Mua on alkanu ahdistaa se, että meillä ei ole mitään vielä kotona (tai no, yhet villasukat, housut ja pehmolelu).
Ja toiseks mä oon ihan pihalla siitä, et mitä kaikkee ees pitäis olla!
Luotan, et äitiyspakkauksesta saa kaiken perustarvittavan, se tilataan n.kk päästä.
Vaunut turvakaukalolla ostetaan mun veljeltä ja sänkynä menee luultavasti miehen vanha pinnis. Mut sänkyäkään en o viel nähny, se on 300km päässä, huomen piti sinne lähteä, mut tää flunssa tuli tielle. Samoin jäi Ikeassa käyminen ja vaatekaapin sisuksien osto. Ehkä sit kahen vk päästä, ku on taas kokonaan vapaa vkl. Mut ku haluis HETI!
Sängyn haluisin tonne makkariin marraskuussa, sais kissat tottua siihen ja siihen, että sinne ei saa mennä. Pitäis myös alottaa kissojen eristys makkarista yöks, mut se on vaan niin vaikeeta, ku ne tykkää nukkuu meidän vieressä. Tuntuu niin raa'alta jättää pallerot oven taakse.
Mut pakkohan se on... Ei sitä lasta haluis missään häkissäkään nukuttaa, että kissat ei pääse hyppimään sänkyyn...
Joskus sitä oikee unohtaa, että lapsi on tulossa. Meillä asiat tuppaa jäämään viime tippaan. Kyllähän tässä vielä haaveillaan, että jos pääsis muuttaa ennen, mut aika hiljaselta näyttää.
Täytyy vaan malttaa... Jos sit ens kuussa alkais vaatimalla vaatia, et jotain tapahtuu.