Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Me olemme miehen kanssa minä 28 ja mies 31. Hetkihän tässä on mennyt, ennen kuin edes ensimmästä raskautta saatiin alulle..
 
Muokattu viimeksi:
Tsemppiä Pätkis! Hyvin oot kyllä jaksanut, vuosi on tosi pitkä aika :(

Meillä alkaa yritys numero 2 olla lopuillaan ja yhtään en tärppiin usko. Molemmissa ajoitus mennyt pieleen miehen töiden takia... tänään dpo 8.

Meillä lapsilla ikäeroa 3v1kk. Kakkosen ja kolmosen väliin tulee ainakin 2v.
 
Ai, harmi Pätkis :/

Ja mitä kummaa, sitä hemmetin Limaa riittää vieläkin! Eikö siis vieläkään ole ollut oviksen aika :angry4 Jos ei tänään lopu, niin sitten on jo liian pitkä aika viime kerrasta :sad001 ja olin jo niin varma että aikataulut sattui hyvin, iloinen että ehdittiin olla aktiivisia oikeaan aikaan ennen reissuun lähtöä.

Onko KELLÄÄN muulla ovisoireet kestäneet kuutta päivää? Niin että eka tulee kaikki muut oireet, sitten myöhempinä päivinä vasta sitkeät limat? Turhauttaa :arghh:
 
Voimia ja tsemppiä pätkis! Tiedän tuon tunteen siitä että takki on tyhjä :sorry: Mä oon kans siinä pisteessä, etten usko enää tärppiä tulevan, mutta en kyllä ehkäisyäkään ota peliin (tai mun nyt ei näemmä tarvii edes ehkäistä, kun elimistö ei edes raskaudu :rolleyes:).

Lavinia, mulla on usean päivän ovisoireet ja itse ovis tapahtuu yleensä kp 15-16. Joskus ennen kun tikutin ovista, viiva alkoi ilmestyä jo hyvinkin 5-6 päivää ennen ovista ja ovisoireet jatkui pari päivää oviksen jälkeen.

Joku kyseli ikää, en tiedä, kehtaanko tunnustaa, kun taidamme olla ryhmän senioreita.. no tunnustan kuitenkin: minä täytin viime kuussa 37 ja mies täyttää loppuvuodesta 39. Tuossa onkin varmaan syy, miksei tärppiä tule, kun ollaan näin vanhoja jo.. tai eihän se ainoa syy ole, mulla on diagnosoitu endo vajaa 8 vuotta sitten ja se on varmaan isoin syy, joskin elelen sen kans nyt aika hyvässä vaiheessa. Mies on ollut meistä se, kenessä ei ole vikaa ja hänellähän on kaksi lasta aikaisemmista suhteista eikä niiden edellisten kanssa ollut vastaavia hankaluuksia kuin mitä mun kans on ollut. Toki ne aikaisemmat on tehty joskus parikymppisenä ja ne edelliset kumppanitkin oli nuorempia ja ilman mitään endoja.

Nojoo, mulla nyt kp 8 ja menkkavuoto loppunut maanantaina. Nyt olikin ihan normipituiset menkat eli 5-6 päivää.

Huomenna lähdetään reissuun ja maanantaina menen taas töihin, muut jää lomailee vielä pariksi viikoksi. Oon tässä viikon aikana innostunut ja kunnostautunut kantarellijahdissa ja kerännyt jo muutaman litran pakastimeen :) Innostuin viime syksynä sienestämisestä ja missasin kantarellit silloin kokonaan. Sienestys on kivaa, vähän kuin aarretta etsisi :)
 
Meillä nyt ei vielä yritys oo päällä kunnolla mut pienen pieni masis olis nytkin... :)

Meillä ekan ja tokan väli on 2v 1kk ja jos nyt joku huippu tsäkä kävis niin tokan ja kolmannen väli olis 1v 10kk....

Mä oon 32 ja mies täyttää elokuussa 39..
 
TiikeriLuukas, hurjat tsempit sinnekin et pystyis olemaan stressaamatta raskautumista ♡ Se on kyl vaikeeta....

Mä olen 26 ja mies on 28 :)
 
Sienestäminen on kivaa! :) Koskahan täällä lapissa pääsis keräämään.

Ps. Minun täti 42 vee sai terveen vauvan, toivoa on ;)

Taidanpa olla murehtimatta tuota ovista, kylläpä sen myöhemmin näkee miten kävi. Harmitti vaan hirveesti kun päivä päivältä siirtyi myöhemmäksi jännät päivät. Ikinä ei taida nainen yhtä kärsimätön olla ku vauvakuumeessa :grin

Niin ja oma ikä 27, mies 28.
 
