Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!

[Candice]

Mun kokemus lääkkeellisestä tyhjennyksestä on aika raju, onneksi se tapahtui sairaalassa, olisi kotona varmaan henki lähtenyt.

Nt-ultrassa rv13 todettiin, että kesken on mennyt jo ihan alkuunsa. Ainoastaan istukka ja ruskuaispussi olivat jatkaneet kehittymistä. En voi sanoa varsinaisesti yllättyneeni, olinhan vuotanut ruskeaa tuhrua ennen ultraa, mutta koska en ollut kipeä ja vuoto oli niukkaa, olin elätellyt siihen asti pientä toivon kipinää, josko kaikki olisi ihan normaalisti kuitenkin. No ei ollut. Sainkin seuraavalle päivälle ajan gynen polille, josta sain ensimmäisen lääkkeen ja ohjeen tulla sairaalaan tyhjennystä varten parin päivän päästä.

Vuoto muuttui kotona veriseksi, mutta ei mainittavasti runsastunut. Menkkoja selvästi niukempana se jatkui siihen saakka, kunnes sain ekat cytotecit osastolla. Ja siitä se riemu sitten repesi. Noin tunti lääkkeiden oton jälkeen maha meni aivan sekaisin ja samalla verta alkoi valua loristen kera isojen hyytymien. Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, niin lopputulema muutamaa tuntia myöhemmin oli se, että olin vuotanut niin paljon, että taju meinasi lähteä. Verenpaineet romahtivat alimmillaan kai noin 75/45 tasolle ja hemoglobiini tippui alle sadan. Raskausmateriaali oli jumittanut kohdunkaulan kanavaan ja lääkäri nykäisi sen jollain pihdeillä irti. Tässä kohti sain jotain vahvaa kipulääkettä, mutta sattui silti ihan mielettömästi. Sen jälkeen kipu helpotti ja lääkäri totesi ultralla kohdun olevan tyhjä. Vuotokin rauhoittui samantien. Olin yhden yön sairaalassa tuon vuodon takia ja olo oli niin heikko, että en olisi kyllä kotona pärjännytkään. Aamuun mennessä olo oli vahvistunut sen verran, että pääsin kotiutumaan. Kovia kipuja minulla ei tuota lääkärin sörkkimistä lukuunottamatta ollut.

Tämä tapahtui siis reilu viikko sitten. Jälkivuoto on ollut niukkaa ruskeaa tuhrua. Odottelen vain, että se loppuu, pääsen tekemään negatiivisen raskaustestin ja unohtamaan kaiken tämän.

 

[Saaaara]

Toisten kokemukset oli itselle tärkeitä kun sain tietää joutuvani kokemaan lääkkeellisen tyhjennyksen. Siksi haluan jakaa omat kokemukseni.

Vähän ennen varhaisultaa minulla oli ollut yhtenä yönä maha tosi kipeä ja aivan sekaisin, vessassa piti käydä vähän väliä ja pieraista uskalsi vaan pöntöllä. Otin kipuun puolet 400 mg:stä panadolista ja oireet menivät seuraavan päivänä ohi. Pian tämän jälkeen minulla oli kahtena päivänä vähän lima-veristä vuotoa, jota näkyi vaan pyyhkiessä. Muuten verta ei tullut eikä kipuja ollut.

Varhaisultrassa (7+1) kaikki oli hyvin. Alkio oli viikkoja vastaavan kokoinen ja syke löytyi. Raskausoireetkin jatkuivat.

Tiistaina neuvolan ultrassa 8+6 lapsi todettiin kuolleeksi. Sykettä ei ollut ja koko oli 8+2. Sain lähetteen sairaalaan ja lupauksen, että minulle soitetaan viimeistään huomenna. Keskiviikkona puoleen päivään mennessä soittoa ei ollut tullut joten soitin itse perään ja kysyin lähetteeni perään. Tässä yhteydessä sain ajan torstaille.

Sairaalassa ensin vielä tarkistettiin, että sykettä ei ole. Sitten sain hoitajalta ohjeet ja tyhjennyslääkkeet ja särkylääkkeitä kotiin. Minulle sanottiin, että tyhjennyksen voi tehdä kotona, koska alkion koko on alle 9+0. Heti sairaalassa olleessa otin "esilääkkeen" joka jotenkin valmistelee kohtua tyhjennykseen.Ohje oli, että varsinainen tyhjennys aikaisintaan 24 tunnin kulutta esilääkityksestä.

Varsinaisena tyhjennyspäivänä varauduin siihen, että jos vuoto onkin todella hurjaa, joku menee pieleen tai kivut ovat sietämättömät. Pakkasin varmuuden vuoksi "sairaalakassin" valmiiksi. Vähän vaatteita, laturit, lukemista, hammasharja, perussairauksien lääkkeet + kirjalliset ohjeet lääkityksestä ym.

Kun 24 tuntia esilääkkeestä tuli täyteen otin 1g panadolin ja 600 mg:n buranan. Tyhjennyslääkkeinä 4 kpl cytotecia emättimeen. Sitten vaan odottelua. Vuotoa alkoi tulla vähän puolentoista tunnin kuluttua. Vuoto ei kuitenkaan ollut mitenkään runsasta. Lääkkeiden antajan ohje oli, että jos vuotoa ei tule kolmen tunnin päästä ensimmäisistä lääkkeistä tai jos vuoto on vähäistä, niin sitten 2 kpl lisää cytotecia. Hän vielä sanoi, että jos yhtään tuntuu siltä pitäisikö ottaa lisää cytotecia, niin ota. Sen tein. Nielin tabletin kokonaisena, koska vuotoa jo oli ja emättimeen niitä ei voinut laittaa. Sen jälkeen vuoto runsastui ja istuin vähän väliä pöntöllä. En kuitenkaan koko aikaa, välillä makasin sohvalla ja katsoin televisiota. Kivut tuntuivat, mutta olivat siedettävät. Jossain vaiheessa pönttöön tuli isompia kudoksen osia ja monesti pöntöllä istumisen jälkeen kipu helpotti. Ehkä siitä, että jotain kohdunsuussa jumissa ollutta oli pudonnut pois? Jo ennalta päätin, että en halua nähdä sitä, mitä pönttöön putoaa. Onneksi se, mitä siteeseen tuli oli pelkkää kirkasta verta. Kuuden tunnin kulutta tyhjennyksen aloituksesta otin vielä yhden 600 mg buranan. Muuta kipulääkettä en ottanut, kun halusin "säästellä" niitä jos olo menee huonommaksi. Onneksi ei mennyt ja varmasti olisin ne ottanut, jos vointi olisi ollut tukalampi. 7-8 tunnin kuluttua tyhjennyksen aloituksesta menin nukkumaan.

