Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

[Momwoc]

Tuhru voi tosiaan olla ihan normaaliakin. Mulla tuli esikoisesta yhteensä kaks viikkoa tuhrua (viikko ennen ja viikko plussan jälkeen).

Nuo pohdinnat kolmannesta kuulostaa varsin tutuilta. Oon kans miettinyt että jos se plussa tulee niin tuleeko sillon niitä ajatuksia, että tätäkö todella halusin. Ja varmaan sillon ehkä enemmän kun ikäeroa edelliseen on vähän enemmän.
Meillä kahdella ekalla on 2,5v ikäeroa ja tällä hetkellä toisen ja kolmannen ikäeroksi tulisi 4,5v niin kyllä oon sitä miettinyt että miten sitä jaksaa enää niitä vauva-ajan juttuja.
Uskon kuitenkin että kun raskaus etenee niin alkaa ajatukseen tottua ja se on vaan hienoa että se kolmas tulee.

Ihanaa kuulla tuosta tuhrusta, vähän alkaa itselläkin rauhoittua mieli sen suhteen. Tuhruvuoto kesti siis vain ma-ti ja loppui täysin siihen. Nyt toivon että pysyy poissa!

Aivan kamalaa hormonimyrskyä ollut nää päivät. Yritän ajatella, että hormoni nousee hyvin kun on niin sekopäinen olo!
Se paniikkivaihe kolmannesta oli ja meni, onneksi. Kaippa sitä kuvitteli, ettei kolmannella kerralla enää plussa pistäisi maailmaa ihan ylösalaisin
Mutta toisaalta, oli itsestäänselvää että haluttiin eka ja toka, siinä mielessä kriiseilyyn ei ollut mitään aihetta. Tätä kolmatta on todellakin pohdittu paaaaljon enemmän ja päätös yrityksestä ei todellakaan ollut itsestäänselvä. Ehkä nyt kun tikkuun tuli se plussa, niin pulpahti mieleen kaikki ne seikat mitkä osui sinne miinuspuolien koriin. Siitä toivuttuani muistin taas ne plussapuolet, joita oli huomattavasti enemmän ja joiden takia päädyttiin siihen että kolmas olisi todellakin tervetullut.
Nyt on hyvä fiilis, vaikka ihan en pysty rentoutumaan, mietin keskenmenoa ja sitä jos vauvalla ei olekaan kaikki kunnossa. Samat tutut ajatuskehät, joiden kanssa on jo onneksi joutunut harjoittelemaan eloa.
Ymmärrän tuon ikäeroasian. Meillä lapsilla ikäeroa 1v 9kk ja nyt jos kaikki menee hyvin niin vauvan ja nuorimman väliin jää ikäeroa 5,5 vuotta. Esikoinen on sitten jo 7v. Samaa mietittiin, että kun kuopuskin on jo noin ”iso”, että jaksaako enää…. Kyllä se ajatus edelleen nostaa päätään, mutta haave oli suurempi kuin epäilys siitä jaksamisesta. Ja silmänräpäyksessä nämä ajat ovat ohi, vastahan tuo esikoinen syntyi! Puhuimme myös siitä, että sitten meillä olisi oikeasti vain yksi pieni.

 

[Emir]

Mekin lähdettiin yrittää kolmatta kun toinen oli 1v4kk ja jos ei olis tullu km niin ikäero olis ollutkin 2v7kk ja nuorin olis nyt jo vähän reilu 1v.
Noh näitä on turha miettiä kun aikaa ei voi kelata taakse päin, mut mä oon tämmönen haikailija ja usein pohdin tämmösiä.

 

[Emir]

Huomenna eka kontrolliultra ja nähdään miten piikit on tehonnu. Tänään otan molemmista viimiset.

 

[Lady Alice]

Liityn joukkoonne, koska jonkin sortin kuume on kaikista vannomisista päällä.

Meiltä löytyy miehen kanssa kaksi tyttöä. Esikoinen täytti juuri pari kuukautta sitten 4v ja nuorimmainen täyttää kesäkuussa 2v. On tullut hirveä palo saada se kolmas. Siis minulle. Ei miehelle joka on erittäin tyytyväinen tähän kahteen. Olen kuitenkin ilmoittanut, että minua ei kolmas lapsi haittaisi ja olisin siihen valmis. En oikein usko, että miehen pää tuosta kääntyy, mutta olenpahan jättänyt oven auki tälle mahdollisuudella.

