Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!
- Ketjun aloittaja MariQ
- Aloituspäivämäärä
Täyskäännös
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä edessä sairaalakäynti ensi viikolla, ellei ala vuotaa ennen sitä ja kiireesti sinne sitten. Jos on saanut päivystyslähetteen, pääseehän keskeytyksen tekemään varmasti alusta loppuun sairaalassa? Kotona tämä ei mitenkään onnistu meillä, kun itsellä kipuherkkyyden vuoksi lähtee taju (burana jne ei tehoa yhtään), miehellä taas lähtee taju verestä ja kavereita ei ole satojen kilometrien säteellä. Meillä on myös lähimpään sairaalaan tunnin matka, joten kotona keskeytys ei ole vaihtoehto.
Meidän ensimmäinen plussa ikinä kaikkien täysin epäonnistuneiden hoitojen jälkeen muuttui nyt keskeytyneeksi keskenmenoksi, kohtu täynnä verihyytymiä tms ja alkiota ei näy
Ei ole ollut vuotoa pientä satunnaista hentoa tihrua lukuunottamatta, ei mitään ulkoisia merkkejä joista olisi osannut tätä epäillä. Pari päivää sitten neuvolassa ultratessa hoitaja sanoi, että kaikki hyvin ja alkio sekä syke näkyy, luuli näkevänsä jopa 2 alkiota. Käytiin vielä yksityisellä ultrassa eilen, koska jäi tosi outo ja epäluottavainen olo neuvolasta (näin jo itse neuvolan ultrassa ettei hoitajan puhe ja kuva nyt täsmää, sanoin hoitajallekin että ultralla on liian helppo kehittää näkymiä jotka eivät pidä paikkaansa ja hän vain pää kenossa huokaillen onnitteli ansaitusta raskaudesta). Miehen puolesta harmittaa, sillä hän uskoi hoitajaa eikä halunnut tai osannut ajatella, että jotain olisi pielessä. Yksityisen klinikan erikoislääkäri taas sanoi heti, ettei kohdussa ole mitenkään voinut näkyä minkäänlaista alkiota saati sykettä, sillä raskauspussi on tyhjä ja kirjoitti päivystyslähetteen tyhjennykseen, mutta ultra pitää vielä tarkistaa sairaalassa kertaalleen ennen tätä. Tämä on ihan kamalaa, en tiedä miten jaksan ensi viikkoon! 
Meidän ensimmäinen plussa ikinä kaikkien täysin epäonnistuneiden hoitojen jälkeen muuttui nyt keskeytyneeksi keskenmenoksi, kohtu täynnä verihyytymiä tms ja alkiota ei näy
Ei ole ollut vuotoa pientä satunnaista hentoa tihrua lukuunottamatta, ei mitään ulkoisia merkkejä joista olisi osannut tätä epäillä. Pari päivää sitten neuvolassa ultratessa hoitaja sanoi, että kaikki hyvin ja alkio sekä syke näkyy, luuli näkevänsä jopa 2 alkiota. Käytiin vielä yksityisellä ultrassa eilen, koska jäi tosi outo ja epäluottavainen olo neuvolasta (näin jo itse neuvolan ultrassa ettei hoitajan puhe ja kuva nyt täsmää, sanoin hoitajallekin että ultralla on liian helppo kehittää näkymiä jotka eivät pidä paikkaansa ja hän vain pää kenossa huokaillen onnitteli ansaitusta raskaudesta). Miehen puolesta harmittaa, sillä hän uskoi hoitajaa eikä halunnut tai osannut ajatella, että jotain olisi pielessä. Yksityisen klinikan erikoislääkäri taas sanoi heti, ettei kohdussa ole mitenkään voinut näkyä minkäänlaista alkiota saati sykettä, sillä raskauspussi on tyhjä ja kirjoitti päivystyslähetteen tyhjennykseen, mutta ultra pitää vielä tarkistaa sairaalassa kertaalleen ennen tätä. Tämä on ihan kamalaa, en tiedä miten jaksan ensi viikkoon! 
Kuuttituutti
Asioista perillä oleva
Hurjasti voimia @Täyskäännös teidän tilanteeseen 
mut viimeisimmässä keskenmenossa neuvolalääkäri lähetti suoraan naistentautien päivystykseen ja tavallaan siis ymmärrän että se heidän pitää vielä varmistaa mut oli jotenkin ihan kamalaa joutua uudestaan ultrattavaksi ja lääkäri ei ollut lukenut tekstejä vaan kyseli että no mitkä viikot pitäisi olla ja mitä neuvolassa vastasi? Mun vinkki tyhjennyksen on että varaudu kaikkeen ja koita vaan tehdä itsellesi mahdollisimman mukava olo ja älä säästele särkylääkkeissä.
mut viimeisimmässä keskenmenossa neuvolalääkäri lähetti suoraan naistentautien päivystykseen ja tavallaan siis ymmärrän että se heidän pitää vielä varmistaa mut oli jotenkin ihan kamalaa joutua uudestaan ultrattavaksi ja lääkäri ei ollut lukenut tekstejä vaan kyseli että no mitkä viikot pitäisi olla ja mitä neuvolassa vastasi? Mun vinkki tyhjennyksen on että varaudu kaikkeen ja koita vaan tehdä itsellesi mahdollisimman mukava olo ja älä säästele särkylääkkeissä.
Voimia @Täyskäännös 
Tuo odottaminen on niin raastavaa ja tuskallista. Itse pyrin odotellessa tekemään täysillä koko ajan jotakin, ettei vaan itkisi kotona. Minulla tilanne toki kesti viikkoja, ennen kuin selvisi lopputulos. Mutta se auttoi. Lääkkeiden oton jälkeen menikin pitkä aika kotona, kun ei vaan pystynyt näkemään ketään eikä käymään missään 
Tuo odottaminen on niin raastavaa ja tuskallista. Itse pyrin odotellessa tekemään täysillä koko ajan jotakin, ettei vaan itkisi kotona. Minulla tilanne toki kesti viikkoja, ennen kuin selvisi lopputulos. Mutta se auttoi. Lääkkeiden oton jälkeen menikin pitkä aika kotona, kun ei vaan pystynyt näkemään ketään eikä käymään missään Täyskäännös
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä edessä sairaalakäynti ensi viikolla, ellei ala vuotaa ennen sitä ja kiireesti sinne sitten. Jos on saanut päivystyslähetteen, pääseehän keskeytyksen tekemään varmasti alusta loppuun sairaalassa? Kotona tämä ei mitenkään onnistu meillä, kun itsellä kipuherkkyyden vuoksi lähtee taju (burana jne ei tehoa yhtään), miehellä taas lähtee taju verestä ja kavereita ei ole satojen kilometrien säteellä. Meillä on myös lähimpään sairaalaan tunnin matka, joten kotona keskeytys ei ole vaihtoehto.
Meidän ensimmäinen plussa ikinä kaikkien täysin epäonnistuneiden hoitojen jälkeen muuttui nyt keskeytyneeksi keskenmenoksi, kohtu täynnä verihyytymiä tms ja alkiota ei näy
Tähän tulikin vielä vähän lisää hankaluuksia.
Meidän ensimmäinen raskaus, väärin neuvolassa ultratut kuvitteelliset kaksoset ja yksityisellä todettu keskeytynyt keskenmeno muuttuikin lopulta sairaalassa diagnoosina rypäleraskaudeksi, jonka mahdollisuus on 1 tuhannesta. Eilen mentiin tyhjennykseen, ja saatiinkin tämä tieto. Siitä suoraan verikokeisiin ja keuhkokuviin etäpesäkkeiden etsintään ja huomenna ensimmäinen kontrolli, josko hcg on laskenut. Tästä tulee suht pitkä pakkotauko, ja tämä ei meinaa mahtua päähän, kun oli tarkoitus edetä käyttämään ne pakastealkiot nopsaan, että tarvittaessa ehditään tehdä vielä uusi punktio ennenkuin ikää ihan hirveästi. Nyt pahimmillaan voi tulla vuodenkin pakkotauko, riippuen tuloksista. Onneksi tyhjennys tapahtui kaavinnalla, se sentään meni hyvin päivytyksessä, eikä tarvinnut vuotaa ja arpoa miten homma sujuu.
