Kuka mukaan synnytykseen?

Meillä mies on sellaista helposti yökkäävää sorttia. Mua hiukan jännittää se, että jos mies yökkäilee niin mä kulutan sitten myös omia voimia siihen yökkäilyyn, kun mä oon sitten taas niitä ihmisiä, ketkä ei pysty kuuntelemaan toisten oksentamista yökkäilemättä. Eli meillä on sitten vissiin yökkäilyntäyteinen synnytys tiedossa.:wtf: :grin
 
Meillä oli myös tuota niin kuin evelin sanoi, että mies ravasi kodin ja sairaalan väliä.
Mies ei pitkää aikaa viihtynyt sairaalassa vauvan synnyttyä vaan lähti hetken kuluttua pois ja tuli parin tunnin päästä takasin.
Hän ei yhtään viihdy sairaalassa.

Mä oon miettinyt kuka hoitaa meidän lapset sillä välin ku mä olen sairaalassa ainaki sen pari päivää.
Mies tosi huonosti pystyy olee töistä pois ja tekee muutenki pitkää päivää.
Mun äiti on hoitanut aikaisemmin lapset mut nyt niin pitkä välimatka ettei onnistu.
Anoppi ainoa vaihtoehto, mutta kaksi vanhempaa lastani ei ole hänelle virallisesti sukua. Kohtelee erilailla siis mun lapsiani kuin meidän perheen pienintä.
Se tuntuu musta tosi kurjalta, enkä tästä syystä haluais lapsia sitten hänelle hoitoon.
 
Connie, entä jos jo sairaalaan mennessänne heti juttelette kätilöiden kanssa siitä että miehellesi tilanne on vaikea. Miehesi ei taatusti ole ainoa laatuaan, vaan tilanne on varmaan aika tavallinen.Käsittääkseni hyvin suuri osa synnytyksestä on ihan siistiä touhua ja ainakin meillä isä komennettiin sängyn yläpäähän ja uskon että muuallakin. Kun lapsi syntyy isän huomio kiinnittyy siihen että lapsi syntyy ja sitten isä voi jo katsella vauvaa sinun rinnallasi kun kätilöt hoitavat sängyn alapään hommat loppuun. Minäkin pelkäsin etukäteen että mieheni ei kestä tilannetta mutta se on niin ainutlaatuinen ja jännä tilanne että miehestä voi tulla esiin ihan uusia puolia, siis positiivisia.:happy:
 
Pinkkis, toivottavasti saatte tilanteen järjestymään jotenkin. Ymmärrän kyllä jos on pahat pelot, niin on vaikea olla paikalla.

Meillä vaimo aikoo ehdottomasti olla mukana, vaikka hän onkin piikkikammoinen. Verikammoinen hän ei ole. Tutun naisparin ei-synnyttänyt osapuoli kyllä tiukasti ohjeisti vaimoani pysymään pään puolella, nimimerkillä kokemusta oli. :p Meillä on tietenkin helppoa kun ei ole lapsia ennestään.
 
Mies mukaan. En voisi kuvitella muita, doulan ehkä helpommin kuin jonkun kavereista/läheisistä. Mies on ollut molemmissa aiemmissa, tuskin tulee tällä kertaa poikkeusta. Mietin, että mun äiti ja se ikäluokka on synnyttänyt ilman ketään tukihenkilöitä, kätilö vaan karjunut jotain ohjeita silloin. Huhhuh. Toista se on nyt, kun synnyttävän äidin toiveet ja tarpeet otetaan hienosti huomioon ja isien asema on muuttunut entisestä.
 
Mä oon hitusen sivunnut mietteissäni tätä aihetta, et painelenko yksin sinne leikkaukseen vai haluaisinko jonkun mukaani.
Ja se joku olisi äiti, muita ei oikein ole sellaisia, jotka sinne vois ottaa tai ees haluais tulla. Mut en tiiä haluanko äitiäkään, se osaa olla niin rasittava välillä.
Se se kuitenkin on, jos päädyn siihen, etten halua mennä yksin. En mä tarvii ketään kädestä pitämään, mutta toisaalta on vähän nihkee ajatus, ettei olisi ketään jonka kanssa jakaa suuri kokemus, lapsen syntymä.

