Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

[Evergreen]

Moikka kaikille!

Tulen varovaisesti tänne vähän miettimään asioita, jotta voi katsoa myöhemmin onko tilanne edelleen sama. Minulla on kaksi lasta, 3-vuotias ja 1kk ikäinen vauva. Kakkosen raskausaikana olin aivan varma, että lapsiluku on nyt täynnä ja tämä jää tähän. Loppuraskaudesta ja vielä synnytyksen jälkeen ajattelin, ettei tämä jää tähän eikä tämä voi olla viimeinen vauveli. Fiilis on edelleen tosi vahvasti siinä, ettei lapsiluku ole tässä, vaikka yritän välillä totuttautua ajatukseen. Esikoista synnyttäessä totesin että voisin tehdä saman heti uudestaan, sama olo tuli myös kakkosen kohdalla.

Asialla ei toki ole mikään kamala kiire, sillä vauva on niin pieni ja olen miettinyt miten paljon hormonit sekottavat tätä päätä. Vaikka mullakin on taustalla keskenmenoja ja menettämisen pelkoa, olisin silti valmis yrittämään kolmosta jonkin ajan päästä. Mies ei halua kolmatta lasta tähän hätään. Toivottavasti mieli muuttuu. Nyt pohdin miten ehkäisyn kanssa pitäisi tehdä jälkitarkastuksen jälkeen, kun en haluaisi mitään hormoneita sekottamaan kroppaa, jos sitten päätetäänkin yrittää. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin, vaikka iän (32) puolesta mulla pitäisi vielä olla otollisia vuosia jäljellä. Ainakin toivottavasti.

Jään seurailemaan ketjua ja tutkailemaan vauvakuumeiluoloja kolmosen suhteen.

 

[Momwoc]

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

Tilannepäivitystä: meille syntyi ihana pieni tyttö, meidän kolmas lokakuun lopulla, laskettu aika oli marraskuun alussa :)
Keväällä 2021 lähti kierukka ja kesästä 2021 asti mentiin ilman ehkäisyä, plussasin siis helmikuussa.
Mies oli alunperin tyytyväinen kahteen lapseen. Otin kolmannen puheeksi ja mies vähän yllättyi, eikä heti kyllä innostunut :D Selvästi ajatus kuitenkin lähti kypsymään ja lopulta olikin sitä mieltä, että saa tulla jos tulee, mutta en usko että kummallakaan olisi ollut kovin montaa vuotta valmiutta yrittää. Tein plussatestin kuukausi ennen 37. vuotispäivääni.

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella koin paljon ristiriitaisia fiiliksiä raskaudesta ja yllätyin/petyin että olin kaiken sen haaveilun jälkeen kuitenkin sitten ”tosipaikan” tullen aika epävarma siitä, että oliko tämä kolmas nyt ihan älytön projekti jonka myötä kiva perhe-elämä, talous, parisuhde, kaikki lähtee alamäkeen :D Alun hormonimyräkän jälkeen raskaus tuntui ihanalta ja oikealta.

Nyt on vauvaelämää takana reilu kuukausi ja onhan tuo vauva vaan maailman ihanin lisä tähän meidän porukkaan!! Väsyneitä ollaan ja vauva on ollut kolmesta vatsavaivaisin ja itkuisin, mutta koska kaikki perusasiat menee aikalailla vanhalla rutiinilla, niin hyvin ollaan jaksettu etenkin kun tiedostaa että tämä sekoiluvaihe ensimmäisinä kuukausina menee niin nopeasti ohi! Vatsavaivat alkaa jo helpottaa ja niin ihania päiviä vauvan kanssa ollut :)

Miten muilla kolmosten kuumeilijoilla menee? <3

 

[Herttarouva]

Meille syntyi 1.10 miehen kanssa ensimmäinen yhteinen lapsi . Molemmille kolmas lapsi. Vauva-arki on ollut ihanaa ja tämä on taas mun vauvoista kaikkein parhaiten nukkunut öisin, mutta päivisin häntä on välillä haasteellista saada nukkumaan pidempää pätkää ja onkin sitten illalla tosi väsynyt ja kierroksilla. Meillä siis uusperhe ja viisi lasta yhteensä. Tämä lapsi mun mielestä on yhdistänyt todella paljon meitä enemmän perheeksi kun ilman häntä olisi ollut vain sun ja mun lapset. Meidän lapsiluku jää tähän. Mulla ikää 39 ja synnytyksen yhteydessä mut steriloitiin. Ei tarvii ehkäisyä enää miettiä. Mutta haikeana mietin raskausaikaa ja synnytystä jne. Niitä mä en enää pääse kokemaan.