Tätä ei kyllä osattu odottaa, joka paikasta vain sanottiin, että vuoto on normaalia ja että hyytymät ei haittaa. Hyytymät olikin istukkakudosta ja nyt ei voi muuta kuin odottaa patologin lausuntoa mahdollisesta syövästä.
Nyt kyllä potkii homma päähän, kun 3 ensimmäistä IVF/ICSI hoitoa ei saatu yhtään alkiota, ja nyt neljännellä ensimmäinen raskaus säikäyttää mahdollisella hengenlähdöllä.
S
Saraste88
Vieras
Minulta hiukan pidempi tarina tänne, kun asiat ovat nyt tuoreessa muistissa.
Minulla kyseessä ensimmäinen raskaus. Kaikki tuntui menevän todella hyvin, kunnes oli toissapäivänä (torstaina) tiedossa ensimmäinen ultra (rv 12+6). Samana päivän aamuna alkoi pieni vuoto, soitin neuvolaan ja sanoivat että ei kannata hätäillä, ultrassa katsotaan että onko kaikki kunnossa. Vasemmassa nivusessa jomotti todella paljon, mutta luulin sitä liitoskivuksi jota oli ollut jo viikkoa aiemminkin. Kun ultran aika koitti, lääkäri totesi, että kohtu on tyhjä ja luultavasti raskaus on mennyt kesken jo tosi varhaisessa vaiheessa, mutta kohtu jatkanut työtään tähän asti. Edeltävän kerran minulla oli ollut hiukan vuotoa viikkoa ennen positiivista raskaustestiä eli joskus rv 3-4 tienoilla. Nähtävästi istukkahormonien ansiosta testi oli positiivinen vaikka kesken oli jo mennyt.
Sain ultran päätteeksi Mifepristonia valmistelemaan kohtua ja kotiin 3x4kpl Cytotecia ja raskaustestin sekä reseptillä Buranaa ja Panacodia. Valmisteleva lääke sai tyhjentymisen jo alkuun perjantaina, joten ensimmäiset 4kpl Cytotecit laitoin lauantaiaamuna ylähuulen alle liukenemaan. Näiden jäljiltä ikeniä ja kitalakea jomotti noin tunnin verran. Vuoto ja kivut voimistui, kunnes noin 4h kuluttua lääkkeiden otosta ähkin ja puhkin kivusta. Lopulta supistuksia tuli noin minuutin välein ja niiden välillä oli noin 10 sekuntia kun kykenin liikkumaan/puhumaan. Onneksi tätä kesti ehkä noin puoli tuntia, kun yhtäkkiä kipu hellitti ja tunsin sisälläni suuren muljahduksen. Kiireessä siirryin pöntölle, side oli jo ehtinyt täysin täyttyä verestä. Pönttöön loiskahti jotain todella isoa tuntemuksista päätellen, mutta en uskaltanut katsoa, vedin vain vessan. Siirryin suihkuun verta valuvana ja kyykkien siinä alkoi tulla lisää isoja, kämmenen kokosia hyytyneitä klimppejä. Nostelin niitä lattialta vessanpyttyyn. Kipu yltyi aina hetkittäin ja sitä seurasi uusi iso klimppi. Verta tuli ihan norona koko ajan, vähän jo huolestuttikin määrä. Istahdin suihkun kulmaan, selkä seinää vasten, jalat koukussa ja aloin ponnistamaan (sillä hetkellä se tuntui jotenkin loogiselta). Sisältäni tuli lukuisia hyytyneitä paloja ja myös parin sentin mittainen kalvomainen läpinäkyvä pala. Noin 1h-1,5h myöhemmin kivut oli vähentyneet ja vuotoa oli enää vähän. Koitin nousta ylös, mutta voimat ehtyivät ja pyörrytti. Päätin mennä kylkimakuulle kylmälle veriselle lattialle ja siihen nähtävästi hetkeksi torkahdin. Havahduttuani olo oli kohentunut, pesin itseni ja kylpyhuoneen sekä tajusin, että on aika ottaa seuraavat 4kpl Cytotecit. Halusin ne ottaa, jotta on pienempi riski että jotain jäisi sisään. Nyt tuosta on kulunut noin 7 tuntia, alavatsaa hiukan jomottaa ja vessassa pitää silloin tällöin käydä, mutta vuoto on enää kuukautisiin verrattavissa ja isoja klimppejä ei ole tullut enää. Toiveissa on, että kohta saisi nukahdettua, kello jo 1 yöllä.
Mies on ollut tukena koko ajan, mutta sanoin että vessaan tai kylppäriin hänen ei tarvitse tulla ellen huuda apua. Torstain aikana olimme ehtineet käsittelemään suurimman surun ja juttelimme pitkälle yöhön kaikista tunteista. Perjantai ja lauantai sujuivat hyvin henkisessä mielessä, tämä on läpi käytävä ja tästä voi jotain tärkeää myös oppia, kuten miltä supistukset tuntuvat tai miten ponnistuksia kannattaa tehdä. Ohjeistuksen mukaan viimeiset 4kpl Cytotecit on siltä varuilta, jos vuoto ei ole alkanut, mutta minun tapauksessani jäävät siis käyttämättä. Vielä tämä ei ole minun osaltani ohitse, mutta olo on sen verran hyvä, että jaksan uskoa tulevien päivien menevän hyvin.
Raskaustesti tulisi tehdä vasta 5 viikon kuluttua tyhjennyksen varmistamiseksi, mutta luulen että teen ensimmäisen kerran jo parin viikon päästä, jotta oma mieli saa mahdollisesti rauhan. Miehen kanssa on jo sovittu, että odotetaan ainakin ne yhdet kuukautiset ja sitten aletaan taas yrittämään.
Minulla kyseessä ensimmäinen raskaus. Kaikki tuntui menevän todella hyvin, kunnes oli toissapäivänä (torstaina) tiedossa ensimmäinen ultra (rv 12+6). Samana päivän aamuna alkoi pieni vuoto, soitin neuvolaan ja sanoivat että ei kannata hätäillä, ultrassa katsotaan että onko kaikki kunnossa. Vasemmassa nivusessa jomotti todella paljon, mutta luulin sitä liitoskivuksi jota oli ollut jo viikkoa aiemminkin. Kun ultran aika koitti, lääkäri totesi, että kohtu on tyhjä ja luultavasti raskaus on mennyt kesken jo tosi varhaisessa vaiheessa, mutta kohtu jatkanut työtään tähän asti. Edeltävän kerran minulla oli ollut hiukan vuotoa viikkoa ennen positiivista raskaustestiä eli joskus rv 3-4 tienoilla. Nähtävästi istukkahormonien ansiosta testi oli positiivinen vaikka kesken oli jo mennyt.
