Kuka mukaan synnytykseen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pinkkis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me just pohditaan, että millä kombolla synnärille mennään. Esikoisen hoitaminen on se iso kysymys, että kuka pääsisi / voisi. Vai olisiko mies kotona esikoisen kanssa, mutta kuka mulle mukaan synnärille sitten?

Täytyykin katsella tuota doula-vaihtoehtoa.
 
Meillä mun vanhemmat tulee hoitamaan esikoista ja mies tulee mukaan synnytykseen. Oli mukana esikoisen synnytyksessäkin. Ja jos pikkuinen syntyy etuajassa (miehellä muutama reissu parina viikkona ennen synnytystä), niin sitten mukaan lähtisi jompikumpi vanhemmistani tai mun kummitäti. Näistä kummitäti ykkösvaihtoehto ja iskä kakkonen. Kummitäti on sairaanhoitaja ja ollut mukana synnytyksissäkin. Isä ihan siitä syystä, että matkaa sairaalaan on tunnin verran, enkä kyllä luota äitiini ratissa niin paljon, että haluisin kaksin hänen kanssaan synnärille ajella. Muutenkin meillä isän kanssa läheisemmät välit, kun äidin kanssa ollaan ehkä liian samanlaisia ja saadaan toisemme herkästi hermostumaan.

Mutta toivotaan, että synnytys ei ajoitu noille miehen reissupäiville ja hän pääsee mukaan. Minun muutenkin jännittää tuo synnytys, kun esikoinen syntyi tosi vauhdikkaasti ja silloin jo kätilö vitsaili, että jos lisää lapsia teette, niin tulkaa sitten viimeisiksi viikoiksi telttailemaan tuohon pihalle, että ehditti sisään asti. Ja esikoisen aikaan asuttiin vielä Helsingissä ja matka Kättärille kesti 10-15 minuuttia... Nyt siis monin kertainen matka.
 
Mulla oletuksena on, että mies pääsee mukaan tälläkin kertaa... Mut paljon riippuu lapsenvahtitilanteesta, meenkö sit yksin :/ Mun äiti asuu 150 km päässä ja on vähän *sairaalloinen*, reumaa ym... Ja anoppi joka asuu lähellä, on taas vähän viinaan menevä, et jos sillä on putki päällä... Viimeks se käski ilmoittaa 2 viikkoa ennen ku vauva syntyy, että osaa lopettaa :,D *ois ollu ennustajalle asiaa*. Mut kyllä se sit viimeks kuitenkin tajus lopettaa ja tuli vahtimaan pariksi tunniksi lapsia niin, et mun äiti ehti paikalle. Äitin kunto nyt vaan on vuodessa huonontunut aika paljon...

Niin ja mitenhän sit tuo nuorimmainen :/ Pitääköhän mun varata sille hoitopaikka sinne jonnekin lasketun ajan kieppeille kun mä oon sairaalassa vauvan kanssa, niin eihän mies voi töistä olla koko sitä aikaa pois... Meitä kun vähintään 3 vrk tullaan siellä pitämään kun varmaan taas vauvan sokereita seurataan ym.
 
Blackpanther82, mieshän voi jäädä isyyslomalle samana päivänä, kun synnytys on. Se on vain sopimuskysymys, kunhan työnantajalle on asiasta tehty se ilmoitus muistaakseni pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Meillä esikoisen kanssa oli lomalla synnytysvuorokauden ja meni sitten töihin niiksi päiviksi kun olin sairaalassa, mutta nyt jää varmaankin siinä vaiheessa lomalle, että voi olla esikoisen kanssa. Synnytykseen tulee mukaan ja esikoinen varmastikin mummilassa sen ajan hoidossa :)
 
Pikkuinen: Miehen pomo on vähän... No semmonen... vanhan kansan mies. Sen kanssa on meinannut olla ongelmia jo silloinkin kun mies on joskus jäänyt kotiin kun lapset on ollu sairaana: "no eikö akkas voi jäähä, niitten hommaahan se lastenhoito on!". Ni en usko, et mies uskaltaa edes ehdottaa sille semmoista kuin "isyysloma". Me joskus miehen kanssa Ikeassa naurettiin kun siellä on sekä miesten että naisten vessan ovessa se lastenhoitokuvake, että mitenhän kävis jos sen pomo joskus jostain syystä päätyisi ikeaan (sitä tuskin tulee tapahtumaan, akkojen kauppa!) ni uskaltaisko se käydä vessassa ollenkaan... Ja siis on silläkin lapsia, ovat jo aikuisia, mut tuskin se ikinä niitä juuri hoitanut on. Se on ihan työnarkomaani se tyyppi ollut aina ja edelleen. 24/7 työpaikalla...
 
