Kotikoulu - onko Suomessa koulupakko?

[Pikkupikkupikkunen]

Minä oon koko ikinä työskennelly lasten ja nuorten kanssa, enkä yhtään näe maailmaa niinkuin ilmeisesti te muut en minä koe, että ketään yritetään painostaa mihinkään, olemaan mitään muuta kuin ovat, kyseenalaistamaan omaa sukupuolta tai seksuaalisuuttaan. Minä näen, että me ollaan vaan vihdoin alettu näkemään myös ne valtavirran ulkopuolella olevat ihmiset ihmisinä. Aina on maailmassa ollut muun sukupuolisia, aina on ollut muita kuin heteroita, nyt tässä meidän maailmassamme vasta aletaan tunnustaa heidän olemassa oloaan. Ei se muuta tilannetta muuten mihinkään. Ne ihmiset on aina ollu olemassa, mutta nyt kun me tunnustetaan, että sellainen ihminen on ja hän on aivan täysin oikeanlainen ja hyväksytty sellaisena kuin on, voimme pelastaa sen yhden ihmisen elämän. Onhan olemassa muita kulttuureja kuin tää meidän länsimainen, missä on aina ajateltu että esim. Sukupuolia on enemmän kuin mies ja nainen ja heille se on aivan normaali asia. Meidän kulttuurissa tää on suhteellisen uusia asia.

Ja minä ymmärrän että tän asian pohtiminen voi tuntua turhalta tai liioitellulta jonkun sellaisen ihmisen kokemuksesta, jossa hänen EI KOSKAAN ole tarvinnut pohtia omaa suhdetta kehoonsa tai seksuaalisuuteensa. Jos vaan on niin onnekas, että tätä asiaa ei ole tarvinnut kyseenalaistaa tai pohtia niin ole iloinen, mutta yritä ymmärtää, että tänne maailmaan mahtuu aivan valtavan paljon muunkinlaisia ihmisiä. Jotka on ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin sinäkin, katsomatta kummankaan teidän sukupuoleen, seksuaalisuuteen, uskontoon, kieleen, ihonväriin..

Mustakin tää asia on siinä mielessä hassu, että kun minä oon ollu nuori sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt vahvasti markkinoi sen puolesta, että kenenkään, ei sinun itsesi tai kenenkään ulkopuolisen, tarvitse määritellä sinua, vaan sinä voit olla vaan sinä. Vähän sama, kun mistä @Suski75 puhui. Silloin oli ns. Poikatyttöjä, mutta se ei määrittänyt ketään mihinkään. Näin vaan oli. Mutta nykyään nuorisolle on super siis aivan super tärkeää, et kaikille asioille on oma sana ja määritelmä, että itsensä voi laittaa johonkin kuitenki itsemäärittelemäänsä lokeroon. Siis siihen samaan lokeroon mistä minä minun nuoruudessani olen pyrkinyt pois. Mutta näin se menee. Ajat muuttuu. Minä voin vieläkin määritellä tai olla määrittelemättä itseni miten haluan, mutta jos jollekin muulle on hyvin tärkeää, että hän voi nimetä sen mitä on. Niin eihän se minulta ole pois.

Toivon kovasti ymmärrästä tähän asiaan. Tää elämän moninaisuuden keskustelu voi olla tosi raskas ja oikeesti se voi tuntua jostain ihmisestä tosi turhalta. Mutta sille ihmiselle joka tän asian kanssa painii, se on kaikkea muuta kuin turha. Se että meillä kaikilla on lupa elää ja olla oikeanlaisia ja hyväksyttyjä on aivan valtavan suuri tarve ja oikeus meille kaikille.

 

[dimou]

Minun eskarilleni tuli vuosi pari sitten ilmoitus että hänet on valittu kaksivuotiseen esiopetuskokeiluun, ihan tosta noin vaan hakematta mihinkään sellaiseen. Ensin vaikutti hyvältä; ilmaista hoitoa lapselle 3h/pv ja ruuat päälle. No luin sitten tarkemmin toimintasuunnitelmaa ja tällaista sinne oli upotettu; *"sukupuolisensitiivisyyttä ja kielellisen, kulttuurisen, uskonnollisen ja katsomuksellisen moninaisuuden arvostamista"... "Kestävän elämäntavan omaksuminen," ja kuulemma vanhemmista koostuvan komitean toiveesta. No tuo lista ei ihan vastannut minun ajatusta että mitä haluan 5-vuotiaani oppivan eskariaikanaan, joten me valittiin et "kiitos mutta kiitos ei, me otetaan ihan tavallinen eskari sitten tuossa 6-vuotiaana". Ei ollut ilmaista lounasta tarjolla.

