IhaNainen:
uu, mahtavaa jos ootte päättäny odottaa synnytyssaliin asti! Suosittelen omasta kokemuksesta lämpimästi sitä. [:D]
Kroppahan kuitenkin koko ajan lähettää äidille viestejä, että kumpi siellä on - se on sitten vaan kiinni siitä, että osaako niitä viestejä lukea ja tulkita oikein. Ja se on niin kivaa se arvailu. [:)]
Me ei vieläkään olla päätetty, että kysytäänkö vai ei. Vissiin sitten odotushuoneessa ennen ultraa päätetään. [:D]
Ja omasta kokemuksesta voin myös kertoo, että ei ollut kyllä MITÄÄN aavistusta sukupuolesta sen esikon rakenneultran jälkeen. Luulisi, että kyllä ne pojan vehkeet sieltä erottuu, ni eipäs se niin helppoa olekaan. Itseasiassa veikattiin varovasti, että oisko tuo sit tyttö, vaikka mulla oli niin vahva poikaolo siitä huolimatta. Ja ihan miehekkäät vehkeethän sillä jo syntyessään oli... iskä oli ylpee. [:D]
Ei siis ainakaan tavallisesta ultrasta tämmönen tavallinen pulliainen oikein mitään selvää saa. [:)]
SF-mitasta:
mulla se meni koko esikkoraskauden ihan yläkäyrällä ekasta vikaan mittaukseen. Lapsivettä oli ihan normaalisti ja vauvakin varsin normaalikokoinen (52cm/3600g) syntyessään. Eli ei ees mikään iso vauva sinällään. En tiiä miksi se niin iso oli, eikä se neuvolantätikään muuta sanonut, kuin että käyrässä tärkeintä on vaan seurata sitä, että se kasvaa tasaisesti. Eli jos se menee koko ajan ihan alakäyrällä, ni ok ja jos se huitelee ylhäällä, ni ok sekin. Olettaen siis ettei ole syytä epäillä mitään kasvupoikkeamia - ja niistä kertoo muutkin merkit kyllä.
Kohdun asento ja oma anatomia, plus vauvan senhetkinen asento vaikuttaa kaikki. Sen lisäksi sehän on ihan käsipeliä, eli ei mikään absoluuttinen mittamenetelmä. Mittaaja vaikuttaa.