Kotisynnytys

Okei, täytyy tuohon tens-laitteeseen myös perehtyä :) Mulla on takana kaksi spontaanisti käynnistynyttä synnytystä, tosin nekin kuin yö ja päivä. Toinen oli pitkä ja lempeä (olin 12h kotona ennen sairaalaan lähtöä vaikka supistukset tuli säännöllisesti koko ajan 5-10 min välein). Toinen taas alkoi täydellä ryminällä lapsivesien menosta ja sairaalaan lähdettiin heti, supistukset oli kovia alusta lähtien ja heti tuli 2min välein. Tää kolmas synnytys käynnistetään kuukauden päästä rv 38. Täytyy vaan toivoa, että lähtis käyntiin helpolla eikä oksitosiinia tarvittais.

Onko sulla Mimimami edennyt tuo kotisynnytyksen suunnittelu? :) Siinä saa varmaan aika ajoissa olla liikkeellä ja järjestämistä on jonkin verran?
 
On edennyt hyvin, sillä valmistaudun henkisesti kotisynnytykseen kirjoittamalla siitä täällä foorumilla ;-) Eli kiitos Pampero ja kaikki ketjuun vastaavat, kun autatte mua valmistautumaan synnytykseen. Oon hiljalleen palautellut mieleen kivunhallintaa närästyskipujen ollessa tosi pahoja. Mun laskettu aika on 29.toukokuuta 2015.

Mutta ajattelin olla kätilöihin yhteydessä vasta ensi vuoden puolella. Rakenneultra on tammikuun puolivälissä ja ehkä sen jälkeen vois ottaa yhteyttä kätilöihin. Haluan tavallaan antaa keholleni luvan valita synnytyspaikan. En halua järjellä pilata tätä juttua..vähän ehkä outoa..mutta haluaisin antaa keholleni luvan valita myös toisin kuin mitä oma mieli. Jos jostain syystä alkaa sairaalasynnytys houkuttamaan, niin mitään estettä siihen ei ole.

Jos kotisynnytys toteutuu niin mä en usko että siinä on sen enempää hommaa kuin sairaalasynnytyksessä. Joka tapauksessa valmistaudun synnytykseen huolella. Ajatus sairaalaan menemisestä on stressaavampi ja siitä tulee sellainen olo, että täytyy valmistautua tosi huolella, että pystyy kohtaamaan vieraan ympäristön synnytystranssitilassa..kun taas fiilis vauvan syntymästä kotona on rento ja levollinen ja vaivaton ♡
 
mimimami tsemppiä odotukseen ja kotisynnytyksen suunnitteluun. kuulostaapi iha hyvältä idealta ja ikinähä ei tiä mitä tuleman pitää välillä synnytys etenee niin nopeest että ei ehi sairaalaan yksinkertaisesti.
mulla on tällä viikolla tarkotus käydä sairaalassa tarkastuksessa ku alan olla vikalla kuulla hiljalleen ku tänään on 35+5 jo menossa alhamdulillah. itteä pelottaa sairaala omien kokemusten takia(saanu ilmaa tippaletkuun, komplikaatioiden takia vuotan ku häränkurkku 3kk putkeen (en ol suomessa) ja lisäks vielä ku saanu kuulla että ko sairaalassa henkilökunta yrittän varastaa vastasyntyneitä etenki jos joku saanu kaksoset, mulle tulos yks mut lapsi ku on puoliks skandinaavi ni noi olla eksoottisen näkönen ja siksi houkutteleva kohde. lisäks oon valmistautun ite iha siihe että käy niin ettei ehi sairaalaan ja joudun synnyttää kotona, olen tehny listan mitä tartten, no sakset ja vaipat puuttuu, muut on aika pitkälti, pitää vaa saada tietää että onko mulla b-strepto vai ei eli tartteeko antibiottitippaa vai ei, jos ei tartte ni sit voi hyvillä mielin melkeinpä vaikka kotonaki synnyttää ja sit mennä sairaalaa samantien tarkastettavaks inshaAllah. miestäki oon valmentanu jo eri mahollisuuksiin eli että tietää mitä tehä ja "salaa" on katellu synnytysvideon jne että tietää miten asiat etenee ja menee.
 
Tsemppiä Gatusa! Tilanteesi on eri kuuloinen kuin Suomessa synnyttävillä kanssasiskoilla. Ei voi muuta kuin toivottaa paljon onnea ja voimia sinne!
 
kiitos mimimami juu ei ol todellakaa iha samanlainen ku suomessa mun tilanne. inshaAllah meillä kaikilla kaikki menee hyvin. minä aattelin hiljallee alkaa tekeen kaikkee mahollista että neiti tulis vähä ennen laskettua ku esikko synty 41+0 ja sinne asti en tällä kertaa haluis oottaa koska esikolla oli kokoa iha kiitettäväst ja synnytykses meni suht kauan kokonaisuudessaan, se eka vaihe tuntu niin pitkältä.
 
