Kotisynnytys

Mimimami

Vauhtiin päässyt keskustelija
Toukokuunmammat 2015
Nyt löytyi oikea paikka postamiseen :)

Löytyisikö kotisynnytystä suunnittelevia uudelleensynnyttäjiä? Omissa toiveissa on kotisynnytys osaavien kätilöiden tuella. Laskettu aikani on toukokuussa.
 
minä varaudun täällä omassa asuinpaikassa kaikkiin mahdollisuuksiin eli myös siihen että joudun synnyttämään kotona. itsellä joulukuussa laskettu aika mutta nyt jo alkanu työt tuolla ja synnytyksen lähenemiseen viittaavia oireita on joten jännitän pääsenkö sinne rv 37+0 asti. olen lukenut tietoa ja ohjeita mitä tehdä ja valmistautunut henkisestikin siihen mahdollisuuteen ettei ehdi sairaalaan vaan joudun kotona synnyttää. inshaAllah näin ei tapahdu mutta kyllä olen sujut senkin mahdollisuuden kanssa. pääasia on että lapsi on terve inshaAllah. :)
 
Toiveissa olisi, mutta voi olla että rahatilanne ja käytännön tilanne täällä korvessa eivät sitä salli. Jo viimeksi halusin mahdollisimman paljon kotisynnytyksen kaltaisen synnytyksen sairaalassa, siis mahdollisimman luonnollisen, ja päädyin silti oksitosiinitippaan ja meinasivat laittaa leikkuriin kun ei se istukka tullutkaan vartissa ulos. :mad: Lisäksi siitä huolimatta että halusin nimenomaan korkeintaan täysin lääkkeetöntä kivunlievitystä ja toin toiveeni usein esille minulle tyrkytettiin puudutuksia ja ilokaasua. Niistä sentään osasin kieltäytyä, mutta olis kyllä ton tipan sijaan myös kelvannut sellainen kätilö, joka olisi sanonut, että vauvalla on kaikki hyvin ja tässä ei ole mitään hätää ja kiirettä (kuten ei ollut, mutta nyt paikalla olleet kätilöt alkoivat sitten puhua imukupista ja epparista kun ei heti tapahtunut). Ei ymmärrä, huh.

Joka tapauksessa jos raskaudun uudestaan pitää alkaa etsiä kotiloa/doulaa, sillä vaikka päätyisinkin sairaalasynnytykseen uudelleen, haluan jonkun osaavan mukaan. Siinä tilanteessa ei tarvitsisi joutua jatkuvaan puolustusmoodiin.
 
Voi Gatusa, kotisynnytys saa varmasti erilaisen merkityksen silloin, kun se ei ole ykkösvaihtoehto. Toivottavasti synnytyksesi sujuisi toivomassasi paikassa ja olisi mahdollisimman voimauttava kokemus. On varmasti erilaista suunnitella synnytystä, jos välimatka sairaalaan on pitkä.

Elmiina, kiitos kun jaoit synnytyskokemustasi. Kuulostaa aika kurjalta, että et tullut sairaalahenkilökunnan taholta kuulluksi synnytyksessäsi. Synnytin esikoiseni sairaalassa, mutta minulla oli tuuria ja sain ympärilleni ihan miellyttävät kätilöt. Ärsyttävimpiä hetkiä synnytyksessä olivat matka sairaalaan (vaikka kesti vain 20min) ja kätilön vaihtuminen. Kun oma keho käy läpi aikamoista transformaatiota, niin kaikki ulkoiset muutokset raivostuttaa. Sen takia ajatus suunnitellusta kotisynnytyksestä tuntuu niin rauhoittavalta.
 
