Kotikoulu - onko Suomessa koulupakko?

Minä olen välillä pohtinut tuota vähän myös et miten fiksun nuoren kanssa pitäisi toimia, jotta hän kasvaisi potentiaaliinsa myös oppimisen ja ymmärryksensä suhteen. Minun paras veto tähän mennessä on ollut koota kirjalistaa sellaisilta ihmisiltä, joita pidän fiksuina, ajatuksella että; Mitä kirjoja sinun mielestäsi fiksun nuoren kannattaisi lukea? Mitkä kirjat ovat saaneet sinut ajattelemaan?". Tätä kysyin aikuisilta miehiltä, kun tein kirjalistaa pojalleni - naisena koin itseni vähän jääviksi, sillä kyllähän se sukupuoli ohjaa sitä miten ja millaiseksi ihminen kasvaa (ja olin jo lukenut/luetuttanut omat suosikkini lapsellani! :Face With Tears Of Joy:). Tämän tiedostaen pyrin silti kohti poikani optimaalista kehitystä. Ja tuo oli oikein hyvä kysymys esitettäväksi ystävilleni, nautin todella paljon siitä että luin heidän suosituksiaan, se rikasti omaakin ymmärrystä.

Ajattelin silloin niin että yläkouluikäinen kasvaa hurjaa vauhtia! Paitsi fyysisesti niin henkiset kyvyt harppovat samaa vauhtia, ymmärrys siinä mukana. Juuri yläkouluikäiselle (tyttölapselle kenties vähän aikaisemmin? Kun murrosikä harppaa eteenpäin poikia aikaisemmin, ja ymmärrys tulee siinä mukana) kannattaa valita hyvää luettavaa, jotain pohjaa jonka varaan hän voi jäsentää kokemaansa maailmaa. Toki tuo opintojen eriyttäminen ylöspäin on hyvä juttu, mutta paljon voi tehdä ihan kotonakin. Ojennella lapselleen asioita jotka hänen olisi hyvä ainakin ymmärtää - tai jättää muhimaan, jokainen sitten kykyjensä mukaan tarttuu mihinkin.

Aina ei tarvitse ajatella koulua kun ajattelee lapsensa koulutusta, ohjat voi ottaa itsekin. Kirjasto on hyvä alku tähän, ja lukemisen lahja. Lukekaa lapsillenne, siitä se lähtee. Tässä voi kokeilla parsia kohtia joita koulu jättää omasta mielestä turhan kevyelle käsittelylle, lisätä ne sitten lapsen kotikasvatukseen.

Kysymys vanhemmat! Mitä asioita ei koulussa käsitellä tarpeeksi? Mitä te opetatte kotona? Minä ajattelen että Koti on se mikä on viimekädessä lapsen koulutuksen designer, valitsemalla lapselleen harrastuksia, kouluja, lukemalla lapsilleen ja mahdollistamalla. Ja tekemällä vaikkapa lukulistoja.
 
Muokattu viimeksi:
Kotona tarjottava tieto ja kasvatus ei auta siihen asiaan, että koulussa on oltava läsnä kaikki oppitunnit ja niiden sisältö turhauttaa. Päivästä menee useita tunteja tylsistyneenä ja sitten kun on vapaa-aikaa, pääsee haastavia asioita tutkimaan, mutta pitää valita, onko kavereiden kanssa vai opiskelee itsenäisesti.

Yliopistokurssit ovat kuitenkin varmasti mielekkäämpiä ja haastavampia kuin itseopiskelu kotona ja lisäksi lukio-opinnoista saa todistuksen ja pääsee etenemään opinnoissaan nopeammin.

Onneksi tuollainen mahdollisuus on olemassa, että tarvittaessa voi edetä omaan tahtiinsa myös koulujärjestelmän avustamana.
 
Tjaah, mitenköhän noihin sisältöihin voisi vaikuttaa, ja ylipäätään etenemistahtiin. Mitä minulla tulee mieleen niin varmaan auttaisi tasoluokat, jolloin etenemistahti menee luokan mukaan paremmin, eikös saksassa valikoiduta jo neljännelle luokalle taso-/suuntautumisryhmiin jo? Mitä taas sisältöön tulee, niin eikös sitä muokata poliittisten päätösten mukaan... et mitä pidetään tärkeänä, mitä lisätään ja mitä vähennetään.