Yöllä kävin pari kolme kertaa vessassa ja vaihdoin samalla sidettä. Kaksi päivää tyhjennyksestä vuoto oli kuin todella runsasta kuukautisvuotoa. Kolmantena ja neljäntenä päivänä vuoto väheni jo aiemmasta. Nyt on menossa viides päivä tyhjennyksen jälkeen ja minä tässä ihmettelen, että joko vuoto loppuu ja pääsinkö oikeasti fyysisesti näin vähällä. Toivottavasti kohtu on tyhjä tai jos jotain on niin se tulee itsestään vielä pois.

Ohjeeksi sain tehdä raskaustestin 5vk päästä tyhjennyksestä ja jos se on negatiivinen, niin asia on siltä osin selvä. Ja toki jos jotain kipuja tai oireita ilmenee, niin otan matalalla kynnyksellä yhteyttä sairaalaan.

Puoliso oli kotona koko ajan kaverina ja hänelle kerroin ennalta täältä lukemistani vaihtoehdoista, miten monin tavoin tyhjennys voi mennä.

 

[Vargynja]

Pahoittelut keskenmenosta ja voimia Saaaara. Mukava kuulla että pääsit fyysisesti helpolla. Kiitos että tulit kertomaan tarinasi.

 

[Emilia2021]

Hei!

En tiedä, lukeeko tätä ketjua enää moni, mutta itselläni todettiin viime viikolla rv11 keskeytynyt keskenmeno (alkio vastasi siis noin viikkoa 6) ja esilääkkeen sain maanantaina ja cytocecit otin keskiviikkona. Keskeytyspäivä sujui hyvin kotona ja kivut pysyivät siedettävinä Buranan, Panadolin ja lämpötyynyn avulla. Vuotoa oli runsaasti, mutta ei mitään mahdotonta määrää. Vuoto on jatkunut (runsaita) kuukautisia vastaavalla määrällä ja jomottavaa kipua on ollut siinä määrin, että olen joka päivä ottanut vielä särkylääkettä (en kylläkään mitään maksimimääriä). Nyt viime päivinä on siis hetkiä, kun ei tunnu kipua, mutta yhtäkkiä se voimistuu ja usein sen jälkeen tulee runsaammin vuotoa ja hyytymiä ja kipu laantuu hieman. Tai jos vuotoa ei tule, niin otan lääkettä ja se taittaa pahimman kivun. Soitin eilen sairaalaankin, koska ohjeena oli, että jos kipu jatkuu, niin pitää olla yhteydessä. Sieltä käskettiin tarkkailla tilannetta, koska kipu ei ole todella kovaa ja vuoto ei ole pahanhajuista.

Hieman tietysti itseä huolettaa, että tyhjeneekö kohtu kunnolla vai onko siellä jotain materiaa "jumissa" vielä, joka aiheuttaa kipuja. Mitään jälkitarkastusta ei ole. Muutenkin asian takia on ollut henkisesti kovilla ja sitten vielä tämä epätietoisuus siitä, onko keskeytys nyt varmasti onnistunut.

Eli ehkä pohdin, milloin kipu kestää liian pitkään ja milloin olisi hyvä päästä oikeasti tarkistamaan kohdun tilanne..?

En siis itsekään epäile mitään kohtutulehdusta, mutta kuitenkin ketjun läpi lukeneena monella on käynyt niin, että kohtu ei olekaan tyhjentynyt ekoilla lääkkeillä. Varmaan osittain ongelma on myös se, että tässä tilanteessa ei ole oikein malttia vain odotella. Tuntuisi kamalalta odotella pari viikkoa ja sitten huomata, että kohtu ei olekaan tyhjä. Jotenkin haluaisi tämän vain olevan nopeasti ohi vaikka ymmärrän, että jotkut asiat ottavat aikansa.

 

[Onnenomena]

Otan osaa menetyksestä! Toivottavasti tyhjennys onnistuu kunnolla. Yleensä se varmasti niin menee. Joskus käy huonommin. Ne ovat kurjia juttuja. Lääkäriin kannattaa mennä matalalla kynnyksellä, jos siltä tuntuu.

 

[CherryRed]

Otan osaa
Suosittelen myös matalalla kynnyksellä lääkäriin soittamista. Jos on yhtään epävarma oli, niin kannattaa soittaa. Kyllä ne ottaa myös tutkittavaksi, kun/jos tilanne pitkittyy.

 

[Emilia2021]

Kiitos vastauksistanne! Täytyy tosiaan olla herkästi yhteydessä lääkäriin, jos tilanne sitä vaatii. Ja eiköhän tämä tunneryöppykin ajan kanssa ja miehen ja ystävien tuella tasaannu.

 

[Lakritsa0201]

Minun lääkkeellinen tyhjennys ja koko sairaalakokemus oli kammottava.
Hakeuduin lääkäriin verisen vuodon ja mahakipujen vuoksi RV 11+3. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen jo noin viikolla 9. Istukka oli kuitenkin kehittynyt 12-viikkoiseksi.

Jouduin vieraaseen sairaalaan osastolle ilman miestä, sillä koronan vuoksi ketään ei saanut tulla. Olin synnyttäjien kanssa samalla osastolla ja kuulin vauvojen itkun korvissani. Kukaan henkilökunnasta ei kertonut minulle, mitä tulisi tapahtumaan. Sain ainoastaan sen tiedon että lääkkeitä alettaisiin antaa kolmen tunnin välein ja minun pitäisi äkistää ulos tuleva materiaali metallisankoon.

Päivähoitaja oli ystävällinen ja toi lääkettä, limsaa ja lämpötyynyn. Hän ei kysellyt vointia, mutta kohtasi minut ihmisenä ja yritti lievittää kipuja panadolilla ja buranalla.

Yöhoitaja oli kuin noita. Hän laittoi tabletit emättimeen kovakouraisesti klo 23. Niitä laittaessaan aloin vuotaa verta sängylle. Hän tokaisi siihen vain että "no nyt sieltä vuotaa, nostaa vähän peppua". Hän repäisi käytetyn siteen housuistani ja asetti sen takapuolen alle. Samalla hän lähti pois. Hän jätti minut alasti omaan vereen makaamaan. Minulla ei ollut lämpötyynyä lämmitettynä eikä juotavaa. Myöskään kipulääkettä hän ei antanut. Makasin kivuisaani lamaantuneena.

Jonkin ajan kuluttua menin suihkuun ja putsasi sängyn. Suihkussa vuosin paljon ja aloin saada kivuliaita kramppeja. Supisteli, pyörrytti, janotti. Itkin ja makasin suihkun lattialla. Koin olevani aivan yksin.

