Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Onnea Manquelle odotetuista menkoista siis! :D
Ja ens jouluna ehkä osaat jo odottaa, millaista hössötystä anopin puolelta on luvassa... Tai sitten voit sanoa, että vietätte joulun ihan vaan oman pikku perheenne kesken, teidän omalla tyylillänne?

Ja tsemppiä pikkutuholaisen perässä pysymiselle, vaikka tää uhmaaminen on ihan perseestä, niin ei se kovin helppo ollut tuokaan vaihe! :O
 
Manque: Teillä on näköjään poika aikaisin liikkeellä :) Ihan kiva. Meillä tyttö on kans sellainen viilettäjä, ettei voi kyllä hetkeksikään päästää pois näkyvistä. Koko ajan pitäis vaan seistä jossakin ja jouluna kokeili jo ilman tukeakin, mutta pyllylleen lensi. Meillä ei ihan vielä kävele, mutta taaperokärryjen kans otti muutaman askeleen.

Meillä oli miehen kans jouluna muutaman kerran keskustelu aiheesta "ensi joulu vietetään kotona" ja välillä terästettiin keskustelua kirosanoilla ja mun kyynelillä. Oli kyllä hermot niin kireällä ja muutenkin olin tosi väsynyt, kun en pystynyt siellä miehen porukoilla kunnolla nukkumaan. Ja sitten se hemmetinmoinen meteli! Telkka huutaa, radio huutaa ja ihmiset huutaa ja yritä siinä sitten aikuisille ihmisille sanoa, että hiljempaa kiitos, kun (muutenkin huonosti nukkuva) lapsemme yrittää nukkua. Ja vastaukseksi saa vain jotain ei se nyt tälläsestä voi herätä -mussutusta. Joo, niinhän sitä vois luulla... Meillä alkaakin nyt uuden vuoden jälkeen unikoulu. Josko sitten nukuttais molemmat tytön kans paremmin.

SannaKoo: Mulla ei ole mitään hajua, miten asiat tästä etenee, jos nyt ei tärppää. Aletaanko sitten yrittää vai saako tulla jos on tullakseen, riippuu miehestä. Mä täällä elän koko ajan vahvassa uskossa, että ei tässä mitään raskaana olla, ei meille niin extemporetärppiä voinut tulla. Kai tää on jotain mahdolliseen pettymykseen varautumista. Hirveetä pinnistelyä, ettei ajattelis asiaa. Ja sitten käyn salaa jo laskettuaika-laskurilla ja kauhistelen pientä ikäeroa, joka lapsille tulis. Aina tää tiedottomuus on varmaan yhtä hankala olotila...
 
No onpa tosiaan Manguen poika aikaisin lähtenyt liikkeelle! Siinä onkin perässä juoksemista kun ei toisella oo älliä vielä päässä juuri lainkaan. Tsemppiä vaan! 

Meidän joulu meni mukavan rauhallisesti. Mun ei tarvitse onneksi sressata miehen perheestä jouluna lainkaan, kuten aiemmin kerroinkin. Eli joulu vietettiin siis oman perheeni seurassa ja suurelta osin myös ihan meidän kolmen kesken. Tulipahan siinä jouluna rentoutuessa meilläkin tosiaan luisteltua vähän liukkailla jäillä, ts. ehkäisyt "unohtui" kerran. Mutta en kyl usko, että tästä mitään raskautta alkaisi kun ei osunut ollenkaan ovulaation aikoihin ja omasta mielestäni olin tuntenut ovulaation jo reilua viikkoa aiemmin... Vaikka eihän sitä siis koskaan tiedä. Ei mulla kyl mitään oireita oo enkä mitään toiveita elättelekään. Menkkoja odotellessa siis, pitäisi alkaa normaalisti tuossa uudenvuoden tienoilla. Että Margeliinin kanssa tässä jännäillään sitten... :-) 

Meidän tytön kanssa täällä ollaan yritetty säätää vähän noita uniasioita, kun tuntuu että se on aina niin kärttyinen ja väsynyt. Nukkuu siis yöt läpeensä klo 20 - 7 (yleensä) ja sit yhet päikkärit lounaan jälkeen 1,5t. Niin siis aamupäivällä kärttyää ja usein pitää laittaa sänkyyn viimeistään klo 11. No sit taas illalla kärttyää jo viiden jälkeen ja huutaa rättiä, tuttia ja tahtoo nukkumaan! Toissapäivänä päätettiin sit laittaa neiti yöunille tuntia aiemmin, kun kerta kuitenkin aina herää klo 7, joskus jopa 6. No sinä yönä se sit nukkuikin klo 19 - 7.30. Mut kuitenkin oli jo ihan kuolemanväsynyt klo 11 ja nukkui vain vajaan tunnin päikkärit. Eli ilta oli taas kärttyämistä. Tänään päätin kokeilla, että jos sen laittaiskin kaksille päikkäreille kun nukkuu yleensä vaan max. 1,5t kerrallaan, usein jopa vähemmän. Noh, laitoin neidin ekoille unille klo 9.30 ja tuolla se vielä vetää sikeitä... Että taitaa tän päivän unet kuitenkin olla tässä ja ilta taas kärttyämistä. Olisko vinkkejä? Vai ihan turhaanko minä tässä yritän säätää, antaa tytön kiukuta?