Minä en halua kolmea alle kolme vuotiasta ja silti en halua mitään muuta kuin olla raskaana - juuri nyt! :D Huomaan tarkistavani monta kertaa päivässä, että mikä kp nyt olikaan ja aina jotenkin toivoo, että se olisi enemmän kuin pari tuntia sitten.. :D :D :D Petyn valtavasti, kun täti tulee, mutta eiköhän se ole ihan vain omaksi parhaakseni. Mistä minä löydän järkeä itseeni? Edes hitusen! :D
 
Minä olen 32.v ja mies 36v. Ekan ja tokan väli on 1v.ja5kk. Nyt tulee esikkoon vähintään 5.v
Odotan elokuuta jotta saan aloittaa tuon letrontapaisen lääkkeen. Seurantaultra 17.8.
Toivon totisesti et niistä olisi apua.
 
Mua pelottaa, että jos odotan siihen asti että esikoinen menee kouluun, etten enää "jaksa" hankkia uutta vauvaa.. Parille tutulle on käynyt niin että eivät ole enää tehneet, kun ovat ajatelleet pääsevänsä niin "helpolla". Mutta en tiedä mikä on ollut niiden todellinen halu hommata kolmas lapsi kun eivät sitä tehneet... Tuli vaan puheeksi että haluan kolmannen ja he kehoittivat tekemään sen "pian". Ahdistavia tuntemuksia herätti.... Minä todella haluaisin sen kolmosen, mutta annamme sille vasta vuoden päästä luvan tulla kun haluan ensin yrittää pääsisinkö opiskelemaan... :) Kuume on kyllä kova ja seurailen ahkerasti muiden yritystä, sekä raskauksia! ♡ Vauva-uutisista tulee niin hyvälle tuulelle :)
 
Pipana. Mulla on just toi pelko et jos venytetään liikaa aikaa tähän väliin niin meneekö se jotenkin sit ohi ettei enää ala alusta kaikkea kun lapset on jo isompia...Vaikka eihän sitä tiedä saadaanko siltikään vaikka yritettäs...
On tää vaikeeta :D
 
Samoja juttuja täälläkin pohdittu :) Mutta kyllä tää nyt siltä vaikuttaa että se kolmas meille saa tulla jos sellainen meille siunaantuu ♡ Että vaikka se mietityttää monelta kantilta niin mulla on vaan niin vahva olo, että meidän perheeseen kuuluu vielä yksi ♡
 
Aivan mahtavaa kuulla etten ole asian kanssa yksin! tämä on kyllä ihana vertaistuki foorumi :)
 
Mä oon molempien synnytysten jälkeen ollut sitä mieltä, ettei enää yhtään lasta, mut sit sitä vaan jotenkin halusi ja haluaa lisää, kun oon jo teinistä asti halunnut kolme lasta. Nytkin tuntuu, että yksi puuttuu, vaikka järkiseikat puhuu vastaan et ei mahduta autoon eikä tähän asuntoon ja molemmilla on ikää jne. Oishan se ollut kiva, jos lapset tai ainakin eka ois tulleet silloin, kun yritys aloitettiin v. 2007 (jos kaikki ois mennyt putkeen, oisin ollut alle 30 kun eka ois syntynyt ja ehkä myös tokan kohdalla). Mut noihin kun ei voi itse vaikuttaa ja mekin luomusti yritettiin, kun ei muusta tiennyt ja sit kun päätin säästää lapsettomuushoitoihin, tulikin tärppi.

Oon pohtinut myös sitä mahdollisuutta, ettei vaan enää tule yhtään. Joskus aikaisemmin kerroin, että oon ajatellut, että nuo kaksi on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa ja jos on niin, ettei meille kuulu enää enempää, se sit on niin. Jotenkin silti jää siinä tapauksessa olo, että sylistä puuttuu yksi.
 
Minä en ole koskaan ajatellut lapsilukua, mutta vaikka raskaus oli ihan hirveä ja synnytys todella raskas, olen aina ajatellut, että saan kokea saman ainakin kaksi kertaa. Nyt, kun lapsia tulikin kerralla kaksi, täytyy lapsimäärääkin kasvattaa, jos haluaa raskauden ja synnytyksen kokea vielä. Tytöt ovat syntyneet vain kuukautta ennen laskettua, mutta silti sitä jotenkin ajattelee, että haluan revanssin. Haluan pärjätä paremmin ja kelvata kasvualustaksi riittävän pitkään. Eihän sitä koskaan tiedä, miten kaikki menee, jos raskaana vielä joskus olen, mutta mitään ei saa, jos ei edes yritä. Minulla syy kolmanteen on toive helpommasta vauvavuodesta vain yhden kanssa. Tyttöjen kanssa en juuri nauttinut vauva-ajasta..
 
Takaisin
Top