Noin klo 3 meinasin kuolla kipuun. Olin saanut vasta kahdet lääkkeet emättimen kautta ja olin saanut jotain ulos. Hälytin hoitajan kellolla paikalle. Vaadin saada kipulääkettä ja uudet tyhjennys lääkkeet. Pyysin myös juotavaa ja lämpöpussin lämmityksen. Hoitaja näytti närkästyneeltä mutta teki kuten käskin. Kivut vain pahenivat. Panadol ei todellakaan auttanut.

Pian sain puserrettua ulos jotain kovaa ja melko isoa. Luulen että sikiö ja raskauspussi tulivat ulos. Kipu oli sietämätöntä. Kuuma suihku auttoi vähän. Pyörrytti. Hälytin taas hoitajan. Itkin kippurassa kun sattui niin paljon. Hän ei suostunut antamaan lääkettä, mutta pisti jotain piikkiä takamukseen. Hän kävi katsomassa astiaa jossa sikiö oli. Kuulin kun hän huuhteli sen alas pytystä. Kysyin että osaisiko hän sanoa, olenko missä vaiheessa tyhjentämistä että olisiko vielä paljon tulematta ulos. Siihen hän vastasi vain että "jaa-a" ja poistui huoneesta. Nukahdin.

Aamulla uusi hoitaja tuli uusien lääkkeiden kanssa. Käski ottaa ne suun kautta. Hän kysyi mitä on tullut ulos. Yritin selittää parhaani mukaan. Hän sanoi tylysti että "nyt ei sitten makoilu auta. Lähde kävelemään että supistelu alkaa". Kävelin kaksi tuntia huonetta edestakaisin. Kukaan ei käynyt huoneessa. Kivut pahenivat mutta mitään ei tullut ulos. Hälytin taas hoitajan. Kysyin, mikä on hoito suunnitelma ja että vieläkö saan uudet tyhjennys lääkkeet. Hän sanoi ettei suunnitelmaa ole ja kohtia tyhjennetään lääkkeillä vaikka yöhön asti. Otin vielä kahdet lääkkeet ja kivut yltyivät... Paljoakaan ei tullut ulos. Olin saanut nyt tyhjennyslääkkeitä kuusi annosta.

Kivut lievenivät. Alkoi olla alkuilta. Itketti. Halusin puhua kriisiryhmälle koska tunsin olevani yksin ja hoitajat kohtelivat minua huonosti. Se auttoi vähän. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen.

Sain luvan lähteä kotiin. Ohjeeksi sain vain varata verikoajan 5 viikon päähän ja tulla takaisin jos kuume nousee.

Klo 20 kotona alkoi tuskalliset kivut. Itkin ja huusin suihkun alla. Verta tuli paljon. Tyhjennyslääkkeet suun kautta otettuna alkoivat ilmeisesti vaikuttaa vasta kotona. En saanut sairaalasta mitään kipulääkkeitä. Onneksi kotona oli panacodia. Se auttoi vähän.
Seuraava päivä meni ok. Illalla taas supisteli ja itkin kivusta. Tätä jatkui myös sitä seuraavana päivänä. Tätä kivun helvettiä on nyt ollut kolmena iltana. Joko tämä voisi loppua!?

Sairaalakokemus oli traumaattinen. Luulen että minun täytyy toipua siitä ensin ennen kun voin toipua tästä menetyksestä.

 

[vispipuuro123]

Minun lääkkeellinen tyhjennys ja koko sairaalakokemus oli kammottava.
Hakeuduin lääkäriin verisen vuodon ja mahakipujen vuoksi RV 11+3. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen jo noin viikolla 9. Istukka oli kuitenkin kehittynyt 12-viikkoiseksi.

Jouduin vieraaseen sairaalaan osastolle ilman miestä, sillä koronan vuoksi ketään ei saanut tulla. Olin synnyttäjien kanssa samalla osastolla ja kuulin vauvojen itkun korvissani. Kukaan henkilökunnasta ei kertonut minulle, mitä tulisi tapahtumaan. Sain ainoastaan sen tiedon että lääkkeitä alettaisiin antaa kolmen tunnin välein ja minun pitäisi äkistää ulos tuleva materiaali metallisankoon.

Päivähoitaja oli ystävällinen ja toi lääkettä, limsaa ja lämpötyynyn. Hän ei kysellyt vointia, mutta kohtasi minut ihmisenä ja yritti lievittää kipuja panadolilla ja buranalla.

Yöhoitaja oli kuin noita. Hän laittoi tabletit emättimeen kovakouraisesti klo 23. Niitä laittaessaan aloin vuotaa verta sängylle. Hän tokaisi siihen vain että "no nyt sieltä vuotaa, nostaa vähän peppua". Hän repäisi käytetyn siteen housuistani ja asetti sen takapuolen alle. Samalla hän lähti pois. Hän jätti minut alasti omaan vereen makaamaan. Minulla ei ollut lämpötyynyä lämmitettynä eikä juotavaa. Myöskään kipulääkettä hän ei antanut. Makasin kivuisaani lamaantuneena.

Jonkin ajan kuluttua menin suihkuun ja putsasi sängyn. Suihkussa vuosin paljon ja aloin saada kivuliaita kramppeja. Supisteli, pyörrytti, janotti. Itkin ja makasin suihkun lattialla. Koin olevani aivan yksin.

Noin klo 3 meinasin kuolla kipuun. Olin saanut vasta kahdet lääkkeet emättimen kautta ja olin saanut jotain ulos. Hälytin hoitajan kellolla paikalle. Vaadin saada kipulääkettä ja uudet tyhjennys lääkkeet. Pyysin myös juotavaa ja lämpöpussin lämmityksen. Hoitaja näytti närkästyneeltä mutta teki kuten käskin. Kivut vain pahenivat. Panadol ei todellakaan auttanut.

Pian sain puserrettua ulos jotain kovaa ja melko isoa. Luulen että sikiö ja raskauspussi tulivat ulos. Kipu oli sietämätöntä. Kuuma suihku auttoi vähän. Pyörrytti. Hälytin taas hoitajan. Itkin kippurassa kun sattui niin paljon. Hän ei suostunut antamaan lääkettä, mutta pisti jotain piikkiä takamukseen. Hän kävi katsomassa astiaa jossa sikiö oli. Kuulin kun hän huuhteli sen alas pytystä. Kysyin että osaisiko hän sanoa, olenko missä vaiheessa tyhjentämistä että olisiko vielä paljon tulematta ulos. Siihen hän vastasi vain että "jaa-a" ja poistui huoneesta. Nukahdin.

