Koska ajattelitte kertoa?
- Ketjun aloittaja Johanna☆
- Aloituspäivämäärä
Mäntyomena
Puuhakas puhuja
Mun mielestä on jotenkin kamalaa, että kukaan ulkopuolinen voi paheksua vanhempien päätöstä puoleen tai toiseen. Tai eihän kukaan omalle mielipiteelleen toki mitään voi, mutta mielestäni aina pitäisi kunnioittaa vanhempien omaa päätöstä, vaikkei itse olisikaan samaa mieltä.
Tästä päästään aiemmin kertomaani anopin suhtautumiseen. Tajusin eilen, mistä nuiva suhtautuminen raskausuutiseen mahdollisesti saattoi johtua. Anoppia harmittaa varmasti se, että ei olla naimisissa. Ollaan nimittäin jo muutama vuosi sitten väitelty tästä asiasta hänen kanssaan. Emme aio mennä naimisiin, mahdollisesti jonkinlaista rekisteröintiä teemme nyt lapsen vuoksi, mutta kirkkohäitä emme kumpikaan halua, sillä emme usko avioliittoon kirkollisessa mielessä. Luulin, että tämä asia on jo käsitelty, mutta nyt tästä suhtautumisesta vauvauutiseen voisi päätellä, että anoppi ei ole omassa mielessään hyväksynyt sitä, että emme ole menossa naimisiin. No, ei hänkään omalle mielipiteelleen mitään toki voi ja toivon, että ajan kanssa ajatus lapsenlapsesta kypsyy hänen mielessään mieluisaksi, olimme sitten naimisissa tai emme. Tai sitten voi olla, että olen vetänyt ihan väärän johtopäätöksen. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.
Sitten taas yksi tyhmä kysymys: Onko olemassa jotain lakia siitä, milloin viimeistään pitäisi kertoa esimiehelle mammalomalle jäämisestä? Meillä töissä puidaan jo kevään kuvioita ja toisaalta omatuntoni sanoo, että pitäisi jo sanoa, että loppukevät voi olla osaltani epävarma. Mutta toisaalta kun ei voi vielä tietää mitään kunnolla varmaksi, niin en haluaisi töissä alkaa tätä asiaa tuoda julkiseen tietoon.
Tästä päästään aiemmin kertomaani anopin suhtautumiseen. Tajusin eilen, mistä nuiva suhtautuminen raskausuutiseen mahdollisesti saattoi johtua. Anoppia harmittaa varmasti se, että ei olla naimisissa. Ollaan nimittäin jo muutama vuosi sitten väitelty tästä asiasta hänen kanssaan. Emme aio mennä naimisiin, mahdollisesti jonkinlaista rekisteröintiä teemme nyt lapsen vuoksi, mutta kirkkohäitä emme kumpikaan halua, sillä emme usko avioliittoon kirkollisessa mielessä. Luulin, että tämä asia on jo käsitelty, mutta nyt tästä suhtautumisesta vauvauutiseen voisi päätellä, että anoppi ei ole omassa mielessään hyväksynyt sitä, että emme ole menossa naimisiin. No, ei hänkään omalle mielipiteelleen mitään toki voi ja toivon, että ajan kanssa ajatus lapsenlapsesta kypsyy hänen mielessään mieluisaksi, olimme sitten naimisissa tai emme. Tai sitten voi olla, että olen vetänyt ihan väärän johtopäätöksen. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.
Sitten taas yksi tyhmä kysymys: Onko olemassa jotain lakia siitä, milloin viimeistään pitäisi kertoa esimiehelle mammalomalle jäämisestä? Meillä töissä puidaan jo kevään kuvioita ja toisaalta omatuntoni sanoo, että pitäisi jo sanoa, että loppukevät voi olla osaltani epävarma. Mutta toisaalta kun ei voi vielä tietää mitään kunnolla varmaksi, niin en haluaisi töissä alkaa tätä asiaa tuoda julkiseen tietoon.
Mäntyomena
Puuhakas puhuja
Ok, kiitos :) Pidän sitten vielä suuni kiinni.
Joo ei ole mikään kiire vielä kertoa :) Ja kannattaa toki pelata hieman omaan pussiin jos omantyön jatkuminen vaakalaudalla tms. Vaikka ei saisi mutta raskaus voi vaikuttaa niihinkin päätöksiin esimiesten taholla.
LovecraftianBaby
Satasella mukana keskusteluissa
Ensimmäinen reaktioni, kun sain r-testistä plussaa, oli kertoa 1) miehelle ja 2) äidilleni.. Mutta päätimmekin miehen kanssa, että kertoisimme myöhemmin, etenkin kun kaikkea voi vielä tapahtua ja omille vanhemmilleni tämä olisi ensimmäinen lapsenlapsi... Tuntuupa itestäkin omituiselta sanoa omia vanhempiaan isoäideiksi ja isiksi.. Hmm.. 
