Kuka mukaan synnytykseen?

Pinkkis

Pinkkis

Näppärä viestien naputtelija
Mietin jo hyvissä ajoin mahdollisia synnytysasioita! :grin
Onko muilla jo puhuttu synnytyksestä puolison kanssa ja hän lähdössä mukaan synnytykseen?

Mulla on edellisen miehen kanssa kaks vanhempaa lasta ja hän oli niissä mukana.
Kolmas lapsi tuli nykyisen mieheni kanssa ja asuttiin tuolloin eri paikkakunnalla kun synnytys oli ajankohtainen.
Mies olisi ehtinyt synnytykseen kyllä kun päivä oli tiedossa koska käynnistetään.
Hän kuitenkin sanoi jo edellisen kohdalla hyvissä ajoin ettei halua olla mukana synnytyksessä.
Hänellä kun on joku sairaalakammo ja ei pysty näkemään yhtää verta.
Sain tuolloin tukihenkilöksi siskoni ja se oli aivan mahtavaa!

Eilen otin puheeksi miehen kanssa synnytyksen ja kovasti haluaisin hänet mukaan kun siskollani ei ole tällä kertaa mahdollisuutta tulla mukaan.
Mies on edelleen sitä mieltä ettei halua tulla.
Mähän muutenkin kiihdyn tällä hetkellä nollasta sataan ja suutuin kyllä kun mies ei lähde ja itse kärsin sit tuskissani siellä. :nailbiting:

Mulla ei oo mahdollisuutta saada ketään tuttua tukihenkilöä sairaalaan mukaan ja ahdistaa jo valmiiks et miten hitossa mä siitä yksin selviän!?
 
Mä en missään nimessä kyl haluaisi ketään muuta kun oman miehen ja hän on ollut myös edellisissä synnytyksissä mukana.Hänestä paras tuki.Ja oon kyl sitä mieltä et jos mä kärsin kivut kyl hänen täytyy kestää se katsoa :) Mut tää onkin mun mielipide eihän ketään väkisin varmaan sinne saa.
 
Ja jos tulis joku miksi mies ei vois tulla en kyl tiiä kenet ottaisin ehkä kaverin tai äidin toki vois mennä hermot et äitee liikaa ohjaa :D
 
Vaveli, oon niin samaa mieltä!
Nainen siinä kuitenkin kivut kärsii et olis miehen kyllä vähintäänkin suotavaa lähteä synnytykseen mukaan!
Mietin että jos vauvalle synnytyksessä kävisikin jotain niin kuin edellises synnytyksessä oli lähellä käydä niin en todellakaan halua olla siellä yksin!
 
Mies oli viime synnytyksessä mukana ja saa tulla nytkin! Ei kokenut viimeeksi sitä mitenkään pahana. Kuulemma tuskallisinta oli katsoa kun toinen kärsi, mutta muuten ei ongelmia. Äitiä en missään nimessä ottaisi! Ei riittäisi hermot siinä tilanteessa! :grin
 
Onko Pinkkis teidän paikkakunnalla doulia?

Meillä tulee mies mukaan ja oli mukana myös esikoisen synnytyksessä. Miehelleni oli kyllä itsestään selvää että on mukana. On se puolisollekin huikea kokemus, tosin erilainen kun äidille. Itse en myöskään osaisi kuvitella ketään muuta sinne mukaan.
 
Mäkään en ottais äitiä mukaan vaik en kyl tietäis kenet sinne haluaisin jos mies ei pääsis paikalle. Ei olla aiheesta vielä puhuttu, mut karkeesti sanottuna kyl se on tulevan vanhemman vastuunsa kannettava myös tulemalla synnytykseen tukemaan puolisoansa. Mites sit jatkossa jos lapsi joutuu sairaalaan, vetooko mies sairaalakammoon silloinkin eikä ole läsnä tukemassa lastaan...
 
Just eilen noita Doulia googettelin ja näytti ettei tällä alueella olis. Jotenkin se Doula tuntuu niin vieraalle asialle etten ehkä loppupelis sellaista haluis.
Meillä on matkaa sairaalalle ja miehen täytyy mut sinne joka tapauksessa viedä.
Mun suunnitelmani on kyllä se raahata mukaani se sieltä sairaalan parkkipaikalta!
En todellakaan tiedä mitä miehen päässä liikkuu ja mikä on oikeasti se syy ettei sinne kykene tulemaan.