Aamulla uusi hoitaja tuli uusien lääkkeiden kanssa. Käski ottaa ne suun kautta. Hän kysyi mitä on tullut ulos. Yritin selittää parhaani mukaan. Hän sanoi tylysti että "nyt ei sitten makoilu auta. Lähde kävelemään että supistelu alkaa". Kävelin kaksi tuntia huonetta edestakaisin. Kukaan ei käynyt huoneessa. Kivut pahenivat mutta mitään ei tullut ulos. Hälytin taas hoitajan. Kysyin, mikä on hoito suunnitelma ja että vieläkö saan uudet tyhjennys lääkkeet. Hän sanoi ettei suunnitelmaa ole ja kohtia tyhjennetään lääkkeillä vaikka yöhön asti. Otin vielä kahdet lääkkeet ja kivut yltyivät... Paljoakaan ei tullut ulos. Olin saanut nyt tyhjennyslääkkeitä kuusi annosta.

Kivut lievenivät. Alkoi olla alkuilta. Itketti. Halusin puhua kriisiryhmälle koska tunsin olevani yksin ja hoitajat kohtelivat minua huonosti. Se auttoi vähän. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen.

Sain luvan lähteä kotiin. Ohjeeksi sain vain varata verikoajan 5 viikon päähän ja tulla takaisin jos kuume nousee.

Klo 20 kotona alkoi tuskalliset kivut. Itkin ja huusin suihkun alla. Verta tuli paljon. Tyhjennyslääkkeet suun kautta otettuna alkoivat ilmeisesti vaikuttaa vasta kotona. En saanut sairaalasta mitään kipulääkkeitä. Onneksi kotona oli panacodia. Se auttoi vähän.
Seuraava päivä meni ok. Illalla taas supisteli ja itkin kivusta. Tätä jatkui myös sitä seuraavana päivänä. Tätä kivun helvettiä on nyt ollut kolmena iltana. Joko tämä voisi loppua!?

Sairaalakokemus oli traumaattinen. Luulen että minun täytyy toipua siitä ensin ennen kun voin toipua tästä menetyksestä.

Ei helvetti. Mä olen niin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Toi kuulostaa aivan hirveältä. Menee aivan kylmät väreet, kun luen tätä. Ihan kamalaa. Halaus!!

 

[Onnenomena]

Minun lääkkeellinen tyhjennys ja koko sairaalakokemus oli kammottava.
Hakeuduin lääkäriin verisen vuodon ja mahakipujen vuoksi RV 11+3. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen jo noin viikolla 9. Istukka oli kuitenkin kehittynyt 12-viikkoiseksi.

Jouduin vieraaseen sairaalaan osastolle ilman miestä, sillä koronan vuoksi ketään ei saanut tulla. Olin synnyttäjien kanssa samalla osastolla ja kuulin vauvojen itkun korvissani. Kukaan henkilökunnasta ei kertonut minulle, mitä tulisi tapahtumaan. Sain ainoastaan sen tiedon että lääkkeitä alettaisiin antaa kolmen tunnin välein ja minun pitäisi äkistää ulos tuleva materiaali metallisankoon.

Päivähoitaja oli ystävällinen ja toi lääkettä, limsaa ja lämpötyynyn. Hän ei kysellyt vointia, mutta kohtasi minut ihmisenä ja yritti lievittää kipuja panadolilla ja buranalla.

Yöhoitaja oli kuin noita. Hän laittoi tabletit emättimeen kovakouraisesti klo 23. Niitä laittaessaan aloin vuotaa verta sängylle. Hän tokaisi siihen vain että "no nyt sieltä vuotaa, nostaa vähän peppua". Hän repäisi käytetyn siteen housuistani ja asetti sen takapuolen alle. Samalla hän lähti pois. Hän jätti minut alasti omaan vereen makaamaan. Minulla ei ollut lämpötyynyä lämmitettynä eikä juotavaa. Myöskään kipulääkettä hän ei antanut. Makasin kivuisaani lamaantuneena.

Jonkin ajan kuluttua menin suihkuun ja putsasi sängyn. Suihkussa vuosin paljon ja aloin saada kivuliaita kramppeja. Supisteli, pyörrytti, janotti. Itkin ja makasin suihkun lattialla. Koin olevani aivan yksin.

Noin klo 3 meinasin kuolla kipuun. Olin saanut vasta kahdet lääkkeet emättimen kautta ja olin saanut jotain ulos. Hälytin hoitajan kellolla paikalle. Vaadin saada kipulääkettä ja uudet tyhjennys lääkkeet. Pyysin myös juotavaa ja lämpöpussin lämmityksen. Hoitaja näytti närkästyneeltä mutta teki kuten käskin. Kivut vain pahenivat. Panadol ei todellakaan auttanut.

Pian sain puserrettua ulos jotain kovaa ja melko isoa. Luulen että sikiö ja raskauspussi tulivat ulos. Kipu oli sietämätöntä. Kuuma suihku auttoi vähän. Pyörrytti. Hälytin taas hoitajan. Itkin kippurassa kun sattui niin paljon. Hän ei suostunut antamaan lääkettä, mutta pisti jotain piikkiä takamukseen. Hän kävi katsomassa astiaa jossa sikiö oli. Kuulin kun hän huuhteli sen alas pytystä. Kysyin että osaisiko hän sanoa, olenko missä vaiheessa tyhjentämistä että olisiko vielä paljon tulematta ulos. Siihen hän vastasi vain että "jaa-a" ja poistui huoneesta. Nukahdin.

Aamulla uusi hoitaja tuli uusien lääkkeiden kanssa. Käski ottaa ne suun kautta. Hän kysyi mitä on tullut ulos. Yritin selittää parhaani mukaan. Hän sanoi tylysti että "nyt ei sitten makoilu auta. Lähde kävelemään että supistelu alkaa". Kävelin kaksi tuntia huonetta edestakaisin. Kukaan ei käynyt huoneessa. Kivut pahenivat mutta mitään ei tullut ulos. Hälytin taas hoitajan. Kysyin, mikä on hoito suunnitelma ja että vieläkö saan uudet tyhjennys lääkkeet. Hän sanoi ettei suunnitelmaa ole ja kohtia tyhjennetään lääkkeillä vaikka yöhön asti. Otin vielä kahdet lääkkeet ja kivut yltyivät... Paljoakaan ei tullut ulos. Olin saanut nyt tyhjennyslääkkeitä kuusi annosta.