mimimami ei se välimatka niin pitkä ol mut lanssia on turha haaveilla tänne saavansa ja jos ukko töissä ni kuka mua auttaa, sen sisko kieltäyty jo, sen äiti huolissaan...mun pitäs olla anoppilassa jos haluun lanssin ku appea hoitava naislääkäri kyseli mun kuulumisia ja oli sanonu kuulemma että haluaa laittaa mulle lanssin tulemaan tarvittaessa. hän on töissä klinikalla jossa tehää dialyysei yms joten ei ole sellai klinikka josta mulle apua mut sairaalaa saisin kyydin inshaAllah. tänää pitäs mennä postii hakeen paketit jotka äiti ja kaveri laitto tulemaan...pääsee hypisteleen vauvanvaatteit ja lääkitseen flunssaa hunajateellä.
ei se sairaalakaa ol kuule mun unelmapaikka ku mut on melkei tapettu siellä laittamal ilmaa lääkkeen seas tippaletkuun, sain komplikaatioi joiden seurauksena vuosin 3kk putkeen (ilman puudutusta epäonnistun kaavinta illalla x3-4krt), tuttava kuuli että siellä oli yritetty varastaa vauva hoitohenkilökunnan toimesta yhelt naiselt joka oli synnyttän kaksoset, poliisin avulla saivat toisenki lapsen takas. onneks ite haluun synnyttää alakautta ni oon hereillä kokoajan inshaAllah, sit pitää vaa saada joku luotettava henkilö saliin mun kans joka sit seuraa vauvaa ku haukka ettei kukaa yritä viedä, puoliks pohjoismaalainen vauva voi olla houkutteleva kohde...
 
Ihan pakko kysyy Gatusa et missä sä oot? Jotenkin epäilen ettet oo suomessa :)
 
elmiina: mä toivoisin myös että sairaalassa tuettais enemmän luonnollista synnytystä. Lääkkeettömät kivunlievitykset on oikeesti tosi hyviä, mutta niihin pitää synnyttäjän valmistautua tosi hyvin itse tai sitten tarvitsisi niihin tukea joltain osaavalta. Mua ei ole kahdessa synnytyksessä ollenkaan kehoitettu mihinkään luonnolliseen, lääkkeettömään kivunlievitykseen vaan aina tarjottu puudutusta/ilokaasua :/ Viimeksi pyysin kätilöltä itse apua/neuvoja rentoutumiseen, kun en saanut supistuksissa rentouduttua. No, hiljaista oli, ei tullut mitään vinkkiä tai ohjetta, ei mitään! Kätilö vaan seisoi siinä että "jaa", ihan kuin ei olis itsekään tedes tiennyt miten synnytyksessä vois rentoutua o_O Yritin sitten ite siinä selviytyä ja seuraava tarjous kätilöltä olikin epiduraali, jonka sitten otin. Jälkeen päin ei harmita, mutta tiedän että olisin vielä jaksanut JOS olisin saanut tukea ja ohjeita rentoutumiseen. Harmi etten ollut itse tarpeeksi valmistautunut ennen synnytystä ja ottanut selvää...

Gatusa: minkälainen suunnitelma sulla on muutenkin synnytyksen varalta? Millä menet sairaalaan jos mies on kotona? Voitko synnytyksen käynnistyessä olla yhteydessä johonkuhun, jos olet yksin kotona? Kulkeeko siellä taksit?
 
Pampero: Olet oikeassa siinä, että terveydenhuoltojärjestelmä ei juurikaan tarjoa tietoa ei-lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista. Muutenkaan neuvolassa ei varsinaisesti tueta synnytykseen valmistautumista. Synnytykseen valmistautuminen on synnyttäjän omissa käsissä ilman että siitä kuitenkaan mainittaisiin tai puhuttaisiin neuvolassa. Minulle ainakin sanottiin neuvolassa ykkösen kohdalla, että kyllä ne kätilöt sitten tietää synnytyksessä. Kyseessä on laajempi asenneongelma koko järjestelmässä: tarpeeksi ei painoteta tulevien vanhempien omaa vastuuta vaan piilotetusti annetaan ymmärtää että ammattilaiset osaa.

Jokainen äiti todennäköisesti tietää ainakin syvällä sisimmässään olevansa oman lapsensa paras asiantuntija. Näin on myös raskaudessa ja synnytyksessä. Naisia pitäisi tukea tähän vastuuseen alusta alkaen.

Itse kävin ensimmäisessä raskaudessa omakustanteisessa (koti)synnytyslääkärin (Aila Miettinen-Jaakkola) synnytysvalmennuksessa, synnytyslaulukurssilla ja Aktiivinen Synnytys Ry:n keskusteluilloissa raskaana olevien ystävieni kanssa. Lisäksi pyrin ottamaan selvää asioista lukemalla synnytykseen liittyvää kirjallisuutta. Ainakin Aila Miettinen-Jaakkolan kirjasta löytyi hyvin lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, vaikka onkin jo aika vanha opus.

