No tässä meidän tarina:
Täysin tavallinen päivä, autoilua, lenkkeilyä, siivoulua, söin, lepäilin, hoidin siskon vauvaa jne...
Ja illalla telkkarin ääressä minimies mahassani sitten hötkyili taas iltavillejään kunnes tunsin pienen "hulahduksen", ajattelin, että no nyt osu banaanipotku rakkoon, kun pikkikset hieman kostui. Mutta kuulkaas! Kalvot oli menny rikki ylhäältä, niin ne mulle sitten sairaalassa kertoivat, alakerrasta kokeiltuna kalvot tuntuu ehjänä, kaulaa 1, 5cm jäljellä.
Päästivät kuitenkin sairaalasta missä kävin tarkastettavana kun näitä pikku hulahteluja tuli muutama lisää, vielä yöksi kotiin. Vuorokauden sisällä käynnistetään sitten tulehdusriskin takia jos ei muuten ala synnytys käynnistymään. Itse olin ainakin niin sinisilmäinen, ensisynnyttäjä ku olen, että odotin "lapsivesien menon" muistuttavan niagaran putousta jota ei voi olla huomaamatta, mutta näinkin voi käydä!