Ja tällainen päikkärirytmi, että nukkuisi ainoat unet aamupäivällä on tosi huono koska sit meiltä jää kaikki aktiviteetit väliin. Siis kun muut samanikäiset on niin eri rytmissä sitten. Ja meillä on mm. muskari klo 10, perhekahvilaa klo 10.30 jne. Selkeesti tyttö kuitenkin tarvii enemmän unta kuin nukkuu. 

Niin joo, Margeliinille piti vielä sanoa, että mullahan oli raskausmyrkytys ja tyttö syntyi rv 33+5 sen takia. JA sen takia yritän niitä verensokereita seuraavaa raskautta varten saada heti alusta saakka kuntoon, koska nimen omaan alkuraskauden korkeat sokerit lisää raskausmyrkytysriskiä... Ei tarttis sit ainakaan syyttää itseään, mitä jonkun verran oon nyt tytön kohdalla tehnyt. 

No nyt tyttö huhuilee, eli mentävä on! 
 
Joulusta selvitty :)  Mukavaahan se oli mutta vielä mukavampi tulla kotiin.  Mä huvittelin itekseni miettimällä kuinkahan mukavaa olis ajaa se 8h kun takapenkillä nahistelisi kolme mukulaa jotka pitäisi toisiaan hereillä X)  Nytkin oli jo sitä että poika halusi halia tai taputtaa vauvaa ja sen sitten sopivasti onnistui herättämään huutamaan...  Ja sekin kävi ilmi että ennen kuin tyttö oppii nukkumaan ei tule mitään siitä että lapset nukkuisi samassa huoneessa.  Ekana iltana mummolassa yritettiin, pari tuntia sitä huutoa kesti kun pitivät toisiaan hereillä, ja sitten vaihettiin poika isovanhempien makuuhuoneeseen nukkumaan.  Toimi.

Tyttö sai joululahjaksi tonttumekon.  Nyt mulla ois siis sekä tyttö- että poikaversio tonttupuvusta.  Jos siis joskus vielä yksi käyttäjä tulisi.

Meille selvisi tuttavapariskunnan vauvauutinen tuolla reissulla.  Kesävauvaa siellä odottavat.  Pieni kateus iski X)
 
Joopa joo... Ota selvää noista miehistä :( Eilen heitin ukolleni ihan puolihuolimattomasti, että haluaako hän pojan, vastasi ei. Kysyin, että haluaako sitten toisen prinsessan ja vastaus oli taas ei. Ei kuulemma halua nyt toista lasta ollenkaan :O Mitä **ttua??! Arvatkaa kiehahtiko mulla saman tien? Tokaisin vaan, että olis sitten miettinyt vähän aikaisemmin sitä asiaa. En tiedä oliko toi joku heitto (mun miehellä on tosi huono tapa vitsailla asioista, joista ei pitäis vitsailla ja on kerran jos toisenkin loukannut mua vahingossa) mutta nyt on lähinnä sellainen olo, ettei tekis mieli enää sanoa mitään sille :( Oli toikin taas aihe vitsailla!

Yumna: En tiedä mitä noiden uniasioiden kanssa pitäis tehdä... Meilläkin se on aika säätämistä, kun tytöllä näyttäis olevan vielä univelkaa joululta. Ei suostunut viimeisenä päivänä miehen porukoilla nukkumaan toisia päiväunia (niitä pidempiä) ja oli tosi kiukkuinen koko illan. Eilen ei sitten kotona suostunut nukkumaan aamupäivällä ja kiukutteli koko ajan ennen kuin suostui toisille päikkäreille. Yöunillekin meneminen vaihtelee koko ajan noiden päikkäreiden takia. Välillä pitäis jo reilusti aikaisemmin laittaa nukkumaan ja välillä ei meinaa millään nukahtaa. Ja unikoulun kannalta pitäis kai olla säännöllinen nukkumaanmenoaika. Tähän asti se on ollut siinä klo 20.30-21. En haluais kauheesti sitä aikaistaa, koska nukutaan aamulla n. kahdeksaan ja itsekäs äiti ei jaksais nousta kovin aikaisin ;)
 
Poika vihdoin ekoilla päikkäreillä, huh. Unet sekaisin täälläkin. Monta kuukautta poika nukkui 8-10h yössä heräämättä, mutta nyt herätäänkin sen 8-10 kertaa. Vain syli kelpaa. Luulen ja toivon että on ohimenevä vaihe. Alkaa vähän olla väsyneet fiilikset päivisin. Lisäksi oon haalinut paljon kursseja Avoimesta yliopistosta kevääseen asti. Minä hölmö pienessä päässäni kuvittelin että siihen asti vauva ei juurikaan liiku ja on aikaa opiskella. PAH! :D

SannaKoo: Aion jo hyvissä ajoin varoitella anoppia ensi joulusta. En halua, että poika oppii että jouluna hössötetään ja saadaan kasapäin lahjoja. Haluan opettaa, että joulu on rauhallista aikaa jolloin rauhoitutaan ja ollaan yhdessä perheen kanssa. Lahjat vain pieni mukava lisäys siihen. Uusi vuosi saadaan olla kolmistaan kotona, jee!