Ajattelimmekin sitten kertoa vasta joulun/uudenvuoden tienoilla molempien perheelle yhtä aikaa, jos vain mahdollista. Siksi ehkä UV olisi helpompi. :) Samalla kertoisimme uutisen tuleville kummeille.
Täytyy sanoa, että on toisinaan ollut aika vaikeaa olla sanomatta mitään :) etenkin kun haluaisi välillä vaan kysyä äidiltään, että mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi eräs kaverikin jo epäili, mutta onneksi sain vielä peiteltyä asioita. Kavereille haluaisin kertoa vasta viimeisenä.
Erityisen hankalaa peitellä tätä on senkin takia, kun on jatkuva huono-olo
, eikä missään haluaisi olla, tehdä tai kenenkään kanssa jutella. Sosiaalinen elämä on aikalailla olematon tällä hetkellä, mutta onneksi työt ovat joustavia.. muuten olisi todella hankalaa! 
Toi siideripullon täyttäminen vedellä onkin aika hyvä ehdotus Mymmeliltä :) pitääpä ehkä itsekin sortua siihen, kun kohta alkaa kaikenmaailman pikkujoulu-rumbat yms.yms. Oiskohan mitään siideriä, mitä mieskin suostuis juomaan, ettei menis siiderit hukkaan.. tulis muuten kalliiksi
Ajattelimmekin sitten kertoa vasta joulun/uudenvuoden tienoilla molempien perheelle yhtä aikaa, jos vain mahdollista. Siksi ehkä UV olisi helpompi. :) Samalla kertoisimme uutisen tuleville kummeille.
Täytyy sanoa, että on toisinaan ollut aika vaikeaa olla sanomatta mitään :) etenkin kun haluaisi välillä vaan kysyä äidiltään, että mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi eräs kaverikin jo epäili, mutta onneksi sain vielä peiteltyä asioita. Kavereille haluaisin kertoa vasta viimeisenä.
Erityisen hankalaa peitellä tätä on senkin takia, kun on jatkuva huono-olo
, eikä missään haluaisi olla, tehdä tai kenenkään kanssa jutella. Sosiaalinen elämä on aikalailla olematon tällä hetkellä, mutta onneksi työt ovat joustavia.. muuten olisi todella hankalaa! Toi siideripullon täyttäminen vedellä onkin aika hyvä ehdotus Mymmeliltä :) pitääpä ehkä itsekin sortua siihen, kun kohta alkaa kaikenmaailman pikkujoulu-rumbat yms.yms. Oiskohan mitään siideriä, mitä mieskin suostuis juomaan, ettei menis siiderit hukkaan.. tulis muuten kalliiksi
Itsellä ei onneksi ole mitään sellaisia tilanteita tulossa missä tarvisi koittaa salailla tai mitään muutakaan, tosin nyt jo on välilä olo että tekisi mieli kertoa jokaiselle vastaantulevalle, että minun pienestä esikoispojasta tulee isoveli ensi kesänä <3 mutta ehkä sitä malttaa olla kertomatta ..
Tekis tosi paljon mieli kertoo vanhemmille. Koen huonoa omaatuntoa, kun en ole esim. äitiin pitänyt nyt yhteyttä kun hän kuitenkin ehdottaisi yhteistä lounasta tms. Ahdistaa tää salailu kun on tätä pahoinvointia päivittäin.
Ninuh
Jostain jotain jo tietävä
Ekassa raskaudessa kerrottiin rv 8 ja jotain kun äitien päivä osui siihen sopivasti. Nyt vähän pohdinnassa kun aika samat viikot kasassa isänpäivän tienoilla että josko tulisi kerrottua. Mies haluaisi kertoa myöhemmin, mutta itselleni olisi moni käytännön asia helpompi kun äitini tietäisi. Tapana kumminkin että molempien perheet saa tietää samana päivänä
Mäntyomena
Puuhakas puhuja
Kyllä ainakin näin ensimmäisen lapsen kohdalla siitä on ollut paljon hyötyä, että oma äiti tietää. Voi kysyä kaikesta, mikä vaivaa.
Päätettiin miehen kanssa, että kerrotaankin isänpäivänä. Sillon on todennäkösesti molempien sisaruksetkin paikalla, niin saa tietää kaikki oleelliset kerralla. Oon sillon 10+2, että ei siitä pitkä matka olis 12 viikkoon enää ollutkaan.
Ääh ois niin kiva kertoo isänpäivänä, kun esikoisesta kerrottiin äitienpäivänä.. Mut ultra on vajaan viikon päästä isänpäivästä ja haluun nähä ensin itse asukkaan. Ollaan muutenkin jo päätetty toteuttaa joulukortti -idea.. :)
SusyQ
Oman äänensä löytänyt
Ensimmäiseen ultraan on täälläkin päätetty odottaa, jos vaan kukaan ei arvaa ennen sitä.. 