Nyt yöpöydällä odottaa Ina May Gaskinin Guide to Childbirth ja "Birthing from within" (Pam England ja Rob jotain). Niiden avulla ajattelin taas alkaa herättelemään itseäni uuden elämän syntymään. Plus suunnitelmissa olisi toi synnytyslaulukurssi taas keväällä puolison kanssa.

Kannustan kaikkia naisia kuuntelemaan omaa intuitiota ja tunnetta omasta raskaudesta ja synnytyksestä. Yhtä oikeaa tapaa ei ole ja synnytys voi todella yllättää.. Synnytykseen valmistautumisessa koen oleellisena myös oman tahdon ja toiveiden luovuttamisen ja antautumisen synnytyksen yksilölliselle ja ainutlaatuiselle prosessille.

Tsemppiä kaikille tuleville synnyttäjille ♡
 
Pampero, en tiedä 100% varmasti, koska en ole tuota kätilöltä kysynyt. Hyvä kysymys ja pitää vielä varmistaa tuo :)

Mutta luulen ja uskon, että kyllä kätilö ompelee repeämät kotona, jos on kotisynnytyksestä kysymys. En pysty kuvittelemaan, että siinä olisi mitään ongelmaa, miksi ei voisi ommella tikkejä.
 
Pampero: Sain vastauksen kätilöltä. Eli ainakin Yebomaman ja Heketin kotisynnytyksiä hoitavat kätilöt Johanna Sarlio-Niemimen ja Anu Lampinen ompelevat repeämät kotisynnytyksessä. Heillä on mukana tarvittavat välineet ja puudutteet operaation suorittamiseen.

Pakko myöntää, että tässä pahoinvoinnin keskellä asian ajatteleminen ällöttää :confused:Synnytykseen vaan kuuluu niin paljon kaikkea "ällöä". Jos asioita ajattelee kokonaisuudesta irrallaan. Osana syntymän ihmettä tuo kaikki on toki tuiki tarpeellista.
 
Kiitos vastauksesta, toi on vaan mietityttänyt :) Erilaisissa äideissähän (tv-sarja) oli silloin se kotisynnytys, joka aiheutti paljon kohua. Se meni jo mielestäni vähän liian pitkälle, että haluttiin synnyttää kotona ilman asiantuntevaa apua, ja vielä ensisynnytys. Siinä oltiin totaalisesti luonnon armoilla. Esim. just nuo mahdolliset repeämät sitten jätettiin vaan hoitamatta..?

Itse en kyllä halua kotisynnytystä mutta mahdollisimman luonnollisen synnytyksen kyllä :)
 
Pampero, en nähnyt Erilaisten äitien kyseistä jaksoa. On kurjaa, että Suomessa yhteiskunta ei vielä tue kotisynnyttäjiä tarjoamalla kaikille asiantuntevaa apua. Monissa maissahan näin on. Esimerkiksi Saksassa parikin ystävääni ovat synnyttäneet kotona ja se on käsittääkseni yhteiskunnallisesti ihan yhtä hyväksyttävä vaihtoehto kuin sairaalasynnytys. Ja kotisynnytykseen tosiaan tulee siellä kätilöt mukaan.