Margeliini: ARGH! Miehet! Eivät kyllä ajattele yhtään mitä sanovat. Ymmärrän hyvin että kiehahdit. Meillä myös mies tykkää vitsailla kaikesta, myös niistä asioista joista ei pitäisi. Eilen kysyin taas kerran, miten mies haluaa toimia ehkäisyn kanssa. Ilmoitti, että voitaisiin kokeilla ehkäisyvaahtoa. Lisäsi, että voisi kokeilla tehoaako se myös partavaahtona karvoja ehkäisevästi. Huoh.
 
Heheh, meillä muisteltiin eilen illalla, että milloinkas sitä ehkäisemätöntä seksiä tulikaan tarkalleen ottaen harjoitettua. Minä siinä pohtimaan, että nyt kohta pitäisi menkat tosiaan alkaa niin mies siihen, että "niin ei vielä, vaan lauantaina" :-D Että kylläpä tuo on aika hyvin näköjään mun kierrosta perillä. Heti perään kuitenkin sanoi, että eipä se haittaa vaikkei niitä tuliskaan...

Eli taitaa meillä mies vähän salaa olla kuumeillut ihan itsekseen enemmän kuin on mulle kertonutkaan! Tuo on tietysti omiaan lisäämään myös oman kuumeen määrää... No mut kyllä mulla hienoisia menkkaoireita alkaa jo ilmaantua, eli ei se tästä "vahingosta" napannut. Mun kohdalla aika helpottavaa on se, että menkat on tosiaan niin säännölliset. Jos ne myöhästyy vaikka vaan parikin päivää, on aika suuri syy epäillä että raskaana ollaan. 

Olipas tylsä vastaus Margeliinin mieheltä. Pöh. Jos se vaan jotenkin ajattelee niin, että ei varsinaisesti halua toista lasta vielä, mutta jos "vahinko" sattuu niin sitten sattuu? Että on tavallaan valmis ottamaan sen riskin ja sitten kuitenkin myös vauvan jos nyt niin sattuisi käymään, mutta ei kuitenkaan mitenkään kuumeile toista lasta. Tavallaan ymmärrän, jos noinkin ajattelee. Eihän kaiken tarvi olla aina niin suunniteltua ja etukäteen jotenkin "päätettyä". 

Mangue, itsekin jossain vaiheessa suunnittelin aloittavani avoimessa kuntoutustieteen perusopintojen kokonaisuuden, joka oli kokonaan verkko-opintoja... No onneksi tulin järkiini ja luovuin suunnitelmasta. En olis varmaan ihan oikeesti saanut mitään aikaiseksi! Varsinkaan, kun kaikki olis pitänyt tehdä vaan itsekseen verkossa. Tällä hetkellä tuntuu, että on jotenkin niin vieraantunut kaikesta "älyllisestä" toiminnasta...  
 
No asiahan oli juurikin niin kuin Yumna sanoit. Ettei miestäni haittaa vaikka olis vahinko käynyt ja ihan tervetullut hänellekin olis toinen vauva. Eikä sitä nyt ihan vahingoksi ehkä voisi sanoa.. Mutta ei kuulemma haittaa, vaikka en tulisikaan raskaaksi. Se typerä kommentti vaan tuntui niin ikävältä, kun itse olin jo ihan paniikissa, että mitä jos... Ja kuinka pää kestäis, kun vastahan mä sain taas kroppani takaisin ja taas kohta olisin vaan joku "hautomo". Siltä musta ainakin tuntui tuon ekan raskauden aikana.

Mä oon monta kertaa nauranut itselleni, kun mietin viime talvena, että jos olisin hakenut opiskelupaikkaa avoimen amkin kautta täksi syksyksi. Olisin hakenut koulutusohjelmaan, jota voi suorittaa töidenkin ohella ja aika paljon oli itsenäistä verkko-opiskelua. Ajattelin, että sitten kun vauva nukkuu, niin voin opiskella. Mutta noilla nukkumisilla... ihan hyvä, etten hakenut sitä paikkaa. Ei siitä olis tullut mitään. Kyllä tuntuu mustakin välillä, että ihan vallan tyhmentää ihmistä tälläinen kotona oleminen. Ja kun monesti mulla ei ole mitään aikuista seuraa päivän aikana ennen kuin mies tulee kotiin töistä. Ja juu, tiedän, että voisin mennä tytön kans perhekerhoihin tms. mutta ne ei vaan ole mun juttu. Toisaalta viihdyn kotona tosi hyvin. Täällä on tutut rutiinit ja omat jutut, joita voin puuhailla silloin kun neiti suostuu nukkumaan päikkäreitä.
 