Päätöksiä, päätöksiä...
 
Meillä kyllä mies tulee mukaan synnytykseen. Suuttuisin jos ei tulisi.. Nimittäin jos minä joudun värkistäni sen möhkäleen työntämään kivulla ja tuskalla, niin kyllä toisen "asiaan syyllisen" sen verran täytyy olla tukena, että tulee synnytykseen mukaan.. Meillä sikäli hyvä tilanne, että isovanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja mun äiti ei oo työelämässä, niin käynnistyy synnytys millon vaan niin hoitaja esikoiselle on varmasti ja mies pääsee mukaan. :)
 
Heh ei munkaan mies kyllä muuten sairaalassa viihtynyt kun sen synnytyksen ajan :) Toki siis kävi meitä katsomassa mutta ei kauaa ollut.Esikoinen syntyi sektiolla su-ma yönä niin mies alkasi tiistaina kysellä että ettekö voisi päästä jo keskiviikkona kotiin ja olin itsekin niin hyvä vointinen et halusin kotiin silloin vaikka normisti sektion jälkeen piti olla väh.3pv olisivat periaatteessa halunnut vielä pitää mutta eivät pakottaa voineet.Toisesta olin 36h synnytyksestä vain silloin siis vauvan tarkisti lääkäri ja sitten sieltä soitettiin kotiin seuraavana iltana.Mutta olen molemmista ollut ennen synnytystä käynnistyksessä useamman päivän niin ei oikeen sitten enää sairaalaelämä maistunut itsellekkään.Meni nyt vähän ohi aiheen :D Mutta toivon et tälläkään kertaa ei tarvii kauaa olla :)
 
Meillä mies kyllä viihtyi kohtuullisesti sairaalassa. Aamupäivisin tuli aina katsomaan vauvaa niin, että itse pääsin kunnolla suihkuun ja alkuillasta uudelleen yleensä siihen asti, että vierailuaika loppui. Tosin tällä kertaa ehkä eri asia kun esikoinen on kotona.

Meillä mies oli pakannut sairaalaan mukaan kirjoja ja isot eväät, kun oli varoteltu, että sairaalassa miehen aika käy pitkäksi ja synnytyksessä kestää ja kestää. Lopulta ehdittiin olla sairaalassa kolme tuntia ja mieheltä jäi kaikki eväät syömättä ja kirjat lukematta. Ehti tosin ottaa siinä nojatuolissa parin tunnin nokoset ennen kuin alettiin ponnistaa. :grin

Mutta uudelleen tulee ehdottomasti mukaan! :)
 
Myös isät voivat päästä pelkopolille! Josko sellainen auttaisi? Yhteinen käynti ja asian oikeanlainen ymmärrys. Meillä mies pelkäsi omaa reaktiota, mutta selvisi paremmin kuin hyvin. Epiduraalin aikana poistui, eikä halunnut leikata napanuoraa. Mun käskystä pysyi kiltisti pääpuolella äksönin ajan.

Mutta jos olisin saanut silloin "vapaasti valita", en olisi halunnut miestä mukaan. Synnytys pelotti minua aivan järjettömästi ja silloin jos teen jotakin itselleni epämiellyttävää, pelottvaa jne. teen sen mielummin ilman tuttuja ihmisiä -jep, outoa. Mutta en tietenkään olisi voinut evätä isältä pääsyä synnytykseen ja hänestä oli aivan järkyttävä apu ja oli ihana kokea tällainen mullistus yhdessä.
 
Mullakin mies oli mukana. Ei leikannut napanuoraa, en leikkaisi minäkään. Pesi ja puki vauvan, vaikka pelkäsikin. Olin käskenyt kätilön "pakottaa".

Oltiin pari yötä perhehuoneessa. Itse en edes vaihtanut vaippoja sairaalassa. Kerran mies kävi apteekissa ja tapaamassa kavereitaan. Ei kai siellä sairaalassa silti kovin moni ihan oikeasti viihdy, ellei sit oo todella kipeä.
 