Sain ultran päätteeksi Mifepristonia valmistelemaan kohtua ja kotiin 3x4kpl Cytotecia ja raskaustestin sekä reseptillä Buranaa ja Panacodia. Valmisteleva lääke sai tyhjentymisen jo alkuun perjantaina, joten ensimmäiset 4kpl Cytotecit laitoin lauantaiaamuna ylähuulen alle liukenemaan. Näiden jäljiltä ikeniä ja kitalakea jomotti noin tunnin verran. Vuoto ja kivut voimistui, kunnes noin 4h kuluttua lääkkeiden otosta ähkin ja puhkin kivusta. Lopulta supistuksia tuli noin minuutin välein ja niiden välillä oli noin 10 sekuntia kun kykenin liikkumaan/puhumaan. Onneksi tätä kesti ehkä noin puoli tuntia, kun yhtäkkiä kipu hellitti ja tunsin sisälläni suuren muljahduksen. Kiireessä siirryin pöntölle, side oli jo ehtinyt täysin täyttyä verestä. Pönttöön loiskahti jotain todella isoa tuntemuksista päätellen, mutta en uskaltanut katsoa, vedin vain vessan. Siirryin suihkuun verta valuvana ja kyykkien siinä alkoi tulla lisää isoja, kämmenen kokosia hyytyneitä klimppejä. Nostelin niitä lattialta vessanpyttyyn. Kipu yltyi aina hetkittäin ja sitä seurasi uusi iso klimppi. Verta tuli ihan norona koko ajan, vähän jo huolestuttikin määrä. Istahdin suihkun kulmaan, selkä seinää vasten, jalat koukussa ja aloin ponnistamaan (sillä hetkellä se tuntui jotenkin loogiselta). Sisältäni tuli lukuisia hyytyneitä paloja ja myös parin sentin mittainen kalvomainen läpinäkyvä pala. Noin 1h-1,5h myöhemmin kivut oli vähentyneet ja vuotoa oli enää vähän. Koitin nousta ylös, mutta voimat ehtyivät ja pyörrytti. Päätin mennä kylkimakuulle kylmälle veriselle lattialle ja siihen nähtävästi hetkeksi torkahdin. Havahduttuani olo oli kohentunut, pesin itseni ja kylpyhuoneen sekä tajusin, että on aika ottaa seuraavat 4kpl Cytotecit. Halusin ne ottaa, jotta on pienempi riski että jotain jäisi sisään. Nyt tuosta on kulunut noin 7 tuntia, alavatsaa hiukan jomottaa ja vessassa pitää silloin tällöin käydä, mutta vuoto on enää kuukautisiin verrattavissa ja isoja klimppejä ei ole tullut enää. Toiveissa on, että kohta saisi nukahdettua, kello jo 1 yöllä.
Mies on ollut tukena koko ajan, mutta sanoin että vessaan tai kylppäriin hänen ei tarvitse tulla ellen huuda apua. Torstain aikana olimme ehtineet käsittelemään suurimman surun ja juttelimme pitkälle yöhön kaikista tunteista. Perjantai ja lauantai sujuivat hyvin henkisessä mielessä, tämä on läpi käytävä ja tästä voi jotain tärkeää myös oppia, kuten miltä supistukset tuntuvat tai miten ponnistuksia kannattaa tehdä. Ohjeistuksen mukaan viimeiset 4kpl Cytotecit on siltä varuilta, jos vuoto ei ole alkanut, mutta minun tapauksessani jäävät siis käyttämättä. Vielä tämä ei ole minun osaltani ohitse, mutta olo on sen verran hyvä, että jaksan uskoa tulevien päivien menevän hyvin.
Raskaustesti tulisi tehdä vasta 5 viikon kuluttua tyhjennyksen varmistamiseksi, mutta luulen että teen ensimmäisen kerran jo parin viikon päästä, jotta oma mieli saa mahdollisesti rauhan. Miehen kanssa on jo sovittu, että odotetaan ainakin ne yhdet kuukautiset ja sitten aletaan taas yrittämään.
Olin tänään lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja ihmettelen kokemusta. Cytoja oon saanut päivän aikana 10kpl, mutta vuotoa ei jää siteeseen asti. Vessassa käydessä valuu kuin menkkojen aikaan.
Ennen lähtöä ulrattiin ja kaikki oli heidän mielestään tyhjentynyt. Sisätutkimuksessa huomattiin et raskausmateriaali oli jäänyt tulpaksi kohdunsuulle, mikä sit poistettiin. Sanottiin et nyt varmaan tulee verta sit enemmän. Paitsi ettei tullut. Lähtiessä sanottiin et pahimmat kivut on takanapäin. Paitsi ettei ole. Kotoutumisen jälkeen oon ollut kipeämpi kuin sairaalassa. Siellä kipuja ei ollut oikein missään vaiheessa.
Nyt oon huolissani. On tunne, että ei ole tullut tarpeeksi verta, mutta mulle myös sanottiin et näin pienillä viikoilla verta ei tuu niin paljoa. Mutta jokin huutaa takaraivossa. Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Ennen lähtöä ulrattiin ja kaikki oli heidän mielestään tyhjentynyt. Sisätutkimuksessa huomattiin et raskausmateriaali oli jäänyt tulpaksi kohdunsuulle, mikä sit poistettiin. Sanottiin et nyt varmaan tulee verta sit enemmän. Paitsi ettei tullut. Lähtiessä sanottiin et pahimmat kivut on takanapäin. Paitsi ettei ole. Kotoutumisen jälkeen oon ollut kipeämpi kuin sairaalassa. Siellä kipuja ei ollut oikein missään vaiheessa.
Nyt oon huolissani. On tunne, että ei ole tullut tarpeeksi verta, mutta mulle myös sanottiin et näin pienillä viikoilla verta ei tuu niin paljoa. Mutta jokin huutaa takaraivossa. Onko jollain kokemusta vastaavasta?
Mun kolmas keskenmeno (rv9) kuulosti vähän tuolta, tyhjennys tehtiin osastolla ja vuotoa tuli koko päivän tosi niukasti. Illalla sitten ultrattiin ja kohtu näytti tyhjentyneen. Eivät kuulemma rutiinisti ultaa niin pienillä viikoilla, mutta vaadin ultraa kun kerran sairaalassa olin jo valmiiksi ja vuoto oli ollut niin vähäistä.
Mulla ei myöhemminkään missään vaiheessa tullut kovin runsasta vuotoa. Olin ihmeissäni, että kohtu oli tyhjentynyt, kun ensimmäisessä keskenmenossa, jossa tyhjennys tehtiin cytoteceillä kotona noin samoilla viikoilla, oli tullut paljon enemmän vuotoa ja yksi sellainen isompi ”möykkykin”. Tässä ei sellaista tullut ollenkaan.
Toivottavasti siellä on kaikki hyvin, pyydä herkästi päästä näytille, jos siltä tuntuu
Kuuttituutti
Asioista perillä oleva
@Pöllöliini mulle on sanottu että vuodonmäärä riippuu suonituksista eli periaatteessa sillä itse vuodon määrällä ei oo väliä mutta jos sulla on vielä kipuja niin sitä kyllä seurailisin kun taas kivusta mulle on sanottu että niin kauan kuin sitä on niin on myös materiaalia.
Kiitos
Kipuja on kyllä vielä. Toivottavasti ne helpottuvat pian. Mutta toivotaan et vuoto tosissaan jää vain näin pieneksi.
Onko kellään tullut cytoteceista turvotusta käsiin ja kasvoihin?
Pöllöliini, Ymmärrän huolesi! 
Mutta jos sulla on kuitenkin ultrattu, olisin luottavaisemmin mielin. Toisaalta, jos on kipuja usein se tarkoittaa että sieltä vielä olisi tulossa materiaa. Mutta oot saanut aika monta cytotecia ja nehän vaikuttelee vielä pitkäaikaisesti niin voihan kivut johtua ihan niistäkin.
Mulla oli tukkeena myös materiaa, koska kun isompi hyytymä tuli pois vuoto jatkui taas normaalisti ja muistutti menkkoja. Ensin kun vuoto oli tyrehtynyt melkein olemattomiin.
Nyt vuotoa ei tule enää juuri siteeseen, mutta kuitenkin pönttöön valuu. Luulen että on ihan ok. Muuttunut kuitenkin kirkkaan punaisesta jo tummemmmaksi jne. 4 päivää tyhjennyksestä.
Ja ei mullakaan ole niin paljon tullut alun alkaenkaan kuin mitä odotin kaikkien juttujen perusteella.
Joka tapauksessa toivotan palautumisia!
Mutta jos sulla on kuitenkin ultrattu, olisin luottavaisemmin mielin. Toisaalta, jos on kipuja usein se tarkoittaa että sieltä vielä olisi tulossa materiaa. Mutta oot saanut aika monta cytotecia ja nehän vaikuttelee vielä pitkäaikaisesti niin voihan kivut johtua ihan niistäkin.Mulla oli tukkeena myös materiaa, koska kun isompi hyytymä tuli pois vuoto jatkui taas normaalisti ja muistutti menkkoja. Ensin kun vuoto oli tyrehtynyt melkein olemattomiin.