Tää kotona olo tuntuu kyllä välillä tyhmentävän ihan liikaa. Siksi nuo opiskelut on olleet mulle todella tärkeitä. Joku päivä aloin itkeä kun sain n. 50 sivua luettua ja jopa sisäistettyä. Tuntui niin hyvältä ajatella jotain monimutkaisempaa :D

Mutta mistäpä löytää aikaa, siinäpä se. Esimerkki tältä päivältä:
Poika meni päikkäreille ja ajattelin lukea tenttikirjoja. Päätin ensin hyvin pikaisesti siistiä paikkoja. Nostelin lattioilta ja pöydiltä tavarat paikoilleen. Roskien keräys ja vienti ulos. Äkkiä laitoin pyykit kuivumaan ja uudet koneeseen pyörimään. Astianpesukoneen tyhjennys ja likaiset tilalle. Nopea pölyjen pyyhintä ja imurointi. Istun sohvalle ja avaan kirjan. Saan jopa puolitoista minuuttia lukea, kun kuuluu parvekkeelta itkua. Loppupäivä onkin vedetty Harakka huttua keittää ja Körö körö kirkkoa. Kunnon aivojumppaa siis!
 
Hahahhaah, joo, kotiäiteys kyllä pilaa fiksun naisen järjenterän! Tuttua huttua! Ja mulla ois sitten "päinvastainen" opiskelutarina, kun mulle toitotettiin, että koko ekan vuoden pitää vaan keskittyä vauvaan ja sitten vasta alkaa pohtia opintoja. Niinpähän mä tein, ja oli muuten aivan helvetin vaikea urakka ruveta pänttäämään ja laatimaan tutkimusta ja analysoimaan ja raportoimaan näillä pullamössöksipehmenneillä aiovilla! Huh! (Mutta loppuhyvin, kaikki hyvin, koska mähän valmistuin :D)

Margeliini miehet on vähän pöljiä, ne ei aina tajua, että niiden suusta pääsee sellaisia sammakoita, ja sitten ne sammakot paisuu naisen päässä. Mutta hyvä, että saitte hommat puhuttua selväksi!

Ja uuh, lisää jännitettävää! Mun oma jännitys loppui, kun ne menkat alkoivat tänään. Tasan sen 2kk edellisistä, eli ne yhdet väliin jääneet oli taas vaan joku outo omituisuus tässä naisen kropassa! Mut nyt taas kyllä kramppaa ja vuotaa edellistenkin menkkojen puolesta, yöh...

MUTTA niinhän tässä kävi, että mä rupesin pohdiskelemaan, että pitäiskö tolle miehelle ehdottaa, että jos sitä vaan koittais kivuista huolimatta vähän tiivistää tätä yhdyntä tahtia? Edes 2-3 kertaa kuussa, että ehtis tuo alapää palautua edellisestä kerrasta? Helvetin rankkaa se varmasti itelle ois elää sen kivun kanssa koko aika, mutta kun taitaa tuo kuuluisa Kello nyt tikittää sen verran lujaa...
 
Piti vielä noihin nukkuasioihin tulla huikkaamaan, että jos aikoo olla lapsen kanssa kotona vielä "pitkään", niin kannattaa vaan kokeilla ja selvittää, mikä on se oman naperon luontaisa rytmi. Meillä on kaiketi vuoden verran menty nukkumaan klo 20 illalla, aiemmin saatettiin herätä vasta kympiltä, mutta nykyään se 12h on aika tarkkaan Joonan yöuni, eli kasilta aamulla ylös. Meillä toimii parhaiten sellainen löysä rentoilu aamusta, eli ennen kymppiä ei poistuta ovesta ulos (jos ei oo pakko :D) ja aamupalaakaan ei kumpikaan halua syödä heti herättyään. Päikkärit sitten on yleensä klo 13, jos ei oo mitään "estäviä" tekijöitä (reissussa kun ei enää nukahda rattaisiin siihen aikaan, vaan sitten valvoo ihan iltamyöhään).

Joona onneks on aika sopeutuvainen päivärytmien muutoksiin kaikilta muilta osin, kunhan tuo yöunille käynti tapahtuu klo 20, lähes minuutin tarkkuudella! Hullua, että yöuniin ei vaikuta mitenkään, että onko päikkärit klo 11, 13 vai 17! Ja että kestääkö ne päikkärit 30min vai 3h!

Tällä meidän aamurytmillä ei tosiaan mitään perhekerhoja ja muskareita juuri harrastella, mutta onneks puistossa käy sentään yks toinenkin kiva äiti puoltoistavuotiaansa kanssa, joilla on myös tää myöhäisempi rytmi... Joona tapaa sitten ikätovereitaan leikkitreffeillä, kun treffataan vähintään kerran viikkoon näitä joulu09-tapauksia, ja tietysti satunnaiset ei-niin-tutut kirjaston leikkinurkkauksessa tai puistoissa ja muualla. Tää toimii meillä, eikä tunnu kauhealta suorittamiselta sitten tää kotiäitiaikakaan.
 