Pari täpärää tilannetta ollut, muun muassa olimme äidilläni käymässä niin isäpuoleni heitti että, pyöristyykö tuo? osoittaen vatsaani! Virnistin vain takaisin enkä sanonut mitään! Onneksi on muutenkin muutama ylimääräinen kilo niin taisi mennä sen piikkiin
Se ollaan päätetty että jos joku suoraan kysyy niin valehtelemaan ei ruveta. Lähipiiri tietää että asiaa on pohdittu, joskaan eivät yrityksestä tiedä, niin suoriakin kysymyksiä saattaa tulla. Onneksi lapsilukumäärä ei täällä ole kauhisteluja herättänyt.
Ensimmäinen ultra on oletettavasti vasta marraskuun loppupuolella, saa nähdä pysyykö sinne asti salassa, varsinkin kun tuntuu että tuo vyötärönmitta tosiaankin jo kasvaa
Mielestäni ei minulla koskaan näin aikaisin ole mitään ihmeempiä turvotuksia ollut, vasta viikoilla 18+, joten hieman jopa ihmetyttää että voiko raskaus ollakin jo pidemmällä vai mikäköhän nyt? Onneksi nämä sitten siellä ultrassa tarkentuu...
Voikaahan hyvin!
SusyQ rv 7+6 :)
Pari täpärää tilannetta ollut, muun muassa olimme äidilläni käymässä niin isäpuoleni heitti että, pyöristyykö tuo? osoittaen vatsaani! Virnistin vain takaisin enkä sanonut mitään! Onneksi on muutenkin muutama ylimääräinen kilo niin taisi mennä sen piikkiin Se ollaan päätetty että jos joku suoraan kysyy niin valehtelemaan ei ruveta. Lähipiiri tietää että asiaa on pohdittu, joskaan eivät yrityksestä tiedä, niin suoriakin kysymyksiä saattaa tulla. Onneksi lapsilukumäärä ei täällä ole kauhisteluja herättänyt.
Ensimmäinen ultra on oletettavasti vasta marraskuun loppupuolella, saa nähdä pysyykö sinne asti salassa, varsinkin kun tuntuu että tuo vyötärönmitta tosiaankin jo kasvaa
Mielestäni ei minulla koskaan näin aikaisin ole mitään ihmeempiä turvotuksia ollut, vasta viikoilla 18+, joten hieman jopa ihmetyttää että voiko raskaus ollakin jo pidemmällä vai mikäköhän nyt? Onneksi nämä sitten siellä ultrassa tarkentuu...Voikaahan hyvin!
SusyQ rv 7+6 :)
Muokattu viimeksi:
Me ollaan kerrottu jo minun vanhemmilleni. Siksi, koska olemme todella läheisiä, enkä haluaisi salailla heiltä mitään. Toiseksi olen nyt kärsinyt pahasta pahoinvoinnista, niin äidistäni on ollut apua esikoisen kanssa. :) Veljilleni perheineen haluaisin myös kertoa, mutta en aivan vielä. Tuntuu pahalta nähdä heitä ja kertoa valkoisia valheita, mutta kaikella on syynsä. Toisen veljeni puolisko joutui vasta vajaa kaksi viikkoa sitten synnyttämään kohtuun kuolleen lapsensa (olikohan 4:llä kuulla menossa), joten siksi vältän vielä kertomasta heille. En halua kääntää veistä haavassa, vaikka ei se meidän vika ole.
Mieheni sukulaisille en tiedä milloin kerromme. Se on mieheni päätettävissä. Esikoisesta kerrottiin vasta viikolla 20+.. Tähänkin syynsä. Mieheni vanhemmat uskovat avioliittoon ja me emme ole naimisissa. Tämä oli heille syvästi uskovaisille paha paikka. Ovat kuitenkin siitä toipuneet ja välittävät kyllä tyttärestämme. Saa vaan nähdä mitä tapahtuu nyt tämän toisen kohdalla. :/ itse en jaksaisi käydä heidän kanssaan väittelemään asiasta. Ja he kun eivät meidän puolesta päätä.
Mieheni sukulaisille en tiedä milloin kerromme. Se on mieheni päätettävissä. Esikoisesta kerrottiin vasta viikolla 20+.. Tähänkin syynsä. Mieheni vanhemmat uskovat avioliittoon ja me emme ole naimisissa. Tämä oli heille syvästi uskovaisille paha paikka. Ovat kuitenkin siitä toipuneet ja välittävät kyllä tyttärestämme. Saa vaan nähdä mitä tapahtuu nyt tämän toisen kohdalla. :/ itse en jaksaisi käydä heidän kanssaan väittelemään asiasta. Ja he kun eivät meidän puolesta päätä.