Kerroit Pampero, että haluat mahdollisimman luonnollisen synnytyksen. Lyhyesti pari juttua, jotka edesauttoivat edellisen "luomusynnytykseni" toteutumista:
1) "Kipu synnytyksessä vie kohti vauvan syntymää". Arjessa kipua välttelee, mutta synnytyksessä saa antautua kivulle ja elää se läpi. Ilman kipua ei syntyisi mitään uutta.
2) Jokainen supistus on kuin iso laine, se tulee ja menee. Minua auttoi, kun aloin laskemaan supistuksen alkaessa. Jossain vaiheessa supistus loppui ja laskeminen konkretisoi sitä, että kivulle on alku ja loppu.
3) Omat rentoutusmenetelmät: synnytyslaulu, suihku, omaa kehoa kuunteleva liikkuminen, kauratyyny, rukous/meditaatio, synnytysallas, oma musiikki ja omat voimakuvat sairaalahuoneen seinälle, tens-laite
4) Synnytystranssi: Synnytys on tila, jossa meidän "tyttöjen" ei tarvitse olla kilttejä! Synnyttävä nainen ottaa oman tilansa missä tahansa onkin. Veri, kakka ja eritteet lentää, mitä siitä? Synnytyksessä nainen ei ole mikään sairaalan potilas, vaan Synnyttäjä! Synnytyksessä ollaan Luontoäitejä, Tiikereitä, Ameeboja.. Kukaan ei voi sanoa minkälainen Synnyttäjän tulisi olla. Synnyttäjä ON.
5) Tukihenkilö. Mulla se oli oma mies. Hän toimi mun ja muun maailman välisenä tulkkina. Mä olin Synnyttäjä. Mun ei tarvitse silloin tietää mitään "tämän maailman asioita". Ja mies osaa kertoa tai tulkata mun vastaukset jos joku ei niistä saa selvää.
6) Synnytystoivelista. Toimitin sen etukäteen sairaalaan.

Tärkeintä mulle kaikista oli tuo asenne oman tilan ottamisesta. Yleensä kun meen lääkäriin tai sairaalaan sillä asenteella, että asiantuntijat tietää. Mutta synnytykseen valmistautuessani tein töitä itseni kanssa, että esim. uskaltaisin pyytää kätilön vaihtoa, jos sattuisi joku itselleni epäsopiva kohdalle. Ja muutenkin, että en yrittäisi olla mitään kenenkään silmissä, vaikka oon tavallaan julkisella paikalla. "Olen oman kehoni paras asiantuntija."

Ihanaa ja naisellista päivää kaikille :flower
 
Kiitos Mimimami neuvoista :) Viimeksi mulla on tosiaan ongelmana se, etten osannut rentoutua, ja sen takia synnytys rupesi hidastumaan. (6 tuntia kesti kokonaisuudessaan avautumisvaihe että ei nyt kauaa kuitenkaan. Mutta epin sain 5cm kohdalla ja siitä tunnin päästä oli 10 cm auki, eli heti kun sai rentouduttua homma eteni...). Supistuskipuja en pelkää ja niitä olisin tosiaan vielä kestänyt vaikka tosi kovat olikin, ja tuli 2min välein. Täytyy valmistautua tällä kertaa paremmin että on ihan oikeasti jotain konkreettisia keinoja millä tavoin rentoutua ja toimia kivun kanssa yhdessä.
 
juu en ol suomessa todellakaan vaan iha toisella mantereella asun.

siis onha mulla kaikki laadittu paperille valmiiks, ootan vaa et ukko saa hommattua mulle akun puhelimee ku äippä lähetti mulle kännykän mut akkua ei saanu laittaa mukaan. on ukon perheen numeroita valmiiks, on tarvikkeet jos ylläri käy, taksit kulkee mut hankala saada ja täällä ku on vaikea saada sillai taksia että pääset sinne minne haluut vaan joudut käveleen ku ne oottaa et taksi tulee täyteen. yhen klinikan lääkäri joka tuttava tarjoutu laittaa tarvittaes lanssin tuleen mut pitäs olla anoppilas että tulevat oikeaan paikkaan. oon valmistautun kaikkee jo henkisest. kirjottan ohjeet jne ylös englanniks varmuuden vuoks et ukkoki ymmärtää jos käy niin et se joutuu auttaa. lauantaina sit saaki kuulla onko kuinka monta viikkoa mahollisest jälellä ku mulla noi paikat alkan aueta, on pehmeet ja kaula lyhentyny huomattavast. lisäks neiti on todella alhaalla ja taitaapi olla lähtökuopissa jo.
 
Pupuna, ymmärrän hyvin, että et pystynyt rentoutumaan. Rentoutumisen merkitystä ei neuvolan synnytysvalmennuksissa varmaan korosteta tarpeeksi. Lisäksi onhan synnyttäminen ensimmäistä kertaa tosi jännä juttu ja rentoutuminen voi olla siitä kaukana.