Hyvää uutta vuotta kaikille! :)
Tuli missattua vuoden vaihtuminen, kun nukahdin ennen aikojaan. Kolmas vuosi putkeen kun näin käy :D

SannaKoo: Voihan menkat, mitenköhän ne yhdet nyt noin jäivät väliin. Eipä oman kropan toiminnasta aina (eli ikinä) saa selkoa.
Ja hei onnea tutkinnon suorittamisesta, ihan mahtava asia!
Ihanaa, että joku muukin kannattaa luontaisen rytmin selvittämistä! Niin paljon puhutaan rytmittämisestä ja monet kaverit ovat kirjoista yms. kopioineet minuutin tarkkoja aikatauluja päikkärien ja syömisten suhteen. Tämä tietysti on ihan ymmärrettävää joissain tapauksissa, esim. jos päivähoitoon vienti lähestyy, tai lapsen rytmi poikkeaa liikaa vanhempien rytmistä.
Päivällä annan pojan nukahtaa päikkäreille milloin haluaa ja nukkua kuinka kauan haluaa. Iltapäikkäreillä pidän silti huolen etteivät unet veny liian pitkiksi. Yöunille nukahtakoot milloin haluaa (kuitenkin siis välillä 20-24). Nyt ehkä kuukauden ajan  tuo poika on päättänyt nukahtaa lähes tismalleen 22 ja herää n. 9-10 aikoihin. On se kyllä jännä miten päikkärien pituus ei vaikuta ollenkaan yöunien aikoihin ja pituuteen.

Ja omia hölmöjä pohdintoja: Heräsin tänään jo aamuneljältä, ja pohdiskelin itsekseni pitkään tätä vauvakuumeilua. Mulla taitaa olla ennemminkin lapsikuume. On ollut ihanaa, kun esikoinen on kasvanut ja oikeasti jo kommunikoi ja liikkuu. En malta odottaa että poika oppii puhumaan ja kävelemään jne. Eipä sellainen pieni vauva muuta kuin syönyt ja nukkunut. Kovin sitovaa touhua, kun koko ajan piti olla tissiä suuhun tunkemassa. Olihan se ihanaa tuijotella pientä ihmettä, mutta jaksaako sitä innostua toisenkin lapsen tuijottelusta? Mukavaa pikkuvauva-ajassa oli, että jäi paljon aikaa touhuilla vauvan nukkuessa. Enemmän sitä aikaa kuitenkin jää, jos jättää toisen lapsen hankkimatta. Silti niin kovin kaipaan raskautta ja synnytystä, siis oikeasti SYNNYTYSTÄ. Ja pienet 50cm tai alle vauvanvaatteet kaupoissa saa melkein kyyneleet silmiin. Niin on ristiriitaisia tunteet, huh huh.

Ehkäisyasiaa vielä sen verran, että en ole jaksanut enää asiaa ottaa puheeksi. Seksiä on lähiaikoina ollut, eikä tuo mies ole kortsuja kaivellut. On myös hyvin tietoinen etten itse mitään pillereitä vetele. Tänään kyllä pitkään olin minipilleripaketti kädessä. Ottaako vaiko eikö. En ottanut.
 
Hyvää uuttavuotta kaikille tasapuolisesti! Meilläkin vuosi vaihtui ihan nukkuessa. En edes rakettien paukkumiseen herännyt. Eikä onneksi kukaan muukaan tässä huushollissa. Tyttökin aloitti vuoden ihanasti heräämällä eka klo 6 ja jatkamalla sitten unia meidän keskellä ysiin asti! Nukkui siis kunnon yöunet klo 19 - 9. Ja sen kyllä huomaakin, on ollut koko aamun tosi hyvällä tuulella.

Tähän samaan syssyyn nyt voisi näistä uniasioista vielä mainita, että ei meilläkään tosiaan mitään kellontarkkaa rytmiä oo koskaan noudatettu. Varsinkaan vauvana. Tytöllä on luonnostaan rytmit asettuneet joskus 6kk iästä niin, että ovat sitten toistuneet samanlaisina ja siitä se rutiini on löytynyt. Mulle juurikin kotona olemisen kannalta taas on tärkeitä nuo toisten äitien ja isien tapaamiset perhekahvilassa, ulkona tai jonkun kotona. Ja muskarikin rytmittää meidän arkea kivasti, kerran viikossa. Meillä kun tyttö normaalisti on ylhäällä jo tosiaan klo 7 niin klo 9 alkaa kovastikin kaipailla ulos tai jonnekin kotioven ulkopuolelle. Mutta tosiaan, ei nuo kahdet päikkärit tytölle kuitenkaan sopineet. Sen sijaan illalla aiempi nukkumaanmenoaika on sopinut mainiosti, eli nyt meillä tyttö meneekin nukkumaan jo klo 19. Ja nukahtaa saman tien ilman ongelmia. Saapahan sitten ainakin yhden tunnin enemmän unta yössä, jos se auttaisi jaksamaan päivää sittten niillä yksillä päikkäreillä. Mut kiitos vinkeistä ja keskustelusta, kiva kun joku jaksaa vieläkin puhua tästä iänikuisesta unesta... :-)

Niin ja muutes, täällä ei myöskään niitä menkkoja vielä näy eikä kuulu... Nyt alkaa jo pikkusen epäilyttää. Myös verensokerit on olleet tosi kummalliset viikon ajan. Ihan samoin kuin viimeksi raskaana ollessa. Noh, noh, ei nyt vielä innostuta kuitenkaan. Kai se täytyy kuitenkin huomenna mennä apteekkiin eka testi hakemaan jotta saadaan selvyyttä asiasta. Iloinen yllätyshän se olisi, mutta toisaalta helpottunut olisin siitäkin ettei se nyt ihan vielä tapahtuisi. Pikkusen on kuitenkin jännät paikat...
 