Osa meistä synnyttäjistä toivoo lääkkeettömästi etenevää synnytystä, osa taas on vakaasti päättänyt ottaa puudutteen. Moni naisista on jotain siltä väliltä. Aktiivinen synnytys on ennen kaikkea oman kehon ja itsen kuuntelemista ja tahtotilaa toimia itseään kuunnellen synnytyksessä. Itse en koe tarvetta vastakkainasettelulle ns. luomusynnytyksen ja medikaalisen synnytyksen välille. Tässä kirjoituksessa haluan perustella omaa valintaani. Tarkoitus ei ole vähätellä toisen tien valinneita.

Uskon, että jokainen kaipaa vahvistusta ja tukea omalle polulleen synnyttäjänä. Toiveissani siintää kotisynnytys ja luonnollisesti myös lääkkeetön synnytys. Tämän puheenvuoron tarkoitus on perustella lääkkeetöntä synnytystä.

En käytä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä raskauden aikana. Miksi ottaisin todella voimakkaan puudutteen käyttöön synnytyksen aikana?

Puudute vaikuttaa sekä minuun että vauvaan. Minä toivun vaikutuksesta nopeammin. En halua saada vauvaa syliini ensimmäistä kertaa, kun hän on lääketokkurassa. Olen kuullut, että ilman puudutetta syntyneet vauvat ovat usein syntyessään terkakampia kuin puudutetut vauvat.

Lisäksi sain viime raskaudessa hurjan kokemuksen hammaslääkärillä. Jouduin ottamaan paikallispuudutteen. Noin 7-kuinen sikiö lopetti liikkumisen, ei kokonaan, mutta liikkui huomattavasti vähemmän puudutetta seuraavan 12 tunnin aikana kuin sitä ennen ja sen jälkeen. Synnytys vaatii aktiivisuutta myös vauvalta. En halua puuduttaa vauvan kehoa silloin kun hänen pitäisi tehdä siihen astisen elämänsä vaativin ponnistus.

Lääkkeellinen puuttuminen lisää lääkkeellisten puuttumisten määrää. Yksi lääkkeellinen toimenpide johtaa helposti toiseen. En tarvitse lääkäriä synnytykseeni.

En halua sotkea kehoni omaa hormonitoimintaa. Synnytyksen aikana kehoni luonnollinen hormonitoiminta lievittää kipua ja auttaa minua synnyttäjänä sekä toki vauvaani. Lääkkeiden pumppaaminen sekoittaa hienovaraisten kehon omien mekanismien aktivoitumisen.

Suhtaudun kipuun ystävänä synnytyksessä. Näin ollen minulla ei ole tarvetta puuduttaa kipua pois kehostani. Ajattelen, että vain kivun avulla voi syntyä jotain uutta. Kipu ja jokainen supistus vie minut lähemmäs lapseni syntymää.

Minulle ajatus neulalla annettavasta puudutteesta on öklöttävä. En yksinkertaisesti pidä neuloista. Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja minulla ei ole mitään tarvetta päästä pakoon luontoa itsessäni.

Lopulta: olisiko lääkkeellinen synnytys epäonnistuminen? Ei missään nimessä. En tuomitsisi itseäni enkä ketään muutakaan. Synnytys ei ole suoritus. Sitä ei voi mitenkään ennakoida. Täytyy vain elää läpi, supistus kerrallaan, väleissä mahdollisuuksien mukaan rentoutuen.

Teen oman osani ja kerron toiveistani minua synnytystyössäni tukeville ihmisille. Heittäydyn ennakoimattomuuden virtaan. Toiveissani synnytys käyttäen lääkkettömän kivunlievityksen keinoja.
 
reginaveritas inshaAllah voit toteuttaa, suomessa on ammattitaitoa ja jos ei tartte tukilääkitystä raskauden aikana kuten minä tarvitsen niin on kaikki mahollisuudet toteuttaa tuo toive ja tietenki jos ei tartte antibioottia synnytyksessä tai joudu esim tarjonnan tms takia sektioon. mä törmäsin googlessa yhtee suomalaiseen sivustoon tai terveydenhuoltopalveluun en muista mikä oli mut kotisynnytyksestä, paljo tietoa ja sieltä sai myös tarvittaes kaiken tarvittavan kotisynnytystä varten joten kannattaa googlen kautta katsoa kans.

täällä on jännät ajat nyt, alko menkkajomot, poltellu jonki verran ja jotai kirkasta nestettä tuli yhes vaihees pikkusen siteeseen mut saatto olla eilisestäki ei tiä...ei kyl haissu milleen joten en usko että lapsivettä ois ollu.
 