Kivut lievenivät. Alkoi olla alkuilta. Itketti. Halusin puhua kriisiryhmälle koska tunsin olevani yksin ja hoitajat kohtelivat minua huonosti. Se auttoi vähän. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen.

Sain luvan lähteä kotiin. Ohjeeksi sain vain varata verikoajan 5 viikon päähän ja tulla takaisin jos kuume nousee.

Klo 20 kotona alkoi tuskalliset kivut. Itkin ja huusin suihkun alla. Verta tuli paljon. Tyhjennyslääkkeet suun kautei ta otettuna alkoivat ilmeisesti vaikuttaa vasta kotona. En saanut sairaalasta mitään kipulääkkeitä. Onneksi kotona oli panacodia. Se auttoi vähän.
Seuraava päivä meni ok. Illalla taas supisteli ja itkin kivusta. Tätä jatkui myös sitä seuraavana päivänä. Tätä kivun helvettiä on nyt ollut kolmena iltana. Joko tämä voisi loppua!?

Sairaalakokemus oli traumaattinen. Luulen että minun täytyy toipua siitä ensin ennen kun voin toipua tästä menetyksestä.

Ei kertakaikkisesti. Miten nykypäivänä voi vielä joutua kokemaan tuollaista kohtelua?!? Äitini aikana oli tuollaista, mutta että vieläkin...!

Oma kojemukseni oli ihan toisenlainen. Ymmärtäväisiä hoitajia jne. Olen niin pahoillani puolestasi! Olethan päässyt jonnekin puhumaan siitä?

 

[Lady Alice]

Minun lääkkeellinen tyhjennys ja koko sairaalakokemus oli kammottava.
Hakeuduin lääkäriin verisen vuodon ja mahakipujen vuoksi RV 11+3. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen jo noin viikolla 9. Istukka oli kuitenkin kehittynyt 12-viikkoiseksi.

Jouduin vieraaseen sairaalaan osastolle ilman miestä, sillä koronan vuoksi ketään ei saanut tulla. Olin synnyttäjien kanssa samalla osastolla ja kuulin vauvojen itkun korvissani. Kukaan henkilökunnasta ei kertonut minulle, mitä tulisi tapahtumaan. Sain ainoastaan sen tiedon että lääkkeitä alettaisiin antaa kolmen tunnin välein ja minun pitäisi äkistää ulos tuleva materiaali metallisankoon.

Päivähoitaja oli ystävällinen ja toi lääkettä, limsaa ja lämpötyynyn. Hän ei kysellyt vointia, mutta kohtasi minut ihmisenä ja yritti lievittää kipuja panadolilla ja buranalla.

Yöhoitaja oli kuin noita. Hän laittoi tabletit emättimeen kovakouraisesti klo 23. Niitä laittaessaan aloin vuotaa verta sängylle. Hän tokaisi siihen vain että "no nyt sieltä vuotaa, nostaa vähän peppua". Hän repäisi käytetyn siteen housuistani ja asetti sen takapuolen alle. Samalla hän lähti pois. Hän jätti minut alasti omaan vereen makaamaan. Minulla ei ollut lämpötyynyä lämmitettynä eikä juotavaa. Myöskään kipulääkettä hän ei antanut. Makasin kivuisaani lamaantuneena.

Jonkin ajan kuluttua menin suihkuun ja putsasi sängyn. Suihkussa vuosin paljon ja aloin saada kivuliaita kramppeja. Supisteli, pyörrytti, janotti. Itkin ja makasin suihkun lattialla. Koin olevani aivan yksin.

Noin klo 3 meinasin kuolla kipuun. Olin saanut vasta kahdet lääkkeet emättimen kautta ja olin saanut jotain ulos. Hälytin hoitajan kellolla paikalle. Vaadin saada kipulääkettä ja uudet tyhjennys lääkkeet. Pyysin myös juotavaa ja lämpöpussin lämmityksen. Hoitaja näytti närkästyneeltä mutta teki kuten käskin. Kivut vain pahenivat. Panadol ei todellakaan auttanut.

Pian sain puserrettua ulos jotain kovaa ja melko isoa. Luulen että sikiö ja raskauspussi tulivat ulos. Kipu oli sietämätöntä. Kuuma suihku auttoi vähän. Pyörrytti. Hälytin taas hoitajan. Itkin kippurassa kun sattui niin paljon. Hän ei suostunut antamaan lääkettä, mutta pisti jotain piikkiä takamukseen. Hän kävi katsomassa astiaa jossa sikiö oli. Kuulin kun hän huuhteli sen alas pytystä. Kysyin että osaisiko hän sanoa, olenko missä vaiheessa tyhjentämistä että olisiko vielä paljon tulematta ulos. Siihen hän vastasi vain että "jaa-a" ja poistui huoneesta. Nukahdin.

Aamulla uusi hoitaja tuli uusien lääkkeiden kanssa. Käski ottaa ne suun kautta. Hän kysyi mitä on tullut ulos. Yritin selittää parhaani mukaan. Hän sanoi tylysti että "nyt ei sitten makoilu auta. Lähde kävelemään että supistelu alkaa". Kävelin kaksi tuntia huonetta edestakaisin. Kukaan ei käynyt huoneessa. Kivut pahenivat mutta mitään ei tullut ulos. Hälytin taas hoitajan. Kysyin, mikä on hoito suunnitelma ja että vieläkö saan uudet tyhjennys lääkkeet. Hän sanoi ettei suunnitelmaa ole ja kohtia tyhjennetään lääkkeillä vaikka yöhön asti. Otin vielä kahdet lääkkeet ja kivut yltyivät... Paljoakaan ei tullut ulos. Olin saanut nyt tyhjennyslääkkeitä kuusi annosta.

Kivut lievenivät. Alkoi olla alkuilta. Itketti. Halusin puhua kriisiryhmälle koska tunsin olevani yksin ja hoitajat kohtelivat minua huonosti. Se auttoi vähän. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen.

Sain luvan lähteä kotiin. Ohjeeksi sain vain varata verikoajan 5 viikon päähän ja tulla takaisin jos kuume nousee.

Klo 20 kotona alkoi tuskalliset kivut. Itkin ja huusin suihkun alla. Verta tuli paljon. Tyhjennyslääkkeet suun kautta otettuna alkoivat ilmeisesti vaikuttaa vasta kotona. En saanut sairaalasta mitään kipulääkkeitä. Onneksi kotona oli panacodia. Se auttoi vähän.
Seuraava päivä meni ok. Illalla taas supisteli ja itkin kivusta. Tätä jatkui myös sitä seuraavana päivänä. Tätä kivun helvettiä on nyt ollut kolmena iltana. Joko tämä voisi loppua!?