Pitäisi varmaan itse pyrkiä politiikkaan mukaan tai ainakin yrittää äänestää valtaan ehdokkaita joilla on samankaltaisia ajatuksia. Nyt vallalla oleva ajatus integraatiosta ja osallisuudesta, eriytymisen ehkäisystä toimii just eri suuntaan; luokkaopetus hidastuu entisestään kun erilaiset ja eri nopeudella oppivat ympätään samaan.

Tämä ei ole vain minun mutuilua, onhan YLE uutisoinut siitä miten luokkien välille saattaa revetä osaamisessa jopa kahden vuoden ero. Juurikin siksi jotkut ryhmät pääsevät etenemään nopeammin kuin toiset, oppilaiden ollessa tasaisempia ja motivoituneempia.
 
Muokattu viimeksi:
Yliopisto-opintoja voi tehdä myös itsenäisesti, vaikka lukio tai peruskoulu ei sitä tukisikaan. Minä menin lukiolaisena kysymään yliopiston opettajilta, saisinko tulla kuuntelemaan luentoja, vaikka en yliopistolla olekaan, opettajat ottivat minut erittäinkin mielellään mukaan ja antoivat osallistua kaikkeen, jopa tenttiin. Ja sanoivat, että kun lukion jälkeen pääsen yliopistoon kirjoille, he kirjoittavat kurssista suoritusmerkinnän. Mieleen jäi yksi kurssi, jossa opettaja palkitsi parhaan suorituksen joka vuosi, ja minä olin sinä vuonna se palkinnonsaaja, vaikka siis olin vasta lukiolainen enkä virallisesti edes yliopistolla. 😂 Näin voi siis tehdä, mutta jostain syystä tästä ei lukiolaisille kerrota. Samoin peruskouluun saa mukavaa haastetta vaihtamalla a-kieltä kesken yläkoulun tai hyppäämällä luokkatason yli. Näistäkään ei kukaan kerro, vaan itse pitää keksiä idea ja selvittää.
 
Tjaah, mitenköhän noihin sisältöihin voisi vaikuttaa, ja ylipäätään etenemistahtiin. Mitä minulla tulee mieleen niin varmaan auttaisi tasoluokat, jolloin etenemistahti menee luokan mukaan paremmin, eikös saksassa valikoiduta jo neljännelle luokalle taso-/suuntautumisryhmiin jo? Mitä taas sisältöön tulee, niin eikös sitä muokata poliittisten päätösten mukaan... et mitä pidetään tärkeänä, mitä lisätään ja mitä vähennetään.

Pitäisi varmaan itse pyrkiä politiikkaan mukaan tai ainakin yrittää äänestää valtaan ehdokkaita joilla on samankaltaisia ajatuksia. Nyt vallalla oleva ajatus integraatiosta ja osallisuudesta, eriytymisen ehkäisystä toimii just eri suuntaan; luokkaopetus hidastuu entisestään kun erilaiset ja eri nopeudella oppivat ympätään samaan.

Tämä ei ole vain minun mutuilua, onhan YLE uutisoinut siitä miten luokkien välille saattaa revetä osaamisessa jopa kahden vuoden ero. Juurikin siksi jotkut ryhmät pääsevät etenemään nopeammin kuin toiset, oppilaiden ollessa tasaisempia ja motivoituneempia.
Tämäpä juuri. Kun tavoitteena on se, että koulun lopussa kaikki osaavat yhtä paljon, ja tavoitteena on myös integraatio, on lopputuloksena se, että opetus ja lähes kaikkien luokan lasten osaaminen jää luokan heikoimpien yksilöiden osaamisen tasolle, paitsi niiden lasten kohdalla, joita opetetaan lisäksi kotona, tai jotka ovat niin riippumattomia auktoriteeteista, että viis veisaavat opetuksesta ja opiskelevat asiat koulukirjoista itsenäisesti.