Suomessa on kyllä nykyään juu kohtuullisen hyvin jo tarjolla kotisynnytyspalveluita, kunhan vaan tietää mitä ja mistä etsiä. :) Monessa maassahan kotisynnytystä tuetaan vielä paljon enemmän ja paremmin...

Itse olet katonut Heketin ja Yebomaman sivustoja. Lisäksi Aila Miettisen sivuja olen monesti katsellut, mutta hän on valitettavasti liian kaukana. :sad001 Tai ehkä menemme synnyttämään mieheni kesämökille... :wink
 
ReginaVeritas, mä aion olla Yebomaman Johannaan ja Heketin Anuun yhteydessä ens vuoden puolella. Johanna ja Anu auttoivat mun siskon kotisynnytyksessä ja kaikki sujui hienosti.

Aila Miettinen on kyllä hyvin pro kotisynnytysasioissa. Ja Miettisen kirja Luonnollinen syntymä on hieno. Olin Miettisen synnytyskoulutuksessa 4v sitten ja se oli kovin hyödyllistä.
 
Mua alkaa jo ahdistaa :sad001 Mulla on enää kolme viikkoa synnytyksen käynnistykseen enkä oo vielä valmistautunut yhtään! En tiedä miten aloittaisin ja mistä, päivät menee siinä kun touhuan koko ajan jotakin ja illalla kaadun sohvalle. Miksen osaa ottaa sitä aikaa itselleni ja synnytykseen valmistautumiseen :sad001 Ei tällä menolla mitään lääkkeettömiä synnytyksiä vedellä, kun valmistautuminen on nolla ja koko ajan käy niin ylikierroksilla touhujensa kanssa, ettei kroppa saa tarpeeksi lepoa ja rentoutusta edes nyt. Mahtaako koko synnytyskään alkaa kun ei pääse rentoutumaan :confused005 (ja vika on tosiaan itsessä, kyllä sitä aikaa olis jos lopettais tän mahdottoman ylikierroksilla juoksemisen)
 
pampero mä osaan ottaa aikaa itelleni kyllä mutta mulla on ongelmana se että ukko ja esikko sit tekee kaikkesa ettei äiti saa rentouduttua hetkeäkään...mulla lähinnä on se että tarttee yösiteet sairaalakassiin, vaipat hommata ja mulle vettä ja mehua ku mulla on purtavaa valmiina jo siellä. nyt lähinnä ootan että tilanne kehittys eteenpäin.
 
Joo kyllä tässä nyt heräs huomaamaan, että tärkeintä ei ole saada suoritettua jotakin miljoonan kohdan tehtävälistaa vaan ottaa aikaa itselle ja kerätä voimia tulevaan. Sitä tässä juuri sohvalla peiton alla glögikupposen kanssa nyt harjoitan :wink Tänään voisi käydä kirjastossa hakemassa kirjallisuutta luonnollisesta synnytyksestä ja alkaa valmistautua.

Sun täytyy vaan Gatusa rentoutua sillon ku muu perhe on omissa menoissaan. Ja tätähän tää taitaa meillä kaikilla joulukuisilla nyt olla: odottelua :)
 
pampero tuo kuulostaa suunnitelmalta. mulla ei vaan valitettavast ol sitä omaa aikaa muuta ku sillo ku meen makkariin illalla ennen ukkoa että saan rauhaa. nyt ku esikolla koeviikot alkamassa tällä viikolla ni yritin prepata ni hänpä rupeski sit oikein vastarantaa vetämää... minä maltan tuskin oottaa että synnytys käynnistyy ja pääsis sairaalaa, se yks päivä todennäkösest sitä "luksusta" kun on itekseen vauvan kanssa.
 
Mahtavaa Pampero, että sait otettua hetken aikaa itsellesi :) Kuulostaa hyvältä! Kerroit muistaakseni, että sun oli vaikea rentoutua edellisessä synnytyksessä. Jos on mennyt pää kolmantena jalkana koko raskausajan, niin ymmärrän, että voi olla haastavaa ruveta synnytyksessä rentoutumaan. Hienoa, että nyt aloitit rauhoittumisen ja itseesi keskittymisen.

Mutta kieltämättä oon vähän kateellinen siitä, että voit mennä ja tehdä juttuja tehokkaasti vielä synnytyksen ollessa noinkin lähellä. Viime kerralla mä olin tuossa vaiheessa jo aika ameeba ja kärvistelin kipeiden supistusten kanssa. Oma keho pakotti pysähtymään ja treenaamaan kivun- ja mielen hallintaa. Voi ymmärrän kyllä, että pysähtyminen lapsiperhearjessa on vähintäänkin haastavaa, jos kroppa on hyvässä kunnossa!