Onko muilla täällä ollut tätä tilannetta?

 

[Kajastus]

Meillä oli aikanaan! Tytöt olivat 2,5 ja 5 kun aloin haaveilla kolmannesta, mies ilmoitti ettei koskaan. Mies oli niin ehdoton tästä, että kun kerroin hänen äidilleen, että kolmas olis tulossa niin tämä kysyi miten aion selittää tilanteen miehelle

Mutta niin vaan mieskin jossain vaiheessa antoi ajatukselle tilaa kun keskusteltiin. Hän ei siis halunnut kahta enempää, koska pelkäsi niin kovasti jos vauvalle tulisikin jotain kauheita komplikaatioita tai jos minä olisin taas yhtä väsynyt kuin silloisen kuopuksen korvakierteen aikaan. Meillä siis aika monta vuotta käytiin tätä keskustelua taka-alalla ennen kuin lopulta sitten päädyttiin vielä yhtä yrittämään. Miehelle sanoin silloin, että vanhana ei mitään kadu niin paljon kuin asioita, jotka jätti tekemättä Toivottavasti tekin pääsette vielä yhteisymmärrykseen! ​

Mutta nyt isommat tytöt 6 ja 9 ja kolmas tyttö syntyi tammikuussa.

 

[Mrs Willow]

Moikka tänne keskusteluun! Meillä on kaksi elävää lasta ja enkeli. Mies ei enää toivo lasta ja itse taas oon haaveillut vielä yhdestä vauvasta jo vuosia. Meidän nuorempi on siis 4v nyt ja mulla olisi ollut toiveissa toinen heti hänen perään. kyllästyin jahkailuun ja lopetin pillerit loppuvuodesta. Miehen vastuulla ollut ehkäisy on nyt sitten koostunut keskeytetystä ja varmoista päivistä, minä puolestaan tietenkin toivon, että näillä pomminvarmoilla keinoilla tärppäisi... Mitenkään turhan toiveikas en oo, sillä aiemmat raskaudet ei oo alkanut mitenkään hups vaan ja nyt tietenkin itsellä sitten jo ikää enemmän kuin aiempia yrittäessä.

Ihana tuo Kajastuksen anopin reaktio Ja ihana kuulla, että mies on kuitenkin sitten antanut tilaa sun haaveelle ja nyt teillä on tyttötrio kasassa

Lady Alice, teillä lapset on kuitenkin vielä sen verran nuoria, että ehkä miehen mieli muuttuu, kun arki vähän helpottuu. Itsekin tätä toivoa elättelin, mutta ei oo vielä ainakaan muutosta näkynyt täällä.

 

[Lady Alice]

Moikka tänne keskusteluun! Meillä on kaksi elävää lasta ja enkeli. Mies ei enää toivo lasta ja itse taas oon haaveillut vielä yhdestä vauvasta jo vuosia. Meidän nuorempi on siis 4v nyt ja mulla olisi ollut toiveissa toinen heti hänen perään. kyllästyin jahkailuun ja lopetin pillerit loppuvuodesta. Miehen vastuulla ollut ehkäisy on nyt sitten koostunut keskeytetystä ja varmoista päivistä, minä puolestaan tietenkin toivon, että näillä pomminvarmoilla keinoilla tärppäisi... Mitenkään turhan toiveikas en oo, sillä aiemmat raskaudet ei oo alkanut mitenkään hups vaan ja nyt tietenkin itsellä sitten jo ikää enemmän kuin aiempia yrittäessä.

Ihana tuo Kajastuksen anopin reaktio Ja ihana kuulla, että mies on kuitenkin sitten antanut tilaa sun haaveelle ja nyt teillä on tyttötrio kasassa

Lady Alice, teillä lapset on kuitenkin vielä sen verran nuoria, että ehkä miehen mieli muuttuu, kun arki vähän helpottuu. Itsekin tätä toivoa elättelin, mutta ei oo vielä ainakaan muutosta näkynyt täällä.