Vivian, ehkä turhaa vetää mukaan tähän sairasta lasta.
Tiedän, että lapset on miehelle kaikki kaikessa vaik ei synnytykseen haluakaan mukaan.
 
Pääsisivätkö miehetkin pelkopolille? Ja jos ei, olisiko kiinnostusta työstää kammoa jossain muualla?
 
Jos esikoiselle järjestyy hoitaja niin aviomies tulee mukaan. Mies oli esikoisen synnytyksessä mukana enkä ois pärjännyt ilman häntä :Heartred joten järjkään kyllä hoitopaikan koska haluan miehen mukaan vaikka väkisin :D
 
Meillä odotellaan ekaa lasta, joten synnytyskin uusi kokemus. Ei olla miehen kanssa vielä aiheesta puhuttu, mutta musta on itsestäänselvyys, että mies on mukana synnytyksessä. Ja näin se on varmasti miehenkin mielestä. Tuntuis todella surulliselta ajatus, että isä missais oman lapsen syntymän, joka on kuitenkin ainutkertainen hetki.

Mies on myös paras ystäväni, tukeni ja turvani, joten hän on myös ainoa ihminen, jonka haluan olevan synnytyksessä läsnä, tukemassa ja tsemppaamassa, kokemassa.

Näin siis meillä. Toki jokainen perhe hoitaa homman kuten parhaaksi näkee. :)
 
Esikoinen lykätään varmasti mummolaan (saa luvan järjestää aikataulunsa sellaiseksi) ja aviomies tulee mukaan. Oli mukana esikoisenkin synnytyksessä, vaikka epäili, ettei pystyisi olemaan koko aikaa paikalla, jos muuttuu kovin veriseksi.. Sanoin silloin, ettei se haittaa, jos joutuu meneen toiseen huoneeseen, kunhan sen avautumisvaiheen on seurana.

Olipa se kumminkin koko ajan mukana, siivosi mun sotkuja kun vedet tuli kylppärin lattialle, oli vahingossa nähnyt kun pää näkyi sieltä jalkovälistä (siitä se ei päässyt ihan heti yli), rohkaisi ja kannusti ja juotti vettä välillä. Mitä nyt vähän sekoili sängyn säätelemisen kanssa ja tuommosta pientä. X) Varsin urhea siis. Napanuoraa ei halunnut leikata, mut ehkä tällä kertaa? Ei iso juttu.

Muita, esim omaa äitiä en ottaisi mukaan. Mut jos mies ei tulisikaan, niin pärjäisin varmasti yksinkin. Viimeksi oli 1-2 kätilöä ja yksi harjoittelija mukana.

Mä olin sairaalassa etukäteen jo vuorokauden supistusten vuoksi, ja mies oli siellä koko ajan, nukkui jopa yön ohuella patjalla siinä sängyn vieressä. Kävi se välillä grillillä ja kotona, mut sit loppurutistuksessa oli koko ajan. :)

Eniten siitä oli hyötyä ihan loppuvaiheessa, kun kivut nousi kattoon, eikä mikään lääke tai lempeä lievitysyritys toiminut. Mies lämmitti geelipussia, hieroi ja kannusti. Epiduraalia tms ei loppupelissä ehditty edes antaa, ja voi sanoa, että luomuna meni. Varsinainen synnytys mulla kesti vaan 4,5 h, kun lasketaan vain avaavat supistukset ja ponnistusvaihe, joka oli reilu 5 min. (Siksi nyt onkin suurin jännitys, että ehtii sairaalaan ja kaikki mukaan, kun toinen synnytys voi olla jopa nopeempi. Onneks asutaan vaan 10 min päässä.)