Sairaalakokemus oli traumaattinen. Luulen että minun täytyy toipua siitä ensin ennen kun voin toipua tästä menetyksestä.

Vasta nyt luin tämän ja olen aivan järkyttynyt kokemuksestasi. Sain itsekin yhdeltä hoitajalta kkm kanssa kylmää kohtelua, mutta sinulla homma on ollut aivan toisella tasolla. Suosittelen suuresti keskustelemaan asiasta jonkun kanssa. Voitko esim. soittaa neuvolaan matalalla kynnyksellä ja kysyä voisitko varata psykologille ajan sitä kautta? Teillä taisi jo olla tuolloin oma neuvolatäti, eli jos soittaisit hänelle suoraan?

 

[Haukikanto]

Minun lääkkeellinen tyhjennys ja koko sairaalakokemus oli kammottava.
Hakeuduin lääkäriin verisen vuodon ja mahakipujen vuoksi RV 11+3. Ultrassa todettiin sikiön kuolleen jo noin viikolla 9. Istukka oli kuitenkin kehittynyt 12-viikkoiseksi.

Jouduin vieraaseen sairaalaan osastolle ilman miestä, sillä koronan vuoksi ketään ei saanut tulla. Olin synnyttäjien kanssa samalla osastolla ja kuulin vauvojen itkun korvissani. Kukaan henkilökunnasta ei kertonut minulle, mitä tulisi tapahtumaan. Sain ainoastaan sen tiedon että lääkkeitä alettaisiin antaa kolmen tunnin välein ja minun pitäisi äkistää ulos tuleva materiaali metallisankoon.

Päivähoitaja oli ystävällinen ja toi lääkettä, limsaa ja lämpötyynyn. Hän ei kysellyt vointia, mutta kohtasi minut ihmisenä ja yritti lievittää kipuja panadolilla ja buranalla.

Yöhoitaja oli kuin noita. Hän laittoi tabletit emättimeen kovakouraisesti klo 23. Niitä laittaessaan aloin vuotaa verta sängylle. Hän tokaisi siihen vain että "no nyt sieltä vuotaa, nostaa vähän peppua". Hän repäisi käytetyn siteen housuistani ja asetti sen takapuolen alle. Samalla hän lähti pois. Hän jätti minut alasti omaan vereen makaamaan. Minulla ei ollut lämpötyynyä lämmitettynä eikä juotavaa. Myöskään kipulääkettä hän ei antanut. Makasin kivuisaani lamaantuneena.

Jonkin ajan kuluttua menin suihkuun ja putsasi sängyn. Suihkussa vuosin paljon ja aloin saada kivuliaita kramppeja. Supisteli, pyörrytti, janotti. Itkin ja makasin suihkun lattialla. Koin olevani aivan yksin.

Noin klo 3 meinasin kuolla kipuun. Olin saanut vasta kahdet lääkkeet emättimen kautta ja olin saanut jotain ulos. Hälytin hoitajan kellolla paikalle. Vaadin saada kipulääkettä ja uudet tyhjennys lääkkeet. Pyysin myös juotavaa ja lämpöpussin lämmityksen. Hoitaja näytti närkästyneeltä mutta teki kuten käskin. Kivut vain pahenivat. Panadol ei todellakaan auttanut.

Pian sain puserrettua ulos jotain kovaa ja melko isoa. Luulen että sikiö ja raskauspussi tulivat ulos. Kipu oli sietämätöntä. Kuuma suihku auttoi vähän. Pyörrytti. Hälytin taas hoitajan. Itkin kippurassa kun sattui niin paljon. Hän ei suostunut antamaan lääkettä, mutta pisti jotain piikkiä takamukseen. Hän kävi katsomassa astiaa jossa sikiö oli. Kuulin kun hän huuhteli sen alas pytystä. Kysyin että osaisiko hän sanoa, olenko missä vaiheessa tyhjentämistä että olisiko vielä paljon tulematta ulos. Siihen hän vastasi vain että "jaa-a" ja poistui huoneesta. Nukahdin.

Aamulla uusi hoitaja tuli uusien lääkkeiden kanssa. Käski ottaa ne suun kautta. Hän kysyi mitä on tullut ulos. Yritin selittää parhaani mukaan. Hän sanoi tylysti että "nyt ei sitten makoilu auta. Lähde kävelemään että supistelu alkaa". Kävelin kaksi tuntia huonetta edestakaisin. Kukaan ei käynyt huoneessa. Kivut pahenivat mutta mitään ei tullut ulos. Hälytin taas hoitajan. Kysyin, mikä on hoito suunnitelma ja että vieläkö saan uudet tyhjennys lääkkeet. Hän sanoi ettei suunnitelmaa ole ja kohtia tyhjennetään lääkkeillä vaikka yöhön asti. Otin vielä kahdet lääkkeet ja kivut yltyivät... Paljoakaan ei tullut ulos. Olin saanut nyt tyhjennyslääkkeitä kuusi annosta.

Kivut lievenivät. Alkoi olla alkuilta. Itketti. Halusin puhua kriisiryhmälle koska tunsin olevani yksin ja hoitajat kohtelivat minua huonosti. Se auttoi vähän. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen.

Sain luvan lähteä kotiin. Ohjeeksi sain vain varata verikoajan 5 viikon päähän ja tulla takaisin jos kuume nousee.

Klo 20 kotona alkoi tuskalliset kivut. Itkin ja huusin suihkun alla. Verta tuli paljon. Tyhjennyslääkkeet suun kautta otettuna alkoivat ilmeisesti vaikuttaa vasta kotona. En saanut sairaalasta mitään kipulääkkeitä. Onneksi kotona oli panacodia. Se auttoi vähän.
Seuraava päivä meni ok. Illalla taas supisteli ja itkin kivusta. Tätä jatkui myös sitä seuraavana päivänä. Tätä kivun helvettiä on nyt ollut kolmena iltana. Joko tämä voisi loppua!?

Sairaalakokemus oli traumaattinen. Luulen että minun täytyy toipua siitä ensin ennen kun voin toipua tästä menetyksestä.

Ihan hirveää! Olen niin pahoillani! Se kokemus oli kamala vaikka mulla oli mies mukana ja hyvä hoitaja kävi hälyttäessä.

 

[Sudensylin]

Lakritsa0201, aivan järkyttävä kokemus, oon pahoillani sun puolesta. Mä en oo ihan hirveästi ollut terveydenhuollon kanssa tekemisissä ja jostain syystä mulla on ollut alan ihmisistä kauhean negatiivinen kuva ja raskauden alkaessa se onkin ollut yksi suurista huolenaiheista. Onneksi mun kohdalla oletukset osoittautui täysin vääriksi, myös keskenmenon kohdalla.