 

[Pingviiniemo]

Heips! Täällä kypsytellään ajatusta vielä pari vuotta. Haluan odottaa että oon sit 100 varma, että joko tää oli tässä tai syliin mahtuu vielä yksi.

Lapset on nyt 3.v ja 1.v 5kk ja nautiskelen kun esikoinen oppi just päiväkuivaksi ja arki alkaa olla vähemmän hektistä.

 

[Tips]

Helou! Nostan tätä vanhaa ketjua vielä vanhempana foorumille palaajana :) Viimeisin viesti taisi olla alkuvuodesta 21 kun kipuilin kroonisen vauvakuumeen kanssa.

Meillä on siis 5v ja 8v ihanat tyttäret ja itsellä 40v juhlat ensi vuonna. Elämä on jo asettunut uomiinsa tällä perhemuodolla, mutta huomaan etenkin lähipiirin vauvauutisia kuullessani edelleen kipuilevani aiheen kanssa. Tänään kuulin että serkku odottaa toista lastaan ja illalla kotona tuli ihan itku. Mies kysyi että noinko kovasti sitä kolmatta toivot, oletko ihan varma?

Sitten mietin että olenko varma. Lapsilla on loistava suhde keskenään ja leikkivät hienosti, menisikö vauvasta dynamiikka pilalle? Olen jo lähes 40, mitä jos raskaus ei onnistuisikaan tai menisi kesken, kestäisinkö sitä? Kilpirauhasen vajaatoiminta vaivaa, vaikeuttaisiko entisestään raskautumista? Jaksaisiko vauva- ja taaperokuvioita vielä kerran, samalla huomioiden vanhemmat lapset?

Ja silti jotenkin todella vahvana on se tunne, että joku puuttuu vielä, tämä tunne on ollut kuopuksen syntymästä asti. En osaa selittää järjellä, eikä kolmannessa varmaan mitään järkeä olisikaan...

Vertaistukea, vinkkejä, kohtalontovereita?

 

[Nepeta Cataria]

Helou! Nostan tätä vanhaa ketjua vielä vanhempana foorumille palaajana :) Viimeisin viesti taisi olla alkuvuodesta 21 kun kipuilin kroonisen vauvakuumeen kanssa.

Meillä on siis 5v ja 8v ihanat tyttäret ja itsellä 40v juhlat ensi vuonna. Elämä on jo asettunut uomiinsa tällä perhemuodolla, mutta huomaan etenkin lähipiirin vauvauutisia kuullessani edelleen kipuilevani aiheen kanssa. Tänään kuulin että serkku odottaa toista lastaan ja illalla kotona tuli ihan itku. Mies kysyi että noinko kovasti sitä kolmatta toivot, oletko ihan varma?

Sitten mietin että olenko varma. Lapsilla on loistava suhde keskenään ja leikkivät hienosti, menisikö vauvasta dynamiikka pilalle? Olen jo lähes 40, mitä jos raskaus ei onnistuisikaan tai menisi kesken, kestäisinkö sitä? Kilpirauhasen vajaatoiminta vaivaa, vaikeuttaisiko entisestään raskautumista? Jaksaisiko vauva- ja taaperokuvioita vielä kerran, samalla huomioiden vanhemmat lapset?

Ja silti jotenkin todella vahvana on se tunne, että joku puuttuu vielä, tämä tunne on ollut kuopuksen syntymästä asti. En osaa selittää järjellä, eikä kolmannessa varmaan mitään järkeä olisikaan...

Vertaistukea, vinkkejä, kohtalontovereita?

+40-vee äitinä sitä jaksaa yllättävän hyvin tätä pikkulapsielämää, kasvatukseen osaa suhtautua rennommin kun ei ole ensimmäinen menossa. Nuoruuden juoksut on juostu ja on helpompi keskittyä kotielämään. Juttele vauvahaaveesta tytöillesi? Ehkä he innostuisivat? Minulla nimenomaan tyttö on innoissaan tulevasta vauvasta. Kun ikä lähentelee sitä 40-veetä niin ei tosiaan ole sitä aikaa kovin harkita, alkaa olla viimeisiä hetkiä ainakin yrittää. Eihän sitä tiedä vaikka luonto olisi jo päättänyt puolesta. Toisaalta täällä on useita +40v tulevia äitejä, ei se mahdotonta ole. Varmaankin ottaisin ensimmäisenä yhteyden neuvolaan/lääkäriin ja kysyisin tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, tarvitseeko yrityksen ajaksi muuttaa vaikkapa annostusta, tai sitten raskauden aikana. Ylipäätään kaikki lääkkeet mitä on edes satunnaisessa käytössä, kannattaa vaihdattaa raskausturvallisiksi.