Sorry, meni vähä off topic jo. :/
 
Mies tulee mukaan(jos saadaan esikoiselle hoitaja), mut voisin ottaa kyl oman siskon tai kaverin jollei mies pääsisi mukaan. Vähän samoin meillä mies mietti esikoisen synnytykseen mukaan tulemista kuin murmeliinilla. Mies kun on verikammonen ja hälle tulee huono olo jos näkee verta(saattaa pyörtyä). Uskaltautui kuitenkin mukaan ja oli loppuun saakka, ja katsoi kuinka se pää tuli hollille ja meni takasin sisään ja lopulta tuli ulos. Miehestä oli seuraa siinä avautumisvaiheessa ja ponnistaessa piti mun jalkaa ylhäällä kun itse en jaksanut enää. Ja no hän kuunteli kaiken mitä lääkäri/kätilö sanoi kun mää olin muissa sfääreissä kuumeen ja verihiutaletankkauksen takia. Esikoisen aikana oli myös vaihtoehto se et meen miehen mummun ja papan kanssa synnärille, ja mummun kanssa saliin jos mies on kauempana töissä eikä ehdi(siis jos olis ollut syöksy synnytys). Ja toinen oli et olisin mennyt anopin kanssa sinne, jos siis mies ei olisi ehtinyt.

Ymmärrän et jokainen haluaisi sen miehen sinne, mut jos toinen on kovin kammoinen ja heikottaa nähdä esim verta niin parempi ettei tule silloin sillä hoitohenkilökunnalla ei ole aikaa ryhtyä vielä hoitamaan erikseen pyörtynyttä pahoinvoivaa miestä. Ja on se äidillekkin paljon rennompaa, jollei toinen ole panikoimassa vieressä saati oksentele/pyörry heti kun näkee verta. Eikä toista voi pakottaa tulemaan, sillä ne kammot voivat liittyä huonoihin kokemuksiin esim isovanhempien kuolemaan tai omiin pieleen menneisiin hoitoihin jne. Ja niistä kammoista ei päästä sormianapsauttamalla eroon, vaan se voi olla vuosien läpikäynti psykologin kanssa. Kannatta kuitenkin keskustella miehen kanssa rauhassa asiasta ja tehdä yhteinen päätös asian suhteen.

Kannattaa perehtyä noihin Douliin, jollei mies pääse/halua tulla eikä ole muita potentiaalisia tukihenkilöitä. He on kuitenkin käyneet kursseja ja perhtyneet asiaan, ja melkein kaikkin ovat itse myös synnyttäneitä. He käyvät tutustumassa hyvissä ajoin ja tulevat tutuiksi, joten he eivät vain pamahdan paikalle kun on synnytyksen aika.
 
Mä oon sitä mieltä, ettei ketään voi pakottaa mukaan synnytykseen. Ymmärrän kyllä, että pitäisi tukea puolisoaan, mut jos ei pysty, niin sit ei pysty.

Usklisin että mies tulee mukaan, mutta ei sen oo pakko. Itse olen miettinyt tuota doulaa jo aiemminkin. Uskon että toimisi hyvin omalla kohdallani.
 
Mun mies on myös veri- ja neulakammoinen. Pahoin pelkään ettei hän osaa tukea minua siellä vaan istuu vaan hiljaa ja silmät selällään tai koittaa pidätellä huonoa oloa. Haluaisin kyllä hänet mukaan mutta en valitettavasti näe häntä hieromassa tai tsemppaamassa itseäni siellä ellen tiukkasanaisesti käske että mitä hänen pitää tehdä mulle. En ole ihan kauheasti tuota synnytystä vielä miettinyt. Luulen että pärjäisin siellä hyvin itsekin mutta kyllä minunkin mielestäni isän olisi hyvä olla paikalla kun lapsi syntyy. Se on ainutkertainen tapahtuma elämässä.
 
Meillä ainut tuttu hoitaja "mummi" asuu kaukana ja synnytys on mahdollisesti nopea, koska ensimmäinenkin avautui niin vauhdilla. En vielä oikein tiedä miten pääsen sairaalaan ja ehtiikö mies mukaan. Ehkä joutuu mut viemaan esikoisen kanssa ja odottaa kunnes hoitaja tulee. Tai sitten joudutaan kysymään apua joltain ystäväperheeltämme. Ikävä vaan jos yöllä tulee tai jos esikoisella menee itkuksi.

Mites te muut joilla jo aiempia lapsia olette asian hoitaneet?
 