Tosi tylsä juttu blackpanther82, että miehen pomo on tuollainen. :( Kun onhan isyyslomaan kuitenkin kaikilla oikeus.
Meillä mies jää isyyslomalle heti, kun vauva syntyy ja on sitten esikoista hoitamasta, kun me ollaan vauvan kanssa sairaalassa. Toivon tosin, että kovin pitkään ei siellä tarvitse olla. Esikoisen kanssakin päästiin kotiin 2 vuorokauden päästä synnytyksestä.
 
En nyt pahalla sano, mutta kenenkään ei pidä olla niin vässykkä, etteikö lakisääteisiä isyysvapaita ja muita pitäisi, jos siis haluaa pitää, olkoon pomo vaikka itse saatana. Jos se pomo jostain syystä sen takia vaikka kenkää antaisi, niin joutuisi aika hyvät rahat maksamaan laittomasta irtisanomisesta. Ja ehkä siinä vaiheessa olisikin ihan kiva jo vaihtaa firmaa.
 
Siinähän se onkin kun ei se anna kenkää :D Mutta sen kanssa pitää pystyä elämään sen jälkeenkin. Antais sitte kenkää nii se oiskin sitten liiton asia, mutta semmonen mielensä osoittaminen, sille ei liitto voi mitään eikä mitkään oikeusistuimet. Kyllä se tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei ilman, että joutuu itse vaikeuksiin. Ei se niin tyhmä oo. Ja se on suhteellisen pieni firma ni se on myös työnjohtajana se pomo eli ei vaan istu jossain konttorissa vaan sen kanssa joutuu päivittäin sen 8 tuntia tulla toimeen.

Vähän niin ku mun esimies (joka oli muuten nainen) mun toisen raskauden aikana kun kuuli mun olevan raskaana, niin ei sen jälkeen edes huomenta sanonut ja nakkeli vaan niskojaan... Ja mä sentään sitä ennen pidin sitä ihan hyvänä tyyppiä... Ja sen kanssa mun ei tarvinnut olla koko ajan tekemisissä kun se suurimmaksi osaksi oli toimistotyössä, silti tuo oli raskasta...
 
Siinähän se onkin kun ei se anna kenkää :D Mutta sen kanssa pitää pystyä elämään sen jälkeenkin. Antais sitte kenkää nii se oiskin sitten liiton asia, mutta semmonen mielensä osoittaminen, sille ei liitto voi mitään eikä mitkään oikeusistuimet. Kyllä se tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei ilman, että joutuu itse vaikeuksiin. Ei se niin tyhmä oo. Ja se on suhteellisen pieni firma ni se on myös työnjohtajana se pomo eli ei vaan istu jossain konttorissa vaan sen kanssa joutuu päivittäin sen 8 tuntia tulla toimeen.

Vähän niin ku mun esimies (joka oli muuten nainen) mun toisen raskauden aikana kun kuuli mun olevan raskaana, niin ei sen jälkeen edes huomenta sanonut ja nakkeli vaan niskojaan... Ja mä sentään sitä ennen pidin sitä ihan hyvänä tyyppiä... Ja sen kanssa mun ei tarvinnut olla koko ajan tekemisissä kun se suurimmaksi osaksi oli toimistotyössä, silti tuo oli raskasta...

No on kyllä todella paskamainen tilanne sitten :/
 
Viimeks se käski ilmoittaa 2 viikkoa ennen ku vauva syntyy, että osaa lopettaa :,D
Anteeksi, mutta tää vähän nauratti. :D

Meillä onneksi miehellä mukava pomo, ja hyvin sai mies sovittua isyyslomat niin, että ilmoittaa vaan sitten kun synnytys käynnistyy. Jää sitten siitä heti useammaksi viikoksi meidän kanssa kotiin.
Oma pomoni sitten onkin toista luokkaa, mutta onneksi ei tarvitse sen kanssa enää tapella.
 
Kaippa meillä mies lähtee mukaan. Mutta hän ei oo kyllä empaattinen luonteeltaan että epäilen osaisko hän vilpittömästi tukea mua.

Ja lisäksi mulla kova synnytyspelko, jota ei taatusti helpota ei-empaattinen käytös...
 
