Siis miten ihminen voi paisua näin älyttömästi! Kaikki vaatteet jääneet mahan kohdalta pieniksi. Mullakaan ei raskausarpia ole ilmaantunut, suonet kyllä kuultaa ihosta läpi. Ja kun kaivoin keväällä ostamani äitiystakin esiin huomasin kauhulla sen menevän nippanappa kiinni ja selästäkin se rumasti kinnaa. Tukivyöstäkin joku ratkennut. Jalat ovat niin turvoksissa ettei luita erota, sormet kanssa. Itku mikä olo. Ihan periaatteesta en enää vaatteita tälle mahalle hanki. Eikä kunto enää riittäisikään shoppailuun.
Kyllä nyt itsetuntokin on jo koetteella. Yritin könytä lattialta ylös ja kramppien vuoksi jäin puolitiehen huohottamaan. Ystävä, joka on erittäin empaattinen luonne eikä ikinä oo itse ollut raskaana saati lihava, tuli heiveröisesti auttamaan ja kysyi osaaottavasti: "Voi että, onko olo kuin elefantilla?" Aloin nauraa tikahtuakseni, sitten itkeä, ja lopulta ulvoin itkunaurua pystymättä lopettamaan. Olin niin täydellisen avuton. Ja tietenkin pissatkin karkasi lopulta housuun.