Nyt vuotoa ei tule enää juuri siteeseen, mutta kuitenkin pönttöön valuu. Luulen että on ihan ok. Muuttunut kuitenkin kirkkaan punaisesta jo tummemmmaksi jne. 4 päivää tyhjennyksestä.
Ja ei mullakaan ole niin paljon tullut alun alkaenkaan kuin mitä odotin kaikkien juttujen perusteella.
Joka tapauksessa toivotan palautumisia!
Kiitos
Kipuja on kyllä vielä. Toivottavasti ne helpottuvat pian. Mutta toivotaan et vuoto tosissaan jää vain näin pieneksi.
Onko kellään tullut cytoteceista turvotusta käsiin ja kasvoihin?
Miten voit Pöllöliini? Olet ollut ajatuksissa!
Täällä todettiin keskeytynyt keskenmeno eilen (11+0), mutta vauva vastasi 8+3. Sunnuntaina mulla meni lapsivedet ja alkoi niukka vuoto, eilen sain ensimmäisen lääkkeen gynellä ja huomenna ehkä tulisi cytotecit. Mulla tosin alkoi eilen vuoto sen alapään sorkkimisen jälkeen ja viime yön supisteli. Tavalliset siteet ei riitä ja hyytymiäkin tullut. Ahistaa tuleva tutkimus ja pelkään että materiaalia yritetään taas kiskoa pihdeillä niin kuin gynellä. Toivottavasti kohtu olisi jo tyhjentynyt ja riittäisi vaan ultraus.
Muista ettei siihen sorkkimiseen tarvitse ainakaan ihan heti suostua! (Itse en vastaavassa tilanteessa suostunut) Pyydä lisää lääkkeitä ja yritä liikkua, sillä se käsittääkseni lisää alaosaston verenkiertoa ja siten edesauttaa tyhjenemistä. Itse istuin jumppapallon päällä jossa keinuttelin hyytymiä/ klimppejä liikkeelle.
Voimia huomiseen!
Täällä kkm oli tapahtunut 8+3, todettiin viime kuun alussa. Sain mifegynen noin klo 13 torstaina, ja lauantaina klo 9 laitoin Cytotecit paikalleen tunti Tramalin oton jälkeen. Tän jälkeen menin hetkeksi vielä nukkumaan, kunnes klo 12 heräsin siihen että nyt vuotaa. Ensimmäiset tunnit vuoti runsaasti hyytymiä ja koin helpoimmaksi istua vessassa, sohvalla istuessa siteeseen ei vuotanu juurikaan.
Ehkä klo 16 alko sattumaan huomattavasti enemmän, ja otin toisen Tramalin. Kipu ei helpottanu, joten otin myös maksimiannostuksen Panadolia+Buranaa. Odotin tunnin eikä helpottanu vieläkään. Noin viiden minuutin välein tuli siis järkyttävä kipukohtaus minkä aikana vaan itketti, ehkä jonkinlainen supistus? Vuotoa ei enää juurikaan tullu eikä ponnistelu auttanu. Soitettiin Naistenklinikalle, mistä ohjeistettiin menemään lämpimään suihkuun. Istuin suihkussa puol tuntia, ei apua. Sen jälkeen sinnittelin vielä noin tunnin ja toivoin että ehkä kohta menee ohi, mutta ei menny. Soitin Naistenklinikalle uudestaan ja ne pyysi mua tuleen sinne. Siellä sain miehen kanssa oman huoneen ja kätilö toi vahvoja kipulääkkeitä. Tunnin päästä todettiin ettei nekään auta, joten pääsin lääkärille. Lääkäri ultras ja huomas että raskausontelo on kohdunsuulla (tms?) jumissa ja tää paine aiheuttaa kipuja. Hän sai onneks pihdeillä otteen ontelosta ja kiskoi sen ulos (tää ei aiheuttanu kipua ollenkaan). Ultras uudestaan ja kaikki oli saatu pois. Kipu lakkas tähän, eikä seuraavinakaan viikkoina sattunu enää kertaakaan. Seuraavana päivänä vuoto oli maltillista ja siitä eteenpäin se oli enää pyyhkäisyvuotoa. Pyyhkäisyvuoto loppu neljä viikkoa tyhjennyksestä.
Ehkä klo 16 alko sattumaan huomattavasti enemmän, ja otin toisen Tramalin. Kipu ei helpottanu, joten otin myös maksimiannostuksen Panadolia+Buranaa. Odotin tunnin eikä helpottanu vieläkään. Noin viiden minuutin välein tuli siis järkyttävä kipukohtaus minkä aikana vaan itketti, ehkä jonkinlainen supistus? Vuotoa ei enää juurikaan tullu eikä ponnistelu auttanu. Soitettiin Naistenklinikalle, mistä ohjeistettiin menemään lämpimään suihkuun. Istuin suihkussa puol tuntia, ei apua. Sen jälkeen sinnittelin vielä noin tunnin ja toivoin että ehkä kohta menee ohi, mutta ei menny. Soitin Naistenklinikalle uudestaan ja ne pyysi mua tuleen sinne. Siellä sain miehen kanssa oman huoneen ja kätilö toi vahvoja kipulääkkeitä. Tunnin päästä todettiin ettei nekään auta, joten pääsin lääkärille. Lääkäri ultras ja huomas että raskausontelo on kohdunsuulla (tms?) jumissa ja tää paine aiheuttaa kipuja. Hän sai onneks pihdeillä otteen ontelosta ja kiskoi sen ulos (tää ei aiheuttanu kipua ollenkaan). Ultras uudestaan ja kaikki oli saatu pois. Kipu lakkas tähän, eikä seuraavinakaan viikkoina sattunu enää kertaakaan. Seuraavana päivänä vuoto oli maltillista ja siitä eteenpäin se oli enää pyyhkäisyvuotoa. Pyyhkäisyvuoto loppu neljä viikkoa tyhjennyksestä.
Yhteensä sitten meni cytoteciä 12 tablettia, ilen klo 21 viimeiset ja tänä aamuna ultran jälkeen pääsin kotiin. Istukka ja sikiö oli tullut ulos ja materiaalia enää todella vähän jäljellä. Nyt toivotaan ettei tule kohtutulehdusta
Meidän tarina, ei sovi kaikkein herkimmille. Tyhjennys tehtiin rv 13 vauvan vastaten rv 12 ja kaikki meni hyvin, en kärsinyt kivuista.
Tein positiivisen raskaustestin kesäkuussa kun kuukautiset olivat myöhässä muutaman päivän. Olisi meidän 4.lapsi.
Rv 7 kävimme varhaisultrassa ja siellä näkyi syke, vauva oli oikean kokoinen ja oikeassa paikassa.
Rv 6-8 kärsin pahoinvoinnista etenkin aamupäivisin. Myöhemmin pahat hajut saivat voimaan pahoin.
Tämän jälkeen minulle tuli ajatuksia, että onkohan vauva ihan terve ja luin vammaisuudesta ja raskauden keskeyttämisestä. Minulla oli liitos/kannattimien kipuja, oksensin hajuista, vuotoja tai supistuksia ei ollut.
Rv 10 neuvolassa kaikki oli hyvin, vauva pomppi ultrassa ja syke näkyi hyvin.
Ehkä rv 11 sain sykkeet kuuluviin dopplerilla. Rv 12 aikana en saanut enää. Käytiin neuvolassa tarkistuksessa, ultrassa näkyi terkkarin mielestä syke ja raajat liikkuivat, minä en nähnyt kuin vauvan hahmon.
Laskennallisesti rv 13 oli nt-ultra. Katsottiin vauvaa eri kulmista ja koko vastasi 12+0. sykettä ei näkynyt. Niskaturvotusta oli paljon ja istukka/napanuora oli ei ollut normaalisti kehittynyt.
