikron ovikin on tumma.
 
Me kerrotaan tästä varmaan vasta rakenneultran jälkeen. Jotenkin tää neljäs on sellainen, että haluaa vaan vaalia. :Heartpink
 
Foreverfever sanoi:
Me kerrotaan vasta lähempänä rakenneultraa kuten aiemmistakin lapsista. En tykkää puhua huonoista uutisista, joten tuntuu itsestä helpommalta päästä edes vähän varmemmille viikoille. Yksi keskenmeno ollut. Toki voi olla nyt näin neljättä odottaessa että maha pullahtaa esiin nopeasti ja ei jää tutuilta huomaamatta. Valehtelemaankaan en rupea jos joku kysyy suoraan.

Nyt tällä kertaa myös vähän jännittää läheisten suhtautuminen kun ei muilla tutuilla isoja perheitä ole. Lähinnä se että heittääkö joku jonkun loukkaavan kommentin.
Viimeksi ainakin sukulainen puhui viimeisestä lapsesta, vaikka ei me mistään lapsiluku toiveista olla kenellekkään puhuttu, oletti vain ettei kukaan enempää kuin 3 "tee".
Click to expand...

Joo just tää kanssa vähän pelottaa. Vaikka tavallaan mietin, että pitäköön mielipiteensä. Meillä on lisäksi 7 koiraa ja sekin aiheuttaa välillä joillekin ihmisistä ongelmia, kun eihän kukaan voi pärjätä. Noh, hyvin tässä on tullut porskuteltua aiemminkin. :think005
 
Onko kukaan muu vielä aloittanut ristiäisten/nimiäisten suunnittelua? :laughing025 Mä tykkään järjestää juhlia ja yleensä melko pian plussan jälkeen aloitan ristiäisten suunnittelun. :grin
 
Mä vasta mietin että miten haluan synnyttää tai että pääsenkö edes sairaalaan saakka. :hilarious:Viimeisin synnytys 12 vuotta sitten ja kesti vain 1.5 tuntia.
 
Mä myös mietin synnytyämistä, toka kesti 30min ja siitä syystä kolmosesta mentiin sairaalaan odottamaan oikeiden supistusten alkamista, hyvä niin koska synnytys kesti 1,5h.
Ristiäiset tuottaa päänvaivaa kun kummit loppu, mutta olisi kiva kastaa tämäkin kuten muutkin lapset. Ei kuulu suurin osa tutuista kirkkoon, kuten en itsekkään.
 
Mä ollaan mietitty ristiäisiä. Mies haluaisi ristiäiset, mä taas en... Monestakin syystä. En ole uskonnollinen (eikä kukaan mun perheestäkään ole). Eikä mulla olisi ketään pyytää kummiksi. Ystäviä en halua pyytää, koska en osaa valita heistä yhtä kummia, mun veljillä on jo kummilapset (eivätkä he ole erityisen hyviä kummeja :rolleyes:). Lisäksi tuntuisi oudolta mennä kirkkoon/pyytää pappi meille kotiin kun uskonto ei näyttele isoa roolia meidän elämässä. Myös meidän perheet on vaikeita, kun meidän molempien vanhemmat ovat eronneet eikä meidän kummankaan isät näyttele suurta roolia elämässä, mitä nyt joskus soittavat. Sama tilanne tietenkin olisi nimiäisten kanssa, mutta jotenkin pienemmät, epävirallisemmat juhlat eivät tuntuisi niin... Ulossulkevilta jos kutsuisi vain meidän elämässä mukana olevat läheiset :angelic:

Mies haluaa ristiäiset tavan vuoksi ja "ei siitä haittaakaan ole" ja on valinnut jo kummin. Mun ainoa suunnitelma on upea nimikakku, joita oon katsellut Pinterestistä :smiley-angelic006
 
Ja synnyttämistä en ole miettinyt vielä hetkeäkään, tulta päin sitten vaan :smiley-bounce012 Ei vais, kai sitä lähempänä joutuu pohtimaan enemmän.
 
Synnytys on varmaan asia mitä odotan eniten raskaudessa tai sen päättymisessä. Tokasta synnytyksestä jäi niin hyvä fiilis ja nyt toivon voivani kokeilla lääkkeetöntä synnytystä kun kahdessa on ollut epiduraali käytössä. Saa nähdä onnistuuko, ainahan sitä saa haaveilla. Vesisynnytys olisi kiva kokea.

Ristiäiset pidetään pienellä porukalla omassa kodissa niinkuin kuopuksen kanssa. Kummit loppuu täälläkin kesken, ei olla puhuttu asiasta yhtään..
 
Mä kans odotan synnytystä. Tokasta synnytyksestä jäi niin hyvä fiilis, et toivottavasti tämä menee yhtä hyvin. En tarvinut kuin ponnistusvaiheessa spinaalin, muuten mentiin ilman lääkkeitä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top