Viime keskiviikkona rv 12+2 alkoi tulla vähäistä ruskeaa tuhruvuotoa, ei mainittavia kipuja, mutta tuntemuksia alavatsalla ja -selässä oli. Raskaus oli siihen asti ollut vähäoireinen, mutta jatkunut kuitenkin koko ajan samanlaisena. Seuraavana päivänä oli ensimmäinen ultra, varhaisultrassa ei käyty, eikä neuvolassakaan ollut mitään laitteita raskauden seurantaan. Ultrassa paljastui keskeytynyt keskenmeno rv 8+4. Sain lähetteen naistentautien polille, soittivat sieltä heti samana päivänä ja ajan sain maanantaille.

Siitä eteenpäin vuoto ja kivut runsastuivat hieman. Pystyin kuitenkin olemaan kotona normaalisti. Perjantaina heräsin aamuyöllä koventuneisiin kipuihin, joihin otin 800mg Buranaa ja sain nukuttua. Päivä sujui hyvin. Klo 17 kivut alkoivat taas koventua ja lopulta klo 19 kivut oli jo niin kovat, että otin toisen Buranan. Sen vaikutusta odotinkin sitten kolmen tunnin verran, kunnes päätin, että nyt haluan vain nukkumaan. Nappasin kaksi Buranaa kerralla ja odotin. Ei mitään vaikutusta, kipeitä supistuksia tuli puolen minuutin välein. Yhdentoista jälkeen mies soitti päivystykseen ja puoliltaöin oltiin siellä. Sain kaksi Panacodia ja laittoivat tarkkailuun. Jossain vaiheessa supistusten väli piteni jopa 4min, mutta yhtä kivuliaita ne olivat silti. Ottivat yöksi osastolle, toivat vielä yhden 600mg Buranan ja jotain lihasrelaksanttia, joiden voimalla sain vihdoin unta joskus kahden jälkeen.

Heräsin aamulla samasta asennosta. Olo oli ihan hyvä, ei sattunut enää. Vuotoa ei tullut oikein vieläkään. Aamupalan jälkeen toivat Buranaa ja Panadolia ja siitä hetken päästä laitettiin emättimeen neljä tablettia cytoja. Meni tunti ja olin taas ihan hirveissä kivuissa. Samaa eiliseltä tuttua kipua, mutta nämä ei enää antanut armoa edes sitä puolta minuuttia, vaan olin koko ajan krampissa. Pientä vuotoa alkoi tulla, joten "pääsin" kokeilemaan sitä tuhkaämpäriä... Paksua verta ja kolme tablettia. :banghead: Mies pyysi mulle lisää kipulääkettä. Teki mieli nakata se 600mg Burana lasin läpi kartanolle, mutta päädyin syömään sen kiltisti. Puolen tunnin päästä sain sitten jo Oxycontinia ja ehdotuksen, jos istuisin sinne ämpärille. Puolisen tuntia siellä päkistelin ja kivut oli infernaaliset. Ne tosin loppui kuin seinään heti, kun tunsin, että nyt jotain tuli ulos. Pääsin takaisin sänkyyn pötkölleen ja lääkäri lähti sen ämpärin kanssa. Palasi ja kertoi, että näyttäisi siltä, että kaikki tuli ulos. Kauan ne meitä vielä makuutti ennen kuin päästivät kotiin. Mulla oli koko ajan ihan hyvä olo, vuoto oli vähäistä ja ne kivut oli viimein ohi. Koko reissu kesti jotain 17 tuntia.

Kotiohjeeksi tuli tehdä raskaustesti neljän viikon päästä ja jos se on negatiivinen, niin homma on sillä selvä.

 

[Siz]

Lääkkeellinen tyhjennys olisi ylihuomenna edessä. Tänään poliklinikalla sain valmistelevan lääkkeen, ja ylihuomenna olisi tarkoitus ottaa kotona tyhjennyksen käynnistävät lääkkeet. Hieman pelottaa koko asia, kun paljon googletelleena (ja tämänkin ketjun läpi lukeneena) on huomannut että siihen liittyvät kivut voivat joillain olla aivan kamala joillain sitten edes jollain tasolla siedettäviä. Mutta ei tästä oikein muuten taida eteenpäin päästä. Ja toki mieluummin kuitenkin otan ensisijaisesti lääkkeellisen keskeytyksen verrattuna kaavintaan. Raskaus on kuitenkin toiveena tulevaisuudessa, joten mitään ylimääräisiä riskejä ei haluaisi tähän tyhjennykseen liittyen.

 

[Onnenomena]

Lääkkeellinen tyhjennys olisi ylihuomenna edessä. Tänään poliklinikalla sain valmistelevan lääkkeen, ja ylihuomenna olisi tarkoitus ottaa kotona tyhjennyksen käynnistävät lääkkeet. Hieman pelottaa koko asia, kun paljon googletelleena (ja tämänkin ketjun läpi lukeneena) on huomannut että siihen liittyvät kivut voivat joillain olla aivan kamala joillain sitten edes jollain tasolla siedettäviä. Mutta ei tästä oikein muuten taida eteenpäin päästä. Ja toki mieluummin kuitenkin otan ensisijaisesti lääkkeellisen keskeytyksen verrattuna kaavintaan. Raskaus on kuitenkin toiveena tulevaisuudessa, joten mitään ylimääräisiä riskejä ei haluaisi tähän tyhjennykseen liittyen.

Otan osaa suruun ja toivotan voimia tulevaan tyhjennykseen! Jospa pääsisit fyysisesti helpolla!

 

[Hiputon]

Aiemmin en ole tänne kirjoitellut, mutta ajattelin laittaa ns. positiivisen kokemuksen tänne, kuinka voi päästä joskus myös vähällä. Moni kertomuksista on rajuja ja haluan antaa vähän toivoa.
Eli raskaus huomattiin keskeytyneeksi rv10+4, kehitys loppunut ihan alussa tai ollut tuulimuna, varmuutta ei saatu. Kohtu vastasi 6+viikkoja. Vuoto oli minimaalista tiputtelua, kun otin Mifegyn tabletin. Viitisen tuntia myöhemmin tuli menkkakipuja johon otin varmuuden vuoksi 400mg buranan, kun olin lapsen kanssa kaksin kotona. Tuntia myöhemmin hulahti ulos tavaraa enemmän ja kivut loppuivat seinään. Pari tuntia eteenpäin vuoto oli vähän runsaampaa kuin normi kk, sitten rauhottui vähän.
Pari päivää myöhemmin menin varsinaiseen tyhjennykseen sairaalalle, jossa mainitsin että epäilen että kaikki tuli jo ulos. Sain silti 2x Cytotec 0,2mg, jotka otin suun kautta, koska edelleen oli about kuukautisvuotoa. Lääkkeet eivät vaikuttaneet milläänlailla parissa tunnissa, jolloin ultrattiin ja todettiin kohtu tyhjäksi.