Saatiin tyhjennysaika 4 päivän päähän yliopistosairaalaan, mifegyne piti käydä erillisellä reissulla ottamassa valvottuna.
Pelkäsin kipuja ja mahdollisesti lääkärille ronkittavaksi joutumista. Pelkäsin myös että nään vauvan.
Saimme osastolla oman huoneen, mies oli mukana. Sain sairaalaan vaatteet ja siteen housuisin. Laitettiin 4 cytotekia emättimeen, sai itse asettaa. Sain panadolia ja buranaa esilääkkeeksi. Meille kerrottiin että pikkuinen on mahdollista hyvästellä kun se aika on, kieltäydyimme (ajattelin että jää pelkoja). Vessa-asiat piti hoitaa portatiivilla (metallinen ämpäri/pönttö), joka oli vessassa. Kanyyli asennettiin varmuudeksi, jos tarvitsisi tippaa tai kipulääkettä suoneen tai joutuisi leikkuriin.
Lieviä supistustuntemuksia ilmaantui. Katsottiin elokuvaa tabletilta. Pärjäsin lämpöpussilla. Ehkä 2,5 tunnin päästä lääkkeestä tunsin vatsassa molskahduksen. Kun kävin vessassa, vuotoa hulahti portatiiviin. Ilmeisesti kalvot olivat menneet rikki.
Sitten olikin aika saada seuraavat lääkkeet (aina 3 tunnin välein). Ne laitettiin kielen alle, koska vuotoa oli.
Sain lounaan normaalisti, laitoshuoltaja toi tarjottimen ja haki pois.
Supistukset lähtivät hiljalleen voimistumaan, mutta pärjäsin hyvin kivun kanssa lämpöpussilla. Lopulta nousin kivun takia ylös ja seisoskelin. Pyysin varmuudeksi lisää lääkettä, jos kipu olisi lähtenyt voimistumaan. Sain suun kautta opioidia, auttoi aika nopeasti ja hyvin. Olin oikeastaan kivuton.
Puolisen tunnin päästä tunsin että jotain hulahti ja päätin mennä vaihtamaan sidettä. Istuin portatiivilla ja pissasin, sen jälkeen tunsin että jotain hulahti ulos ja tuntui jäävän kiinni. Kurkkasin ja vauva roikkui minusta napanuorasta. Ei ollut yhtään pahan näköinen eikä oikeastaan pelottava, ei yhtäön epämääräisen värinen, olin silti järkyttynyt ja itkin vähän.
Mies soitti hoitajan paikalle. Oli noloa istua portatiivilla kun hoitaja pyytää nojaamaan eteen ja takapuolen puolelta leikkaa napanuoran. Tässä vaiheessa vaihdettiin puhdas portatiivi.
Nyt piti olla syömättä ja juomatta varmuuden vuoksi. Jos tulisi heikko olo, laitettaisiin tippa tippumaan.
Ajattelin että nyt pahin on ohi.
Osa istukkaa syntyi päälle tunnin päästä kun vessareissulla kokeilin hieman ponnistaa. Sekin jäi roikkumaan kiinni ja hoitaja auttoi sen ulos.
Hoitaja kävi tutkimassa istukan ja totesin että jotain on varmaan vielä sisällä.
Kävimme miehen kanssa päälle 40 min kävelemässä pihalla, jos loput istukasta tulisi pois.Verta hulahteli.
Kun tulimme sisään, pääsin lääkärin luo. Ultralla katsottiin ja ankannokalla kurkattiin. Pala istukkaa ja kalvoa oli näkyvissä ja lääkäri otti sen jollakin pienellä instrumentilla. Koko ajan kyseltiin että kestääkö vielä, tsemppaa vielä hetki. Sattui sen aikaa kun sanoin "au-au-au". Ihan turhaa pelkäsin ja jännitin.
Vuosin tutkimuspöydälle sen verran että lääkäri määräsi tipan tippumaan.
Sain vielä supistuslääkkeet vuodon takia.
Jälkisupistuksia oli sen verran että sain panadolia ja sillä pärjäsin.
Siitä muutaman tunnin päästä sain tippaan myös vuotoa hillitsevää lääkettä. Sen jälkeen kävin pesulla, vuodon määrä oli siinä rajalla että onko normaalia.
Pääsin lopulta kotiin 11h osastolla olon jälkeen. Kaiken kaikkiaan taisin saada cytotekia kerran emättimeen ja 2-3 kertaa suun kautta, 1 buranan, 2 panadolia ja yhden oxynormin.
Meidän oma hoitana vielä jutteli kokemuksesta meidän kanssa, kertoi että raskaana ollut ja toinen osapuoli käsittelevät ja tuntevat surua eri tavalla. Muutaman viikon päästä voi tulla istukan irtoamisesta johtuvaa herkistymistä. Raskaustesti pitää tehdä 4 viikon päästä ja halutessaan uutta raskautta voi yrittää yksien kuukautisien jälkeen. Henkinen toipuminen voi viedä aikaa ja molempien pitää olla valmiita uuteen raskauteen. Myös ehkäisytarpeesta kysyttiin.
Nukuin melkein kellon ympäri ja hikoilin yöllä valtavasti. Side piti vaihtaa yöllä kerran. Tavallinen, hyvin pitkä yöside riitti hyvin.
Vielä on vähän heikko ja väsynyt olo ja kauan seistessä ja ylös noustessa huimaa. Olen yrittänyt juoda paljon. Suru tulee aaltoina. Tavallinen yöside riittää hyvin päivällä, vuoto on niukempaa kuin kuukautisissa (minulla aika runsaat). Olen tässä 4h hereillöoloaikana joutunut ottamaan 2 särkylääkettä jälkisupistuksiin,ovat auttaneet hyvin.
Muoks:
Jälkivuodon kesto n 3 viikkoa, josta eka viikko verta, sitten limaa, tiputtelu alkoi kerran uudelleen ja vuotoa loppui todella paksuun limavuotoon.
Ekat menkat noin 4,5 viikon päästä tyhjennyksestä. Ei mitään selkeitä ovulaatio-oireita (limoja) havaittavissa ennen ennen vuodon alkua, mutta PMS oireita tuli.
Tein positiivisen raskaustestin kesäkuussa kun kuukautiset olivat myöhässä muutaman päivän. Olisi meidän 4.lapsi.
Rv 7 kävimme varhaisultrassa ja siellä näkyi syke, vauva oli oikean kokoinen ja oikeassa paikassa.
Rv 6-8 kärsin pahoinvoinnista etenkin aamupäivisin. Myöhemmin pahat hajut saivat voimaan pahoin.
Tämän jälkeen minulle tuli ajatuksia, että onkohan vauva ihan terve ja luin vammaisuudesta ja raskauden keskeyttämisestä. Minulla oli liitos/kannattimien kipuja, oksensin hajuista, vuotoja tai supistuksia ei ollut.
Rv 10 neuvolassa kaikki oli hyvin, vauva pomppi ultrassa ja syke näkyi hyvin.
Ehkä rv 11 sain sykkeet kuuluviin dopplerilla. Rv 12 aikana en saanut enää. Käytiin neuvolassa tarkistuksessa, ultrassa näkyi terkkarin mielestä syke ja raajat liikkuivat, minä en nähnyt kuin vauvan hahmon.
Laskennallisesti rv 13 oli nt-ultra. Katsottiin vauvaa eri kulmista ja koko vastasi 12+0. sykettä ei näkynyt. Niskaturvotusta oli paljon ja istukka/napanuora oli ei ollut normaalisti kehittynyt.
Saatiin tyhjennysaika 4 päivän päähän yliopistosairaalaan, mifegyne piti käydä erillisellä reissulla ottamassa valvottuna.
Pelkäsin kipuja ja mahdollisesti lääkärille ronkittavaksi joutumista. Pelkäsin myös että nään vauvan.