Vähän liian aikaisin aloitetaan minusta tuollainen ideologinen sisältö.

Mua hämmentää tämä, ettet haluaisi lapsesi oppivan erilaisuudesta. En ihan oikeasti ymmärrä, miksi se on huono asia tai miksi 5-vuotias olisi liian nuori sitä käsittelemään. Ainakin meidän eskarissa lapsia on monesta eri kulttuuri- ja kielitaustasta, joten erilaisuus tulee muutenkin päivittäin jotenkin esille. Munkaan lapsi ei siihen kaikkein tiukimpaan "normaalin" määritelmään osu, joten todellakin haluan, että lapsille puhutaan erilaisuudesta ja opetetaan hyväksymään kaikki sellaisina kuin ovat. Lapsille tuntuu muutenkin erilaisuuden hyväksyminen olevan luonnollisempaa. Jotkut on vähän eri näköisiä ja jotkut puhuvat eri kieltä ja viettävät eri juhlia ja jotkut eivät puhu lainkaan eivätkä viihdy isoissa ryhmissä ja jotkut käyttävät pyörätuolia. Sellaista se on ja mikäs siinä, niiden kanssa voi silti leikkiä.

 

[Suski75]

Minä en halua, että lapsilleni opetetaan minkäänlaista lokerointia. Ei tarvitse luokitella ihmisiä sukupuolen mukaan eikä minkään muunkaan asian mukaan, vaan kaikki ovat ensisijaisesti ihmisiä. Koulujen trendi on opettaa lapsille useita eri lokeroita ja sitten kehottaa lapsia miettimään mihin lokeroon he kuuluvat. Se on minusta huono asia. Parempi olisi opettaa, että voit olla minkälainen tahansa ilman että sinun pitää sopia yhtään mihinkään lokeroon ja ilman että sitä tarvitsee missään vaiheessa määritellä tai nimetä. Lokeroijat, määrittelijät ja nimeäjät voivat minun puolestani keskittyä itseensä ja jättää muut rauhaan.

 

[Suski75]

Ja ärsyttää kaikki surkuttelut siitä, että on paljon nuoria, jotka eivät tiedä mitä ovat -- ei se ole mikään ongelma. Ei tarvitsekaan tietää, ei sitä tarvitse ikinä määritellä, eikä ikinä nimetä miksikään. Riittää, että tekee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mihinkään lokeroon ei ole mitään syytä sitoutua, vaan katsoo mihin elämä johdattaa.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Mun täytyy myöntää et oon kyllä siinä mielessä vanhanaikainen, et minä kanssa oon sitä mieltä, että ois ihanaa jos me maailmana oltaisiin valmiita antamaan kaikkien olla omansalaisia, eikä meidän tarvitsisi lokeroida kaikkia kaiken aikaa. Ja varsinkin että tosiaan saisi olla täysin omia itsejään. Oli se sit muslimi, autisti, homo, hetero, trans, ruotsinkielinen, mikä vaan. Valitettavasti tääki keskustelu kertoo, että meillä on sinne vielä matkaa. Mut uskon vakaasti et seuraavat sukupolvet on tässä tuhat kertaa viisaampia kuin edeltäjänsä.

 

[Nepeta Cataria]

Me asustellaan tosiaan maalaiskoulun vieressä ja tähän asti oppilaat ovat olleet ihan kantasuomalaisia, kotikielen ollessa suomi. Sama jatkuu yläkouluun asti. Siksi tuntuu vähän hassulta että pitäisi jo 5-vuotiaalle opettaa vieraita kulttuureja ja uskontoja. Kuitenkin peruskoulussa vieraat kulttuurit tulevat vastaan, kuten uskonnotkin, ja paljonhan tuota harrastetaan että koululla vierailee välillä etnisesti erilaisia ihmisiä, joita sitten esitellään oppilaille. Tällöin toki se kulttuurin kokeminen jää todella pintapuoliseksi. Ja vähän muutenkin tunnen epäluottamusta koulujen linjaukseen opettaa vaikkapa kulttuurieroista, kun asioista saa puhua pelkästään myönteiseen sävyyn. Silloin kulttuurien väliset ristiriidat jäävät käsittelemättä ja ymmärtämättä. Tyttölasten olisi erittäin tärkeää ymmärtää että eri kulttuureissa naisen asema ei tosiaankaan ole niin vapaa kuin meillä on totuttu ajattelemaan, ja toisten silmissä meidän touhu voi näyttää huonolta ja rappeutuneelta. Nämä asiat ovat tärkeitä ymmärtää, ja liian nuorelle tyttölapselle en halua sälyttää tuollaista taakkaa vielä. Toki jossain vaiheessa käydään vakava keskustelu aiheesta.