Paljon tsemppiä pysähtymisharjoituksiin ja ajan ottamiseen itselle! (Jeesaako jos ajattelet tuota aikaa sinun ja pian syntyvän vauvan yhteisenä aikana? Saat häneen kontaktin ja voit kertoa hänelle ajatuksiasi rakkaudestasi ja synnytyksestä ♡)
 
Kiitos Mimimami kannustavasta viestistä :smiley-angelic003 Oon tässä nyt pysähtynyt kuuntelemaan kroppaa ja sen viestejä ja tarpeita, oon rentoutunut ja rauhoittunut. Hyvä olo on tullut kyllä. Olin eilen eräänlaisessa synnytysvalmennuksessa ja se oli todella hyvä, sieltä sai paljon eväitä hyvään, luonnolliseen synnytykseen. Oli ihana kätilö ja mulle tuli luottavainen olo, että voin selvitä synnytyksestä ilman puudutteita ja saada siitä voimaannuttavan kokemuksen. Odotan synnytystä ilolla :) Tuonne sairaalaan oli muuten myös tullut tens-laitteita joten sen saakin kätevästi sitten sieltä. Vielä pitäis hankkia jotain rentoutusmusiikkia synnytykseen mukaan.

Mulla oli kans viime raskaus loppuvaiheessa yhtä kärvistelyä. Tällä kertaa jaksan tosi hyvin fyysisesti eikä mitään kremppoja pahemmin löydy. Se voi siis yllättää ja olla sullakin tällä kertaa helpompaa :) Toivotaan niin!
 
Pampero, tosi mahtavaa, että synnytyssairaalaasi on tullut tens-laitteita. Missä sairaalassa synnytät? Mulla tens-laite toimi hyvin jonnekin 5cm saakka. Kun tens-laitteen laittoi selkään, niin supistukset siirtyivät vatsan puolelle..mystistä.. mutta kyllä mä koin että hyödyin tens-laitteesta varsinkin alkupuolella synnytystä. Mistä sitä tietää vaikka pärjäisit tensin avulla loppumetreille saakka :)

Hienoa, että kohtasit kannustavan kätilön. Heitä on onneksi paljon, eiköhän enemmistö ole mukavia tapauksia. Jos sinulle epäsopiva kätilö sattuu tulemaan vastaan, niin muista, että voit aina toivoa kätilön vaihtoa.

Ihana kuulla, että loppuraskaudet voi sujua eri mallilla raskaudesta riippuen. Tähän mennessä toinen raskaus on ollut ensimmäistä paljon rankempi. Toivotaan, että loppu sujuisi tasapainoisemmissa merkeissä. Jos ne ekan raskauden kuukauden kestäneet kipeät supparit oli sitä kun paikat avautui ensimmäistä kertaa.. peukut pystyyn :wink

Levollista mieltä ja voimia oman ajan ottamiseen ja pysähtymiseen arjen keskellä. :thumleftTsemppiä viimeisiin viikkoihin ja päiviin!
 
Mimimami, tyksissä synnytän :) Käytitkö tens-laitetta kuitenkin loppuun asti vai miten etenit tuosta 5 sentistä eteenpäin? Tuliko sulle missään vaiheessa epätoivon hetki, että ei vaan jaksa eikä pysty enää?

Mulla oli ensimmäinen raskaus loppuvaiheessa jonkin verran raskas/vaikea oman olon puolesta, toinen oli tuplasti vaikeampi ja olo tosi tuskainen varmaan viimeiset 3kk. Tää kolmas raskaus on ollut kaikista helpoin. Enpä olisi uskonut, luulin että nää pahenee kerta kerralta :D Tosiaan raskaudet voi olla ihan erilaisia ja sitä voi itsekin yllättyä :) Onneksi ainakin synnytykset on lähes poikkeuksetta helpompia/nopeampi kun on jo se yksi taustalla :)

Tsemppiä sullekin odotteluun! :)
 
Pampero, huippua, että kolmas raskautesi on sujunut noin hienosti :) Se on varmasti myös hyvä lähtökohta synnytykselle, että olet hyvävointinen.

Mä menin 5cm kohdalle altaaseen. Ja olin siellä jotain neljä tuntia. Se kyllä auttoi kovasti ja oli taivaan lahja kivun lievitykseen. Mutta ilman ammetta olisin varmasti jatkanut tens-laitteen kanssa. Koska muistan varmistaneeni että eihän tensiä vaan saa ottaa ammeeseen :wink

Mä kyllä tarvitsin "jesaria" eli paksua tarttuvaa teippiä siihen, että sain tensin elektrodilaput pysymään kiinni selässä synnytyksen aikana. Liikuin sen verran vauhdikkaasti, että ilman teippiä ei olisi tullut mitään tensin kanssa olemisesta.
 
Takaisin
Top