Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

On kans kiva, kun on sisaruksia (neljä siskoo ja kaks veljee).

Äiti on kivan kannustava. Nähtiin viime viikolla ja äiti kysyi kannustavasti, vieläkö ok yritys päällä ja tiiän, että toivoo tärppiä. Äiti on saanut pari nuorinta nelokymppisenä, niin ei oo yhtään stopannu, ettei enää kannata yrittää.

Meil on tosiaan kans 6 ja 4-vuotiaat lapset, poika ja tyttö ja näkisin, että kolmas lapsi sujahtais hyvin joukkoon. Toisaalta aattelen, että on kiva, ku lapset on jo isoja. Toisaalta olis kiva, jos joukkoon liittyisi vielä pikkuinen, vaikka arki muuttuisi hektisemmäks.

Justiin oon palannut lomalta töihin ja oon jo ihan puhki parin päivän jälkeen. Kai tää elämä on vähän yhtä vuoristorataa lasten kans. :hilarious:

Teilläkin on Marsku samanikäiset lapset kun meillä :Heartpink:Heartblue Tosi ihanaa kuulla, että äiti on kannustava ja toivoo teille tärppiä!! Itse en ole omalle äidilleni uskaltanut haaveista kertoa edes, mikä tuntuu oudolta koska muuten puhutaan kaikesta.
Meillä myös loma loppumassa ja paluu töihin ja arkeen häämöttää ensi viikolla. Oon jo ajatuksesta ihan puhki laughing7 Kai se siitä taas lähtee käyntiin se arki. Olisi ihanaa, jos tulevaa syksyä ja loppuvuotta saisi viettää mahaa kasvatellen.

Lapsilukua oon pohtinut paljonkin tässä, ja vahvistunut se tunne että kolme olisi kyllä lasten kannalta ehdottomasti parempi kuin kaksi. On todellakin rikkaus, kun on sisaruksia, ja toivoisin voivani antaa kaikille lapsilleni kksi sisarusta.

Täällä eletään kp13 ja ovistesti näyttää vielä negaa. Toivon, että lähipäivinä saan ovisplussan :love7
 
:binkybaby
Onpa ihana lukea kannustavista lähipiireistä :Heartred Varmasti ihana kertoa myös uutiset sellaisille ihmisille, jotka ovat aidosti ilahtuneita vauvauutisista :joyful:

Momwoc, on kieltämättä tosi kuluttavaa kun joutuu jo etukäteen miettimään muiden ihmisten reagointia. Itse olen sitä mieltä, että asiallisiin ja inhimillisiin käytöstapoihin kuuluu olla vähintään neutraali vauvauutiset kuullessa. Ei tarvitse tasajalkaa pomppia, mutta yksinkertainen onnittelu on mielestäni aika vähän vaadittu. Minun äitihän ei onnitellut tästä keskenmenneestä raskaudesta ollenkaan. Oli toki sitten hetken tuumauksen jälkeen hyvin iloinen meidän puolesta ja keskenmenon jälkeen tärkeänä tukena, vaikka valitsikin sanansa aika-ajoin kömpelösti.

Mitkäs tilanteet kullakin on nyt? Itse elelen dpo8-9 väliä. Tänään testattu hätähousunega Sofin testillä. Torstaina uusi testaus :grin

Miten Immellä menee, olen seurannut testaustasi tuolla toisessa keskustelussa missä ilmeisesti viimeisin viikkonäytöllinen digi oli nega? :meh: Onko tilanteeseen tullut päivitystä, uusia testejä, menkkoja?

Täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että se ei paljoa vaadi onnitella vauvauutisista. Oli tilanne mikä tahansa!

Ensi viikolla palataan lomalta takaisin arkeen, tekee ehkä ihan hyvää mulle… lomalla ollut ehkä vähän liikaa aikaa haaveilla kolmannesta :confused1
Miksi mä en ole ikinä osannut ottaa rennosti ja olla laskematta päiviä ja ajattelematta asiaa, kun vauvahaaveita on ollut?! Mulla täysik joko tai, ehkäisy käytössä tai pakkomielteinen haaveilu, ja vauvafoorumiin uppoutuminen :binkybaby:laughing002
 
:binkybaby

Miten Immellä menee, olen seurannut testaustasi tuolla toisessa keskustelussa missä ilmeisesti viimeisin viikkonäytöllinen digi oli nega? :meh: Onko tilanteeseen tullut päivitystä, uusia testejä, menkkoja?

Täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että se ei paljoa vaadi onnitella vauvauutisista. Oli tilanne mikä tahansa!

Ensi viikolla palataan lomalta takaisin arkeen, tekee ehkä ihan hyvää mulle… lomalla ollut ehkä vähän liikaa aikaa haaveilla kolmannesta :confused1
Miksi mä en ole ikinä osannut ottaa rennosti ja olla laskematta päiviä ja ajattelematta asiaa, kun vauvahaaveita on ollut?! Mulla täysik joko tai, ehkäisy käytössä tai pakkomielteinen haaveilu, ja vauvafoorumiin uppoutuminen :binkybaby:laughing002

Mikähän siinä tosiaan on, ettei osaa ottaa asioita rennosti? Itse olen suorittaja henkeen ja vereen, ja saan varmasti vielä joskus burnoutin sen takia :facepalm:

Testit tosiaan ovat näyttäneet negaa, paitsi se typerä cb:n viivanpaikka :meh: eilen (dpo 11 tai 12) vv:ssä oli hämmentävästi verinen viiru ja sitä ennen kunnon menkkajomot. Olin aivan varma, että uusi kierto käynnistyy, mutta ei sitä verta olekaan tullut enempää. Jomotuksetkin helpottivat, joskin jatkuvat vielä ajoittain. Uuden kierron pitäisi Flon mukaan alkaa maanantaina, viimeistään tiistaina. Pelottaa, että aiemmin tasainen kierto olisikin nyt venymässä. Vai voiko se edes venyä, kun potentiaalinen ovis on bongattu?

Toivotaan, ettei meidän tarvitsisi kauaa roikkua yrittäjien puolella ja päästäisiin pian odottajien ryhmiin :rolleyes: mitkä päivät sinulla olikaan Momwoc menossa?
 
Mikähän siinä tosiaan on, ettei osaa ottaa asioita rennosti? Itse olen suorittaja henkeen ja vereen, ja saan varmasti vielä joskus burnoutin sen takia :facepalm:

Testit tosiaan ovat näyttäneet negaa, paitsi se typerä cb:n viivanpaikka :meh: eilen (dpo 11 tai 12) vv:ssä oli hämmentävästi verinen viiru ja sitä ennen kunnon menkkajomot. Olin aivan varma, että uusi kierto käynnistyy, mutta ei sitä verta olekaan tullut enempää. Jomotuksetkin helpottivat, joskin jatkuvat vielä ajoittain. Uuden kierron pitäisi Flon mukaan alkaa maanantaina, viimeistään tiistaina. Pelottaa, että aiemmin tasainen kierto olisikin nyt venymässä. Vai voiko se edes venyä, kun potentiaalinen ovis on bongattu?

Toivotaan, ettei meidän tarvitsisi kauaa roikkua yrittäjien puolella ja päästäisiin pian odottajien ryhmiin :rolleyes: mitkä päivät sinulla olikaan Momwoc menossa?

Mikäs dpo sulla nyt meneillään? Nyt on sitten jännää, alkaako uusi kierto vai voisiko olla että alkuviikosta vielä negat muuttuisi plussiksi? Itse ainakin yritän ajatella, että toivoa on kunnes uusi kierto on käynnissä. Niiiin monta tarinaa kuullut ja itseasiassa minunkin eka raskaus meni niin, että sain plussan vasta myöhään, vaikka normaali raskaus oli ja ihana tyttö syntyi :)
Eli ei heitetä vielä hanskoja tiskiin! Mulla tosiaan meneillään kp13 ja ovis toivon mukaan ihan lähipäivinä päällä! Täytyy yrittää täyttää viiikonloppu romantiikalla nyt, heh :) Uutta kiertoa odotan alkavaksi tuossa 23.-24. elokuuta. Testailen varmasti jo siinä viikonloppuna 21.-22. Tuntuu ihan ikuisuudelta odottaa sinne asti. Ehkä tuo töihinpaluu tosiaan vähän siirtää ajatuksia työstressin puolelle.
Miten sulla muuten tuo koronarokotus? Kuulin juuri yhdeltä ystävältä, että hänen kellontarkka kierto oli mennyt sekaisin rokotteesta. Mutta tosiaan jos oviksen olet bongannut ja on varma tieto milloin ovis ollut, niin ei kai se aika oviksesta vuotoon juuri vaihtele samalla henkilöllä? Ennemmin just oviksen ajankohta? No en kyllä tiedä, välillä tuntuu että kun puhutaan naisen kuukautiskierrosta, oviksesta jne. niin mikä vain on mahdollista!!