Joo, siis meillä on mies ihan suoraan sanonut, että hän ei yksinkertaisesti edes pidä siitä vauva-ajasta, unettomista öistä, taaperon uhmailusta, ja odottaa että päästään varsinkin tuon nuorimman kanssa tasaisemmille vesille. Eli hän ei heti haluaisi tähän uutta vauvaa, jonka kanssa kaikki alkaisi alusta (tai ei enää haluaisi siis lainkaan, mutta mä pidän toivoa yllä). Toki ymmärrän tämän, mutta mä taas ottaisin nää mielummin samoilla itkuilla kaikki. :D

 

[Mrs Willow]

Ymmärrän kyllä teidän molempien pointit tässä asiassa. Toivottavasti toiveet vähitellen löytävät saman suunnan! Nää on niin vaikeita kysymyksiä parisuhteessa ja tosi isoja asioita soviteltaviksi.

 

[Ripsi]

Haaveilin toisen lapsen jälkeen kolmannesta, mutta mies ei enää halunnut lisää. Toinen täyttää kohta 5v.
Meillä menty tämä koko aika keskeytetyllä ja helmikussa sitten kävikin niin, että tein positiivisen raskaustestin. Se meni ikävä kyllä kesken ennen ku kerkesin neuvolassa käydä.
Nyt sitten on lupa lapsella tulla jos tulee. Vaihtoehdot oli että mies käy sterilisaatiossa jos ei kerran yhtään lasta halua enää tai sitten vaan annetaan mahdollisuus kolmannelle tulla. Mulla molemmat lapset syntyneet sektiolla, joten kolmannen jälkeen mulle tehdään sitten sterilisaatio jos se kolmas tulee.
Mieli voi muuttua

 

[Mrs Willow]

Tosi kiva Ripsi kun kerroit teidän taustoja. Olen itse asiassa useammasta tällaisesta tapauksesta kuullut, että yllätysraskaudessa on tullut jotain ikävää vastaan ja sit sen jälkeen onkin aloitettu yritys. Toivottavasti teillä tärppää pian uudelleen!

 

[Laura877]

Heippa pitkästä aikaa! Oonkin viime vuoden puolella tänne jotain kirjoitellut vauvakuumeesta. Meillä mies kuitenkin tuolloin oli sitä mieltä, että vielä ei jaksa edes ajatella vauvaa, tuntui olevan hyvin ehdoton, itselläkin kuumeilu vähän laantui. Nyt kuitenkin taas nuorimman 3v uhmat helpottaneet ja vauvan kaipuu vallannut mielen täysin mutta samat ajatukset pyörii päässä kuin aiemmin; tila, auto, ikäero yms. Nuorin täyttää joulukuussa 4v. Mies tuntuu olevan ajatukselle hieman myötämielisempi, mutta mitään päätöstä ei olla asiasta tehty. Oon aikeissa aloittaa osittaisen hoitovapaan syyskuusta eteenpäin, sekin alkoi niin vaivata, kun tulot pienemmät mitä normaalisti, niin vaikuttaa vanhempainrahaan aika paljon jos siis sattuisi, että esim. ensi vuonna vauva saataisi. Mutta en taas haluaisi odottaakkaan mihinkään ensi kesään yrittämisen aloitusta ääh. En vaan pysty ajatella muuta

 

[Mrs Willow]

Tuo on just niin raastavaa, että kun näiden asioiden pohtiminen vie kaiken energian ja muuhun on vaikea keskittyä. Ja sit jos vielä pitää pohtia raha-asioita ja muita käytännön juttuja, ei oo helppoa ei. Toivottavasti Lauran mies nyt pikaisesti innostuisi yrityksen aloituksesta!

 

[Oreo]

Moikka!
Näköjään seuraan edelleen tätä ketjua, kun ilmoitukset tuli perille
Mä tulin tuolta Helmikuiset 22 ryhmästä moikkaamaan Eli miehen mieli voi hyvinkin vielä muuttua, kun saa makustella asiaa rauhassa.

Meillä oli lapset lähemmäs 5 ja 3, kun mulla oli kamala vauvakuume, ja puhuin siitä tosi paljon. Mies oli ehdoton, että ei tule enää, ei jaksa enää kolmatta. Sen vuoden lopussa kuitenkin alettiin yrittämään, ja kaksi alkuraskautta siihen väliin mahtuikin, ennen kuin tämä helmikuinen sitten saatiin. Vähän pidemmän kaavan kautta mentiin, mutta niin se vaan kolmas saatiin molempien halusta
Ikäeroa tuli enemmän kuin olisin halunnut, mutta toisaalta tää on just hyvä. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun, joten tämähän on aivan loistava aika olla kotona!