 

[Nepeta Cataria]

Ja sitten tuosta lokeroinnista ja ymmärtämisestä. Usein miten kaikki haluavat tulla ymmärretyiksi, ja toivovat että muita ihmisiä koulutettaisiin kohtaamaan juuri hänen erityisryhmänsä erityistarpeita, vaikkapa sitten siinä kommunikaatiossa. Viimeisten vuosikymmenten trendi tuntuu olevan vähemmistöjen äänen erottuminen, ... ja vaatimus tuntuu olevan sitten että tavallisen ihmisen (onko heitä lopulta olemassakaan jos lokeroidaan tarpeeksi?) tulisi tulla vastaan ja ymmärtää.

Ymmärtäminen on oikeasti se hankala juttu ihan jokaiselle, varsinkin mitä henkilökohtaisemmalle tasolle mennään. Olemme kuitenkin jokainen oman kokemisemme vankeja. Tämän ymmärtämisen vaatimuksen voi esittää myös erityisryhmien välille.

Seuraavien sukupolvien haaste lienee saada joku tolkku tästä kakofoniasta ja luoda kommunikaatiotapa joka myötäilee mahdollisimman montaa ryhmää. Erityisyys kun ei näy päällepäin, niin mistäpä tiedät miten sinun tulisi puhutella ketäkin tässä kuussa, ja onko ens kuussa homma eri.

Voihan olla että tämä lokerointi on vain tämän ajan muotijuttu, se saavuttaa jossain vaiheessa lakipisteen, jonka jälkeen ihmiset yksinkertaisesti kyllästyvät siihen ja keksivät muuta asiaa. Seuraava sukupolvi yleensä korjaa edellisen ylilyöntejä asiassa kuin asiassa.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Kyllä minä silti koen, että noi kaikki asiat ja lokerot on todellisia ja tarpeellisia. Ymmärrän hyvin miksi joku haluaa nimetä oman itsensä johonkin ryhmään, vaikka minä en sitä itselleni tarvi, en vaikka en valtavirran edustaja monessakaan ole. Ymmärrän miksi joillekin on todella tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin on.

Mutta silti toivon että tää maailma menisi eteenpäin vielä niin paljon, että nämä kaikki asiat menettää merkityksen siinä mielessä, että asiat olisi lopulta vaan asioita. Joku asia sinussa on luonteenpiirre, toinen sun sukupuoli, seksuaalisuus, uskonto, ihonväri jne. Eikö minkäön näistä tarvisi määrittää sinua enempää kuin toisen. Että me kaikki voitaisiin vaan olla ja elää rauhassa.

 

[Vargynja]

Minulla on nyt koulua käyvä poika. Poika joka pitää pinkistä, pitkistä hiuksista, Frozenista, kotileikeistä... Poika joka leikkii mieluiten tyttöjen kanssa. Mielestäni sukupuolisensitiivisyys ja sen toteutuminen hoidossa ja koulussa on juuri sitä, että hän saa olla rauhassa juuri sellainen poika. Sitä että opettajat puuttuu asiaan, kun vähemmän sukupuolisensitiivisesti kasvatetut lapset sanovat häntä tytöksi tai hänen vaatteita tyttöjen vaatteiksi. Ja sen perusteella mitä olen kuullut ja nähnyt asia on juuri niin. Eli juuri mitä täällä monet tuntuu toivovankin.

Mielestäni kaikenlainen suvaitsevaisuus ja siihen opettaminen on vain hyvä. Se ei tarkoita naisten huonon kohtelun hyväksymistä vaan sitä että ihminen on samanarvoinen riippumatta sukupuolesta, lempiväristä, ihonväristä tai kulttuurista johon on kasvanut. Tai mistään muustakaan seikasta. Siis jokainen ihminen on saman arvoinen ja sitä todella tulee opettaa ihan pienestä pitäen.