Toivotaan todella, että päästäisiin kaikki pian plussalaisten kanssa fiilistelemään raskautta, voi että miten siitä jo haaveilen…
Kauanko teillä on Imme haave kolmannesta ollut ajatuksissa, tai milloin aloitte asiasta puhumaan?
 
Iik mä näköjään kävinkin vain pyörähtämässä täällä kuumeelijoden puolella. Tein tuossa pari päivää sitten positiivisen testin :happy:
Toisesta kierrosta tärppäsi, mä en oo vieläkään oikein sisäistänyt! Olin varautunut pitkäänkin odotteluun, vaikkakin edelliset on tärpännyt myöskin nopeesti, silti aattelin että nyt kestää kun ikääkin tullut edellisten jälkeen :D En edes seurattu mitenkään tarkasti milloin olis oikea aika pupuilla.
Noh mutta nyt toivotaan että hyvin sujuu loppuun asti:) Tsemppiä täällä kaikille yrittäville!
 
Iik mä näköjään kävinkin vain pyörähtämässä täällä kuumeelijoden puolella. Tein tuossa pari päivää sitten positiivisen testin :happy:
Toisesta kierrosta tärppäsi, mä en oo vieläkään oikein sisäistänyt! Olin varautunut pitkäänkin odotteluun, vaikkakin edelliset on tärpännyt myöskin nopeesti, silti aattelin että nyt kestää kun ikääkin tullut edellisten jälkeen :D En edes seurattu mitenkään tarkasti milloin olis oikea aika pupuilla.
Noh mutta nyt toivotaan että hyvin sujuu loppuun asti:) Tsemppiä täällä kaikille yrittäville!

Ihanaa, onnea!!! Jotenkin toi olisi just se oma haavetilanne, että tärppäisi nopeasti ennen kuin ehtisi mennä stressin tai epätoivon puolelle! Haha!

Laittelehan tänne sitten voinneista ja homman etenemisestä kuulumisia! Minkäikäiset olikaan tulevat isommat sisarukset? Voin niin kuvitella tuon, ettei plussan jälkeen asiaa oikein osaa sisäistää! Vaikka raskaana on ollut ennenkin, on se kuitenkin aina yhtä ihmeellistä :Heartred Mulla toi eka heinäkuun yrityskierto meni aiiiiiivan ylikierroksilla ja raskautumista ajatellessa. Sitä oli niin innoissaan koko asiasta. Nyt on vähän tunteet tasoittuneet enkä enää pakkomielteisesti ajattele asiaa. Rennommalla meiningillä toivottavasti mennään tästä eteenpäin :D Ja haluaisin kyllä kovasti pitää siitä kiinni, että pupuillaan fiilispohjalta eikä kellon kanssa, huomaan ettei se oikein mulle sovi. Oon niin fiilistyyppi näissä romantiikka-asioissa, että jos en oo henkisesti oikeassa moodissa niin menee kyllä ikäväksi suorittamiseksi eikä tässä elämäntilanteessa haluaisi meidän muutenkin runneltua parisuhdetta ja intiimielämää ollenkaan vaarantaa millään kylmällä suoritusseksillä :D
 
Heippa :) Miten saada mies mukaan kolmanne kuumeiluun? :angelic:

Itellä tovin jo ollu kuume joka ehkä paremmin nykyää jo kaipuu siitä että sais kokea vielä sen ihmeen.
Jonku verran puhuttu asiasta, mutta vähän nihkeä mies ollu. Mm. syitä nihkeyteen omat voinnit/jaksamiset johon liittyy vahvasti ylipaino molemmilla, Itellä molemman aikaisemman raskauden kilot edelleen vaikka kohta 4v viimeisestä synnytyksestä. Eikä oo ollu helpoimmat 5v takana, väsyttävät vauvavuodet ja miehen reissutyö. Reissutyö loppui n. vuosi sitten Että siinä mielessä aika erilaista aikaa ois nyt jos vauva saiskin luvan tulla :)
Vaikka kuume ja kaipuu kova niin silti miettii että jaksaako ja selviäiskö. Mutta ajan kuluessa alkaa kello tikittää ja osittain jotain pelkoja vallata mielen. :sorry:
Pitäis saada keskusteltua miehen kans asia läpi, kovin vaivaa lähes päivittäin asia itellä
 
Heippa :) Miten saada mies mukaan kolmanne kuumeiluun? :angelic:

Itellä tovin jo ollu kuume joka ehkä paremmin nykyää jo kaipuu siitä että sais kokea vielä sen ihmeen.
Jonku verran puhuttu asiasta, mutta vähän nihkeä mies ollu. Mm. syitä nihkeyteen omat voinnit/jaksamiset johon liittyy vahvasti ylipaino molemmilla, Itellä molemman aikaisemman raskauden kilot edelleen vaikka kohta 4v viimeisestä synnytyksestä. Eikä oo ollu helpoimmat 5v takana, väsyttävät vauvavuodet ja miehen reissutyö. Reissutyö loppui n. vuosi sitten Että siinä mielessä aika erilaista aikaa ois nyt jos vauva saiskin luvan tulla :)
Vaikka kuume ja kaipuu kova niin silti miettii että jaksaako ja selviäiskö. Mutta ajan kuluessa alkaa kello tikittää ja osittain jotain pelkoja vallata mielen. :sorry:
Pitäis saada keskusteltua miehen kans asia läpi, kovin vaivaa lähes päivittäin asia itellä
Ei ny oo mitään fiksua vinkkiä antaa kun oma mies on yhtä innoissaan kuin minä tästä kolmannesta.

Tuo keskustelu varmaan paras tapa. Painostaa ei kannata, sillon voi vielä enemmän vastustaa.

Olin muuten kans marraskuiset 2015 ryhmässä, mutta en siinä salaisessa. Esikoinen päätti kuitenkin syntyä lokakuun puolella.:)
 
Hei, en ole herra aikoihin tänne kirjoitellut. Mutta edelleen on se kolmas haaveissa.

Tänään tein herkän rfsu testin, en ole ehtinyt ovulaatiota tikutella tai kuulostella kun oli hääjärjestelyitä ja häät 4.9. Menimme mieheni kanssa naimisiin, oli kyllä ihana rakkaudentäyteinen ja just meidän näköinen päivä! Häiden jälkeen on aika tiuhaan touhuiltu. :joyful::rolleyes::love017

Flo sovelluksen mukaan menkat pitäis alkaa loppuviikosta.

20210914_164612.jpg


IMG-20210905-WA0140.jpg
 
Heippa!
Kiva että täälläkin keskustelu jatkuu.

Aneska: Meillä oli vähän sama tilanne, että tuossa keväällä kun asiaa vähän väläyttelin miehelle niin hän ei oikein innostunut. Nauttii helpottuneesta arjesta 6- ja 4-vuotiaiden kanssa. Käytiin pitkiä keskusteluja siitä miksi kolmonen ei olisi hyvä idea, ja miksi olisi.
Puhuimme siitä, että kun meidän lapsilla on 1v9kk ikäeroa, niin eihän meillä sellaista vauva+taapero-tilannetta enää olisi kun noi isommat on jo niin osaavia ja taitavia tyyppejä. Se oli miehelle ehkä sellanen oivallus, että aivan, sittenhän olis ”vaan” yks vauva joka sitten kasvaisi taaperoksi niin että muut on isompia.
Puhuimme myös sisarussuhteista ja mieskin oli sitä mieltä että ehdottomasti lasten kannalta on varmasti kiva jos sisaruksia on useampi kuin se yksi. Itselläni on vain yksi sisarus ja ihan aina olen kaivannut isompaa perhettä ja useampaa sisarusta, miehellä taas useampi sisarus ja on siitä lapsena ja aikuisiällä nauttinut kovasti.
Auto menis vaihtoon kyllä mutta nykyisessä kämpässä pärjättäis, tää oli kans miehelle ”uusi asia” että ehkä ei tarttisi muuttaa kun vähän tarkemmin asiaa miettii Hän (ja minäkin kyllä) tykkää nykyisestä kodistamme ja alueesta tosi paljon eikä haluaisi täältä pois joutua, en kyllä minäkään. Lopulta ilo kolmannesta lapsesta versus ilo kivasta kodista, ehkä se lapsi on kuitenkin vähän isompi asia!