Mua vähän jänskättää kun mies on reissuluontosessa työssä 400km päässä kotoa sunnuntaista torstaihin. Miehen esimies oli sitä mieltä, että sitten ilmoitus miehelle kun tulee lähtö synnärille, että se lähtee ajelee sitten sieltä töistä suoraan sairaalaan ja yrittää keretä synnytykseen mukaan.
Toki näin ensisynnyttäjänä odotettavissa on ettei vauva synny ensimmäisten tuntien aikana, mutta onhan sekin mahdollista. En oo osannu kyllä ajatella synnärille mukaan muutakun sen oman miehen, mutta ilmeisesti pitää ajatustasolla nyt jo varautua todella ajatukseen ettei se pääse välttämättä mukaan. :confused:

Nyt on vähän lapsellisen kapinallinen fiilis "minähän en tosiaan synnytä ollenkaan jossei mies oo mukana!" :D
Täytyy toivoa että viikonlopun aikana tulis se lähtö synnärille, kun se isäntä on kotona ;)
 
Mie eilen juttelin sype-kätilön kanssa siitä, että jos mies ei lakuun pääsekään mukaan kun joutuu esikon kanssa järjestelemään hoitoa. Mietitään kans kovasti hoitajia, että ketä voidaan pyytää. Ja hoitajalla kestää kuitenkin päästä, ja jos taas tulee aikainen äkkilähtö, niin mun täytyy sit mennä yksin ensin. Sype-kätilö lupasi, että kyllä siellä salissa kätilö on sitten eemmän kaverina, jos mies ei ole ehtinyt paikalle. Doulaa en osaa ajatella mukaan. Ainoa kenet sinne toivon on oma mies, tai jos hän ei pääsisi ollenkaan, niin toivoisin oman äidin.
 
Minun kanssani synnyttämään en huolisi ketään muuta kuin mieheni. Vaikka sekä äitini että anoppini ovat ihania ihmisiä ja vaikka isäkin lähtisi, en varmasti ottaisi. Synnytys ja syntymä on meidän pikku ydinperheen asia minun mielestäni, doula olisi ihan vihon viimeinen vaihtoehto minulle! Vieraan ihmisen tuella en tee yhtään mitään, kätilö on jo ihan riittävä "ylimääräinen" henkilö. Jos jostain ihmeen kumman syystä mies ei pääse synnytykseen, olen mielummin yksin ja keskityn itseeni toisten tunteiden ja ajatusten sijaan.
 
Samaa mieltä, joko yksin tai miehen kanssa. En tiiä haluanko edes miestä paikalle, kun haluan luultavasti kuunnella musiikkia ja keskittyä siihen
 
Regan, mä oon ajatellut samaa. En vaan ole ääneen uskaltanut sanoa. :) Mä en tarvitse ketään tukemaan mua tai pitämään hyvänä, olen tottunut pärjäämään. Tietenkään en voi kieltää miestä osallistumasta synnytykseen enkä haluakaan kieltää, mutta jos hän ei jostain syystä pääsisi tai haluaisi tulla niin uskon pärjääväni yksinkin.
 
Mustakin tuntu viime synnytyksessä etten tarvinnut miehen tukea, hyvin olisin pärjännyt yksinkin. Toisaalta taas on kiva kun se mies on kuitenkin mukana kun meillä ainakin kätilö oli aika harvakseltaan paikalla, välillä vain kävi kääntymässä huoneessa. Ponnistelunkin sain aloittaa hiljalleen yksinäni ja kätilö tuli sitten "loppuhuipennukseen" mukaan. Jos olisin ollut yksin huoneessa, olisin pelännyt, että mitä jos vaikka lähteekin yhtäkkiä taju tms. eikä kukaan huomaa. Onhan se mukavaa, että on mies sitten edes pyytämässä apua. :grin Mutta en tosiaan halua myöskään niin isoa asiaa mieheltäni kieltääkään vaikka yksin pärjäisinkin. :)
 
Mä taas en voisi kuvitellakaan meneväni yksin ja mies oli ehdottomasti suurin apu ja tuki Synnytyksessä :) Ja tulee siis olemaan tässäkin jos ei mitään Ihmeellistä tapahdu :) Mut se tosiaan et kaikki koetaan nää asiat erilailla :)
 
Moikka kaikille!
Itse olen vielä kuumeilijoissa mutta eksyin lukemaan tätä ketjua niin päätin kirjoittaa kun ajatuksia jakava aihe.

Meillä kolme lasta ja mies kahdessa ollut mukana vaikka en ois ees halunnu :D
Mulle se on jotenkin kivempi olla yksin niin saan täysin keskittyä oman kehon kuuntelemiseen eikä tarvi sii rääkyä toiselle että älä koske tai tee sitä tai tee tätä jne. :D
No sitten kolmosen kohdalla pääsin yksin synnyttämään kun meillä ei ollut lapsenvahtia kun yöllä alkoi ja aamuyöstä syntyi, olin ihan fiiliksissä!
Kun vauva syntyi tuli sellanen hyvä me! -fiilis, vaikka siis isäkin on ollut lasta tekemässä niin me kuitenkin vaavin kanssa jaettiin "sama keho" fyysisesti 9kk jos ymmärrätte mitä tarkoitan :)

Eli meitä on moneen junaan, toiset haluaa jonkun mukaan synnärille ja toiset ei kuten taas toiset ei halua sinne mukaan ja toiset änkeää väkisin :'D
 
Takaisin
Top