Integraatio on myös ongelmallinen sekä heikoimmille oppilaille että paremmille. Heikoimmille oppilaille opetus on aina vaikeaa, ja he saavat jatkuvasti kokemusta siitä, et lähes kaikki muut oppivat asiat helposti ja hän ei koskaan tajua mistään mitään. Jos heikoimmat kerättäisiin yhteen ja heille annettaisiin omaa opetusta, he saisivat tunteen, että ymmärtävät ja oppivat asian, ja kykenevät siksi edistymään nopeammin kuin sekaryhmässä.
Paremmille oppilaille integraatio tarkoittaa tylsistymistä ja alisuoriutumista, pahimmassa tapauksessa paremmista tulee häiriköitä, koska heidän tylsyydensietokykynsä on ihan samalla tasolla kuin muidenkin sen ikäisten lasten tylsyydensietokyky. Jos heidät kerättäisiin omaan ryhmäänsä ja tarjottaisiin taitoja vastaavaa opetusta, he voisivat edistyä paljon nopeammin, eikä heistä tulisi alisuoriutujia tai häiriköitä.

Meillä oli yläkoulussa matematiikassa kokeiluna tasoryhmät yhden vuoden ajan. Eniten sitä hehkuttivat ne heikoimman ryhmän oppilaat, koska ensimmäistä kertaa elämässä heillä heräsi innostus matematiikkaa kohtaan, ensimmäistä kertaa elämässä heille tuli matematiikantunneilla positiivisia tunteita, ensimmäistä kertaa elämässä he olivat matematiikantunneila kärryillä. Opettajat olivat myös yllättyneitä, että se heikoimpien ryhmä edistyi suhteellisesti eniten, koko ryhmän taitotaso nousi vuodessa yhdellä tai kahdella numerolla, ja moni ryhmäläinen olisi voinut uusien taitojensa avulla voinut mennä parempaankin ryhmään sen vuoden jälkeen.

Mutta ei, vassaripäättäjien mielestä tasoryhmät ovat epätasa-arvoisia, eikä niitä saa kouluissa olla, ei, vaikka kaikki tasoryhmissä opiskelevat ja opettavat pitäisivät niitä parhaimpana. Ihan kamalia päättäjiä meillä, ei voi muuta sanoa.
 
Avoimessa yliopistossahan voi tosiaan kuka tahansa opiskella ikään tai taustaan katsomatta. Mitä nyt pikaisesti sivistin itseäni niin Helsingin avoimella ylipistolla on jopa maksuttomia tutustumiskursseja, muutenhan nuo vaativat vähän rahallista panostamista. Plussa on tosiaan että avoimen yliopiston opinnot voi luetuttaa hyväksi osana tulevia yliopisto-opintoja. Riippuu varmaan lukiostakin, hyväksyvätkö avoimen kursseja opinnoiksi. Todistuksenhan näistä saa, ja avoimen opintoja suorittamalla voi tasoittaa polkuaan yliopistoon. Opinnoista voi saada pääsykoepisteitä tai voi edetä avoimen väylän kautta kohti opiskelupaikkaa yliopistossa.

Yliopistosta, luennothan ovat avoimia. Ei siellä ole ovet lukossa. Kuka tahansa voi periaatteessa lompsia luennolle sisään kuuntelemaan. Mutta jos ei ole kurssille ilmoittautunut niin ei tietenkään voi tenttiä ja saada arvosanaa. Mutta jos riittää se että oppii vain oppimisen ilosta, niin sehän riittää.
 
Avoimessa yliopistossahan voi tosiaan kuka tahansa opiskella ikään tai taustaan katsomatta. Mitä nyt pikaisesti sivistin itseäni niin Helsingin avoimella ylipistolla on jopa maksuttomia tutustumiskursseja, muutenhan nuo vaativat vähän rahallista panostamista. Plussa on tosiaan että avoimen yliopiston opinnot voi luetuttaa hyväksi osana tulevia yliopisto-opintoja. Riippuu varmaan lukiostakin, hyväksyvätkö avoimen kursseja opinnoiksi. Todistuksenhan näistä saa, ja avoimen opintoja suorittamalla voi tasoittaa polkuaan yliopistoon. Opinnoista voi saada pääsykoepisteitä tai voi edetä avoimen väylän kautta kohti opiskelupaikkaa yliopistossa.

Yliopistosta, luennothan ovat avoimia. Ei siellä ole ovet lukossa. Kuka tahansa voi periaatteessa lompsia luennolle sisään kuuntelemaan. Mutta jos ei ole kurssille ilmoittautunut niin ei tietenkään voi tenttiä ja saada arvosanaa. Mutta jos riittää se että oppii vain oppimisen ilosta, niin sehän riittää.
Minä en siis ollut avoimessa enkä maksanut kurseista ja osallistuin kursseille muutenkin kuin kuuntelemalla. Suoritusmerkinnöt sai vasta kun ilmoittautui yliopistolle, mutta tosiaan ei tarvinnut maksaa eikä tehdä myöhemmin mitään lisäsuorituksia.
 