Selkeästi minä olen kuitenkin enemmän tästä kolmosesta innoissani, tai sanotaan näin että jos minä en enempää lapsia haluaisi niin mies ei kyllä kolmatta varmaankaan ruinaisi vaan näkisi meidän perheen tulevaisuuden nykyiselle kokoonpanolla oikein hyvin ☺️ nyt on ajatus kuitenkin kypsynyt sille tasolle että kolmonen saa tulla jos tulee, enkä voisi olla onnellisempi että miehen kanta asiaan pehmeni ja muuttui! Vuosi sitten en uskonut, että hän ikinä suostuisi!
Minkäikäiset teidän lapset siis ovat Aneska?
Täällä oletettu ovulaatio ollut toissapäivänä eli perjantaina tai sitten jo torstaina, niillä main…
Yritän tässä tehdä periaatteellista päätöstä, milloin ois eka testipäivä. Ekan kanssa maltoin odottaa kuukautisten myöhästymistä, toisen kohdalla tiesin jo enemmän (=liikaa) siitä että positiivinen raskaustesti on oikeastaan mahdollinen jo ennen, eli testailin kyllä jo ennen kun kuukautisten piti alkaa
Ihanaa että ovis on ohi, ja kaikki mikä tehtävissä on, on tehty ja saa vähän taukoa oman kehon tuntemusten tarkkailusta. Oviksen lähestyessä mietin asiaa todella paljon.
 
Heippa :) Miten saada mies mukaan kolmanne kuumeiluun? :angelic:

Itellä tovin jo ollu kuume joka ehkä paremmin nykyää jo kaipuu siitä että sais kokea vielä sen ihmeen.
Jonku verran puhuttu asiasta, mutta vähän nihkeä mies ollu. Mm. syitä nihkeyteen omat voinnit/jaksamiset johon liittyy vahvasti ylipaino molemmilla, Itellä molemman aikaisemman raskauden kilot edelleen vaikka kohta 4v viimeisestä synnytyksestä. Eikä oo ollu helpoimmat 5v takana, väsyttävät vauvavuodet ja miehen reissutyö. Reissutyö loppui n. vuosi sitten Että siinä mielessä aika erilaista aikaa ois nyt jos vauva saiskin luvan tulla :)
Vaikka kuume ja kaipuu kova niin silti miettii että jaksaako ja selviäiskö. Mutta ajan kuluessa alkaa kello tikittää ja osittain jotain pelkoja vallata mielen. :sorry:
Pitäis saada keskusteltua miehen kans asia läpi, kovin vaivaa lähes päivittäin asia itellä
En tajunnut ”tägätä” äskeiseen vastausviestiini tätä Aneskan viestiä.
 
Heippa!
Kiva että täälläkin keskustelu jatkuu.