Vähemmistöryhmät pitävät meteliä juuri tästä syystä. Voidakseen olla tasa-arvoisia valtaväestön kanssa. Se ei tarkoita sitä että valtaväestön pitäisi luopua oikeuksista. Vaan sitä että vähemmistöillä olisi samat oikeudet. Se ei myöskään tarkoita sitä että valtaväestölle tuputettaisi vähemmistöjä tai yritettäisi "käännyttää" kuuluvaksi vähemmistöön. He haluavat saada itse kuulua siihen ryhmään mihin kuuluvat, ilman että he menettävät oikeuksia tai tulevat kiusatuksi sen takia.

Se taas on jokaisen oma asia, miten haluaa lokeroida itsensä vai haluaako ollenkaan. Tosin tuntuu vähän hankalalta ettei määritä itseään mitenkään. Jos et määritä olevasi mitään sukupuolta, etkö silloin määritä ettet ole mitään sukupuolta?

 

[Pikkupikkupikkunen]

Jos et määritä olevasi mitään sukupuolta, etkö silloin määritä ettet ole mitään sukupuolta?

Ehkä sellainen ihminen määrittelee itsensä muuten. Siis onhan tähän sanoja esim. Muunsukupuolinen, intersukupuolinen tai oon myös kuullu et joku käyttää sukupuoleton tai ei-binäärinen. Ehkä muunsukupuolinen on nykyään yleisin.

Kyllä siis koen, että nää sanat on tärkeitä. Se on varmasti tärkeää, että pystyy nimeään itsensä. Jos jollain asialla on nimi se tuntuu todellisemmalta. Siis esim. 100 vuotta sitten ei tuollaisia sanoja ollut ja ne ihmiset, jotka koki tällaisia asioita on ollu ihan todella yksin. Mutta tarkoitan vaan sitä, että toivoisin että me vihdoin ruvettaisiin näkemään ensisijaisesti kaikki ihmiset ihan vaan ihmisinä. Ihmisinä joilla on valtavan paljon erilaisia ominaisuuksia, mutta kaikki ihan yhtä arvokkaita.

 

[Nepeta Cataria]

Ehkä sellainen ihminen määrittelee itsensä muuten. Siis onhan tähän sanoja esim. Muunsukupuolinen, intersukupuolinen tai oon myös kuullu et joku käyttää sukupuoleton tai ei-binäärinen. Ehkä muunsukupuolinen on nykyään yleisin.

Kyllä siis koen, että nää sanat on tärkeitä. Se on varmasti tärkeää, että pystyy nimeään itsensä. Jos jollain asialla on nimi se tuntuu todellisemmalta. Siis esim. 100 vuotta sitten ei tuollaisia sanoja ollut ja ne ihmiset, jotka koki tällaisia asioita on ollu ihan todella yksin. Mutta tarkoitan vaan sitä, että toivoisin että me vihdoin ruvettaisiin näkemään ensisijaisesti kaikki ihmiset ihan vaan ihmisinä. Ihmisinä joilla on valtavan paljon erilaisia ominaisuuksia, mutta kaikki ihan yhtä arvokkaita.

Tjaah, sukupuolen määritteleminen on kyllä tärkeää ihmisen kannalta. Siltikin pidän tämän hetken muotisuuntausta sukupuolten moninaisuuden korostamista kovin ylimitoitettuna.

Minusta työhakemus on tässä hyvä esimerkki, yleinen kaava tuntuu olevan että ihminen määritellessään itsensä kertoo nimen, iän, sukupuolen ja viittaa jollain tavalla kouluun, koulutukseensa tai elämäntilanteeseensa. Se on yleinen tapa määritellä itsensä pähkinänkuoressa, vaikka pähkinänkuori ei juuri tuo persoonaa esiin vaan paremminkin luo odotuksia että toimit lokeroidesi mukaisesti. En tiedä sitten miten työhakemuksessa toimii "muunsukupuolinen", deitti-ilmoituksessa se toiminee paremmin, siellä kun sukupuoli on aika olennainen juttu.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Tjaah, sukupuolen määritteleminen on kyllä tärkeää ihmisen kannalta. Siltikin pidän tämän hetken muotisuuntausta sukupuolten moninaisuuden korostamista kovin ylimitoitettuna.