Meillä mies siis tarvitsi (paljon) enemmän aikaa sulatella asiaa. Tää lapsiasia vähän on sellainen, että tässä ei ole kompromisseja. Toinen "häviää" aina, jos ei löydy yhteistä säveltä lasten määrästä.
Toivottavasti siis pääsette kaikki pian yrittämään!

 

[Mrs Willow]

Kiva kun kävit kertomassa teidän tilanteesta Oreo! Kyllä se vähän toivoa tuo, että ehdoton ei voisi myös joskus muuttua positiivisempaan suuntaan. Meillä miehellä on kyllä jo ollut useampi vuosi aikaa asiaa sulatella, mutta ainakaan vielä ei oo mieli muuttunut. Mut eihän se auta kuin toivoa parasta :)

 

[Laura877]

Joo, taitaa miehet (ainaki oma) ajatella enemmän järjellä näitä asioita, sillälailla ajateltuna en varmaan itsekkään haluais kolmatta (just ne tilakysymykset yms). Mutta kyllä tää vaan olis sellanen asia, mikä 10 vuoden päästä harmittais, että ei yritetty kolmatta mullakaan ei sillälailla olis kiire, kunhan tän vuoden puolella sais alkaa yrittämään, esim loppuvuodesta! Et eikö tässä puolen vuoden aikana luulis kyllästyvän puheenaiheeseen ja antais periks...? :D

 

[Mrs Willow]

Mites täällä on kolmosesta haaveilijoiden kesä sujunut, onko mitään plussauutisia kellään? Meillä on ollut parissa kierrossakin tärppimahdollisuus mielestäni ihan hyvä, viimeisimmässä etenkin, mutta paskat, taas ne menkat viikonloppuna ilmaantui kaikesta toivomisesta huolimatta

 

[Laura877]

Meillä ei vielä olla yritettykkään, ja saa nähdä yritetäänkö ollenkaan Miehellä tuntuu kelkka kääntyvän jatkuvasti, todella raastavaa..

 

[Mrs Willow]

Ei meilläkään yritetä Ehkäisyä ei kuitenkaan oo käytössä, vähän tällaista varmat päivät/keskeytetty -menoa tällä hetkellä. Aiemmat raskaudet ei kuitenkaan oo mitenkään helpolla alkaneet ja nyt tietty ikääkin on jo enemmän, joten en tiedä onko tää ihan turhaa haaveilua Tsempit Laura, toivottavasti mies saa ajatuksensa kasaan pian!

 

[Laura877]

Ei meilläkään yritetä Ehkäisyä ei kuitenkaan oo käytössä, vähän tällaista varmat päivät/keskeytetty -menoa tällä hetkellä. Aiemmat raskaudet ei kuitenkaan oo mitenkään helpolla alkaneet ja nyt tietty ikääkin on jo enemmän, joten en tiedä onko tää ihan turhaa haaveilua Tsempit Laura, toivottavasti mies saa ajatuksensa kasaan pian!

Millainen tilanne teillä siellä? Me ei oikein olla vieläkään saatu kunnon keskustelua aikaiseksi kolmannen yrityksestä.. jotenki itse lykkää sitä kokoajan, kun ei halua kuulla sitä ehdotonta ei-vastausta..

 

[Mrs Willow]

Millainen tilanne teillä siellä? Me ei oikein olla vieläkään saatu kunnon keskustelua aikaiseksi kolmannen yrityksestä.. jotenki itse lykkää sitä kokoajan, kun ei halua kuulla sitä ehdotonta ei-vastausta..

Ihan samat fiilikset täällä! Ei meilläkään aiheesta keskustella, mutta toisaalta ei meidän "ehkäisyä" nyt ehkäisyksi voi kutsua kuitenkaan. Eli pyhään ihmeeseen uskoessa ja toivoessa jatketaan edelleen. Vuosi alkaa kohta olla täynnä ehkäisyn jättämisestä ja sitäkin odottelin neljä vuotta... Tsempit sinne!