Aneska: Meillä oli vähän sama tilanne, että tuossa keväällä kun asiaa vähän väläyttelin miehelle niin hän ei oikein innostunut. Nauttii helpottuneesta arjesta 6- ja 4-vuotiaiden kanssa. Käytiin pitkiä keskusteluja siitä miksi kolmonen ei olisi hyvä idea, ja miksi olisi.
Puhuimme siitä, että kun meidän lapsilla on 1v9kk ikäeroa, niin eihän meillä sellaista vauva+taapero-tilannetta enää olisi kun noi isommat on jo niin osaavia ja taitavia tyyppejä. Se oli miehelle ehkä sellanen oivallus, että aivan, sittenhän olis ”vaan” yks vauva joka sitten kasvaisi taaperoksi niin että muut on isompia.
Puhuimme myös sisarussuhteista ja mieskin oli sitä mieltä että ehdottomasti lasten kannalta on varmasti kiva jos sisaruksia on useampi kuin se yksi. Itselläni on vain yksi sisarus ja ihan aina olen kaivannut isompaa perhettä ja useampaa sisarusta, miehellä taas useampi sisarus ja on siitä lapsena ja aikuisiällä nauttinut kovasti.
Auto menis vaihtoon kyllä mutta nykyisessä kämpässä pärjättäis, tää oli kans miehelle ”uusi asia” että ehkä ei tarttisi muuttaa kun vähän tarkemmin asiaa miettii Hän (ja minäkin kyllä) tykkää nykyisestä kodistamme ja alueesta tosi paljon eikä haluaisi täältä pois joutua, en kyllä minäkään. Lopulta ilo kolmannesta lapsesta versus ilo kivasta kodista, ehkä se lapsi on kuitenkin vähän isompi asia!

Selkeästi minä olen kuitenkin enemmän tästä kolmosesta innoissani, tai sanotaan näin että jos minä en enempää lapsia haluaisi niin mies ei kyllä kolmatta varmaankaan ruinaisi vaan näkisi meidän perheen tulevaisuuden nykyiselle kokoonpanolla oikein hyvin ☺️ nyt on ajatus kuitenkin kypsynyt sille tasolle että kolmonen saa tulla jos tulee, enkä voisi olla onnellisempi että miehen kanta asiaan pehmeni ja muuttui! Vuosi sitten en uskonut, että hän ikinä suostuisi!
Minkäikäiset teidän lapset siis ovat Aneska?
Täällä oletettu ovulaatio ollut toissapäivänä eli perjantaina tai sitten jo torstaina, niillä main…
Yritän tässä tehdä periaatteellista päätöstä, milloin ois eka testipäivä. Ekan kanssa maltoin odottaa kuukautisten myöhästymistä, toisen kohdalla tiesin jo enemmän (=liikaa) siitä että positiivinen raskaustesti on oikeastaan mahdollinen jo ennen, eli testailin kyllä jo ennen kun kuukautisten piti alkaa
Ihanaa että ovis on ohi, ja kaikki mikä tehtävissä on, on tehty ja saa vähän taukoa oman kehon tuntemusten tarkkailusta. Oviksen lähestyessä mietin asiaa todella paljon.

Kiitos Momwoc viestistä. :)
Meillä ei vielä oo päästy jutteleen, mutta mies tietää että haluan keskustella asiasta kunnolla kuhan tulee mahis.
Meillä saman ikäiset, loka- ja marraskuussa täyttävät 4 ja 6 veet. :) Ja tosiaan, nyt alkaa olla aika helppoa. Kummankaan vauvavuodet ei ollu, varsinkaan nuorimmaisen. Vauvavuodet + miehen reissutyö, joka oli onneksi vain yleensä su-to tai ma-to/pe ja harvoin vkloput lisäksi. Mutta näin jälkeen päin ku miettii niitä aikoja ni on itse kyllä ollu aika loppu, joista ehkä osittain vieläki "toipuu" vaikka mies ollu jo kohta vuoden uudessa työssä joka on osittain etätyötäki.
Tiedän kyllä että oma hyvinvointi pitäs saada paremmalle tolalle ihan ensimmäisenä. Mikä tarkoittaa ensimmäisenä isoa painon pudotusta. Yleinen jaksaminen ois hyvä olla paremmalla pohjalla.
Meillä löytyy omakotitalo josta maksetaan lainaa vielä, 2 autoa joista toinen vasta vaihdettu ja toinen vaatii varmasti vaihtoa muutaman vuoden sisällä.
Mutta jos vauvan annettaisiin tulla olisi kaikki hankittava uudelleen, vaunut jne. Vaatteissa voisin hyödyntää järjetöntä kangasvarastoa että kyllähän rahallisestikki ois isohko asia kuitenkin.
Isoimpana "esteenä" miehellä on ehkä meidän kummankin hyvinvointi. Ja juuri se että jaksaako sitä vauva-aikaa enää.
Itekki kyllä välillä mietin et onko tässä omassa vauvakuumeessa mitään järkeä. Onko se vain jotai joka menis lopullisesti ohi kuitenki. Uskaltaisinko kuitenkaa synnyttää edes enää.. kaikkia mahdollisia ajatuksia tulvii mielessä.
Mutta sitten taas haluais kokea vielä yhdesti sen kaiken, elämä ku nyt niin erilaista kuitenki. Mies käy kotoa/kotona töissä, lapset isoja jo.
Raskaudet Mulla ollu helppoja ylipainosta huolimatta, synnytyksetki ihan "perus" joista kuopus meni luomusti kun lääkärit ei kerenny laittamaan puudutteita kun olivat keisarinleikkauksessa molemmat. Jne.
Oispa joku joka sanois mitä tehä ja asia ois sillä selvä.
 