Lapseni koulu taitaa olla melkoinen kapinallinen, jos kerran kaikki tasapäistetään ja opetetaan yhdessä ja samassa ryhmässä hitaimpien tahtiin. Siellä kun on luokka jaettu osaan oppiaineista kahtia sen mukaan kuinka oppilas pärjää aineessa. Läksyjä myös annetaan muissakin aineissa helpompia tai vaikeampia lapsen tason mukaan. Paljon paremmin tuntuu asiat tässä asiassa olevan kuin omina kouluaikoinani.
 
Kyllähän sitä toivoisi, että keskustelijoilla olisi edes jonkinlainen käsitys nykypäivän koulumaailmasta, varsinkin jos sitä palavalla intohimolla kritisoi. Mutta kaikkea ei voi saada.

Enkä missään nimessä sano etteikö koulussa olisi ongelmakohtia. Tällaiset "kaikki etenevät hitaimman mukaan eikä kenellekään tarjota haasteita" eivät vain ole kovin relevantteja ongelmia.
 
Hienosti ihmiset täällä unohtavat, että se ilmastoahdistus heidän nuoruudessaan oli todellakin perustellusta syystä heihin iskostettu.

Aika näppärästi OTSONIKERROKSEN AUKKO, jonka laajeneminen saatiin globaaleilla yhteistoimilla pysäytettyä, on päässyt näköjään kaikilta ilmastoahdistuksen parjaajilta unohtumaan. 90-luvulla oltiin toiveikkaita, että 2000-luvulla otsoniaukko viimein kuroutuisi umpeen.

Mutta 2018 vuodesta alkaen otsonikato on jatkunut. Ja me sysäämme nyt jälleen lapsillemme tehtäväksi korjata tilanteen…
 
Kyllähän sitä toivoisi, että keskustelijoilla olisi edes jonkinlainen käsitys nykypäivän koulumaailmasta, varsinkin jos sitä palavalla intohimolla kritisoi. Mutta kaikkea ei voi saada.

Enkä missään nimessä sano etteikö koulussa olisi ongelmakohtia. Tällaiset "kaikki etenevät hitaimman mukaan eikä kenellekään tarjota haasteita" eivät vain ole kovin relevantteja ongelmia.
Eli nyt koulua käyvät lapset eivät ole nykypäivän koulussa vai mitä yrität sanoa? Ihan juuri nyt on juuri tuollaisia ongelmia kouuissa, eikä se totuus muutu siitä miksikään, että sitä kilpaa väitetään epätodeksi.
 
Hienosti ihmiset täällä unohtavat, että se ilmastoahdistus heidän nuoruudessaan oli todellakin perustellusta syystä heihin iskostettu.

Aika näppärästi OTSONIKERROKSEN AUKKO, jonka laajeneminen saatiin globaaleilla yhteistoimilla pysäytettyä, on päässyt näköjään kaikilta ilmastoahdistuksen parjaajilta unohtumaan. 90-luvulla oltiin toiveikkaita, että 2000-luvulla otsoniaukko viimein kuroutuisi umpeen.

Mutta 2018 vuodesta alkaen otsonikato on jatkunut. Ja me sysäämme nyt jälleen lapsillemme tehtäväksi korjata tilanteen…
Ja kaikki puut hävisivät maapallolta 25 vuotta sitten? Vai oliko tämänkin estäminen suuri ihmiskunnan riemuvoitto?
 
Hienosti ihmiset täällä unohtavat, että se ilmastoahdistus heidän nuoruudessaan oli todellakin perustellusta syystä heihin iskostettu.

Aika näppärästi OTSONIKERROKSEN AUKKO, jonka laajeneminen saatiin globaaleilla yhteistoimilla pysäytettyä, on päässyt näköjään kaikilta ilmastoahdistuksen parjaajilta unohtumaan. 90-luvulla oltiin toiveikkaita, että 2000-luvulla otsoniaukko viimein kuroutuisi umpeen.