Minä olen 42-vuotias ja nyt 9rvk menossa ja isompia lapsia on. Itselleni perustelin iltatähden yritystä sillä, että enemmän harmittaisi jos en edes yrittäisi. Silloin epätietoisuus jäisi vaivaamaan lopun iäksi.

 

[Tips]

+40-vee äitinä sitä jaksaa yllättävän hyvin tätä pikkulapsielämää, kasvatukseen osaa suhtautua rennommin kun ei ole ensimmäinen menossa. Nuoruuden juoksut on juostu ja on helpompi keskittyä kotielämään. Juttele vauvahaaveesta tytöillesi? Ehkä he innostuisivat? Minulla nimenomaan tyttö on innoissaan tulevasta vauvasta. Kun ikä lähentelee sitä 40-veetä niin ei tosiaan ole sitä aikaa kovin harkita, alkaa olla viimeisiä hetkiä ainakin yrittää. Eihän sitä tiedä vaikka luonto olisi jo päättänyt puolesta. Toisaalta täällä on useita +40v tulevia äitejä, ei se mahdotonta ole. Varmaankin ottaisin ensimmäisenä yhteyden neuvolaan/lääkäriin ja kysyisin tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta, tarvitseeko yrityksen ajaksi muuttaa vaikkapa annostusta, tai sitten raskauden aikana. Ylipäätään kaikki lääkkeet mitä on edes satunnaisessa käytössä, kannattaa vaihdattaa raskausturvallisiksi.

Minä olen 42-vuotias ja nyt 9rvk menossa ja isompia lapsia on. Itselleni perustelin iltatähden yritystä sillä, että enemmän harmittaisi jos en edes yrittäisi. Silloin epätietoisuus jäisi vaivaamaan lopun iäksi.

Ihana viesti, kiitos! Kyllähän sitä on ajatellut että tulee jos on tullakseen, mutta mies pitäisi saada vielä tähän mukaan. Meillä on ollut käytössä keskeytetty/varmat päivät niin kauan kuin muistan eikä vahinkoja ole ikinä sattunut - raskaudet lähteneet heti kun annettu tulla. Eli miehen pitäisi olla myös hengessä mukana, se ehkä se vaikeampi rasti. Tytöt varmasti ihastuisivat vauvaan, en sitä epäile. Juuri tuo ajatus pyörii mielessä että kaduttaa jos ei edes yritä. Mutta eipä sitä voi tässä tapauksessa yksinyrittäjäksi ruveta

 

[Nepeta Cataria]

Ihana viesti, kiitos! Kyllähän sitä on ajatellut että tulee jos on tullakseen, mutta mies pitäisi saada vielä tähän mukaan. Meillä on ollut käytössä keskeytetty/varmat päivät niin kauan kuin muistan eikä vahinkoja ole ikinä sattunut - raskaudet lähteneet heti kun annettu tulla. Eli miehen pitäisi olla myös hengessä mukana, se ehkä se vaikeampi rasti. Tytöt varmasti ihastuisivat vauvaan, en sitä epäile. Juuri tuo ajatus pyörii mielessä että kaduttaa jos ei edes yritä. Mutta eipä sitä voi tässä tapauksessa yksinyrittäjäksi ruveta

No heitäs pallo miehelle! Minulla tuo on jonkin aikaa aina pohtinut asiaa, ja muutamassa viikossa on saanut vakuutettua itsensä kokeilemaan. Onhan se jännä juttu miehellekin.

 

[Emir]

Meillä kolmas oli toiveena molemmilla siitä lähtien kun toinen oli reilun vuoden. Yritys kestikin sitten 2,5v mutta onneksi hänet saatiin IVF avulla.
Itsellä juurikin tuo että myöhemmin olis todennäköisesti kaduttanut jos ei oltais yritetty.
Mein lapset on 8v, 5v ja pian 1v. Isommat otti vauvan vastaan todella hyvin. Leikkivät/viihdyttävät vauvaa ja muutenkin pitävät seuraa.
Aluksi kolmatta lähdettiin yrittämään rennommalla meiningillä ja ajatus oli, että jos ei letrojen avulla tule, niin sitten antaa olla. Haave kasvoi kuitenkin niin isoksi että päädyttiin kuitenkin tuohon IVF ja onneksi.
Yrityksen venyessä itseä mietitytti kun nuo kaks oli jo tavallaan "helppohoitoisia", että jaksaako kaiken aloittaa alusta. Vauva-aika on kuitenkin taas mennyt nopeasti ja tämä kolmas on helpoin kaikista.
Täytän ens vuonna 40 ja nyt mietinkin että vieläkö yks mahtuis meille.

Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen, vauvakuume on paha kun siinä ei oikein ole kompromissia.❤

 

[Mrs Willow]

Helou! Nostan tätä vanhaa ketjua vielä vanhempana foorumille palaajana :) Viimeisin viesti taisi olla alkuvuodesta 21 kun kipuilin kroonisen vauvakuumeen kanssa.

Meillä on siis 5v ja 8v ihanat tyttäret ja itsellä 40v juhlat ensi vuonna. Elämä on jo asettunut uomiinsa tällä perhemuodolla, mutta huomaan etenkin lähipiirin vauvauutisia kuullessani edelleen kipuilevani aiheen kanssa. Tänään kuulin että serkku odottaa toista lastaan ja illalla kotona tuli ihan itku. Mies kysyi että noinko kovasti sitä kolmatta toivot, oletko ihan varma?

Sitten mietin että olenko varma. Lapsilla on loistava suhde keskenään ja leikkivät hienosti, menisikö vauvasta dynamiikka pilalle? Olen jo lähes 40, mitä jos raskaus ei onnistuisikaan tai menisi kesken, kestäisinkö sitä? Kilpirauhasen vajaatoiminta vaivaa, vaikeuttaisiko entisestään raskautumista? Jaksaisiko vauva- ja taaperokuvioita vielä kerran, samalla huomioiden vanhemmat lapset?

Ja silti jotenkin todella vahvana on se tunne, että joku puuttuu vielä, tämä tunne on ollut kuopuksen syntymästä asti. En osaa selittää järjellä, eikä kolmannessa varmaan mitään järkeä olisikaan...

Vertaistukea, vinkkejä, kohtalontovereita?

Meillä oli aika samantapainen tilanne vuosia. Itsellä oli kova vauvakuume heti toisen lapsen syntymästä eteenpäin, mutta miehen mielestä lapsiluku oli täynnä. Nyt meidän lapset on jo 5 (kohta 6) ja 9 v ja mulla rv 32 menossa. Vuosia siis ehdin kaivata ja kipuilla asiasta, mutta nyt ollaan lopulta tässä tilanteessa. Kyllä sitä välillä miettii, että oliko tää fiksua, kun nyt lapset on jo omatoimisia, nukkuu yöt jne. Vuosien kaipuu kolmannesta kuitenkin oli tosi kova ja onnellisena nyt odotan sitten häntä saapuvaksi Itsellä tulee myös ensi vuonna 40 v täyteen, mutta raskaus ei kyllä oo ollut mitenkään sen rankempaa kuin aiemmatkaan. Toki oon fyysisesti hyvässä kunnossa ollut aina, ehkä sekin vaikuttaa.

Ehkä vinkiksi täältä, että juttele miehen kanssa asiat läpi, jospa hänkin lämpenisi ajatukselle. Tsemppiä!

 

[Miitu]

Helou! Nostan tätä vanhaa ketjua vielä vanhempana foorumille palaajana :) Viimeisin viesti taisi olla alkuvuodesta 21 kun kipuilin kroonisen vauvakuumeen kanssa.

Meillä on siis 5v ja 8v ihanat tyttäret ja itsellä 40v juhlat ensi vuonna. Elämä on jo asettunut uomiinsa tällä perhemuodolla, mutta huomaan etenkin lähipiirin vauvauutisia kuullessani edelleen kipuilevani aiheen kanssa. Tänään kuulin että serkku odottaa toista lastaan ja illalla kotona tuli ihan itku. Mies kysyi että noinko kovasti sitä kolmatta toivot, oletko ihan varma?

Sitten mietin että olenko varma. Lapsilla on loistava suhde keskenään ja leikkivät hienosti, menisikö vauvasta dynamiikka pilalle? Olen jo lähes 40, mitä jos raskaus ei onnistuisikaan tai menisi kesken, kestäisinkö sitä? Kilpirauhasen vajaatoiminta vaivaa, vaikeuttaisiko entisestään raskautumista? Jaksaisiko vauva- ja taaperokuvioita vielä kerran, samalla huomioiden vanhemmat lapset?

Ja silti jotenkin todella vahvana on se tunne, että joku puuttuu vielä, tämä tunne on ollut kuopuksen syntymästä asti. En osaa selittää järjellä, eikä kolmannessa varmaan mitään järkeä olisikaan...

Vertaistukea, vinkkejä, kohtalontovereita?