Heips pitkästä aikaa. 2v tuli yritystä täyteen ja mä pidin viime kierron taukoa letroista.
Nyt onkin menossa kp43. Söin jo yhden terolut kuurin 1tabl/pv mutta eipä alkanut vuoto. Nyt menossa toistamiseen terolut 2tabl/pv, toivotaan et näillä alkaa menkat.
Jos vuoto alkaa niin otan taas letrot ja sit on myös aukiolotutkimus gynellä. Mulla on tuo vasen puoli todettu olevan tukossa(2012) mut gyne haluaa vielä tarkistaa ettei oo sektioista jäänyt kiinnikkeitä tms oikealle.

Hyvä kyllä päästä ultraan kattoo tilanne. Meillä alkoi viime vuonna raskaus, mut meni kesken. Sen perusteella toivon ettei ainakaan tukossa olis myös tuo oikea puoli.
 
Heips. Mies yllätti aamulla.. kuopukselle "lässytti" siinä, kun hänelle iski taas flunssan ja ruukaa olla vauva aina muka Beaming Face With Smiling Eyes Siinä sit tuumi samalla että eihän äiti tarvi vauvaa ku on jo, ilman vain sitä talossa ees taas kävelyä ja pyllylle taputteluja yms huutoja.. kuitenki puhu että pitäis saaha nii henkinen - kuin fyysinenkin kunto parempaan jamaan ennen jos oikeasti vauvaa ajattelis, että ainaki puol vuotta/vuosi vielä antaa aikaa. Astonished Face
Että Beating Heart eihän sitä tiiä jos vaikka ens vuonna vauva saisko luvan tulla. Nyt häätyy ottaa itteä niskasta kiinni, saada parempaa kuntoon mieli ja kroppa. Ja jutella silti vielä kunnolla asiasta. :)
 
Aneska, Kyllähän tuo kuulostaa kovasti siltä että mies näyttää vihreää valoa. Tsemppiä! :)

Emir, Käyn aina välillä kurkkimassa täällä ja niin kovasti toivonut teille plussaa. Hyvä juttu tuo gynen tutkimus että on. Hirmusti tsemppiä ja kyllä te vielä sen hartaan toivotun pienen varmasti saatte syliin. Hän vain vissiin ottaa aikansa. Plussatuulia puhkuen! Vaikkapa joululahjaksi Beating Heart
 
Aneska, Kyllähän tuo kuulostaa kovasti siltä että mies näyttää vihreää valoa. Tsemppiä! :)

Kiitos :)
Asiaa puitiin vielä eilen. Loppu tulema, että odotellaan talven yli, sitten katotaan mikä tilanne.
Mulla on todella vahva se kolmosen kaipuu. Mies tarvii vielä aikaa. Aikaa saada vointi parempaan. Ei sillä ettei vointi ois nyt ok. Mutta hänen reissutyön viimeiset vuodet oli hänellä aika raskaita. Vuosi alkaa olla, kun ne loppu. Nyt alkaa tuntua että alkaa herää niistä raskaista ajoista. Mutta vielä kaipaa nii henkistä kuin fyysistäkin parempaa oloa. Sanoi että ei vielä edes puol vuotta sitten ois voinu ajatellakaan että vielä vauva vois tulla. Mutta nyt voi vähän jo miettiä tulevaisuudessa ehkä.
Nyt on itelläki "syy" elämäntapa muutokselle. :)
Sitä en tiedä, miten jaksan ainaki sen puoli vuotta odottaa. :D
 
Kiitos Miitu.
Katotaan mitä gyne sanoo ja antaako vielä letroja lisää. IVF:n tuskin mennään, en ehkä jaksais sitä enää tän päälle.