Eli jos jälki vaivoja ei tule, voi näinkin vähällä aikaisilla viikoilla päästä.

Jaksamisia kaikille!

 

[Onnenomena]

Aiemmin en ole tänne kirjoitellut, mutta ajattelin laittaa ns. positiivisen kokemuksen tänne, kuinka voi päästä joskus myös vähällä. Moni kertomuksista on rajuja ja haluan antaa vähän toivoa.
Eli raskaus huomattiin keskeytyneeksi rv10+4, kehitys loppunut ihan alussa tai ollut tuulimuna, varmuutta ei saatu. Kohtu vastasi 6+viikkoja. Vuoto oli minimaalista tiputtelua, kun otin Mifegyn tabletin. Viitisen tuntia myöhemmin tuli menkkakipuja johon otin varmuuden vuoksi 400mg buranan, kun olin lapsen kanssa kaksin kotona. Tuntia myöhemmin hulahti ulos tavaraa enemmän ja kivut loppuivat seinään. Pari tuntia eteenpäin vuoto oli vähän runsaampaa kuin normi kk, sitten rauhottui vähän.
Pari päivää myöhemmin menin varsinaiseen tyhjennykseen sairaalalle, jossa mainitsin että epäilen että kaikki tuli jo ulos. Sain silti 2x Cytotec 0,2mg, jotka otin suun kautta, koska edelleen oli about kuukautisvuotoa. Lääkkeet eivät vaikuttaneet milläänlailla parissa tunnissa, jolloin ultrattiin ja todettiin kohtu tyhjäksi.

Eli jos jälki vaivoja ei tule, voi näinkin vähällä aikaisilla viikoilla päästä.

Jaksamisia kaikille!

Otan osaa suruun menetyksestä! Onpa kuitenkin hienoa, että pääsit fyysisesti noin vähällä!

 

[Hiputon]

Otan osaa suruun menetyksestä! Onpa kuitenkin hienoa, että pääsit fyysisesti noin vähällä!

Kiitos
Yllätti kyllä suuresti, olin henkisesti varautunut johonkin pitkään ja kivuliaaseen. Nyt toivottavasti kaikki menee hyvin ja muutaman viikon päästä olisi tämä asia fyysisesti takana päin.

 

[Hiputon]

Aiemmin en ole tänne kirjoitellut, mutta ajattelin laittaa ns. positiivisen kokemuksen tänne, kuinka voi päästä joskus myös vähällä. Moni kertomuksista on rajuja ja haluan antaa vähän toivoa.
Eli raskaus huomattiin keskeytyneeksi rv10+4, kehitys loppunut ihan alussa tai ollut tuulimuna, varmuutta ei saatu. Kohtu vastasi 6+viikkoja. Vuoto oli minimaalista tiputtelua, kun otin Mifegyn tabletin. Viitisen tuntia myöhemmin tuli menkkakipuja johon otin varmuuden vuoksi 400mg buranan, kun olin lapsen kanssa kaksin kotona. Tuntia myöhemmin hulahti ulos tavaraa enemmän ja kivut loppuivat seinään. Pari tuntia eteenpäin vuoto oli vähän runsaampaa kuin normi kk, sitten rauhottui vähän.
Pari päivää myöhemmin menin varsinaiseen tyhjennykseen sairaalalle, jossa mainitsin että epäilen että kaikki tuli jo ulos. Sain silti 2x Cytotec 0,2mg, jotka otin suun kautta, koska edelleen oli about kuukautisvuotoa. Lääkkeet eivät vaikuttaneet milläänlailla parissa tunnissa, jolloin ultrattiin ja todettiin kohtu tyhjäksi.

Eli jos jälki vaivoja ei tule, voi näinkin vähällä aikaisilla viikoilla päästä.

Jaksamisia kaikille!

Vielä jatkoa tähän. Vuoto kesti hyvin vähäisenä muutaman päivän tyhjennyksestä ja sen jälkeen tiputtelua pari viikkoa. Seuraavat kuukautiset alkoivat n. 6vk myöhemmin, ovulaation aikaan tuli ensimmäistä kertaa pientä tiputtelua myös.
Siinä se, taisin olla se ääripää, jossa asiat sujuu kuin oppikirjassa, varmasti myös varhaiset viikot vaikuttivat.

 

[Maria1234]

Päädyin myös tänne palstalle kun etsin kokemuksia keskenmenosta ja kotona tyhjennyksestä.
Itsellä todettiin keskeytynyt keskenmeno maanantaina nt-ultrassa rv13 alussa. Sikiö vastasi viikkoa 8+4. Oli kyllä karu kokemus kun varhaisultrassa kävin 8+1, missä vastasi viikkoja ja syke näkyi hienosti. Vuotoja tai mitään mistä olisi voinut arvata keskenmenon ei ollut, oireet pysyivät alusta asti niin lievinä ettei niistäkään mitään osannut sanoa. Kyseessä lisäksi ensimmäinen raskaus joten kokemusta siitä miten asioiden pitäisi mennä ei ole.

Maanantaina sain heti mifegynen ja kotiin 6kpl cytotec tabletteja, kipulääkkeet (Panacod ja Burana) ja ohjeet että ke aamulla 4 tablettia sisälle ja siitä 4tunnin päästä kaksi suun kautta. Kuvittelin että pian lääkkeiden jälkeen alkaisi oireet, mutta vasta n. 7-8h ensimmäisten cytotecien jälkeen alkoi vuoto. Veren määrä pysyi melko maltillisena mutta pönttöön putoili aina isoja palasia(tai siltä tuntui, en pystynyt katsomaan). Kivut oli koko ajan siedettäviä ja katselin netflixiä ja pelasin suurimman osan illasta. Vuoto rauhoittui yön aikana ja on nyt todella niukkaa. Vatsa kramppeja on edelleen pari päivää tyhjennyksen jälkeen pitkin päivää ja on siinä rajoilla ottaisiko niihin lääkettä vai ei.

Miten teillä muilla on kipuja ollut tyhjennyksen jälkeen, onko loppuneet täysin siihen kun kaikki on tullut ulos vai jatkuneet pidempään? Itsellä heräsi epäilys ettei kaikki ole vielä tullut ulos kun kivut jatkuu, vaikkakin melko lievinä.