Mä oon luvannu miehelle etten tee hirveetä hässäkkää tästä kolmannen yrityksestä niin pitää sitten tänne tulla teille purkamaan tunteita
Meidän lähtötilanne on se että alkuun ei ollut varmaa saadaanko lapsia ollenkaan. Muutaman vuoden luomu yritysten ja 1,5v hoitojen jälkeen saatiin Pikku-prinssi meidän elämään IVF hoidolla (08/13). Mini-prinssi yllätti meidät täysin tulollaan (todella toivottu yllätys) täysin luomusti yrittämättä ja syntyi 12/14. Minulla on ikää 36v ja miehellä 39v niin ihan hirveen pitkään tässä ei enää oikein ole järkevää lisääntyä
Minulla on todella todella kova vauvakuume. Samoin kyllä mies haluaa kovasti kolmannen. Mies haluaisi myös kovasti tytön kun on jo kaksi poikaa. Minäkin kyllä kovasti tyttö haluaisin mutta jotenkin tuntuu etten oikeasti (ääneen) uskalla tyttö toivoa kun tuntuu että sitten jotenkin "rankaistaa" enkä saa enää lasta ollenkaan tai jotain... Tiedän, tyhmää ajatella niin mutta minkäs teet... Poika olisi kyllä aivan yhtä rakastettu,toivottu ja haluttu mutta silti olisihan se kiva se oma pikku rinsessa jolle sais pukea mekkoja
Ehkäisyä ei olla koskaan käytetty. Kierto on ollut suht säännöllinen. Ekan raskauden jälkeen menkat alkoi 3kk synnytyksestä ja nyt toisesta 8kk synnytyksestä vyöhyketerapian jälkeen.
Miten te kenellä on tyttöjä, onko ne tullu sattumalta vai oletteko käyttänyt joitain "vippaskonsteja"? Pitääkö ne paikkansa että 5-7pv ennen ovulaatiota kun harrastaa seksiä niin pitäisi tulla tyttö jne.. Nyt on toinen kierto kun yritetään ja yritin muka laskea päiviä tuon "legendan" mukaan, mutta siltä kyllä tuntuu et huomenna menkat alkaa
Seuraavaan kiertoon varmaan ostan ovistestin. Jotenkin en haluais siihen lähteä mutta kai se pitää tällä meidän historialla kokeilla. Huomaan vaan että kaikenlainen säätäminen raskaaksi tulemisessa on jättänyt jälkensä mieleen kun tuo esikoisen yritys oli niin säätämistä ja päivien ja kellonaikojen seuraamista... Nyt molemmissa yrityskerroissa olen raskaustestin tehnyt (malttamaton

) ja pettymys on ollu suuri kun on ollut nega. Täysin luonnon armoillekaan en uskalla heittäytyä kun en luota että kaksi kertaa voisi meidän tapauksessa noin vain tärpätä...
SANDY, meillä on aika sama tilanne kotona kuin teillä lasten suhteen