Toivottavasti löydät omat rentoutumiskeinosi tulevaan synnytykseen. Mä muuten kuuntelin viime raskaudessa sellaista rentoutuscd:tä, joka sisälsi myös synnytysvalmennusta ja siellä oli joitain voimalauseita yms. Loppuraskaudessa kuuntelin ton päivittäin läpi. Lisäksi kävin raskausjoogassa ja sielläkin vähän harjoiteltiin hengitystekniikoita yms. Jokainen varmaan löytää omat juttunsa rentoutumiseen synnytyksessä ja itsensä kuunteleminen on plussaa.

Synnytyslaulu oli mulle ihan ykkönen. Laulettiin mun miehen kanssa lähes 24h putkeen! Moni tuttu ei synnytyslaululle lämpene, mutta siinä ei ole tarkoitus kuulostaa hyvältä vaan rentouttaa kehoa äänen avulla.

Synnytyslaulun perusperiaate: Kipu aiheuttaa vaistomaisen reaktion taistella kipua vastaan eli jännittää lihakset. Synnytyksessä jännittyy lantion alue, kohtu ja vaginan lihakset koska kipu tuntuu siellä. Kun nämä lihakset jännittyy, niin se hidastaa/pysäyttää luonnollisen syntymän etenemisen. Synnytyslaulussa ajatellaan, että huulilla ja häpyhuulilla on yhteys: kun suutelet, niin huulesi rentoutuvat ja silloin myös häpyhuulten alue rentoutuu vai mitä :wink. Kun suusi alue ja lihakset ovat rentoja, niin myös lantion seutu on rento ja synnytys etenee. Synnytyslaulussa äänesi paljastaa rentouden tason ja tukihenkilö voi auttaa synnyttäjää äänen avulla pysymään rentona. Esimerkiksi mä aloin välillä laulamaan tosi korkealla ja kimeällä äänellä. Silloin niskakin jännittyi. Mun mies ja kätilöt pystyivät auttamaan mua rentoutumaan laulamalla matalaa ääntä ja pyytämään mua tulemaan matalaan äänteeseen mukaan.

Vielä yksi vinkki: synnytystanssi voi varmasti toimia monella. Olen yhdellä tunnilla käynyt ja se on aika hauskaa naiseus- ja äitiyshehkutusts keholle ja mielelle :)
 
Pampero (sori kutsuin sua edellisessä viestissä Pupunaksi epähuomiossa!)
Jäin miettimään, että mitä itse ajattelisit, että minkälaiset rentoutumiskeinot voisi olla sulle oikeita tulevassa synnytyksessä?
 
Mimimami; vitsit kun tää vau.fi ei oo antanut ilmoitusta uusista viesteistä, oli jäänyt huomaamatta :/ Täytyykin tuota kirjallisuutta ruveta hankkimaan kotiin ja alkaa miettiä niitä rentoutuskeinoja. Ja valmistautua ja harjoitella kotona. Luulen et joku rentoutusmusiikki ainakin olis hyvä, sekä amme/suihku. Mietin myös sitä tens-laitetta, oliko sulla siitä kokemusta? Joku synnytyslaulu tai -mumina (:D) vois olla kans semmonen mikä autta rentoutumaan. Mulla on tulossa käynnistys joten vähän mietityttää että miten sitä pärjää kun synnytys ei olekaan luonnollisesti alkanut :S
 
Pampero, tilasin oman tens-laitteeni jostain nettikaupasta ulkomailta. Se oli ihan mukava ja käytössä alussa ja myös jossain kohtaa loppuvaiheessa. Lähinnä se antoi turvaa, kun oli joku tekninen vempele, jolla pystyi lievittämään kipua.

Milloin sun synnytys käynnistetään?

Synnytyksen käynnistäminen voi olla ihan hyväkin juttu. Ei ole omaa kokemusta tosin. Lähipiiristä on hyvin erilaisia kokemuksia käynnistämisestä. Parin synnytyksen olen kuullut edenneen nopeasti ilman tarvetta puudutteisiin tai lääkkeellisiin kivunlievityksiin.

Toki supistukset saattaa tulla aika ryminällä tai sitten ei.. Synnytykset on niin erilaisia samoistakin lähtökohdista!

Paljon rentoutta ja rauhaa sinne!
 
Takaisin
Top