Just selitin tuossa toisessa viestissä että koen totta kai tärkeäksi, että voi määrittää esim. Vaikka sen sukupuolen. Mutta toivoisin, että tässä päästäisiin eteenpäin nii, että alettaisiin kohtaamaan kaikki ihmiset ihan ihmisinä.

Muokkaus. eiku oho katoin et lainasit eri viestiäni. No siis tiesit varmaan, että on myös olemassa esim. Intersukupuolisia ihmisiä. Jotka ei yksiselitteisesti biologisesti määräydy esim. Mieheksi tai naiseksi. En koe, että on minun tehtäväni määritellä tällaista ihmistä tai pakottaa hänet määrittelemään itsensä mieheksi tai naiseksi. Ja mitä tuöhakemus asiaan tulee, en ole yhteenkään hakemukseen erikseen sukupuolta kertonut ja töitä on silti riittänyt

 

[Pikkupikkupikkunen]

@Nepeta Cataria tää keskustelu muutenkin jäi nyt junnaamaan vaan tähän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaan. Ja ihan varmasti koska minä täällä ylläpidän sitä, koska se oli noista sun esimerkeistä mulle läheisin ja tärkein. Alkuperäisessä viestissäsihän sinä et halunnut, että eskarilaisellesi puhutaan mistään muustakaan erilaisuuden ymmärtämisestä. Sun esimerkkejä oli "kielellisen, kulttuurisen, uskonnollisen ja katsomuksellisen moninaisuuden arvostamista"

Joku muukin ihmetteli mikset halua, että lapsesi oppii ymmärtämään erilaisuutta? Erilaisuutta on niin paljon. Ja minusta ne kaikki on vaan rikkautta ja on ihanaa, että lapsi ja nuori oppii sen jo pienenä.
En oo vielä kuullu sulta yhtään hyvää esimerkkiä miksi ois huono asia, että lapsi oppii muista kulttuureista, kielistä, uskonnoista, mistä vaan? Oon hyvin kiinnostunu miksi sinusta on parempi, että sinun lapsesi ei opi sinun elämänkatsomuksen ulkopuolisia asioita ollenkaan?

 

[Suski75]

Ehkä sellainen ihminen määrittelee itsensä muuten. Siis onhan tähän sanoja esim. Muunsukupuolinen, intersukupuolinen tai oon myös kuullu et joku käyttää sukupuoleton tai ei-binäärinen. Ehkä muunsukupuolinen on nykyään yleisin.

Ei. Se, että ei määrittele omaa sukupuoltaan ei tarkoita että olisi muusu tai sukupuoleton. Se tarkoittaa, että hänellä ei ole tarvetta ottaa asiaan kantaa. Ihan samalla tavalla kuin ei koe tarvetta jaotella ja määrittää ihmisiä sen perusteella, onko heillä nipukalliset korvanlehdet tai saavatko he kieltään rullalle (nämäkin ovat geneettisiä ominaisuuksia), eivät he näe tarvetta määritellä ja jaotella ihmisiä sukupuolenkaan mukaan. Silti heillä voi olla nipukalliset korvanlehdet, eikä siinäkään asiassa ole mitään epäselvää, mutta he eivät näe mitään järkeä tai tarvettakaan laskea sitä kellä on ja kellä ei ole -- eikä myöskään tehdä jatkuvaa analyysia tai maailmalle tiliä siitä, ovatko omat korvannipukat olemassa vai eivät.

Tämä on se rauha, joka nykyään puuttuu. Lapset pakotetaan ajattelemaan sukupuolta ja jaottelemaan ihmisiä sen perusteella, on vielä keksitty lisää jaotteluita, joita sitten odotetaan lasten opettelevan ja pitävän kirjaa jokaiseen vastaantulevan sukupuolesta -- koska jos sitä ei ulkoa ole opetellut, se otetaan verisenä loukkauksena. Kas kun ei lasten vaadita opettelevan ulkoa sitä, ketkä kaikki saavat kielensä rullalle, ja jos sen unohtaa, on loukkaantuminen valtava.

Minulla ei ole mitään ongelmaa jos joku sanoo minua mieheksi tai miksi tahansa, netissä pelatessa kaikkia pelaajia oletetaan aina miehiksi, olipa pelissä minkälainen avatar tahansa. En ole vaivautunut korjaamaan harhakuvitelmaa -- asialla ei ole mitään merkitystä. Se, miksi minua kutsutaan ei muuta sukupuoltani mihinkään suuntaan.