Meillä on mies lähtenyt kotiin molemmilta kerroilta muutama tunti syntymän jälkeen ts. sit kun oon päässyt asettumaan osastolle. Ja kun ajomatkaa on tunti per suunta, niin kerta päivässä vierailu riitti. Vähän pitempi visiitti kumminkin. Arki hoituu kotona ja mie vauvan kanssa koitan toipua sen ajan mitä ne sairaalassa haluaa pitää.
 
Tällä kertaa ajattelin ehkä passittaa miehen kotiin esikoisen kanssa. Ellei sit esim. mun äiti pääse meille kylään.
 
Esikoisen aikana miehestä huomasi sen että häntä ahdisti hirveästi kun nää jouduin jäämään synnyttävien osastolle yöksi kun vesi muuttu vihreäksi ja synnytys jumahti. Sinä yönä ei ollut kuulemma nukkunut juuri ollenkaan ja oli päivytsänyt puhelimen kanssa. No seuraavan aamuna tuli just lääkärinkierolle ja poistui huoneesta kun lääkäri kopeloi mun alakertaa. Takasin tultuaan meni aivan paniikkiin kun lääkäri töksäytti ettei oksitosiinitippaa voida pistää vielä ja kun trombot on alhaalla niin molempien vuotoriski on korkea. Ilmeisesti säikähti ja alkoi pelätä mein molempien menehtymistä. No onni onnettomuudessa synnytys lähti etenemään hitaasti ja trombot ylös. Salissa oli koko ajan, vessassa käyntiä ja syömässä käyntiä laskematta. Neiti synty 00.04 ja mies lähti kotio 5.20 ja laitto viestin 5.30 et oli päässyt kotio. Seuraavana päivänä tuli puolen päivän jälkeen ja mentiin yhdessä lastenosastolle kattoo pikkuista. Seuraavan päivänä haki mulle rintapumppu ja toi vaatteet, mentiin kattoo pikkuista muutamaksi tunniksi ja lähdettiin kotio. Siitä alko sit vkon seilaaminen kodin ja Taysin lastenosaston välillä. Molempia ahdisti ja stressasi hirveesti toi edes takas ajelu ja kun koko ajan oli epävarmaa milloin vauvan saisi kotio. Mies sanoi kun yks ilta tästä puhuttiin et toivottavasti tän toisen kanssa ei jouduta ravaamaan taysissa vaan ollaan osastolla se mitä tarttee ja päästää sit kaikki kotio.
 
Jos voisin valita, niin ottaisin mieluummin oman äidin, kuin miehen. Koska miehellä on aina tapana kaikki kuvata, itse sitten en voi sietää sitä kameraa, onneksi vielä on aikaa, niin voin asian tiimoilta sanella ehdot. Toinen vaihtoehto on, että odottaa käytävässä.. :joyful:
 
Mukaan tulee mies. Muita en taida huolia edes. Halutaan jakaa kokemus yhdessä enkä parempaa tukea voisi toivoa. Jos sattuu olemaan töissä niin lähtee heti tulemaan. Tunnnin työmatka mutta tuskin esikoista ehdin tunnissa pusertaa :P puhuttu että jos alkaa synnytys näyttää etukäteen selkeesti lähentyvältä niin ottaa sitten vapaata suoriltaan töistä :)
 
Meilläkin mies tulee mukaan. Sama oli esikoisen kohdalla, vaihtoehdoista ei edes keskusteltu. Halusi ehdottomasti olla mukana ja siinä meni viimeksi 20 tuntia synnytyssalissa...
 
Mies tulee mukaan.
Miehen äiti tulee katsomaan lapsia siksi aikaa. Jos oikein kiire tulee, niin naapurikin on hälytysvalmiudessa.
Uskoisin että mies selviytyy hyvin, vaikka onkin "ensisynnyttäjä".
Todennäköisesti alkaa itkemään kun vauva on syntynyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top