Saimme osastolla oman huoneen, mies oli mukana. Sain sairaalaan vaatteet ja siteen housuisin. Laitettiin 4 cytotekia emättimeen, sai itse asettaa. Sain panadolia ja buranaa esilääkkeeksi. Meille kerrottiin että pikkuinen on mahdollista hyvästellä kun se aika on, kieltäydyimme (ajattelin että jää pelkoja). Vessa-asiat piti hoitaa portatiivilla (metallinen ämpäri/pönttö), joka oli vessassa. Kanyyli asennettiin varmuudeksi, jos tarvitsisi tippaa tai kipulääkettä suoneen tai joutuisi leikkuriin.
Lieviä supistustuntemuksia ilmaantui. Katsottiin elokuvaa tabletilta. Pärjäsin lämpöpussilla. Ehkä 2,5 tunnin päästä lääkkeestä tunsin vatsassa molskahduksen. Kun kävin vessassa, vuotoa hulahti portatiiviin. Ilmeisesti kalvot olivat menneet rikki.
Sitten olikin aika saada seuraavat lääkkeet (aina 3 tunnin välein). Ne laitettiin kielen alle, koska vuotoa oli.
Sain lounaan normaalisti, laitoshuoltaja toi tarjottimen ja haki pois.
Supistukset lähtivät hiljalleen voimistumaan, mutta pärjäsin hyvin kivun kanssa lämpöpussilla. Lopulta nousin kivun takia ylös ja seisoskelin. Pyysin varmuudeksi lisää lääkettä, jos kipu olisi lähtenyt voimistumaan. Sain suun kautta opioidia, auttoi aika nopeasti ja hyvin. Olin oikeastaan kivuton.
Puolisen tunnin päästä tunsin että jotain hulahti ja päätin mennä vaihtamaan sidettä. Istuin portatiivilla ja pissasin, sen jälkeen tunsin että jotain hulahti ulos ja tuntui jäävän kiinni. Kurkkasin ja vauva roikkui minusta napanuorasta. Ei ollut yhtään pahan näköinen eikä oikeastaan pelottava, ei yhtäön epämääräisen värinen, olin silti järkyttynyt ja itkin vähän.
Mies soitti hoitajan paikalle. Oli noloa istua portatiivilla kun hoitaja pyytää nojaamaan eteen ja takapuolen puolelta leikkaa napanuoran. Tässä vaiheessa vaihdettiin puhdas portatiivi.
Nyt piti olla syömättä ja juomatta varmuuden vuoksi. Jos tulisi heikko olo, laitettaisiin tippa tippumaan.
Ajattelin että nyt pahin on ohi.
Osa istukkaa syntyi päälle tunnin päästä kun vessareissulla kokeilin hieman ponnistaa. Sekin jäi roikkumaan kiinni ja hoitaja auttoi sen ulos.
Hoitaja kävi tutkimassa istukan ja totesin että jotain on varmaan vielä sisällä.
Kävimme miehen kanssa päälle 40 min kävelemässä pihalla, jos loput istukasta tulisi pois.Verta hulahteli.
Kun tulimme sisään, pääsin lääkärin luo. Ultralla katsottiin ja ankannokalla kurkattiin. Pala istukkaa ja kalvoa oli näkyvissä ja lääkäri otti sen jollakin pienellä instrumentilla. Koko ajan kyseltiin että kestääkö vielä, tsemppaa vielä hetki. Sattui sen aikaa kun sanoin "au-au-au". Ihan turhaa pelkäsin ja jännitin.
Vuosin tutkimuspöydälle sen verran että lääkäri määräsi tipan tippumaan.
Sain vielä supistuslääkkeet vuodon takia.
Jälkisupistuksia oli sen verran että sain panadolia ja sillä pärjäsin.
Siitä muutaman tunnin päästä sain tippaan myös vuotoa hillitsevää lääkettä. Sen jälkeen kävin pesulla, vuodon määrä oli siinä rajalla että onko normaalia.
Pääsin lopulta kotiin 11h osastolla olon jälkeen. Kaiken kaikkiaan taisin saada cytotekia kerran emättimeen ja 2-3 kertaa suun kautta, 1 buranan, 2 panadolia ja yhden oxynormin.
Meidän oma hoitana vielä jutteli kokemuksesta meidän kanssa, kertoi että raskaana ollut ja toinen osapuoli käsittelevät ja tuntevat surua eri tavalla. Muutaman viikon päästä voi tulla istukan irtoamisesta johtuvaa herkistymistä. Raskaustesti pitää tehdä 4 viikon päästä ja halutessaan uutta raskautta voi yrittää yksien kuukautisien jälkeen. Henkinen toipuminen voi viedä aikaa ja molempien pitää olla valmiita uuteen raskauteen. Myös ehkäisytarpeesta kysyttiin.
Nukuin melkein kellon ympäri ja hikoilin yöllä valtavasti. Side piti vaihtaa yöllä kerran. Tavallinen, hyvin pitkä yöside riitti hyvin.
Vielä on vähän heikko ja väsynyt olo ja kauan seistessä ja ylös noustessa huimaa. Olen yrittänyt juoda paljon. Suru tulee aaltoina. Tavallinen yöside riittää hyvin päivällä, vuoto on niukempaa kuin kuukautisissa (minulla aika runsaat). Olen tässä 4h hereillöoloaikana joutunut ottamaan 2 särkylääkettä jälkisupistuksiin,ovat auttaneet hyvin.
Muoks:
Jälkivuodon kesto n 3 viikkoa, josta eka viikko verta, sitten limaa, tiputtelu alkoi kerran uudelleen ja vuotoa loppui todella paksuun limavuotoon.
Ekat menkat noin 4,5 viikon päästä tyhjennyksestä. Ei mitään selkeitä ovulaatio-oireita (limoja) havaittavissa ennen ennen vuodon alkua, mutta PMS oireita tuli.
Muokattu viimeksi:
Lueskelin tän ketjun tässä viime viikkoina läpi, kiitos kaikille kirjottaneille ja paljon voimia jatkoon❤ Kirjoitanpa nyt siis oman kokemuksen jos jollekulle olisi hyötyä, nimittäin esimerkkinä siitä että kohtuullisen vähälläkin (fyysisellä) kärsimyksellä voi päästä.
Rv 7+1 varhaisultrassa todettiin yli viikkoa liian pieni (6+0) sikiö ja hidas syke. Asia ei tullut yllätyksenä, taustalla kromosomitraslokaatio, jonka vuoksi tilastollisesti puolet raskauksista päättyy keskenmenoon. Tämä oli meidän ensimmäinen raskautemme, eikä selkeitä raskausoireita missään vaiheessa alkanut, ja raskaustestien viivat vahvistuivat hitaasti, joten osasimme odottaa.
Kontrollissa 8+1 sikiö oli vieläkin pienempi (5+6) ja syke hyvin hyvin hidas. Saimme lähetteen naistentautien poliklinikalle kiireellisenä, seuraavana päivänä heräsin soittoon ja siitä viikonlopun jälkeen maanantaina aika. Siellä sykettä ei näkynyt ja hematoomaa oli jo kohtuun kertynyt. Sain Mifegynen. Illalla oli pientä kuukautiskipumaista jomotusta ja kertaalleen pyyhkiessä vaaleanruskeaa vuotoa.
Seuraavana päivänä tuli jonkin verran kuukautisia muistuttavia kramppeja ja pientä kirkkaampaa vuotoa.
Siitä seuraavana päivänä (9+0) heräsin koviin kramppeihin ja kirkasta vuotoa tuli vähän enemmän. Vatsa oli hieman sekaisin ja aamupalan syönti hidasta, kun seisoi työtasoon nojaten ja heilutteli lantiota, oli helpompi olla. Syömisen jälkeen n klo 8 otin 2x cytotec kielen alle, siitä 20 min toiset kaksi cytotecia. Suu ja nielu menivät vähän kipeiksi, esim hiilihapollisen juoman juominen tuntui ikävältä mutta muutamissa tunneissa helpotti. Vatsa meni ihan kuralle, välillä tuli tosi kiire vessaan. Tuli myös horkkamainen palelu, joka myöhemmin muuttui loppupäiväksi hikoiluksi ja kuumotukseksi.