Hyvää uutta vuotta 2012! :) Mahtaisko tämänkin vuosi pitää sisällään raskauden ja synnytyksen... Se jää nähtäväksi. Aika MATELEE!!! Ja minä tyhmä yritän jo kovasti kuulostella "oireita" tai "merkkejä". Ajatukset kyllä heittelee ihan laidasta laitaan. Välillä toivon niin kovasti, että pikkuinen olis saanut alkunsa ja välillä oon ihan paniikissa ja haluan peruuttaa koko jutun :O

Mä jaksaisin jauhaa uniasioista vaikka maailman tappiin asti. Ne on nyt niin pinnalla meidän perheessä. Mä oon ollut ennen oikee lapsilähtöisyyden ja lapsentahtisuuden puolesta paasaaja, mutta näillä univeloilla kyllä kelkka on kääntynyt aika nopeasti. Kyllä edelleenkin kannatan noita periaatteita, mutta oon myös sitä mieltä, että kun perheessä on muitakin jäseniä, kuin vauva/lapsi, niin asiat täytyy tehdä niin, että kaikilla on hyvä olla. Vanhemmatkaan ei voi ihan loputtomiin mennä vauvan/lapsen ehdoilla. Ja nyt en siis tarkoita vastasyntynyttä, jolta ei voi vaatia vielä juurikaan mitään, vaan vähän isompaa lasta. Onneksi meidän tytöllä nyt meneekin ihan kivasti itsestäänkin päivärytmi, mutta sitten heti kun ollaan kylässä tai jotain vähän erikoisempaa tapahtuu, niin on pasmat ihan sekaisin. Ja kyllä tuon nukkumisia joutuu säätelemään, vaiika ei nyt sentään minuutintarkkuudella. Ja unikoulu meillä alkaa tänään! Vihdoinkin :)
 
Täällä alkoi ne menkat hetki sitten. Eli päästiin siitäkin jännityksestä. Kuten aiemmin sanoinkin, on kyllä toisaalta ihan helpottunutkin olo. Pääsenpähän vielä korkkaamaan tuon eiliseltä jääneen siiderinkin jääkaapista saunan jälkeen ;-) Vaikka kuitenkin ehti jo aika paljon mietiskellä päässään, että kyllähän se raskauskin ihana juttu olisi. No, mutta eiköhän meillä ihan yritys tosissaan ala tässä piakkoin. Mieskin oli niin innoissaan jo tästä jännityksestä.

Nyt jänskätään sit Margeliinin puolesta! Jospa tosiaan mahtuis tähän tulevaan vuoteen yksi raskaus ja synnytyskin mukaan useammalle meistä... Toivotaan niin! 
 
Ihanaa uutta vuotta!

Margeliini, oijjoi! Saadaanko me ees jännätä ja aatella sun puolesta? ;))

Me käytiin sitten miehen kanssa sellainen "parin kaljan" jälkeinen keskustelu tuossa vuoden vaihteessa... en tiennyt, että mieskin sitä vauvaa jo toivoisi. Ja nyt itselle tuli sitten sellainen petturiolo, että mitä tässä vielä tapahtuukaan, kun mun kroppani syytä on, ettei se seksi vielä suju. Tai sujuu, kun on päässyt siitä alkukivusta... oon pari kertaa nyt onnistunut jopa nauttimaan niistä muutamasta hetkestä ennen miehen laukeamista, mutta se yhdynnän aloittaminen ja ne kivut sen jälkeen on vaan niin raastavia...
Mutta niin, katsotaan, mihin tämä elämä vie. Ilmeisesti meille ei tule toista lasta, jos ei raskautuminen tapahdu ihan seuraavien parin-kolmen vuoden aikana, koska sitten ikäero alkaa esikoisella ja seuraavalla olla liikaa meidän "makuun"...

Jos mä vielä kans vähän noista päivärytmeistä, että kyllä meilläkin taitaa toi aamun löysäily olla enempi tän äiskän mielipide.... :D Joona ois varmaan 5 sekuntia silmien aukeamisesta valmis tekemään ihan mitä tahansa tai lähtemään mihin vaan! Tosin sitä aamupalaa se ei suostu syömään silloin, eli se pitäis sit hoitaa muualla... Mutta mä ehdin tottua sen 1.5v aikana siihen, että kukun täällä koneella/telkun eessä yli puoleen yöhön ja heräillään apinan kanssa sitten joskus 9-10 väliin. Nyt kun tuo saattaa "parhaina" aamuina olla jo seiskalta kanssa valmis nousemaan, niin kyllä siinä äitiä vähän väsyttää! :D

Mä laitoin aamupäivällä työhakemuksia, eli jos tässä nyt töihin lähdetään, niin katsotaan mitä häränpyllyä meidän apinan päivärytmi tulee olemaan. Toisaalta kiva, että sillä ei ole huutava nälkä heti herättyään, koska silloin se ehtii päästä päiväkotiin aamupalalle - nopeuttaa huomattavasti aamupuuhia kotona! Ja hain kolmeen sellaiseen paikkaan, missä ei olisi yövuoroja ollenkaan, eli se saattais jeesata vähän tätä meidän päivähoitodilemmaakin!
Katsotaan katsotaan, aikamoisia elämänmuutoksia vuodelle 2012, joten kyllähän siihen yks vauvakin mahtuis! *heittää toivetta yötaivaalle tähtien matkaan* ;)

Yumnalle pahoittelut menkoista.... teillä ilmeisesti olisi uus vauva ollut myös jo ihan tervetullut?
 