Aneskalle
tsemppiä odotteluun. Kaameeta kun ite ois jo ihan valmis yrittämiseen mut täytyy vaan odottaa. Pitkiä hermoja.
 
Heips, mitäs tänne kuuluu.

Me käytiin tällä viikolla tosiaan siellä ultrassa ja samalla tehtiin aukiolotutkimus. Oikea puoli onneks edelleen auki.
Lääkäri ei oikein tykännyt mun kokeilusta ottaa 3tabl letrozolia ja sanoi et jatkossa vaan kaks.
Johtofollit oli oikealla ja lääkäri sitä kaksosriskiä pelkää (mulla on kaks sektiota takana ja kohtu-anomalia).
Mä en jaksa uskoa et kaks tulis, nyt on vaan tuplamahdollisuus yhteen.
Letroja sain myös lisää onneks.
 
Hei! tein uuden ketjun aiheesta ja minut neuvottiin tänne kirjoittelemaan eli ajattelin tänne kirjoitella tuntemuksia sekä saada kokemuksista ja näkemyksistä kommenttia. Sekä ehkä vähän vertaistukea ja kannustusta Beaming Face With Smiling Eyes

Meillä siis lapset 6v sekä 3v. Asutaan omakotitalossa. Makuuhuoneita on kolme joten jokaiselle siis omat. Meillä on myös alle 1v koira. Vakituiset työpaikat löytyy. Olen ollut kakkosen syntymästä saakka täysin 100% varma, että lapsiluku oli nyt tässä. Kakkosen vauva-aika oli suoraansanottuna kamalaa, ei nukkunut päivisin eikä öisin ja koin etten saanut mistään tukea, neuvolasta sanottiin "sellaista se on, kyllä ne rytmit joskus teillekkin ilmestyy". Esikoinen nukkui, söi ja oli tyytyväinen. Imettää en oikein pystynyt kummankaan kohdalla, joka on jäänyt harmittamaan, en saanut siihenkään mistään tukea enkä väsymykseni takia sitä itsekään mistään jaksanut etsiä. Rintanit ovat siis suuret, kokoa 85 I.

Nyt. Kuitenkin. Olen alkanut haaveilla kolmannesta. Olen tutkinut suurella mielenkiinnolla kuinka onnistuu imetyksessä isommilla rinnoilla, löytänyt vinkkejä ja hyvä etten ole jo kokeillut asentoja mitä on suositeltu. Kuume on siis kova Beaming Face With Smiling Eyes

Mutta. Sitten alan miettimään talomme kokoa. Ikäero muihin lapsiin tulisi olemaan aika suuri, he tarvitsevat omaa tilaa kun kolmosen olisi aika siirtyä meidän huoneesta omaan huoneeseen. Huonetta hänelle ei siis olisi, vaikka olisi meidän huoneessa kolmekin vuotta esimerkiksi. Auton varmaan joutuisi myös uusia.

Taistelen täällä kovasti järkeä ja tunnetta vastaan. Harmittaako 5 vuoden päästä kun en emme yrittäneetkään kolmosta vain siksi koska huoneita liian vähän? Olen 32vuotias. Lapsemme ovat saaneet molemmat alkunsa ensi yrittämällä.

Onko kukaan täällä samassa tilanteessa? Tuntuu että olisin täysin valmis kolmanteen lapseen. Elämä on aika helppoa tällä hetkellä, mitä nyt 3vn kanssa saanut uhman takia vääntää melkoisesti. Mutta kausia ne on nekin. Esikoinen on helppo lapsi jos niin voisi sanoa, aina ollutkin. Omaa aikaa on iltaisin, saa nukkua täysiä yöunia, päivissä on rytmi ja ennakoitavuus.. silti haluaisi vielä kokea kaiken uudestaan Beating Heart
 
Takaisin
Top