Krampit tuli aaltoina, jouduin vielä siinä noin tunnin sisään cytoteceistä heijaamaan itseä polvilla lattialla 90 asteessa, yläkroppa sohvaan nojaten, painoin kynsillä toisen käden kämmentä niin helpotti keskittyä siihen. Kuitenkin näitä n 10 min pahoja aaltoja tuli n 3 kertaa vain, eka jo silloin ennen cytotecejä ja toinen melkein heti jälkeen ja kolmas ehkä 12-13 välillä. Vähempi intensiivistä jomotusta kyllä oli, alavatsalla kuuma kaurapussi ja selkään mies täytti oman sukkansa riisillä ja lämmitti sen, sen sai välillä myös jalkoväliin laitettua, ne olivat parhaat helpotukset. Etenkin kun laittoi siihen sohvatyynyn "kulmalle" lämpötyynyn ja sitten tosiaan siihen nojasi 90 asteessa sukka alaselällä ja keikutteli lantiota.
Lisäksi varsinaisina kipulääkkeinä oli panadol ja naprokseeni. Suosittelen pyytämään naprokseeni-reseptin, jo siis ihan menkkakipuihin, vaikutusaika 12 h eli 2xpvässä otettava, saman sarjan lääke kuin Burana muttei tarvitse kesken päivän pelätä lääkkeen tehon hiipumista. Otin aamulla vahingossa ensin Buranan niin oli tuskaa siinä iltapäivällä odottaa että saisi jo naprokseenia.
Tosiaan muutama intensiivisempi kipuaalto, joiden aikana joutui vähän hengittelemään, tuntuivat kuitenkin hyvin samantyyppisiltä kuin menkkakivut, vain intensiivisemmiltä, tosin teininä minulla oli menkat kipeämmät ja silloin vastaavaa kipua (ja paljon pidempään kerrallaan). Ajattelin koko ajan että ei tämä ole niin paha, mutta pelkäsin vain että kohta varmaan alkaa se OIKEA KIPU.
Nimittäin verta ei mitenkään kamalasti tullut. Kahdesti kun olin maannut pitkään (ehkä sen kipuaallon helpotuttua ja siitä toivuttua?), kun nousin ylös, tunsin että tuli enempi vuotoa. Tällöin side oli kastunut, mutta ei todellakaan läpi eikä olisi varmaan edes tarvinnut vaihtaa kun oli imukykyisempi side. Vaihdoin kuitenkin ja vessassa istuessa molemmilla kerroilla tunsin jonkun selkeämmän hyytymän lupsahtavan pönttöön. Kooltaan vaikuttivat kuitenkin melko pieniltä, ehkä peukalon viimeisestä nivelestä jos "leikkaisi" niin sen peukalonpään kokoisia. Täysin varma en ole.
Kivut loppuivat siinä n klo 13 (tosin otin myös sen naprokseenin) ja sen jälkeen vain alavatsa tuntui enää aralta nopeissa liikkeissä tai kumarteluissa. Paikallaan ollessa aika normaali olo. Vuoto jatkui sellaisena menkkojen "keskipäivien" vuotona, lähinnä pyyhkiessä enempi mutta sidettä ei tarvinnut edes loppuiltana vaihtaa. Vatsaoireilu sen sijaan juoksutti vessassa...
Kaiken kaikkiaan koin että koko homma tuntui menneen niin nopeasti ja vähällä vuodolla ja vain parilla selvällä kipukohtauksella ohi, lähinnä telkkaria katsellessa, että soitin tänään polille ja ne kutsui tarkastukseen. Tänään siis vain lievää vuotoa eikä kipuja, paitsi selkeästi ponnistellessa lievästi arka alavatsa. Ultraäänessä kohdun todettiin tyhjentyneen täysin.
Omat vinkit:
-Viileää mietoa syötävää (lue: jätskiä (lue: Ben&Jerry'siä)) ja hiilihapotonta hyvää juotavaa paljon, jos Cytotecit suun kautta.
-Jokin hyvä sarja, itse halusin toimintaa rakkauden ja muun sellaisen sijaan, katsoin poliisi- ja palomiessarjoja.
-Kaksi kappaletta lämpöpusseja, jotta saa sekä etu- että takapuolelle.
-Sellaisia herkkuja, joita ei raskausaikana saa syödä, itsellä suklaalakut.
-Mieti tarvitseeko lemmikki hoitopaikkaa. Meidän koira aisti että jokin hätänä ja oli aika huolissaan, olisi halunnut olla kiinni kyljessä koko päivän. Välillä oli lohduksi, kipeimmillä hetkillä jouduin pyytämään miehen ottamaan pois.
-Herkästi soitto polille jos mikään mietityttää, itse sain ainakin todella hyvää palvelua, myötätuntoa ja huolenpitoa.
-Kaikki tunteet on sallittuja, olipa surua, itsesääliä, kateutta, katkeruutta, syyllisyyttä, helpotusta, iloa tai vaikka mustaa huumoria.
Itse tunsin iloa ja olin jopa hilpeä tänään polilla kun kohtu olikin tyhjä ja vielä niin "helposti" eikä tarvinnut jäädä osastolle uuteen tyhjennykseen, kotimatkalla iski suru ja syyllisyys ilosta ja järkytys, kun tajusin että kohtu tosiaan oli tyhjä ja pikkuinen siis todella poistui eilen ilman että tajusin hänen menneen ja vedin vessanpöntön asiaa miettimättä. Ja kuitenkin myös tästä kaikesta olen kiitollinen. Tunteita voi olla monia yhtä aikaa eivätkä ne tee vastakkaisista tunteista yhtään sen vähemmän todellisia tai arvokkaita.
Mustaa huumoria on myös tullut (puolivahingossa) mukaan, esim. kun hoitaja kysyi polilla, onko kaikki nyt selvää, puoliso vastasi sen kummemmin miettimättä että joo, oli tyhjentävä selitys. Onneksi revettiin vasta huoneen ulkopuolella. Käytävällä olleet katsoivat kuin hulluja mutta tuntui myös aika vapauttavalta nauraa näin kamalassa tilanteessa. Tänään vitsailtiin että kohtulihaksella on doms:it, sillä juuri siltä tuntuu (ja ehkä tavallaan onkin?).
Tämä oli minun tarinani, toivon mukaan ei näitä tarvitsisi kokea enää, mutta nähtäväksi jää. Onneksi saatiin jo polilta pyytämättä lähete perinnöllisyyslääkärille, mitä kautta hoitoihin sitten, jos ei sitä ennen luomuna onnistu. Sanottiin myös että heti jälkivuodon loppumisen+negatiivisen testin jälkeen saa yrittää, ei tarvitse odottaa menkkoja välissä, en tiedä vaihteleeko ohjeistus sairaaloittain vai jokaisen oman tilanteen mukaan, kun samassa tilanteessa olevia sukulaisia on muualla ohjeistettu odottamaan yhdet kuukautiset.
Paljon tsemppiä juuri sinulle❤
Rv 7+1 varhaisultrassa todettiin yli viikkoa liian pieni (6+0) sikiö ja hidas syke. Asia ei tullut yllätyksenä, taustalla kromosomitraslokaatio, jonka vuoksi tilastollisesti puolet raskauksista päättyy keskenmenoon. Tämä oli meidän ensimmäinen raskautemme, eikä selkeitä raskausoireita missään vaiheessa alkanut, ja raskaustestien viivat vahvistuivat hitaasti, joten osasimme odottaa.
Kontrollissa 8+1 sikiö oli vieläkin pienempi (5+6) ja syke hyvin hyvin hidas. Saimme lähetteen naistentautien poliklinikalle kiireellisenä, seuraavana päivänä heräsin soittoon ja siitä viikonlopun jälkeen maanantaina aika. Siellä sykettä ei näkynyt ja hematoomaa oli jo kohtuun kertynyt. Sain Mifegynen. Illalla oli pientä kuukautiskipumaista jomotusta ja kertaalleen pyyhkiessä vaaleanruskeaa vuotoa.