Nuo ajatukset on kovinkin tuttuja!
Minä kyllä sanoisin että jos yhtään sydän haluaa (ja mies asialle lämpenee) niin ehdottomasti kolmatta kannattaa yrittää!

Meilläkin ollut aina käytössä keskeytetty ja/tai varmat päivät. Raskaudet ovat alkaneet heti kun annettu lupa, mutta kolmannen kohdalla menikin muutama kierto pidempään. Enää en uskalla ajatella että raskautuminen kävisi tuosta vaan! Että ehkä siltäkin kannalta kannattaa pohtia yritystä ja sen ajoitusta. En tietenkään tarkoita että teidän kohdalla olisi näin mutta itseni se yllätti ja hyvä pohtia myös sitä vaihtoehtoa että jos plussan saaminen vie aikaa.

Elämä on tuonut omat myrskynsä ja haastavat hetkensä mutta kolmas on silti ollut päätös jota en ole kertaakaan katunut. Nyt meillä pohditaan jo neljättä ja vaikka ajatus toisinaan pelottaa, uskon että se on vähän sama asia, ei osaisi kuvitellakkaan elämää ilman.
Tsemppiä pohdintoihin!

 

[Tips]

Tää on jotenkin sööttiä, seurasin aikoinani keskustelua kun Miitu ja Emir yrittivät kolmatta ja olisin jo silloin halunnut mukaan yrittämään, mutta elämä tuli tielle. Ihanaa että niin monella on kaivattu kolmonen jo syntynyt tai tuloillaan!

Ollaan nyt juteltu miehen kanssa, katsotaan nyt, hän on hitaasti lämpiävää sorttia. Nyt vasta on tajunnut että tämä on oikeasti mulle fyysinen kaipuu. Eihän sitä koskaan tiedä...

Tää foorumi on ihana henkireikä

 

[Mimosakukka]

Hei,varovasti liityn tänne seurailemaan :) Meillä on isommat alakoululaisia ja vauvakuume on minulla ollut suuri parisen vuotta. Mies ei ole lämmennyt, ehkä syksyn mittaan ollut vähän ymmärtäväisempi. Mutta ei ole yritystä taikka mitään,ehkäisynä nyt tosin varmat päivät/ keskeytetty. Nyt mun normaalisti aivan tarkat menkat on myöhässä, eli joko jotain kierrossa pielessä tai sitten kolmas napannut kyytiin.. jännittää!

 

[Mirellan]

Kolmas olisi kyllä haaveissa. Meillä kaksi ensimmäistä ei oo olleet helppoa saada,tarvittu apuja. Ikää piakkoin 33v. Mies ei oo vielä ollut asiassa kummallakaan kannalla, voi kääntyä kumpaan suuntaan vain. Ajattelin että nyt olis helppo vielä tähän "samaan" kun esikoinen 5v ja kuopus noin 1,5v.

 

[Daiya]

Meillä mietittiin ihan samoja juttuja kolmannen suhteen @Tips , meneekö kahden dynamiikka pilalle, onko kolmesta yksi aina vähän ulkopuolinen jne. Mutta toisaalta nämä kasvaa niin äkkiä, että kohta vanhimmalla omat jutut ja sitten olisi toivotusta kolmannesta taas keskimmäiselle seuraa. Meillä siis nyt 4,5v ja 2v, ei siis isoa eroa tulisi jos nyt kolmas saa alkunsa. Mutta me myös todettiin samaa kuin täällä muutkin on miettineet, että enemmän jäisi harmittamaan jos ei edes anneta mahdollisuuta kolmoselle. eli todettiin että kai sitä jotenkin siitä vauva-ajasta selviää, ja otetaan se riski että vähän väsyttää taas koko ajan eniten meillä on jarruttanut mun fiilikset raskausajasta, inhoan raskaana oloa

 

[Sammie]

Varovasti liityn seuraan. Meillä 3-vuotias ja 1-vuotias ja itsellä pohdinnassa kolmas. Ikää tulee 37 vuotta, miehellä enemmän, joten hurjan kauaa ei voine miettiä. Mies toivoi yhtä lasta, itse olen aina ollut toiveineni kahden ja kolmen välillä. Varovaisesti olen tunnustellut kolmannen mahdollisuutta, mutta selvää vastausta ei ole mieheltä tullut. Keskeytetyllä kuitenkin mennään ja riski on miehenkin tiedossa, joten ei kai tuo ihan täysin vastaankaan ole. Itsellä mieli vaihtelee ja varsinkin talousasiat mietityttävät kolmannen toivomisessa. Enemmän taidan kuitenkin kallistua ajatukseen, että tulisi jos on tullakseen.