 

[Nepeta Cataria]

Joku muukin ihmetteli mikset halua, että lapsesi oppii ymmärtämään erilaisuutta? Erilaisuutta on niin paljon. Ja minusta ne kaikki on vaan rikkautta ja on ihanaa, että lapsi ja nuori oppii sen jo pienenä.
En oo vielä kuullu sulta yhtään hyvää esimerkkiä miksi ois huono asia, että lapsi oppii muista kulttuureista, kielistä, uskonnoista, mistä vaan? Oon hyvin kiinnostunu miksi sinusta on parempi, että sinun lapsesi ei opi sinun elämänkatsomuksen ulkopuolisia asioita ollenkaan?

En halua että noita asioita opetetaan 5-vuotiaalleni, ei hän tarvitse niitä. Haluan että opetuksessa keskitytään tärkeisiin aiheisiin jotka tukevat koulunkäyntiä ja oppimista, ja jättää ideologinen ja poliittinen sisältö myöhemmälle iälle kun hän on kypsempi sitä käsittelemään. Ajatuksena että on tärkeämpää että lapsi opetetaan oppimaan, ei siten että sanellaan valmiiksi asiat kyseenalaistamattomana totuutena.

"Rikkaus" on moniarvoisuutta, sekavaa soppaa jossa kaikki ovat yhtä hyviä huolimatta ihan kaikesta. Kaikki ihmiset ovat subjektiivisesti ottaen yhtä hyviä, nuoret, vanhat, työttömät, töissä kävijät, naiset, miehet, lihavat, hoikat, taitavat, tumpelot, sairaat, terveet, ahkerat, laiskat, rikkaat, köyhät... Mutta siltikin, subjektiivinen hyvyys ei tarkoita etteikö jotkut ihmiset olisi tyytyväisempiä ja onnellisempia elämäänsä. Tiettyjä valintoja suosimalla ja tiettyjä välttämällä saavutetaan helpommin onnellinen elämä. Minulla on oma visio tästä kuinka kasvatan lapseni kohti tätä tavoitetta. Sitä hämärtää jos koulu esittää taustalta että kaikki ovat ihan yhtä hyviä, huolimatta siitä he saattavat tehdä huonoja valintoja. Minusta tämä ristiriita on aika hankala lapselle, se on sitä aikuisillekin.

Mutta lienee aika jättää erilaisuudenaihe ja keskittyä kouluaiheiseen.

 

[Suski75]

En oo vielä kuullu sulta yhtään hyvää esimerkkiä miksi ois huono asia, että lapsi oppii muista kulttuureista, kielistä, uskonnoista, mistä vaan? Oon hyvin kiinnostunu miksi sinusta on parempi, että sinun lapsesi ei opi sinun elämänkatsomuksen ulkopuolisia asioita ollenkaan?

Tuskinpa siinä mitään pahaa olisikaan, jos kulttuureista kerrottaisiin totuudenmukaisesti. Moneen kulttuuriin kuuluu oleellisesti korruptio, lahjonta, kaikenlaiset hullut kuvitelmat siitä että AIDS paranee kun panee neitsyttä (ja tämän vuoksi AIDSia sairastavat raiskaavat nuoria tyttöjä), tai vaikkapa naisen kohtelu miehen omaisuutena. Vaan kun kulttuureista kerrotaan, nämä tällaiset asiat jätetään kertomatta.

Kun opetussuunnitelmaan lisätään vieraista kulttuureista kertovia jaksoja, pitäisi opetussisällön suunnittelijan olla sellainen suomalainen, joka on asunut vuosia kyseisessä kulttuurissa suomalaisena ja tehnyt siellä työtä paikallisten joukossa, ei siis ole oleskellut pelkkänä turistina tai pelkästään tunne Suomessa asuvia kyseisen kulttuurin edustajia. Hänellä pitäisi myös olla ohje kertoa kulttuurista rehellisesti, eli niin hyvistä kuin huonoista puolista.

Suomalaiset ovat yleensä täysin pihalla muista kulttuureista ja uskonnoista ja tavoista, koska ne esitetään suomalaisessa mediassa niin erilaisina kuin ne tosiasiassa ovat.