Mä en oo niin vielä miettinyt mihin lapset sitten.Meillä toki asuu isovanhemmat lähellä mutta ovat työelämässä.Mutta uskon että joku sitten on lasten kanssa.On vielä sellainenkin että minulla on toisen käynnistys kestänyt 4pv eli olin sairaalassa yhteensä 6pv ja mielellään mies aloittaisi isyysloman vasta kun vauva syntyy että en tiedä miten se onnistuu tai sitten hänen täytyy aloittaa heti kun alkaa käynnistys.Mutta noh ei sitä vielä tiedä miten menee.Aattelin kuitenkin lapset ottaa hoidosta jo kun jään äitiyslomalle, tosin esikoinen käy eskarissa.
 
Meinaan vielä miehen kanssa keskustella kun aikaahan tässä viel on.
Kolme synnytystä kokeneena tiedän etten vaadi mieheltä/ tukihenkilöltä mitään muuta ku sen läsnäolon. En tarvii kosketusta, hierontaa ja kaurapussinki oon ite lämmittänyt loppuun saakka. :grin
Ja tosiaan voisi mennä käytävälle odottamaan kun synnytyssaliin mennään jos tuntuu ettei kestä olla paikanpäällä.
 
Mua on tää kans mietityttäny tai mies kyllä tulisi mukaan, mutta saa nähdä miten saadaan hoidettua lapsenhoito. Jos tällä kertaa tulisi spontaani synnytys, niin on vähän hankala saada lapsi hoitoon, kun ei oikein ole tukiverkkoa lähellä. Mutta onhan tässä aikaa miettiä miten asia saadaan hoidettua. Mietin ystävän tai äidin pyytämistä mukaan synnytykseen, mutta he eivät tosiaan asu ihan lähellä että heidät saisi nopsaan paikalle. Mutta en kyllä voi edes kuvitella heitä sinne ottavani. Mies on ainut jonka voin sinne saliin kanssani kuvitella, enkä kyllä haluaisi yksin siellä olla...
 
Meillä tätä on mietitty myös. Jos vauva syntyy suunnilleen silloin kun on laskettu aika, niin voi olla että onnistuu sopia esikoisen perhepäivähoitajan kanssa ylimääräisestä hoidosta ja yöpymisestä. Jos tulee yllätyksiä niin ollaan pulassa, sillä tukiverkkoa ei ole. Olen miettinyt myös doulaa yhtenä vaihtoehtona, vähän niin kuin "varalla". Tietäisin ainakin pari joilta voisin kysyä. Asia on vielä mietinnässä mutta haluaisin että asia olisi hyvissä ajoin päätetty ettei käytännön järjestelyille tarvitsisi suoda yhtään ylimääräistä ajatusta tosipaikan tullen.

Jännitin etukäteen miten mies selviää esikoisen synnytyksestä, hän kun ei halua tavallisesti valmistautua asioihin etukäteen. Hän kuitenkin yllätti positiivisesti enkä olisi ikinä uskonut miten paljon apua hänestä oli. Selän hierominen auttoi tosi paljon.

Ongelmat alkoivat vasta sitten kun pääsimme osastolle ja mieheni tajusi ilmeisesti että hänen elämäntilanteensa on nyt sitten "muuttunut peruuttamattomasti" ja hän on loppuikänsä vastuussa vauvasta. Sitten alkoi suhaaminen kodin ja sairaalan välillä. Miestä selvästi ahdisti sairaalassa käynnit ja hän viettikin tuntikausia autossa ensimmäisinä päivinä kun piti koko ajan juosta "asioilla". Esikoinen syntyi päivää ennen laskettua aikaa ja mies oli lasketulle päivälle varannut etukäteen hammaslääkärin ja auton huollon... että näin meillä. Varmasti ihan sattumaa! :joyful: Ymmärrän toki että syntymä on isällekin suuri muutos ja myös hän tarvitsee tukea mutta silloin kyllä sairaalasängyssä lopen uupuneena maatessa ärsytti jonkun verran. Nytpä tuon tilanteen sitten tietää ja en aio väkisin pitää miestä sairaalassa jos se häntä ahdistaa. Kunhan tuo esikoista meitä katsomaan niin se riittää. :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top