Pampero, en nähnyt Erilaisten äitien kyseistä jaksoa. On kurjaa, että Suomessa yhteiskunta ei vielä tue kotisynnyttäjiä tarjoamalla kaikille asiantuntevaa apua. Monissa maissahan näin on. Esimerkiksi Saksassa parikin ystävääni ovat synnyttäneet kotona ja se on käsittääkseni yhteiskunnallisesti ihan yhtä hyväksyttävä vaihtoehto kuin sairaalasynnytys. Ja kotisynnytykseen tosiaan tulee siellä kätilöt mukaan.
Kerroit Pampero, että haluat mahdollisimman luonnollisen synnytyksen. Lyhyesti pari juttua, jotka edesauttoivat edellisen "luomusynnytykseni" toteutumista:
1) "Kipu synnytyksessä vie kohti vauvan syntymää". Arjessa kipua välttelee, mutta synnytyksessä saa antautua kivulle ja elää se läpi. Ilman kipua ei syntyisi mitään uutta.
2) Jokainen supistus on kuin iso laine, se tulee ja menee. Minua auttoi, kun aloin laskemaan supistuksen alkaessa. Jossain vaiheessa supistus loppui ja laskeminen konkretisoi sitä, että kivulle on alku ja loppu.
3) Omat rentoutusmenetelmät: synnytyslaulu, suihku, omaa kehoa kuunteleva liikkuminen, kauratyyny, rukous/meditaatio, synnytysallas, oma musiikki ja omat voimakuvat sairaalahuoneen seinälle, tens-laite
4) Synnytystranssi: Synnytys on tila, jossa meidän "tyttöjen" ei tarvitse olla kilttejä! Synnyttävä nainen ottaa oman tilansa missä tahansa onkin. Veri, kakka ja eritteet lentää, mitä siitä? Synnytyksessä nainen ei ole mikään sairaalan potilas, vaan Synnyttäjä! Synnytyksessä ollaan Luontoäitejä, Tiikereitä, Ameeboja.. Kukaan ei voi sanoa minkälainen Synnyttäjän tulisi olla. Synnyttäjä ON.
5) Tukihenkilö. Mulla se oli oma mies. Hän toimi mun ja muun maailman välisenä tulkkina. Mä olin Synnyttäjä. Mun ei tarvitse silloin tietää mitään "tämän maailman asioita". Ja mies osaa kertoa tai tulkata mun vastaukset jos joku ei niistä saa selvää.
6) Synnytystoivelista. Toimitin sen etukäteen sairaalaan.
Tärkeintä mulle kaikista oli tuo asenne oman tilan ottamisesta. Yleensä kun meen lääkäriin tai sairaalaan sillä asenteella, että asiantuntijat tietää. Mutta synnytykseen valmistautuessani tein töitä itseni kanssa, että esim. uskaltaisin pyytää kätilön vaihtoa, jos sattuisi joku itselleni epäsopiva kohdalle. Ja muutenkin, että en yrittäisi olla mitään kenenkään silmissä, vaikka oon tavallaan julkisella paikalla. "Olen oman kehoni paras asiantuntija."
Ihanaa ja naisellista päivää kaikille