Saattehan te toki jännäillä mun puolesta, mutta tässä on tosiaan se vajaa pari viikkoa ennen kuin mitään vastauksia saadaan suuntaan tai toiseen... Eli siinä ajassa ehtii jo kyllästyä ;) Tai mä ainakin kyllästyin taas tänään vatvomiseen, että miks mun selkää ja mahaa jomottaa, vaikka ovis meni jo ja menkkoihin on vielä aikaa? Ja jomottaako mua aina näin tässä välissä? Tekis mieli kaataa ämpärillinen kylmää vettä niskaan. Tyhmä tyhmä.. ja vielä tyhmempi sitten kun ne menkat alkaa tai testi näyttää negaa :(

Meidän unikoulu alkoikin oikein hienosti. Laitoin tytön eilen yöunille sänkyyn, toivotin hyvää yötä ja "poistuin paikalta" eli menin vähän matkan päähän katselemaan mitä tapahtuu. Tyttö imeskeli tuttia ja räpelsi unileluaan n. 5 min. ja nukahti :) Ja saatiin miehen kans katsoa pitkä leffa eikä neiti herättänyt kertaakaan sen aikana :) Heräs vaan kerran viime yönä ja silloinkin tökkäsin sille tutin takas suuhun ja jatkoin itse unia. Voi miten ihanaa oli nukkua ilman enempiä herätyksiä! Tänään aamupäikkäreiden kans toimin samalla tavalla kuin eilen illalla ja nyt meni vissiin pari minuuttia ja tyttö nukkui. En mä toki siihen tuudittaudu, että tää aina olis näin helppoa. Kyllä neiti varmaan jossain vaiheessa tajuaa vähän protestoidakin.

Yumna: Meinaatko nyt karata tuonne yrittävien kuumeilijoiden ketjuihin? Varmaan aika ihanaa, kun ei tarvitse miestä taivutella yrittämiseen :)

SannaKoo: Älä nyt hyvä ihminen itseäs syyllistä, jos seksi ei suju ongelmitta! Etkös sä jo aikaisemmin todennut, ettei ennen synnytystä ollut mitään ongelmia sillä alueella? Luulis, että se ajan kanssa alkaa sujua, jos ette ole kovin usein heilutellut peittoa. Mulle teki seksi aina aluksi kipeetä, kun olin just tavannut mieheni. Kysyin sitä yhdeltä lääkäriltäkin, että täytyykö mun ryhtyä johonkin "toimenpiteisiin" kun mies on.. kröhöm.. aika kookas. Mutta en tiedä johtuiko ne kivut pillereistä, joita silloin söin. Myöhemmin sain pillereistä kauheita hiivatulehduskierteitä. En muista missä vaiheessa se alun kipuilu loppui. Kenties jo ennen kuin lopetin pillerit...
 
Voi Margeliini, se on kyllä ihan totta, että vaikka sitä koittaa kuinka kieltää itteltään sen jännäilyn, niin kyllä sitä silti ihan eri tavalla pohtii.... mäkin tein tossa ne KOLME täysin puhdasoppista nega-testiä, ja SILTI jostain mielen syövereistä saapui ajatus, että ehkä jos sittenkin?

Jäitä siis sulle hattuun pariksi viikkoo :)

Ja tsemppiä unikoulutukseen! Ei se ipana välttis tajua protestoida, sen verran pieni kun vielä on ;) Toivon teille helppoa pätkää tästä, joka jatkuu ja saatte lennosta vaihdettua sitten joskus isojen sänkyynkin vaan. Huh, edes jotain meilläkin ollut helppoa ton varhaisuhmistuhmiksen kanssa! :D

Mistähän mä vielä saisin aiheen käännettyä itseeni? Nojoo, siis tuo kellarin tilanne, niin kaiketi mulle tehtäis se korjausleikkauskin jo, jos pyytäisin... Mutta kummittelee mielessä se, mitä siitä silloin 1.5v sitten sanoivat "Homma voi mennä huonompaan suuntaan". Eli "täydellistä" ehkä ois onnistua tulemaan raskaaksi nyt vaan kestämällä se kipu, ja sitten seuraava synnytys ehkä korjais sen tilanteen, jos ne ois ekstravarovaisia tikkiensä kanssa?
 