Seuraavana päivänä tuli jonkin verran kuukautisia muistuttavia kramppeja ja pientä kirkkaampaa vuotoa.
Siitä seuraavana päivänä (9+0) heräsin koviin kramppeihin ja kirkasta vuotoa tuli vähän enemmän. Vatsa oli hieman sekaisin ja aamupalan syönti hidasta, kun seisoi työtasoon nojaten ja heilutteli lantiota, oli helpompi olla. Syömisen jälkeen n klo 8 otin 2x cytotec kielen alle, siitä 20 min toiset kaksi cytotecia. Suu ja nielu menivät vähän kipeiksi, esim hiilihapollisen juoman juominen tuntui ikävältä mutta muutamissa tunneissa helpotti. Vatsa meni ihan kuralle, välillä tuli tosi kiire vessaan. Tuli myös horkkamainen palelu, joka myöhemmin muuttui loppupäiväksi hikoiluksi ja kuumotukseksi.
Krampit tuli aaltoina, jouduin vielä siinä noin tunnin sisään cytoteceistä heijaamaan itseä polvilla lattialla 90 asteessa, yläkroppa sohvaan nojaten, painoin kynsillä toisen käden kämmentä niin helpotti keskittyä siihen. Kuitenkin näitä n 10 min pahoja aaltoja tuli n 3 kertaa vain, eka jo silloin ennen cytotecejä ja toinen melkein heti jälkeen ja kolmas ehkä 12-13 välillä. Vähempi intensiivistä jomotusta kyllä oli, alavatsalla kuuma kaurapussi ja selkään mies täytti oman sukkansa riisillä ja lämmitti sen, sen sai välillä myös jalkoväliin laitettua, ne olivat parhaat helpotukset. Etenkin kun laittoi siihen sohvatyynyn "kulmalle" lämpötyynyn ja sitten tosiaan siihen nojasi 90 asteessa sukka alaselällä ja keikutteli lantiota.
Lisäksi varsinaisina kipulääkkeinä oli panadol ja naprokseeni. Suosittelen pyytämään naprokseeni-reseptin, jo siis ihan menkkakipuihin, vaikutusaika 12 h eli 2xpvässä otettava, saman sarjan lääke kuin Burana muttei tarvitse kesken päivän pelätä lääkkeen tehon hiipumista. Otin aamulla vahingossa ensin Buranan niin oli tuskaa siinä iltapäivällä odottaa että saisi jo naprokseenia.
Tosiaan muutama intensiivisempi kipuaalto, joiden aikana joutui vähän hengittelemään, tuntuivat kuitenkin hyvin samantyyppisiltä kuin menkkakivut, vain intensiivisemmiltä, tosin teininä minulla oli menkat kipeämmät ja silloin vastaavaa kipua (ja paljon pidempään kerrallaan). Ajattelin koko ajan että ei tämä ole niin paha, mutta pelkäsin vain että kohta varmaan alkaa se OIKEA KIPU.
Nimittäin verta ei mitenkään kamalasti tullut. Kahdesti kun olin maannut pitkään (ehkä sen kipuaallon helpotuttua ja siitä toivuttua?), kun nousin ylös, tunsin että tuli enempi vuotoa. Tällöin side oli kastunut, mutta ei todellakaan läpi eikä olisi varmaan edes tarvinnut vaihtaa kun oli imukykyisempi side. Vaihdoin kuitenkin ja vessassa istuessa molemmilla kerroilla tunsin jonkun selkeämmän hyytymän lupsahtavan pönttöön. Kooltaan vaikuttivat kuitenkin melko pieniltä, ehkä peukalon viimeisestä nivelestä jos "leikkaisi" niin sen peukalonpään kokoisia. Täysin varma en ole.
Kivut loppuivat siinä n klo 13 (tosin otin myös sen naprokseenin) ja sen jälkeen vain alavatsa tuntui enää aralta nopeissa liikkeissä tai kumarteluissa. Paikallaan ollessa aika normaali olo. Vuoto jatkui sellaisena menkkojen "keskipäivien" vuotona, lähinnä pyyhkiessä enempi mutta sidettä ei tarvinnut edes loppuiltana vaihtaa. Vatsaoireilu sen sijaan juoksutti vessassa...
Kaiken kaikkiaan koin että koko homma tuntui menneen niin nopeasti ja vähällä vuodolla ja vain parilla selvällä kipukohtauksella ohi, lähinnä telkkaria katsellessa, että soitin tänään polille ja ne kutsui tarkastukseen. Tänään siis vain lievää vuotoa eikä kipuja, paitsi selkeästi ponnistellessa lievästi arka alavatsa. Ultraäänessä kohdun todettiin tyhjentyneen täysin.
Omat vinkit:
-Viileää mietoa syötävää (lue: jätskiä (lue: Ben&Jerry'siä)) ja hiilihapotonta hyvää juotavaa paljon, jos Cytotecit suun kautta.
-Jokin hyvä sarja, itse halusin toimintaa rakkauden ja muun sellaisen sijaan, katsoin poliisi- ja palomiessarjoja.
-Kaksi kappaletta lämpöpusseja, jotta saa sekä etu- että takapuolelle.
-Sellaisia herkkuja, joita ei raskausaikana saa syödä, itsellä suklaalakut.
-Mieti tarvitseeko lemmikki hoitopaikkaa. Meidän koira aisti että jokin hätänä ja oli aika huolissaan, olisi halunnut olla kiinni kyljessä koko päivän. Välillä oli lohduksi, kipeimmillä hetkillä jouduin pyytämään miehen ottamaan pois.
-Herkästi soitto polille jos mikään mietityttää, itse sain ainakin todella hyvää palvelua, myötätuntoa ja huolenpitoa.
-Kaikki tunteet on sallittuja, olipa surua, itsesääliä, kateutta, katkeruutta, syyllisyyttä, helpotusta, iloa tai vaikka mustaa huumoria.
Itse tunsin iloa ja olin jopa hilpeä tänään polilla kun kohtu olikin tyhjä ja vielä niin "helposti" eikä tarvinnut jäädä osastolle uuteen tyhjennykseen, kotimatkalla iski suru ja syyllisyys ilosta ja järkytys, kun tajusin että kohtu tosiaan oli tyhjä ja pikkuinen siis todella poistui eilen ilman että tajusin hänen menneen ja vedin vessanpöntön asiaa miettimättä. Ja kuitenkin myös tästä kaikesta olen kiitollinen. Tunteita voi olla monia yhtä aikaa eivätkä ne tee vastakkaisista tunteista yhtään sen vähemmän todellisia tai arvokkaita.
Mustaa huumoria on myös tullut (puolivahingossa) mukaan, esim. kun hoitaja kysyi polilla, onko kaikki nyt selvää, puoliso vastasi sen kummemmin miettimättä että joo, oli tyhjentävä selitys. Onneksi revettiin vasta huoneen ulkopuolella. Käytävällä olleet katsoivat kuin hulluja mutta tuntui myös aika vapauttavalta nauraa näin kamalassa tilanteessa. Tänään vitsailtiin että kohtulihaksella on doms:it, sillä juuri siltä tuntuu (ja ehkä tavallaan onkin?).
Tämä oli minun tarinani, toivon mukaan ei näitä tarvitsisi kokea enää, mutta nähtäväksi jää. Onneksi saatiin jo polilta pyytämättä lähete perinnöllisyyslääkärille, mitä kautta hoitoihin sitten, jos ei sitä ennen luomuna onnistu. Sanottiin myös että heti jälkivuodon loppumisen+negatiivisen testin jälkeen saa yrittää, ei tarvitse odottaa menkkoja välissä, en tiedä vaihteleeko ohjeistus sairaaloittain vai jokaisen oman tilanteen mukaan, kun samassa tilanteessa olevia sukulaisia on muualla ohjeistettu odottamaan yhdet kuukautiset.
Paljon tsemppiä juuri sinulle❤
Muokattu viimeksi: