Onko se tärkeää, että valtaväestö ei joudu luopumaan oikeuksistaan?
Olen monessa asiassa vähemmistössä. Valtaväestö ei luovu mistään! Kaikki ovat suvaitsevaisia ja huomaavaisia ja esimerkiksi esteettömyys kuuluu kaikille? No ei kuulu! Ihmisellä on oikeus käyttää hajusteita ja ihmiset käyttävät oikeuttaan siitä huolimatta, että tietävät tämän oikeuden sairastuttavan allergiset, astmaatikot, monikemikaaliyliherkät ja migreenikot. Esteettömyys ymmärretään liikuntaesteisten ”suvaitsemisena”, mutta sitäkään ei suvaita lumisateella.
Esikoulussa opetetaan suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta paitsi kristinuskosta ei sanota mitään.
Olen siis erilainen. Jos minulta kysyy tuntomerkkejä ihmisestä, jonka kanssa olen puhunut, en kuvaile onko hän mies tai nainen ja millaiset hiukset hänellä on. Minulle jää mieleen keskustelun lisäksi jotain täysin epäolennaista, useimmiten ääni tai tuoksu.
Netissä en ajattele ihmisiä sukupuolen kautta. Sukupuolen lisäksi ihmettelen, mikä merkitys on ottaa puheeksi onko joku hetero vai homo vai jotain muuta. Ketä se kiinnostaa paitsi jos on etsimässä kumppania. Miksi minä haluaisin tietää, kenen kanssa kukaan vuoteensa jakaa?
Enkä minä kuvittele, että jos pitäisin suurta ääntä autismin ja harvinaissairauksieni puolesta, kukaan ymmärtäisi minua yhtään enemmän. Ei kukaan voi ymmärtää. Minullekin on joka päivä yllätys, miten ihmiset toimivat ja he ovat sentään enemmistöä ja saan harjoittelua päivittäin. Vaikka kävisin luennoimassa päivittäin päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla, en usko että sillä voisi mitään saavuttaa.
Suvaitsevaisuutta voi opettaa jo päiväkodissa, mutta sen pitää olla suvaitsevaisuutta siinä ryhmässä olevia kohtaan, lapsen kokemuspiiriin kuuluvia asioita. Arkisia asioita, juuri sitä että Pekka saa tykätä pinkistä ja prinsessamekkoja voi käyttää kuka tahansa.
Ja hyvä puheenvuoro 