Kun suomalainen lähtee ulkomaille, hän ei usko, että joissain afrikkalaisissa kaupungeissa ei voi lähteä ulos ilman henkivartijaa tai tulee ryöstetyksi. Vaikka vielä erikseen varoitetaan asiasta, niin nämä hölmöt sitten lähtevät lenkille ja tulevat takaisin alasti. Lenkkaritkin ryöstettiin jalasta. Tämä on osa paikallista kulttuuria, että valkoiset saa vapaasti ryöstää, ellei heillä ole paikallisia vartijoita aina mukana. Tuossa maassa asuessa tottui siihen, että aina on mukana joku rynnäkkökiväärin kanssa, koska muuten emme voineet liikkua vartioidun pohjoismaalaisalueen ulkopuolella. Kerrotaanko tätä koulussa? Ei.

 

[Pikkupikkupikkunen]

@Suski75 oon aivan oikeassa. On monenlaisia ihmisiä sukupuolettomia, muunsukupuolisia, niitä jotka ei muuten vaan halua määritellä itseään sukupuolen kautta jne. Tarkoitin lähinnä että siihenkin on olemassa erilaisia määritelmiä, mikä kuvastaa kenenkin tilannetta. Onhan tää välillä sekavaa ja näin netissä kirjotellessa ei kyllä aina kaikkea osaa ilmaista oikein.

@Nepeta Cataria okei. Minun mielestä viisi vuotiaalla on jo hyvin paljon kykyä ymmärtää erilaisuutta ja sitä että olemassa on kaikenlaisia ihmisiä. Kyllähän useimmiten lapset näkee erilaisia ihmisiä jo ihan omassa elinympäristössään. Eikä lapset tästä asiasta hämmenny. Heille se kaikki on normaalia. Siksi minusta oiskin tärkeää pienestä saakka tutustua erilaisiin asioihin. Jotta asiat normalisoituisi.

En usko @Suski75 et missään eskarissa vielä käydään noin tarkkaan läpi muita kulttuureja. Siellä varmaan lähinnä käydään jotain uusia juhlapyhiä läpi tms. Hyvin yksinkertaisia asioita.

Opetussuunnitelman asiat tullaan koulussa käsittelemään oppikirjojen sisältöjen mukaan. Jotka yleensä on hmmmm. No oisko ne sit aika pintaraapaisu, eikä kyl useinkaan valitettavasti mitenkään super laadukkaita muutenkaan. Riippuu tietysti opettajan innokkuudesta miten paljon aihetta lähtee laajentamaan.. Mut onhan se selvää, että aina asioita on kaunisteltu opetuksessa.
Esim. Historian oppikirjassa yleensä, kun käsitellään Suomen sotia, hypitään yli siitä miten paljon Suomi teki Saksan kanssa yhteistyötä. Sivulauseessa vähän mainitaan et tämmöstä oli ja sit eteenpäin siihen miten hirveitä ne natsit nyt kuitenkin oli.

 

[Vargynja]

Kun suomalainen lähtee ulkomaille, hän ei usko, että joissain afrikkalaisissa kaupungeissa ei voi lähteä ulos ilman henkivartijaa tai tulee ryöstetyksi. Vaikka vielä erikseen varoitetaan asiasta, niin nämä hölmöt sitten lähtevät lenkille ja tulevat takaisin alasti. Lenkkaritkin ryöstettiin jalasta. Tämä on osa paikallista kulttuuria, että valkoiset saa vapaasti ryöstää, ellei heillä ole paikallisia vartijoita aina mukana. Tuossa maassa asuessa tottui siihen, että aina on mukana joku rynnäkkökiväärin kanssa, koska muuten emme voineet liikkua vartioidun pohjoismaalaisalueen ulkopuolella. Kerrotaanko tätä koulussa? Ei.

Koulussa tuskin on mahdollista tai tarpeen kertoa kaikkea kaikista kulttuureista. Niihin voi sitten tutustua tarkemmin jos on kiinnostunut tai vaikka matkustamassa sellaisiin maihin. Siitä huolimatta ei ole järkeä esittää ettei muunlaisia ihmisiä ole olemassa kuin suomalaisia cis-heteroita. Jos muunlaisista ihmisistä ei puhuta, se vain lisää suvaistemattomuutta. Mielestäni on parempi antaa jonkinlainen pintaraapaisu monenlaisista asioista kuin olla puhumatta niistä lainkaan.