Mutta 2018 vuodesta alkaen otsonikato on jatkunut. Ja me sysäämme nyt jälleen lapsillemme tehtäväksi korjata tilanteen…
Niin, jos se otsonikerroksen aukko todellakin on ihmisen toiminnasta johtuvaa. Sillä se kun tuntuu elävän omaa elämäänsä huolimatta toiminnastamme, tai sen muutoksista. Kuten ilmastokin. Vähän olen skeptinen sen suhteen että voiko ihminen toiminnallaan lopultakaan muuttaa niin isoa asiaa kuin ilmasto, muuten kuin hetkellisesti ja paikallisesti. Maapallohan on luontaisesti lämpenemään päin, lämpötila ei ikinä ole ollut vakio missään, ei edes keskiarvot tai vaihtelut. Kun katsoo tuhansien vuosien keskimääräisiä lämpötilavaihteluita niin sen perusteella voisi olettaa että pieni jääkausi olisi takanapäin ja lämpötila nousisi hiljalleen. Mutta mitä nyt on ehtinyt yhtä ihmisikää puolet elää niin siinä ajassa muutos on tuskin havaittava. Kukkapenkkiäni katsellessani väkisinkin tulee mieleen, kuinka mahtava luonto onkaan; välittömästi kun lopetat sen muokkaamisen, se alkaa valtaamaan takaisin paikkaansa ja työsi jälki katoaa.

Kerätty data ei tue ajatusta ilmaston äkillisen lämpenemisen puolesta. Minusta ei ole perusteltua stressata lapsiamme asioista jotka a) ovat kiisteltyjä tutkijoidenkin parissa, koska data ei tue teorioita, b) on selvästi poliittinen tarkoitusperä. Tuntuu vähän että vihreän siirtymän pohjimmainen ajatus on muuttaa energiamarkkinoitamme, ja muutoksesta hyötyvät lähinnä poliitikkojen lähipiiri jotka sitten toteuttavat muutoksia tukirahoilla. Tehokkuudesta viis.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin, en silti kannata että roskat kipataan luontoon minne sattuu. Tai kemikaalit. Aika vähälle huomiolle on jäänyt jenkkilän junaonnettomuus jossa vaarallisia kemikaaleja pääsi luontoon ja vieläpä osa poltettiin niin että jäämät ajautuvat tänne eurooppaankin asti. Ne ovat sellaisia ympäristöasioista joista olen hyvin huolissani.
 
Muokattu viimeksi:
Ilmastopolitiikka ei kuulu kouluun samoin kuin ei muukaan politiikka. Esimerkiksi metsien hoidossa on monenlaisia mielipiteitä eikä kenenkään mielipidettä pitäisi koulussa pitää toista parempana. Kaupunkilaisena tämä ei ehkä kosketa enemmistöä, mutta tiedonvälitys on kovin kaupunkilaisten näkökulmaa painottavaa. Metsänomistajat haluavat ilman muuta pitää metsistään hyvää huolta ja metsät pysyvät samojen sukujen omistuksessa sukupolvelta toiselle. Metsänhoidossa tavallinen metsänomistaja haluaa ilman muuta maksimoida metsän kasvun, mikä on hiilen sitomisen kannalta hyvä asia. Kaupunkilaisten metsästä vieraantuneiden (koulun) mielipide on, että oksaakaan ei saa katkaista ilmastokriisin vuoksi. Jos näin tehdään, metsä ei kasva.

Uusi keskustelun aihe on se, mitä kaadetuille puille tehdään eli vapautuuko metsiin sidottu hiili vai ei.

Näitä ei koulussa pohdita, vaan opetetaan ilmastonmuutosta, hiilinieluja ja lietsotaan niiden katoamisesta aiheutuvaa surua.
 
Eli nyt koulua käyvät lapset eivät ole nykypäivän koulussa vai mitä yrität sanoa? Ihan juuri nyt on juuri tuollaisia ongelmia kouuissa, eikä se totuus muutu siitä miksikään, että sitä kilpaa väitetään epätodeksi.

Eihän näitä käytännössä luku- ja laskutaidottomina peruskoulusta valmistuvia olisi, jos aina edettäisiin vain hitaimman mukaan. Kyllä ne hitaat on koulussa ihan todella heikoilla, jos ei kunnon erityisopetusresurssia ole.

Kyseenalaistaisin myös yksittäisen oppilaan kyvyn arvioida opetuksen kokonaisuutta luokka- ja koulutasolla. Eri oppilaille annetaan erilaisia tehtäviä, tehtävänantoja ja ohjausta.
 
Takaisin
Top