Onpa tosiaan hankala tilanne sulla, SannaKoo, tuon "alakerran" suhteen... Eikä tietenkään itseään tarvitse siitä syyttää, mutta ymmärrän jos välillä turhauttaa. Ja vielä jos alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että voisi toista vauvaakin harkita. Siinä varmaan helposti alkaakin miettimään, että kestäisi kivuliasta ja "huonoa" seksiä vaan vauvan takia. Mutta eihän sekään helppoa ole. En voi edes kuvitella, kun itse oon synnyttänyt tämän ainokaiseni sektiolla joten kaikki tikit tuli johonkin ihan muualle kuin tuonne varsinaiseen alaosastoon. No, pitää ainakin toivoa, että teidän seuraava mahdollinen raskaus (sitten kun sitä lähdette yrittelemään) tärppäisi mahdollisimman pian ja mahdollisimman kivuttomasti!

Margeliini, todellakin, sitä hyvin nopeasti lähtee pyörittelemään ajatusta raskaudesta mielessään kun tietää että siihen mahikset on. Varsinkin, jos toiveita yhtään siihen suuntaan on ilmassa. Tämä lienee ilmeistä meidän kaikkien tähänkin keskusteluun osallistuvien kohdalla??? :-) Siksihän me täällä niin helposti provosoidutaan intoilemaan toistenkin mahdollisista raskauksista. Mutta tosiaan, yritetään pysyä coolina nyt vielä. Minkäs ikäinen teidän tyttö nyt olikaan? Meillä meni "unikoulut" lopulta tosi helposti, aloitettiin laittamaan tiettyyn aikaan illasta omaan sänkyyn muistaakseni joskus 8kk iässä ja sinne aina jäi tutin ja rätin kanssa itsekseen. Ja samassa siirrettiin sänky omaan huoneeseen. Alusta saakka se meni hyvin. Tulihan niitä kaikenlaisia "vaiheita" siinä välissä (niinku nyt näiden kanssa aina), että piti nukutella enemmänkin. Mutta noin niinkuin pääpiirteittäin siitä asti on nukahtanut itse. Yösyöttöjä ja muita heräämisiä säännöllisesti oli kuitenkin vielä vuoden ikään saakka.

Niin ja meillä tosiaan alkaa olla se seuraava vauva erittäin toivottu. Mies kuumeilee siis vielä muakin enemmän, ja oli myös pettyneen oloinen kun ei tästä "vahingosta" raskautta tullut. Onhan se kiva, ettei miestä tarvi suostutella hommaan. Mutta meillä nyt tosin tämä esikkokin on "jo" tuon 1v7kk. Ei miestä olis kannattanut edes suostutella siinä vaiheessa, kun tyttö oli vielä alle vuoden ikäinen. Eikä muakaan olis kyllä saanut hommaan silloin suostuteltua :-) Niin, ja en taida noihin varsinaisiin yrittämiskeskusteluihin kuitenkaan osallistua. Nuo tuntuu olevan jotenkin niin täynnä porukkaa, että on vaikea päästä mukaan. Ja varsinaiset aiheet on aloitettu jo aikoja sitten, ei niitä kaikkia viestejä millään jaksa lukea läpi... Voipi siis olla, että saatte kestää mua täällä vielä yrittämisen huumassakin, siis jos ette pistä pahaksenne?? :-) 
 
Yumna: Meidän tyttö on 7 kk. Sitä mä oon tässä paljon pohdiskellut, että jos olen nyt raskaana, niin ikäeroa tulis alle 1 v 4 kk, mikä kuulostaa JÄRKYTTÄVÄN vähältä! Mun kuumeilu on vaihtumassa paniikkiin ja tänään jo mietin, että ehkä olis parempi, jos se pikkukakkonen ei ihan vielä ilmoittaiskaan tulostaan :( Mä oon ihan kauhee :( Pidätte mua varmaan ihan kiittämättömänä paskiaisena, kun ensin kuumeilen täällä ja sitten heilutellaan miehen kans peittoa ja sitten mua alkaakin epäilyttää koko homma. Mä en vaan ole ilmeisesti osannut ajatella tarpeeksi realistisesti mitä se arki kahden pienen kanssa olis... ja nyt iskee kauhee paniikki. Toki mä sen toisen lapsen haluan pian, mutta vähän myöhemmin ja jos nyt oon raskaana, niin totta kai se sitten olis toivottu ja tervetullut lapsi. Ja varmaan sitä jotenkin hengissä selviäis kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Mutta kuinka järjissään? Ja miten kävis parisuhteelle? Nytkin se on aika kovalle koetukselle joutunut... No, näitä on tietysti ihan typerää miettiä nyt, kun ei vielä tiedä miten on käynyt, mutta minkäs teet. Mä oon aikamoinen stressaajaluonne.

Kyllä sä saat Yumna mun puolesta täällä pysyä. En mäkään varmaan osais tuonne yrittäjien ketjuihin mennä höpöttelemään. Täähän on jo tälläinen yleishöpötys-ketju ;)

Mitä sä SannaKoo itse haluisit sen alakertas kanssa tehdä? Ootteko jutellu miehes kanssa siitä? Ymmärrän, että se korjausleikkaus varmaan pelottais... Ja ehkä lykkäis yritystä tulla raskaaksi?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top