En nyt lähde etsimään, mutta puhetta oli myös siitä, onko mielekästä pakottaa ihminen muistamaan toisen ihmisen sukupuoli. Minä en pitäisi sukupuolen muistamista ihan hirveän vaikeana asiana. Ainakin itse oletan tuttavieni muistavan minun olevan nainen ja muistan kaikkien tuttavieni sukupuolen vähintään mies/nainen/jokin muu kuin toinen näistä kahdesta -tarkkuudella ja se on ollut tähän asti ihan riittävä kaikille. Toisen ihmisen nimenkin muistaminen on vaikeampaa ja silti sitä oletetaan jos on yhtään enempää tekemisissä. Jos sukupuoli olisi oikeasti niin merkityksetön, ettei sitä olettaisi joksikin niin silloin ei olisi tarpeen muistaa mitä sukupuolta ystävä on. Näin ei kuitenkaan suurimmalla osalla ihmisistä ole. Se on myös monilla aika olennainen osa identiteettiä, joten mielestäni on aika epäkohteliasta kutsua mieheksi tai naiseksi ihmistä, joka ei ole sitä (ja sen tietää). Itsellänikin särähtää korvaan, jos minua kutsutaan mieheksi/pojaksi. Muistan vieläkin kun hoitotäti sanoi tyyliin "syö nyt kun tytötkin söi reippaasti" ja loukkaannuin, kun tulkitsin hänen ajattelevan minun olevan poika.

 

[dimou]

Eihän koulun kuulu opettaa joka ikistä maailman sadoista kulttuureista tarkasti. Myönnän toki edelleen etten tunne jokaisen aineen opetussuunnitelmaa tarkasti, mutta tällaiset "aivopesu"-skenaariot joita osa täällä on esittänyt että koulu tekisi ovat minulle tosi vieraita. Että täysin kritiikittömästi esiteltäisiin kulttuureita ja käskettäisiin pitämään niitä parhaina mahdollisina. Sen sijaan pyritään suvaitsevaisuuden opettamiseen, eli jokaisesta kulttuurista tulevat ihmiset ovat samanarvoisia. Eivät parempia, mutta eivät huonompiakaan. Jos joku tulee tuollaisesta Suskin mainitsemasta maasta, ei se silti automaattisesti tarkoita, että hän on heti ryöstämässä sinut, vaan hänet pitää kohdata ilman ennakkoluuloja, ihmisenä eikä stereotypiana.

Taas enkunopen maailmasta todellista materiaalia. Suurimmin osin eri (enkunkielisten) maiden kulttuuria käsitellään juurikin ruoka, juhlat, tyypillinen koulupäivä -tasolla, mutta on siellä "synkempääkin" tietoa tarjolla. Esim Etelä-Afrikkaa käsittelevissä teksteissä on tuotu esille korkeaa rikollisuutta.

 

[MinnaM]

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja mielestäni on mahtavaa, että nykyisissä opetussuunnitelmissa kannustetaan keskustelemaan ja ihmettelemään yhdessä tämän ajan ilmiöitä, mitkä lapsia ja nuoria kiinnostaa. Opettajan tehtävänä on olla aika herkällä korvalla siinä, millaiset asiat kulloinkin on uteliaisuuden kohteena. Koulumaailmassa toki opetussuunnitelmat ohjaavat varhaiskasvatusta tarkemmin, mitä asioita tulee läpikäydä, mutta myös koulussa käsitellään välillä asioita opetussuunnitelmien ulkopuolelta. Ja mahtavaa on, että nykyään asioista keskustellaan rehellisesti ja monesta eri näkökulmasta lapsen/nuoren tasoisesti sen sijaan, että elettäisiin edelleen jossain salailukulttuurissa ja asioita käsiteltäisiin vain yhdestä "oikeasta" näkökulmasta. Lapsia ja nuoria myös kannustetaan kyseenalaistamaan asioita eikä opetus ole enää niin, että opettaja opettaa ja tämä tieto tulisi vaan purematta niellä. Esimerkiksi kokeissa on lisääntynyt mielestäni paljon asioiden perustelut, vastaukseksi ei enää riitä pelkkä "oikea vastaus", kaikkiin asioihin kun ei aina välttämättä sitä suoranaista oikeaa vastausta olekaan.